Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meillä kohta 3.v poika, joka on ollut tutussa ja tykätyssä päiväkodissa 1.1v lähtien. Hän on hyvin sosiaalinen ja iloinen poika. On mennyt aina innosta hihkuen hoitoon.

Nyt 5kk sitten meille syntyi vauva, mutta jatkoimme pojan hoitoa osa-aikaisena. Sitä pidettiin itsestään selvyytenäkin. Ajattelin poikaa, hän saa ikäistään leikkikaveria ja aktiviteettia.

Ajattelin myös itseäni, meillä alkoi nimittäin talonrakennus projekti, joten olen täysin yksin lasten kanssa.

Päiväkodin pihalle päästyämme hän välillä työnsi minua ja vauvan vaunuja pois, jotta hän pääsee rauhassa leikkimään.



Nyt viimeisen kuukauden aikana on tullut täysi muutos. Poika lähtee kyllä mielellään hoitoon, mutta jokakerta päiväkotiin päästyämme roikkuu lahkeessa ja " äiti älä mene" ja kauhee huuto ja itku. Teki miten päin vain.



Hänellä on kyllä välillä voimakkaastikin uhma päällä, mutta silti.

Hoitajat meinaavat, että hän on mustasukkainen vauvalle, mutta mielestäni se ei ole ainakaan suurin syy.

Vauva on pojalle tosi tärkeä, sitä sylitellään ja suukitellaan. Milloinkaan, missään tilanteessa hän ei osoita mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Vauva täytyy myös ottaa aina mukaan. Toisaalta kotona ollessamma vauva ei myöskään mitenkään häntä " häiritse" . Hän jopa välillä sanoo, että mene hoitamaan vauvaa.. ;-) Ja ongelma on alkanut vasta nyt.



Onko nyt niin, että poika ei yksinkertaisesti viihdy enään siellä?? ..Hän on kasvanut " isoksi" pojaksi siihen ryhmään, missä on tottunut olemaan pienin. Siellä on kaksi lasta hänen ikäistään ja nekin on tyttöjä. Muut pienempiä.



Vai voiko hoitajien asenne " kotona olevaa vanhempaa" kohtaan vaikuttaa myös lapseen ja hoitoon?



Tuntuu ettei minkäänlaista positiivista kommenttia tule. Tiedän, että poika osaa olla melkoinen jukuripää uhmassaan, (ei pitäisi olla kauhean uutta päiväkodin henkilökunnalle?? Kyse ei ole kumminkaan ongelma lapsesta) mutta tiedän myös kuinka herkkä, ihana ja hyväkäytöksinen poika hän osaa olla.



Tuttu lasten psykologi sanoi, että pojalla on vain äidistä irtautumis -kehitysvaihe päällä. Välillä ollaan kiinni ja välillä niin itsenäisiä. Ja että päiväkodista kotiin ottaminenkaan ei välttämättä ole oikea ratkaisu.



Onko muilla tullut myöhemmin tällaisia ongelmia?

Onko se vain pojasta kiinni?

Näkymättömät ongelmat päiväkodin ryhmässä?



Tällä hetkellä olen niin ahdistuntu tilanteesta, että uni ei tule illalla ja stressaan jo valmiiksi tulevia tapatumia. (niinkin yksinkertaisia asioita, kuin päiväkoti matkat..)

Perjantaina itku pääsi, kun tulin kotiin. Aamulla kauhee huuto, ja kun hain kotiin, niin kauhea mielenosotus äidille.

Niin minä sitten työnnän vaunuja ja kannan huutavaa ja mesoavaa poikaa (17kg..) kainalossa..



Kotiin meinaan ottaa, soitan huomenna päiväkodin johtajalle vielä. Mutta oma jaksaminen mietityttää.



*huoh*



Kiitos että jaksoit lukea ja vielä isompi kiitos jos jaksat kommentoida..



Kommentit (4)

Ja ykkonen on siis hoidossa ja mina kotona vauvan kanssa (ei ole mitaan mielta ottaa hanta pois ja menettaa paikka koska kakkonenkin menee hoitoon samaan paikkaan vuoden vanhana kun tyoni taas alkavat). Ihan viime viikkoina on muutaman kerran kaynyt niin etta tytto on itkenyt kovasti kun olen hanta vienyt ja sanonut etta " aidin pitaa tulla mukaan" ... Mietin tata kovasti, myos juuri mustasukkaisuuden tms. suhteen, mutta syy olikin ihan toinen. Keskustelin tasta tyton kanssa ja aikaa myoten paljastui etta tarhassa on uusi poika joka itkee juuri talla tavalla (olen itse asiassa sen itse nahnytkin) koska paikka on uusi ja outo hanelle (oma esikkomme on siis ollut siella 1,5 vuotiaasta). Eli jotenkin ymmarsin etta hanelle tuli mieleen etta nain pitaisi ehka kayttaytya kun toinenkin nain tekee. Selitin sitten hanelle etta " G itkee koska hanelle tarha on uusi paikka, sinun ei tarvitse itkea koska sina olet jo tottunut tarhaan" . Tama nayttaa auttaneen ja tytto jaa taas ihan tyytyvaisena tarhaan kuten ennenkin. Pointtini on siis etta kolmivuotiaan kaytoksen syyt voivat olla hyvinkin eriskummalliset; teilla ei valttamatta ole ollenkaan samasta asiasta kysymys mutta ei kuitenkaan kannata heti vetaa johtopaatosta etta kyseessa on mustasukkaisuus vauvalle tms. ja vetaa lasta tarhasta. Minustakin on tarkeaa puhua lapsen kanssa asiasta, mutta keskustellessa kannattaa miettia myos sita etta lapsi ei tassa iassa viela valttamatta tajua paatostensa kaikkia seurauksia (esim. meilla tytto usein sanoo etta ei halua lahtea kauppaan toisen vanhemman kanssa ja sitten itkee lohduttomasti kun tajuaa ettei olekaan paassyt mukaan...), eli aikuisen pitaa viimekadessa olla se paatoksentekija tarhasta poisottamisen/siella jatkamisen suhteen, tietysti lasta kuunnellen.

Niin se taitanee olla parasta.

Olen yrittänyt keskustella pojan kanssa.

Tuloksin:

Mennäänkö huomenna päiväkotiin? " Joo, leikkimään!"

Onko päiväkodissa kivaa? " Joo, niin on."

Miksi sinua itkettää siellä? " Miksi?" -eikä vastausta.



Saattaa myös yht äkkiä vapaa päivänä tai viikonloppuna sanoa, että nyt mennään päiväkotiin!



Keskustelut ei oikeen vielä onnistu hänen kanssaan. Tuntuu olevan vastaukset vähän sitä suntätä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

päiväkodista? Ihan vain kokeilisitte, miltä tuntuu olla kotosalla. Jospa sitten tulisi uutta hohtoa päiväkotielämään? Tuntuu vähän hätäiseltä, jos nyt äkkiä pitää joku ratkaisu keksiä...



Toinen, mikä pisti silmään, on se rakennusprojekti. Tai siis se, että olet lasten kanssa yksin. Eli se asia, mikä nyt on muuttunut, on toisen vanhemman läsnäolo. Meillä ainakin miehen työmatkat aiheuttaa turvattomuutta lapsessa (ja sitämyöten kaikki on kovin hankalaa...) Lapsi on tosin vasta n. 2v, mutta silti. Olisko kyse kuitenkin siitä, että ensin isä " hylkää" ja sitten äiti jättää yksin päiväkotiin...



Mitäs jos isä kuitenkin voisi viettää enempi aikaa kotona, vaikka se rakennusprojekti kestäiskin vähän aikaa kauemmin? Se on kuitenkin niin pitkä projekti, ettei 3v voi sitä oikein ymmärtää.



halunnut jäädä mummolaan jos ei vauvakin jäänyt jne. Myöskään kerhossa käynti ei onnistunut. Kotona tyttö oli mitä kiltein ja tykkäsi hoitaa ja halailla veikkaa eikä koskaan yrittänyt vahingoittaa vauvaa. Että voihan teilläkin olla mustasukkaisuus, kateellisuus siitä huomiosta mitä vauva saa kun toinen ei ole paikalla, kasvaminen päiväkotiryhmästä ulos, uhma yms. jotka vaikuttavat siihen että lapsi ei halua jäädä hoitoon.



Itse ottaisin lapsen pois jos kerran itkuksi menee. Tai tuon ikäiseltä voi myös kysyä että haluuko mennä hoitoon. Esim. ottaa lapsi nyt muutamaksi viikoksi pitemmälle joululomalle ja sen jälkeen kysyä haluuko vielä jatkaa hoidossa. Kun meidän kolmas lapsi syntyi kysyin esikoiselta ja keskimmäiseltä haluavatko mieluummin kotiin kuin hoitoon ja molemmat halusivat kotiin ja hyvin ovat viihtyneet.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat