Seuraa 

Mieheni on Intiasta ja käytämme keskenämme englantia, joten esikoisemme syntymän aikaan sovimme, että hän puhuu englantia ja minä suomea. poika on nyt lähes 7v. ja puhuu todella nätisti molempia - suomea toki paremmin, kun sitä käytetään myös hoidossa ja kavereiden kanssa, englantia kodin lisäksi ainoastaan eskarissa.



Nyt odotamme toista lastamme, ja mieheni otti esille ajatuksen siitä, että hän puhuisikin lapselle kotokieltään punjabia, jota poika ja minä emme osaa ollenkaan. Näin englannin oppiminenkin jäisi ihan sen varaan, että sitä puhutaan yhdessä kotona.



En ole henkilökohtaisesti kovin innostunut tästä ajatuksesta, mutta onko teillä kokemuksia vastaavasta, toimisiko se edes periaatteessa ?

Sivut

Kommentit (22)

Silloin asiat välittyvät juuri niinkuin tarkoitetaankin. Siinä on aina omat riskinsä, kun lapselle puhutaan jotakin muuta kuin äidinkieltä. Jotkut mamuperheet täällä Suomessakin ovat tehneet sen virheen, että lapsen suomen kielen oppimiseksi, perheen vanhemmat ovat päätyneet puhumaan heille murteellista suomea. Lapsethan kyllä oppivat kielen, ja vieläpä hyvin, ympäristöltäkin, mutta vanhempien kanssa jää ikuisesti uupumaan se tärkein, eli tunnekieli. Ja ylipäätään kieli, jolla perheen sisällä yksilöt ymmärtäisivät täydellisesti toisiaan. Etenkin teini-iässä tuo " kieliongelma" tuo omat lisävaikeutensa.



Poikani ehti ennen eroa oppia kolme kieltä, joista harjoituksen vuoksi yksi on nyt kahdeksan vuoden aikana hiipunut. Koulussa ei ole missään vaiheessa ilmennyt oppimisvaikeuksia minkään aineen kohdalla.



Minuakin kiinnostaisi tietää, miten perheet ovat ratkaisseet sellaisen ongelman, että saman perheen lapsille vanhemmat ovat puhuneet eri kieliä. Miten vanhempi lapsi on asiaan suhtautunut ja onko oppinut uuden kielen vanhemman ja sisaruksen avulla?

Meillä poika nyt 1 v 1 kk ja minä siis puhun hänelle suomea, isä somalinkieltä ja keskenään puhumme suomea.

Jännä juttu on se, että vaikka suomea hän pakostakin kuulee enemmän kuin somalinkieltä, niin tällä hetkellä hän osaa enemmän sanoja somalinkielellä kuin suomeksi. Suomeksi kolme sanaa ja somalinkielellä paljon useampia sanoja, en ole laskenut. Toki hän kuulee somalinkieltäkin paljon, koska isänsä puhuu hänelle paljon ja isänsä kaverit tietty myös, mutta kuitenkin suomean hän kuulee enemmän, niin minusta jännä juttu , että osaa kuitenkin enemmän somalinkielen sanoja tässä vaiheessa. Vaikka hyvähän se vaan tietty on. :) Suomen kielen oppimista tuskin pystyy välttämään, kun Suomessa asutaan. ,D



Somalinkieltä yritämme vahvistaa myös niin, että lainaamme kirjastosta niitä vähiä ko. kielisiä kirjoja mitä siellä on ja isä ja poika kuuntelevat somalinkielistä musiikkia.



Minullakin tuli mieleen tuosta AP: n kirjoituksesta, että miksi isä ei ole alunperinkin puhunut sitä kolmatta kieltä esikoillekkin? :O

Sitä myös mietin, että jos isä alkaa puhua toiselle lapselle kolmatta kieltä, mutta esikko ei osaa sitä, niin eikö hänelle voi tulla ulkopuolinen olo. Voisiko hän vielä rueta oppimaan myös ko. kieltä?

Ehkä typeriä mietteitä, mutta suokaa anteeksi! :)



Sekin on muuten hyvä pointti, että kun puoliso puhuu omaa kieltään lapsille, niin itsekkin voi oppia sitä, ainakin ymmärtämään. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

suomea ja arabiaa ja ymmärtää kiusallisen hyvin englantia. Aion laittaa hänet johonkin englannin mkileikylpyryhmään jossain vaiheessa osapäiväisesti, että alkaa puhumaan myös. Ei normaalisti puheen suhteen kehittyneille lapsille ole haittaa useista kielistä, jos niitä puhutaan järjestelmällisesti ja oikein. Kielellisissä vaikeuksissa pitää tietenkin ottaa eri linja. Ja muistaa terveenkin kohdalla, että useampi kieli ottaa ehkä enemmän aikaa, mutta lopuutulos palkitsee! Nimenomaan lapsen, jolla on etulyöntiasema tulevaisuudessa aidosti kielitaitoisena ihmisenä.

mrs_O:

Lainaus:


Minuakin kiinnostaisi tietää, miten perheet ovat ratkaisseet sellaisen ongelman, että saman perheen lapsille vanhemmat ovat puhuneet eri kieliä. Miten vanhempi lapsi on asiaan suhtautunut ja onko oppinut uuden kielen vanhemman ja sisaruksen avulla?




Tiedän perheen, jossa esikoiselle isä puhui toista kieltään, ja nuoremmalle lapselle toista. (Isä kaksikielinen, äiti puhui lapsille molemmille suomea) Lapset oli suht lähekkäin syntyneet, eli jotain 3-4v välissä max. Molemmat oppivat molemmat kielet. Isä oli siis johdonmukainen tavassaan. Lapsilla kuitenkin vahvin kieli suomi ja toisena se kieli, jota isä puhui heille pääkielenä. Tietääkseni lapset eivät ihmetelleet asiaa sen enempää, se oli vain heidän perheensä tapa, he olivat tottuneet siihen.

olen itse opiskelu aikana tehnyt tästä aiheesta lopputyön, tietysti on olemassa lapsia joille hidasta oppia se yksikin kieli...jos 3 kieltä ei luontevasti suju, tällöin syynä tuskin se 3 kieltä, vaan lapsen persoonallinen kyky oppia kieliä.



Aina pitäisi puhua lapselle omaa äidinkieltään, ei mitään myöhemmin opittua kieltä, mitä ei yleensä osaa/hallitse 100%,eikä täten pysty opettamaan rikasta/täyttä kieltä.



Ja aina johdonmukaisesti, ei saa sekoittaa, vaihtaa kieltä mitä lapselle puhuu.

Poika täyttää ensikuun lopulla kolme. Puheen tuotto suomeksi sujuu ihan ok, mutta ymmärtäminen reilusti jäljessä. Ei oikein ymmärrä käsitteitä eikä yläluokkia, samoin sijainnit (päällä, alla, vieressä jne) hukassa. Siskoni kieltää kaiken, hänestä kun on hienoa, että lapsella on niin monta kieltä! Nuorempana oli paljon kaikupuhetta ja vastasi toistamalla puhekumppaninsa sanoja. Ei osannut kaksivuotiaana kuitenkaan esim vastata kysymykseen: mikä sinun nimesi on? Puhe kyllä sinänsä selkeää, osaa r:n, s:n jne.



Nuorempi lapsista -kohta kaksivuotias tyttö- tuntuisi olevan ikätasolla puheen tuotossa, ymmärryksestä en tiedä. Vastailee kuitenkin järkevämmin kuin veljensä saman ikäisenä.

...puhutaan kahta kielta kokoajan, ja kolmas on jaamassa pois, kun olen vihdoinkin oppinut kommunikoimaan mieheni kanssa turkiksi:)



Mina pulputan lapsille aina suomea, mies turkkia, molemmat ovat ekalta luokalta alkaen opiskelleet englantia (varsinkin esikoisen englanti tosi hyva) ja tytar tana syksyna aloitti viela ranskan opinnot:)



Suomen kieli on molemmilla hyvin hallussa, vaikka ainoastaan minulta sita kuulevat. Suomalaisten kavereiden kanssa leikkikieli on aina turkki.

Meillä on lapset 4-, 8- ja 10-vuotiaat, asumme Ruotsissa ja isän kieli on persia.



Olemme aina puhuneet lapsille omilla kielillämme, ja lapset ovat käyneet ruotsalaista päiväkotia ja koulua. Olemme antaneet lasten vastata meille ruotsiksi, ja he leikkiessään käyttävät ruotsia. Koululapset saavat koulussa persiankielen opetusta tunnin viikossa, kotona luemme kotiperuskoulu.fi kautta suomea koululasten kanssa.



Vanhimmilla lapsilla oli hidas puheenkehitys, ehdimme logopedilläkin käydä heidän kanssaan. Kouluikään mennessä (nollaluokka) he ovat pärjänneet ongelmitta. Pienin on puhua pulputtanut ongelmitta kaikilla kolmella kielellä (tosin suomea hieman kankeammin).



10-vuotias osaa nyt lukea kaikilla kielillä, ja lukee suomeksi ja ruotsiksi kunnon romaaneja, persiaksi vähemmän. Hän osaa myös kirjoittaa kaikilla näillä kielillä.



Minä rohkaisen kaikkia puhumaan omilla kielillään, mutta jotta lapset saisivat kehittyneemmän kielen, täytyy sen eteen tehdä paljon työtä. Itse suosittelisin, että lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan kaikilla kielillään samaan aikaan.



Joku otti esille kielten kehityshäiriöt ja monikielisyyden. Tässä on lenkki ruotsinkieliselle sivulle jossa on paljon informaatiota monikielisten lasten kielenkehityksestä ja myös kielen kehityshäiriöistä. http://www.sprakenshus-umas.se/?p1i1l2s0=

Eli aiti puhuu lapsille suomea, isa saksaa, keskenaan vanhemmat puhuvat englantia, ja tarhan (ja ympariston) kieli on ranska, eli itseasiassa viela yksi kieli lisaa. Taytyy sanoa etta meilla saksa ja ranska ovat talla hetkella vahvimmat kielet 3 veella (olen ollut niin paljon kiinni 9 kk vauvassa, nyt kun jouduin lopettamaan imetyksen niin ajattelin oikein ajatuksella keskittya hanen suomenkieleensa), mutta suomikin on kylla ihan hyvin hallussa ja parjaa silla vaikkakaan ei aina kuulosta ihan " native speakerilta" . Englantia esikoisemme ymmartaa ihan selkeasti (ts. puuttuu keskusteluun saksaksi tai suomeksi jos puhumme asiasta joka hanta kiinnostaa isansa kanssa englanniksi) mutta ei itse puhu sita kuin muutamia sanoja, varmastikin siksi etta hanelle ei kukaan sita kielta puhu. Minusta siis tuo kolmen kielen yhdistelma on ihan ok, eika edes kovin harvinainen ainakaan taallapain maailmaa. Tietysti se vaatii vanhemmilta enemman lukemista ja muuta kieliasioihin keskittymista, kaksi kieltahan tulee lahes itsestaan niinkuin yksikin. Vahan jain miettimaan teidan tilanteessa tosin etta tunteeko esikoinen sitten itsensa ulkopuoliseksi jos ei yhtakkia ymmarrakaan mita isa puhuu (siis jos isa vaihtaa kielen, kai vaihtaisi sen kuitenkin myos suhteessa haneen eika vain vauvaan?). Kielen vaihtaminen kesken kaiken voi muutenkin olla hankalampaa kuin luulisi koska tunneside on jo muodostunut toisella kielella. Eli siis en olisi niinkaan huolissani kolmesta kielesta vaan ennemminkin isan kielen vaihtamisesta.

Mieheni 8 ja 10 v tytot ovat syntyneet walesissa ja opiskelevat koulussa siis walesia. Ikava kylla koska kumpikaan meista tai kukaan tyttojen lahipiirista ei puhu walesia tyttojen walesin kieli on hieman huteralla pohjalla. Aidinkielenaan tytot puhuvat englantia ja suomea olemme nyt aloittaneet oppia. Koska tytot osaavat jonkin verran walesia ja walein ja suomenkieli on hyvin lahella toisiaan ovat tytot omaksuneet suomenkielen erinomaisesti. Viela emme kuule kokonaisia lauseita tytoilta, mutta useita sanoja tulee jo selkealla suomenkielella.

Itse toivon etta tytot ottavat 4;ksi kieleksi joko ranskan tai saksan silla mielestani on tarkeaa omaksua useita kielia. Koskaan ei tieda milloin niita tarvitsee.

Minulla on poika 3v2kk ei puhu kunnolla. Puheen kehitys hidastunut, kun pojalle puhutaan 3 eri kieltä. Minä puhun pojalle suomea, pojan isä lingalaa (Kongossa puhuttua kieltä) ja isäpuoli puhuu hänelle englantia. Kävimme lääkärissä mitään neurologista ym kehityshäiriötä ei löytynyt. Terve poika! Lääkäri sanoi että liikaa kieliä opittavana ja se hidastaa ehdottomasti kielenkehitystä, suositteli että yksi kielistä ainakin jätettäisiin pois. Mutta menepä sanomaa pojan isälle että et enään puhu lingalaa pojalle ja uusi mieheni ei puhu kunnolla vielä suomea, joten en todellakaan halua, että alkaa sönkkää huonosuomi pojalle nyt ja toinen oppii sanat ym väärin.



Saimme lähetteen puheterapiaan. Siitä ei ainakaa mitään haittaa ole pojalle vaan tukee puheen kehitystä. En kyllä itse, jos tilanne olis toinen 3 kieltä lapselleni opettaisi. Mutta se on minun oma mielipide.:o)

Meillä 3v ja 4.5v lapset ovat kolmikielisiä (minä puhun lasten kanssa suomea, isä omaa äidinkieltään, mieheni ja minä puhumme keskenämme Saksaa ja asumme saksassa eli se on samalla myös lasten ympäristön = tarhan ja kavereiden kieli). Kaikilla kolmella kielellä kommunikointi sujuu hyvin. Tärkeää on pysyä aina johdonmukaisena eli jos esim toinen vanhemmista puhuu välillä yhtä, välillä toista kieltä niin lapsi ei voi oppia mitkä lauseet / sanat mihinkin kieleen kuuluvat. Meillä 4.5v:n kanssa voivat jo vanhemmatkin välillä puhua saksaa ilman että hänelle tulee siitä sekaannuksia, mutta 3v:n kanssa pitää vielä pysyä tiukasti yksi henkilö - yksi kieli - periaatteessa, muuten hän alkaa sekoittaa kieliä toisiinsa.

Meillä vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltään lapsille: minä ruotsia ja mies bengalia. Keskenämme puhumme englantia. Lapset, 1,5 v. ja 4 v. eivät siis kuule lainkaan suomea kotona, muuten kuin telkkarista. Välillä ollaan tietysti vähän epävarmoja oliko oikea valinta, mutta varsinkin mulla on kuitenkin sellainen olo että kaikki lopulta menee hyvin. Itsekin opin suomen kielen ystäviltä ja tv:n kautta kun kotona puhuttiin vain ruotsia. Tähän mennessä 4-vuotias puhuu enemmän ruotsia ja ymmärtää hyvin bengalia. Englantia ei toistaiseksi ole tullut juurikaan vaikka epäilemme hänen ymmärtävän sitä aika paljon, vaikka kieli onkin hänelle passiivinen. Esikoisen puhe viivästyi, mutta no. 2 yrittää jo täyttä häkää puhua ruotsia. Laitamme lapset ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun. Tosin englanninkielisetkään eivät ole täysin poissuljettuja, aika näyttää mikä on parasta.

Meidän lapsi on kolmekielinen ja on juuri siinä vaiheessa että opettelee puhumaan. Asumme Ruotsissa joten se on päivänselvää että ruotsi on yksi hänen kielistään. Minulta hän oppii suomen ja isältään bashton joka on yksi Pakistanin kielistä (isä siis on pakistanilainen).



Nyt hän ymmärtää tietyt asiat suomeks ja ruotsiks sekä puhuu tiettyjä sanoja sekä suomeks että ruotsiks. Bashtoa ei puhu mutta ymmärtää tietyt asiat. Ikää on kohta 2.5v ja puhumiseen oppiminen on viivästynyt mikä on normaalia kun ajattelee että lapsella on kolme eri kieltä. Mutta olen tyytyväinen että teimme tämän ratkasun.



Sen sijaan en voi ymmärtää niitä ruotsinsuomalaisia äitejä jotka eivät puhu lapsilleen suomea vaan ruotsia! Hitto jos lapsella on mahollisuus oppia 2-3 kieltä jo taaperona niin miks siihen mahollisuuteen ei tartuta. Sen takia olen sitä mieltä että miehesi olisi pitänyt jo ekalle lapselle puhua sitä omaa kieltään koska englannin lapsi oppii varmasti viimestään koulussa! Suosittelen että miehesi puhuu nyt sille toiselle lapselle sitä omaa kieltään ja yrittää opettaa esikoiselleki sitä pikkuhiljaa.



Olen muuten huomannut että kun mieheni puhuu pojalle omaa kieltään niin olen oppinut itekki sitä kieltä siinä sivussa joten ehkä teillä voisi käydä samoin eli jos mies puhuu toiselle lapselle omaa kieltään niin ehkä esikoinen oppii sen siinä sivussa automaattisesti. Äläkä siitä englannista välitä, sen lapsi oppii viimestää koulussa!!!

Minulla on myös 3,5-vuotias, joka puhuu vasta muutaman sanan. Silti puhumme kotona kolmea kieltä, enkä oikeasti usko kielten moninaisuuden haittaavan lasta. Pikemminkin päinvastoin - uskon hänen saavan paremman kielitajun kuin jos puhuisimme pelkkää suomea. Tosin hänellä onkin selkeä diagnoosi, eikä puhe tulisi ajoissa muutenkaan.



Vammattomilla lapsilla en usko monikielisyyden melkein ikinä haittaavan. Jos taas on jokin diagnoosi (esim. dysfasia, kehitysviive- tai vamma), niin tietääkseni niistäkin hyvin harvassa on sellaiset tapaukset, että monesta kielestä olisi haittaa. Se epäilty haitta kun usein on vain alkuaikojen kielten sekoittamista, mutta kuitenkin aikanaan monesta kielestä tulee paljon suurempi hyöty kuin alun haitta on ollut.



Tiedän kyllä että jotkut ammattilaiset neuvovat välttämään monia kieliä. Vaikka ovatkin ammattilaisia, usein mielipiteet on MuTu-perustaisia. Ainakaan itse en ole törmännyt tutkimuksiin, jotka tukisivat vain yhden kielen käyttöä (olettaen, että ainakin yhtä kielistä käytetään rikkaasti).

Meillä tälläinen kieli paketti, suomi-bengali-englanti-arabia. Eli molemmat vanhemmat puhumme lapsille omaa äidinkieltä, keskenämme puhumme englantia ja koska olemme muslimeja, päivittäisessä käytössä on myös arabia.



poika puhuu 5-7 sanaisia lauseita suomeksi, ihan ikätasoisesti ja kysyy jatkuvasti mikä toi on? Bengaliksi(isän äidinkieli) puhuu 2-3 sanaisia lauseita, ottaa jatkuvasti uusia sanoja käyttöön. Jokin aika sitten matki kaikkia englannin kielisiä sanoja mitä käytimme, sitä ei tee enää, mutta on ruvennut laulamaan engannin ja arabian kielisiä lauluja(nashiideja, eli usein samassa laulussa on molempia kieliä). Myös poika rakastaa Koraanin resitoimista arabiaksi. Kun itse opiskelen arabiaa, poika jatkuvasti kyselee mikä toi on, ja oppii itse siinä samalla :).



Isän kielen opiskelussa tärkeällä sijalla on ollut isänkieliset aakkoskirjat, joissa on aakkoset, numerot, pieniä loruja ja tarinoita, ja lasten elokuvat. Mielenkiinnolla odotan mitä bengalin kielelle käy, mies on nyt kotimaassaan ja eroa tulee noin 5viikkoa. Sukulaistyttö meinaan lopetti bengalin puhumisen vastaavassa tilanteessa. Tosin eipä heidän perheessä jostain syystä isommatkaan lapset ole ruvenneet bengalia puhumaan koskaan, mikä lie syynä?



Tosin joskus kaksikielisyyttä tutkin ( en siis tieteellisesti,lol) ja vanhempien asenteet ja motivaatio kaksikielisyyteen ovat tärkeällä sijalla.

Poika 3,5 v. puhuu tosi hyvää suomea ikäisekseen, on luettu paljon kirjoja ja katsottu Muumi- ym videoita. Persia sujuu myös eli isän äidinkieli, sanavarasto ei ihan yhtä laaja. Tarhassa puhuu englantia mutta en ihan tiedä kuinka hyvin kun me ei englantia puhuta kotona vaan ruotsia...jota poika ei kyllä osaa kun ei me sille koskaan olla huonoa ruotsiamme puhuttu. Yksi miehen kaveri puhuu huonoa englantia samanikäselle pojalleen ja se lapsi ei puhu kuin yksittäisiä sanoja melkein 4v. iässä vaikka on ollut altistettuna vain yhdelle kielelle. Mun mielestä on tosi tärkeää puhua omaa äidinkieltä lapselle, se kieli on yleensä aina rikkaampaa kuin myöhemmin opittu.

Olen antanut itseni ymmärtää, että olisi suositeltavaa, että vanhemmat puhuvat lapsilleen tunnekieltään, omaa äidinkieltään niinkuin täällä jo mainittiinkin.:) Ymmärtääkseni on myös sellainen suositus, että kieli per naama. Eli, että ei puhuta sekakieltä esim. suomi-somalia. Koska silloin lapsi ei opi erottamaan kieliä toisistaan, vaan luulee, että tuollainen kieli on olemassa. Että siis selkeästi erotetaan kielet, että lapsikin tietää, että tämä on nyt tätä kieltä ja tämä tätä. Että on kieli mitä isä puhuu ja kieli mitä äiti puhuu, eikä siis niiden kielien sekoitusta. Että esim. isä puhuisi molempia sekaisin. Selitinköhän jotenkin vaikeasti....?:)

Meillä poika on vasta pieni, kohta 9 kk, mutta alusta asti olemme tehneet niin, että mies puhuu vauvalle somaliaa ja minä suomea, keskenään puhumme suomea.:)

Hei! Ymmärrän teidän ongelmanne koska meidän perheessämme on sama juttu. Tosin tyttö on jo kohta 4v. ja puhe on huonosti kehittynyt. Olemme venäjänkielinen perhe mutta tyttö joutuu päiväkodissa puhumaan suomea. Leikipuistossa puhun hänelle sekä suomea että venäjä, jotta suomenkieliset kaverit myös ymmärttäsivät mistä on kyse. Kävimme myös lääkärissä ja hän vakuutti että Nou hätä, tyttö puhuu kyllä molempia kieliä koulun alkun mennessä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat