Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meille syntyi rv 26+1 identtiset tytöt (540g & 702g) ja poika (840g). Tytöistä pienempi ei jaksanut taistella kuin 14 tuntia syntymänsä jälkeen. Tytöille oli yhden viikon aikana kehittynyt paha TTTS. Minulla olisi ollut seuraavana päivänä lapsiveden poisto B-vauvan puolelta, mutta siihen asti ei päästy. Synnytys käynnistyi yöllä ja eteni kiireelliseen sektioon nopeasti. Ihan parissa tunnissa koko homma oli ohi ja kolmoset maailmassa. Onneksi olin tullut päivällä ambulanssilla OYS:an. Uskon epämiellyttävän ambulanssikyydin edesauttaneen synnytyksen käynnistymistä. Supistelujahan oli ollut jo useiden viikkojen ajan enemmän ja vähemmän. Ventoliinilla ja vuodelevolla niitä yritettiin estää. Kortisonipiikki tuli muutama tunti ennen synnytystä, joten lasten keuhkoja ei keretty oikein kypsyttää.



Lapset ovat nyt reilun viikon ikäisiä. Pojalla ollut 2. asteen aivoverenvuoto ja kaiketi huomenna leikataan ductus, koska lääkehoito ei ole auttanut. Tytöllä ensimmäinen infektio, joten hengityskoneeseen paluu on mahdollinen.



Kokemuksia jatkosta ja kuinka pitkiä sairaala-aikoja tiedätte noin pienillä olleen ennen kotiin pääsyä? Millaisilla kriteereillä vauvat päässeet lastenklinikalta lähimpään keskussairaalaan jatkamaan kasvamista keskolassa? Entäs lasten terveydentila?

Sivut

Kommentit (29)

Itku tulee aina vieläkin näitä tarinoita lukiessa ja muistot palaa pintaan.Ekaks onnea teidän perheelle ja vaikeuksista selviämisestä.

Meillä syntyi poika rv.vkolla 28 pian kaksi vuotta sitten.Kaikki alkoi kun mulla aivan yllättäen meni vedet vkolla22+3 sattui oleen viä äitienpäivä.Meille ei Taysin lääkärit paljon antaneet toivoa sillon selviämisestä ja elimme vaikeita aikoja.Olin vuodelevossa lapsi ilman vettä kuusi viikkoa kunnes lääkärit päättivät saattaa lapsemme maailmaan.En ole ikinä pelännyt mitään niin paljon kun pelkäsin leikkausta.Mutta sisimmässäni luotin ja tiesin äidinvaistolla että lapsi taistelee ja selviää hengissä.Painoa oli syntyessä 1035g ja pituutta 33cm ja lujaa huusi poika!Hengityskoneessa joutui oleen 6 päivää ja nasaalista vierottaminen kestikin aika kauan yli kaks kuukautta.Saturaatiot heittelivät niin paljon ja ei meinannu millään ensin pärjätä viiksillä.Infektioilta ja aivoverenvuodoilta onneks säästyttiin mutta ductus jouduttiin sulkeen leikkauksella.Myös Bpd todettiin.Sairaalassa olo oli tosi raskasta aikaa..Mulle oli aina kauhean vaikeaa jättää lapsi sairaalaan ja mennä kotiin.Hoitohenkilökunta oli todella mahtavaa mut äitinä olisin halunnu itse olla lapseni lähellä koko ajan. Kotiinpääsy koitti sitten vihdoin kaksi päivää lasketun ajan jälkeen.Meillä kävi kuitenkin kotisairaalasta hoitaja useasti päivässä koska poika ei meinannu millään oppia syömään pullosta.Letkutettiin ekat viikot maitoja mut pikkuhiljaa syöminen alkoi sujuun.Aika pian kuitenkin huomattiin et kaikki ei ole kohdallaan kun lapsi oli niin itkuinen ja kärsi mahavaivoista.Meni kuitenkin toista kuukautta ennenkun lääkärit suostuivat määräämään maitoaltistuksen ja todettiin maitoallergia.Myöhemmin todettiin muitakin allergioita.Astma lääkitys on menny koko ajan ja infektioastama todettu.Viime talven on ollu flunssa ja korvatulehdus kierre mut muuten on hyvin menny.Kesän aikana päästään putkitukseenPoika täyttää ens kuussa kaksi ja painoa nyt n.10 kg mittaa 85cm.Vilkas on ja kova menijä ollu jo pienestä!Puhetta ei juuri viä tule mut kaikki aikanaan. Saadaan olla onnellisia että selvittiin näinkin hyvin.Aurinkoisia päiviä teille ja tsemppiä vauva-arkeen!Kirjottele kuulumisia...

Tytön kanssa on nyt vähän liiankin paljon jännitystä ilmassa. Ohutsuoli meni kuolioon jotenkin pyörähdettyään itsensä ympärille sunnuntaina. Sen jälkeen on tehty kaksi suolileikkausta ja nyt on toipumisvaihe pikkuisella menossa. Kuolioon mennyttä ohutsuolta on poistettu pitkä pätkä, mutta tervettäkin suolta jäi. Avannetta ei onneksi tarvinnut tehdä. Toki vielä on kriittinen vaihe, mutta yritämme pitää toivoa yllä pienen elämän jatkumisesta. Alkaa tämä lapsiperheen elämä olla aika haastavaa, kun esikoinen on kotona, poika kotikaupungin keskussairaalan keskolassa ja tyttö OYS:an 64:lla tehohoidossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

triplojen selviytymistarina, jota en nyt valitettavasti ehdi kirjoittaa. Katson jos huomenna pieni rakonen jolloin pääsisin meidän tarinan kertomaan!



Zuzanne72 ja tyttö-trio 7kk (korjattua ikää 6kk)

Onneksi olkoon pienokaisistasi ja osanottoni yhden menetyksen johdosta.



Meillä syntyi tyttö rv 29+6 raskausmyrkytyksen takia sektiolla, paino 1115g pituus n38 cm. Hengityskoneessa ei ollut lainkaan ja nasaali auttoi hengitystä välillä alussa, mutta 6 pv:n ikäisenä sitäkään ei enää tarvinnut. Olin sairaalassa parisen viikkoa ennen vauvan syntymää ja sain heti aluksi kortisonit, joten ne ehtivät kypsyttää keuhkoja. (En koskaan unohda sitä pientä hentoa huutoa kun tyttö tuli maailmaan, silloin tiesin että hyvin tässä käy.)



Kenguruhoitoon sain ensimmäisen kerran jo viikon ikäisenä. Saturaatioiden laskuja oli välillä enemmän, välillä vähemmän ja kerran annettiin punasoluja. Koko vauvan sairaala-aika on minulla peloista huolimatta mielessä todella positiivisena aikana, koska meille ei oikeastaan missään vaiheessa tullut yhtään takapakkia.



Nyt neiti on kohta 2 vuotias pieni pirteä pakkaus. Puhuu hyvin, näkö on hyvä eikä mitään ongelmia ainakaan vielä ole keskosuudesta ollut. Ei ole myöskään ruoka-allergioita tms. Kaikki on mennyt niin hyvin, ettei välillä voi uskoa todeksi.



Voimia ja jaksamista sinulle pienokaistesi kanssa ja kaikkea hyvää teille!!

Meidän molemmat vauvat ovat rikkoneen 1 kg:n rajan. :) Tyttö painoi tänä aamuna 1060 g ja poika oli 1240g. Molempien duktukset suljettiin leikkauksella, koska ne eivät pysyneet kiinni, vaan aukesivat uudestaan. Kummallakin oli joulukuussa infektio, mutta siitä on selvitty. Poika on ollut n. viikon verran viiksillä, mutta tyttö tarvitsee vieläkin nasaaliylipainelaitteen. Hengityskoneeseenkin vauvat joutuivat takaisin kertaalleen. Vastasyntyneiden teholla on vierähtänyt jo 1,5 kk. Pojan olen saanut jo ensimmäisen kerran syliin vähäksi aikaa, mutta tyttöä en vielä muuten kuin nostin kerran kämmenien varaan siellä kaapin sisällä. Hidasta tuntuu kehitys olevan ja kaikenlaista vaivaa vauvoilla on ollut ja on edelleen, mutta hoitohenkilökunta tekee taatusti parhaansa pienten eteen.

Mulla meni vedet 24+6 ja vauva syntyi 28+3.

Hengityskoneessa oli 5vrk ja nasaalissa 43vrk jonka jälkeen lisähapessa melkein 3kk.

Tlanne oli alkuun tosi paha paljon toivoa ei annettu koska ei vastannut hoitoihin. 2vrk:n ikäisenä saatiin toinen puoli keuhkoista auki viimeisen surfaktin annettua toinen puoli keuhkoista avautui ja jo 3 vrk:n ikäisenä joutui leikkaukseen ductus suljettiin.ongelmia on ollut ja on vieläkin.3 infekktiota ja 6 silmätulehdusta on ollut .

Nyt odotellaan kotiutumista todennäköisesti tällä viikolla.

Uusia, pieniäkin tiedonmurusia tai kokemuksia luen oikein mielelläni. On tämä alkuvaihe noin pienten kanssa yhtä jännitysnäytelmää. Pojan ductus napsahti kiinni viime tingassa, joten leikkausta ei onneksi tarvittukaan. Näyttäisi siltä, että pojan aivoverenvuotokin on kuivumassa itsekseen pois. Hyvä uutinen sekin. Molemmilla on sen sijaan ollut jo ensimmäiset infektiot. Tytön vointi kävi melko heikkona ennen tehokkaan antibiootin löytymistä. Onneksi suunta on molemmilla nyt jo parempaan päin...ainakin tällä hetkellä.

Vauvat ovat korjattua ikää 2 kk 1 vk (kalenteri-ikää tulee tässä kuussa puoli vuotta). Eilen käytiin neuvolassa punnituksessa kolmatta RS-virusta vastaan annettavaa Synagis-pistosta varten. Poika oli jo 5,1 kg ja 55,6 cm, mutta tyttö edelleen pikkuruinen 3,6 kg ja 50,7 cm.



Lihasose menee molemmille lounaalla ja kasvis- tai hedelmäsose illalla. Tytöllä on edelleen Pepti-Junior käytössä, mutta nykyään teemme siitä sekoituksen Nanin kanssa. Pelkkää Nania tytön maha ei vielä kestä. Velliä menee vain pojalle, koska tytön maha ei kestänyt velliäkään. No jospa tilanne aikaa myöten korjaantuisi, ainakin toivomme niin.



BPD:n takia olemme (olleet) varovaisia kaikkien tautipöpöjen kanssa, mutta räkätauti pääsi silti yllättämään. Nyt on ensimmäinen nuha menossa ilman keskolan limanimulaitteita. Onneksi nenäfriidalla voi melko kätevästi imeä räkää, etteivät vauvat vallan tukehdu tukkoisuuteensa. Muutenkin olemme nukuttaneet vauvoja nyt turvakaukaloissaan, että hengittäminen olisi vaivattomampaa...ja me itse saisimme edes jonkinlaiset yöunet, heh. ;)

kyyneleet vierivät kun luin tarinaasi ja muidenkin tarinoita tässä ketjussa.

Oma selviytyjäni oli ehkä monia onnekkaampi, mutta alku oli meilläkin raskas ja pelottava.

Poika syntyi 01/95 rv 27+1. Makailin viikon verran sairaalassa kohdun ollessa kokonaan auki ja kalvojen pullottaessa noin 6 cm synnytyskanavaan. Sitten tulehdusarvojen alkaessa nousta tehtiin päätös ja synnytys käynnistettiin...

Painoa oli 1070 ja pituutta 39 cm. Hän itki syntyessään ja oli hengityskoneessa vain nelisen tuntia syntymän jälkeen. Sitten siirryttiin nasaaliin. Ductus ei sulkeutunut lääkehoidolla, jota kokeiltiin kahdesti. Leikattiin noin kahden viikon iässä. Tämän jälkeen paino alkoi nopeasti nousta. Meillä ei ollut mitään aivoverenvuotoja ja keuhkot alkoivat toimia täysin normaalisti ductus-leikkauksen jälkeen. Pari päivää ennen sovittua kotiutumista sai pahan infektion, mutta toipui siitä antibioottien avulla muutamassa päivässä...

Nyt poika on 1 v 11 kk kalenteri-ikää (1 v 8 kk lasketun ajan mukaan). Liikunnallisesti kehittynyt upeasti, käveli 11 kk lasketun ajan mukaista ikää, kiipeilee niin korkealle kuin pääsee. Puhetta ei ole tullut enempää kuin pari sanaa (isi ja äiti...) mutta askel kulkee juosten.... Ainoa mahdollinen keskosuuteen viittaava oire lienee ylivilkkaus, mutta sitä ei vielä voi tietää... täysiaikaisetkin lapsemme ovat vilkkaita ja sosiaalisia. Seuranta käynneillä ei ole löytynyt mitään vikaa silmistä tms. Joten terveen kirjoissa mennään, mitat 1,5 vuotiaana olivat 78 cm ja noin 9 kg.



Toivon että saat oman suojelusenkelin antamaan voimaa ja suojaa perheellesi ja lapsillesi....kerrothan jatkossa kuinka teillä menee?

Jossain edessäpäin on valoisa aika, kun saat pienet kotiin syliisi omaksi... siihen on pakko vain uskoa ja jatkaa eteen päin!



Rauhallista Joulua ja Onnea Vuodelle 2007



t. Jesmiina

...ja satunnaisesti seuraan tätäkin palstaa. Olen syntynyt n. rv 27-28 aikoihin 850-grammaisena ja tällä hetkellä olen ns. normaali aikuinen, akateemisesti koulutettu ja yliaikaisen lapsen äiti. Olen ollut pikkukeskosuuteni takia tutkimuksissa myös aikuisena, ja mitään erityisen poikkeavaa eli ole löytynyt. Olen vähän keskimääräistä pienempi, en erityisen liikunnallinen ja luustontiehyden mittauksessa havaittiin lievää haurautta ikäluokkaan verrattuna (tuohon aikaan esim. D-vitamiinin antamisesta ei ollut vielä riittävästi tietoa, mutta syy voi kyllä olla jossain ihan muuallakin, sillä meillä on suvussa osteoporoosia).

Ensiksikin onnea pienokaisista ja osanottoni yhden pienen poismenoon. Itsekin olen menettänyt lapseni rv 23.

Meidän toinen pikkukeskosemme syntyi rv 28+5 1250 gramman painoisena ja 38,5 sentin pituisena. Meillä oli onnea matkassa, sillä pieni tyttömme syntyi hyväkuntoisena ja koko reilun kuuden viikon sairaala-aika sujui melko lailla ongelmitta. Hengityskoneessa oli 12 tuntia ja c-pap oli parisen viikkoa käytössä, ductus suljettiin lääkityksellä ja sinivalohoidossa oli 2 kertaa. Apneoita tietysti tuli alussa jonkin verran, mutta melko nopeasti niistäkin päästiin eroon.

Kotiin pääsi kun jaksoi syödä ateriansa pullosta, pystyi pitämään lämpönsä, eikä tullut enää apneoita. Painoa oli tuolloin noin 2,2 kiloa.

Kotona kaikki sujui hyvin, tyttö nukkui alussa tosi paljon ja oli kaikin puolin helppo vauva. Äidinmaito oli ravintona ensimmäiset 4 kk, sitten piti alkaa jo syöttää kiinteämpää ruokaa. Imetystä jatkoin kuitenkin noin 1 v 10 kk ikään saakka, olin niin onnellinen että sain imetyksen onnistumaan, että en olisi malttanut lopettaa :).



Nyt tyttö on 2 v 1 kk ja kehitys on kulkenut aivan normaalisti. Alkoi kävellä 1 v 1 kk korjatussa iässä ja sanoi ensimmäisen sanansa 11 kk korjatussa iässä. Nyt puhuu jo pitkiä lauseita sujuvasti, juoksee, kiipeilee, pomppii ja on kuin kuka tahansa 2 v taapero :).

Teilläkin on pahin jo takana, ja aika näyttää miten teidän lapsienne kehitys etenee. Uskomattoman sitkeitä nämä pienet ovat. Tiedän muutamia hyvinkin pienenä syntyneitä keskosia, joista on kasvanut aivan normaaleja, terveitä lapsia ja aikuisia.



Jaksamista arkeen!



Emilian äiti

Vauvat ovat nyt 5 kk kalenteri-ikää, mutta vasta 1 kk 3 vk korjattua ikää. Sairaalan ravitsemusterapeutti suositteli aloittamaan lihan ja kalan, joten niitä aletaan hiljalleen ruokavalioon lisäillä. Tytölle kokeillaan myös velliä ja tavallista korviketta apteekin melko kalliin Pepti-Juniorin oheen. Tarkoitus olisi, että tyttö voisi siirtyä kokonaan tavalliselle korvikkeelle, sillä meiltä loppuu kelakorvattavuus P-J:sta toukokuun loppuun mennessä. Pojalla ei onneksi maito-ongelmia ole ollut.



5 kk neuvolan mittausten mukaan poika on 4730 g & 53,1 cm ja tyttö 3250 g ja 49,2 cm. Molemmat ovat onneksi kasvaneet, vaikka tyttö hieman kitukasvuisesti, mutta tytöllähän oli se suolistokatastrofi, joka hidastaa kasvua.



Päiviin on alkanut tulla jonkinlaista rytmiä ja öisin vauvat heräävät omia aikojaan syömään 1-3 krt kumpainenkin. Olemme siirtäneet vauvat nukkumaan eri huoneisiin, koska tyttö häiriintyi pojan itkusta siinä määrin, että pojan alkaessa itkeä alkoi tyttökin itkeä. Poika ei sen sijaan korvaansa lotkauttanut tytön itkuille.



Meille syntyi 3.10.05 pieni Jasmin, rv 29+2. Painoa oli 1000g ja pituutta 39cm. Tytöllä oli jo rakenneultrassa todettu gastroskiisi, eli vatsanpeitteissä oli reikä navan oikealla puolella, josta osa suolistoa tuli kehon ulkopuolelle. Tyttö syntyi istukan repeämisen takia. Synnytyssalista neiti vietiin keskolaan hengityskoneeseen ja suolien ympärille laitettiin suolakääröt pitämään suolet kosteana.



Neiti leikattiin muutaman tunnin ikäisenä, suolet laitettiin sinne minne kuuluivat ja vatsanpeite suljettiin. Hengityskoneessa Jasmin oli 17 tuntia, sitten hengittelikin jo itse pelkän lisähapen avulla. Aivoverenvuoto oli meidänkin tytöllä muutaman vuorokauden iässä, mutta sekin ihan itsestään siitä korjaantui. Ductus oli myös ensimmäiset päivät auki, mutta sekin ihan itse sulkeutui, ei tarvittu edes lääkehoitoa.



Pikkuhiljaa siinä sitten odoteltiin että suolisto lähtisi vetämään, vasta vajaan kuukauden iässä suolisto alkoi vetämään ja siinä sitten aloiteltiin millin maitomäärällä 3 tunnin välein. Hitaasti mutta varmasti tyttö lähti kasvamaan ja maitomääriä päästiin nostamaan. Jasmin oli parisen viikkoa keskoskaapissa, 3 viikkoa lämpökehdossa ja muutaman viikon ihan tavallisessa sängyssä. Pulssin- ja saturaationlaskuja tytöllä oli 1½kk, sitten yhtäkkiä nekin loppuivat kuin seinään.



Sairaalassa oli 2kk ja 2pv, eikä kotiinpääsyn jälkeen ole ollut mitään ongelmia. 1-vuotisneuvolassa Jasmin oli 70cm pitkä ja 6800g. Ei siis mikään iso tyttö, mutta kyllä pienistäkin sitä pippuria ja temperamenttia löytyy. ;) Nyt kun ikää on jo 1v 2kk, täällä jo kävellään ja sanotaan muutama sanakin. :)

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat