Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minun mielestäni tärkeä asia.

Kommentit (23)

Inhoan ajatustakin seksistä. Rakkautta ja haleja kaipaisin, parisuhdetta, mutta ei missään tapauksessa seksiä. 10 vuotta kestänyt avoliitto päättyi tämän takia eroon, mies ei jaksanut ainaista vonkaamista ja minä en jaksanut pakosta antamista. En koe itseäni epänormaaliksi enkä halua mihinkään seksiterapiaan, yököttää ajatuskin. Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tärkeämpää itselleni on muuten hyvä ja toimiva suhde. Meillä halaillaan ja pussaillaan paljon, itselleni riittäisi varmaan ihan hyvin se, mutta jotenkin tuntuu, että seksi kuuluu niin olennaisena osana parisuhteeseen, että oman mielenrauhani takia seksiä pitää olla se 1-2 kertaa viikossa. Muuten alan miettimään, onko meillä jotenkin epänormaali suhde. Jotenkin tuntuu, että seksiä PITÄÄ olla säännöllisesti, muuten suhde ei voi olla onnellinen. Oikeasti olisin varmaan ihan onnellinen ilman seksiäkin. Arvostan suhteessani niin paljon muita asioita, kuin sitä yhdyntöjen määrää.

Onko kellään kokemusta, voiko sellaisesta toipua, että puoliso ei vedä puoleensa yhtään, seksiä hänen kanssaan ei tee mieli? Kun elämä yhdessä muuten nk. " vaatteet päällä" on mieluisaa.

Voiko erityisesti mies, joka kaipaa seksiä ja intohimoa suhteeseen, tyytyä jatkamaan tällaisessa suhteessa pitkään -koko elämänsä?

Todella tärkeää. Miehelle se ei ole enää niin tärkeää kuin minun iässäni (23). Vitsinä sanoo, että häntä oikein pelottaa millainen olen sitten nelikymppisenä kun olen " puhjennut kukkaan" :D Meillä suhde on muuten hyvä, mutta mielestäni kerran viikossa on todella vähän. Meillä ei ole edes lapsia vielä, 2,5 vuotta olleet yhdessä. Miehen stressi ja väsymys aiheuttavat pitkälti haluttomuutta, mutta kun tilanne on jatkuva, eivät syyt kauheasti lohduta. Olen unohtanut sen, miltä tuntuu kun mies " vonkaa" . Oikeastaan sellaista ei ole ollut koskaan tässä suhteessa. Ei minun ole koskaan tarvinnut sanoa " ei" , sillä haluan häntä niin paljon, väsyneenäkin. Tuntuu vain, että se olen ollut yksinomaan minä joka olen tehnyt aloitteet viimeisen vuoden aikana. Turhauttaa. Pelottaa, mikä on tilanne sitten kun olen raskaana, ja kun on pienet lapset. Mutta ei kai sitä pelkän seksin takia kannata erota...mutten seksielämämme on ihanaa, siis hyvää seksiä. Ehkä se aiheuttaa lisää katkeruutta, että mies on ennen ollut oikea naistenmies. Minun iässäni halunnut parisuhteessa joka päivä, nyt 33-vuotiaana kerran viikossa riittää mainiosti. Ei aina sitäkään tarvitse kun läheisyys yms on niin kivaa kuulemma. Tottakai on, ja todella tärkeää...mutta yhä useammin se läheisyys vain muistuttaa minua siitä, että tästä se ei sitten mihinkään etene.



Huoh, tulipahan avauduttua :(

..kuka hakee ja kuka ei. ;P Meillä ei ollu seksiä (=yhdyntää) 9 kuukauteen (aivan, luitte oikein), koska olin raskaana (iso maha, hankala olla jo alkuraskaudesta asti kaikinpuolin ja alapää vähän turhankin herkkänä jne.). Ja ihan hyvin pärjättiin, jopa mieskin. ;)


Tarkentaisin vielä kysymystä: kuinka tärkeää hyvä seksielämä on suhteessa?



Ja toisaalta, jos suhde on muuten erittäin toimiva, puolisot täydentävät ja ymmärtävät toisiaan ja viihtyvät loistavasti toistensa seurassa, huumoria riittää ym. mutta seksielämä on keskinäisen kemian puutteen vuoksi olematonta, voiko tällainen suhde kestää?



(laitatko vastaukseen myös oletko nainen vai mies)

Vierailija:

Lainaus:


Minulle seksi olisi aika tärkeää. Tuntisi itsensä halutuksi jnejne... Mutta miestäni ei tällä hetkellä... ei oikeastaan n. neljään vuoteen, siis niin kauan kun tulin ekan kerran raskaaksi... Raskausaikoina ei rakasteltu kertaakaan.

Olen kysynyt asiaa mieheltäni, mutta hän vain sanoo, että on väsynyt, eikä seksi pyöri silloin ensimmäisenä mielessä. Ja raskausaikana ei voinut vauvan takia. No ymmärrettävää toisaalta.

Nyt mun mielestä ei olisi esteitä seksille, mutta ilmeisesti se on " jäänyt päälle" , että ei jaksaisi?

Huoh.

Mutta ei minusta olisi siihen, että lähtisin hakemaan seksiä muualta.

Olisi hauskaa löytää oma mies uudelleen....

Pitääpi taas tänään laittaa vaihteeks joku mukava viesti hälle töihin....




Kyllä se jaksaminen on myös viitsimistä. Meillä ainakin väsymys tuntuu olevan monesti tekosyy. Joskus mies jopa sanoo, et ok jos sä oot päällä :D Kunhan ei itse tartte tehdä mitään fyysistä...no käy se noinkin, kunhan edes on seksiä!



Mun viestittelyt on yleensä unohtunut siihen mennessä kun herra tulee töistä kotiin...-> jääkaapille, nettiin, tv, jääkaapille, tv, nukkumaan. Ehkä pieni suutelo ja hali siinä sängyssä, niin että mulla halut heräävät, sitte peitto korviin ja krooh. Monesti vitutus on ollut niin suuri, että tekisi mieli ampua itsensä. Ettei haluttais enää.

koska yleensä seksi on se ainut väylä, jota kautta pääsee mun lähelle. Jos seksi loppuu, loppuu intiimiys muutenkin. Eli suhteesta tulee pinnallisempi, mikä taas ei pidemmän päälle riitä virittämään seksuaalisesti.

Vierailija:

Lainaus:




Tarkentaisin vielä kysymystä: kuinka tärkeää hyvä seksielämä on suhteessa?



Ja toisaalta, jos suhde on muuten erittäin toimiva, puolisot täydentävät ja ymmärtävät toisiaan ja viihtyvät loistavasti toistensa seurassa, huumoria riittää ym. mutta seksielämä on keskinäisen kemian puutteen vuoksi olematonta, voiko tällainen suhde kestää?



(laitatko vastaukseen myös oletko nainen vai mies)




Jos kummallekaan seksi ei ole tärkeä osa, ja sitä ei ole tai on todella harvoin, kukaan ei kärsine tilanteesta.



Jos suhde on lipsunut tasolle " puoliso tuntuu kuin sisarukselta" , seksiterapia tms voinee auttaa.



Minulle seksi on sen verran tärkeää, että en jaksaisi jatkaa suhdetta, jos mies tahallaan alkaisi panttaamaan. Sairaudet on eri asia, mutta normaalissa tilanteessa haluan tuntea olevani yhtä sielunkaimani kanssa.



Olen itse nainen.



Minulle seksi olisi aika tärkeää. Tuntisi itsensä halutuksi jnejne... Mutta miestäni ei tällä hetkellä... ei oikeastaan n. neljään vuoteen, siis niin kauan kun tulin ekan kerran raskaaksi... Raskausaikoina ei rakasteltu kertaakaan.

Olen kysynyt asiaa mieheltäni, mutta hän vain sanoo, että on väsynyt, eikä seksi pyöri silloin ensimmäisenä mielessä. Ja raskausaikana ei voinut vauvan takia. No ymmärrettävää toisaalta.

Nyt mun mielestä ei olisi esteitä seksille, mutta ilmeisesti se on " jäänyt päälle" , että ei jaksaisi?

Huoh.

Mutta ei minusta olisi siihen, että lähtisin hakemaan seksiä muualta.

Olisi hauskaa löytää oma mies uudelleen....

Pitääpi taas tänään laittaa vaihteeks joku mukava viesti hälle töihin....

eli kyllä koen, valitettavasti, yhtä entistä suurta rakkauttani. Mutta ei ole omatunto antanut periksi että johtaisi käytännössä mihinkään.

juuri tossa viestissä 4 kuvatun kaltainen tilanne ja olen tulossa varmaan hulluksi sen vuoksi. Olen nainen ja pohdin jatkuvasti, voiko suhteemme enää jatkua. Miestäni ei asia tunnu haittaavan. Olemme kuin sisko ja veli ja hän on kuulema ihan onnellinen...

välillä vaan unohtuu, ja sitten ihmetellään kun kaikki on jotenkin huonosti. Seksin jälkeen on aina sellainen olo että pää on taas puhdistunut; mieli on iloinen ja kirkas, ja kaikki on hyvin. Viikko ilman , ja pipoa kiristää, ja kaikki on kenkkua. Sama se on kun unohtaa juoda tarpeeksi päivässä, ja tulee huono ja vetämätön olo. Ja pikapanoissa aamulla ei ole mitää vikaa, päivä alkaa hyvin, eikä väsymyksestä ole sen jälkeen tietoakaan.

Jos seksiä ei kaipaa kumpikaan erityisesti, niin ei haitanne vaikka seksielämä on laimeampaa, jos taas jompikumpi haluaa selvästi enemmän kuin saa, on ongelmia edessä.



Itse olen huomannut että tämäkin on kausiluonteista. Väillä seksielämä on todella vilkasta, joskus taas kuivat kaudet kestää pitkäänkin. Tärkeää on, että kumppanit ymmärtävät toisiaan ja antavat tilaa toisen toiveille. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Tästä hyvänä esimerkkinä voisi olla vaikka vauvavuosi huonosti nukkuvan vauvan kanssa.



Jos parisuhde on muuten vahva, kestää se tällaiset hiljaisemmat jaksot, ja seksielämä kukoistaa taas kun siihen on muuten tilaa, aikaa ja voimia.

Eli olisi koko ajan samanlaista kuin vastarakastuneena, paitsi että olisi tietyllä tavalla " itsenäisempää" eikä tarvitsisi koko ajan miellyttää toista. Mutta intohimoista seksiä, sielunyhteyttä, toisen mielipiteen kuuntelemista/kunnioittamista, toisen huomioonottamista jne.



Mutta kaikkea ei aina voi saada. Kaipa on harvassa sellainen pitkä ihmissuhde, jossa olisi kaikkea noita aivan OIKEASTI. Jossain on seksiä enemmän mutta toisen arvostamista vähemmän. Toisessa taas ollaan toistensa parhaita ystäviä mutta ei välttämättä intohimoista seksiä harvasen päivä.



Meitä on moneen junaan, joten arvostakaamme erilaisia parisuhteita. Jos molemmat on tyytyväisiä, niin ei sillä ole väliä, mitä se parisuhde sisältää ja kuinka paljon :)

Vierailija:

Lainaus:


Inhoan ajatustakin seksistä. Rakkautta ja haleja kaipaisin, parisuhdetta, mutta ei missään tapauksessa seksiä. 10 vuotta kestänyt avoliitto päättyi tämän takia eroon, mies ei jaksanut ainaista vonkaamista ja minä en jaksanut pakosta antamista. En koe itseäni epänormaaliksi enkä halua mihinkään seksiterapiaan, yököttää ajatuskin. Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?




Kyllä minusta on todella outoa, jos seksi yököttää. Ok, jos syy löytyy esim. miehen naiseen kohdistuvasta oikeasti huonosta kohtelusta, tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ehkä olet ns. aseksuaali, joita on muistaakseni prosentti väestöstä. Seksi ei kiinnosta millään tavalla, kenenkään kanssa. Ihmisen seksuaalisuus puuttuu.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat