Seuraa 

Sain tiedon työpaikasta, joka alkaisi helmikuussa, jolloin tyty 1v4kk.



Mitä tehdä. Hinku töihin ois itsellä kova, mutta olenko itsekäs jos meen, kun ei oo ihan pakko? Pärjäillään kyllä, vaika toki se lisä tienestikin ois pahasta. Tyttö on reipas ja iloinen, mutta onko se koti äitdin kanssa sitten kuitenkin paras paikka. Kadunko itse myöhemmin, jos nyt lähden töihin? Päättää pitäis, mutta en oikeen tiedä mitä tehdä? Tyttö on ihana, mutta äiskä meinaa turhautua täällä kotosalla.

Kommentit (17)

Et tule koskaan katumaan sitä, että olet hoitanut lastasi kotona 3-vuotiaaksi saakka. Mutta todennäköisesti tulet katumaan sitä, jos viet lapsesi liian aikaisin hoitoon. Tämä on FAKTA.

Itse menin töihin pojan ollessa 1v ja 5½kk ja hienosti on pärjännyt ja hurmannut kaikki tarhan tädit. Nyt " iso" poika on jo 3½ ja siirtynyt pikkuisten puolelta isojen joukkoon. Itse olin jo ennen äitiyslomaa kotona työttömänä reilut 2v. Minulle tarjottiin töitä ja jos en olisi ottanut sitä vastaan, toista kertaa ei olisi tullut. Töitäni on muutenkin harvakseltaan tarjolla ja pitkä työttömyys yhdessä äitiysloman kanssa oli pudottamassa minut markkinoilta kokonaan. Poika osasi kävellä (=juosta) tarhaan mennessään, mutta puhetta ei ollut (kuten ei ollut dysfaattisella veljelläänkään, kun meni tarhaan 4v). Ymmärsi kuitenkin puheen tosi hyvin ja ko tarhassa käytetään paljon viittomia ja kuvia asioista kerrottaessa, koska mukana integroituja lapsia. Mielestäni kohtuullinen kävelytaito on puhetta tärkeämpi, koska muuten ulkoilut käyvät sekä lapselle että tädeille raskaaksi. Sylejä ainakin täällä löytyy ja kavereiden kesken ei sitä aina tunnu tarvittavankaan niin paljon kuin jos äiti on lähellä. Illallla sitten sylitellään senkin edestä.



Jos todellakin tunnet, ettet jaksa kotona (=turhaudut), mene ihmeessä töihin. Itse olen tehnyt 6 tunnin päivää (=30t/viikko) ja meille se on ollut hyvä ratkaisu. Ja saahan siitä kelalta 70¿/ kk. Unohda kuitenkin useimmat iltamenot ja keskity silloin lapseen. Itse jatkoin myös imetystä pari kuukautta töihin menon jälkeen, koska katsoin, että siinä poika saa sitä läheisyyttä ja " äidinhajua" . jota kaipaa.



Ratkaisu on aina niin monesta asiasta kiinni. Monet päätyvät myös perhepäivähoitoon, mutta meillä se oli poissa laskuista, pojan hurjan energian ja sähkölaitteisiin suuntautuneen kiinnostuksen vuoksi. Käy tutustumassa mahdollisiin vaihtoehtoihin ja vertaile niitä. Muistathan, että kunnalla on äitiysloman / hoitovapaan jälkeen 4kk:ta aikaa järjestää hoitopaikka, paitsi jos olet työttömönä ja saat työtä tai aloitat opinnot. Silloin aika on 2vk:a. Hoitopaikka ei silloin kuitenkaan tarvitse olla lähin.



Toivottavasti tämä selvensi jotain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pienimmätkin lapset voivat tykätä päiväkotipäivistä ja pärjätä ryhmässä mukana. Joskus ryhmän reippain on se kaikkein nuorin. Jos vanhemmalla ei ole muita fiksuja vaihtoehtoja kuin lähteä töihin, lapsen hoitoon viemisestä on turha kokea syyllisyyttä.



Mutta jos vielä on mahdollisuus jäädä lapsen kanssa kotiin, on se kuitenkin parempi vaihtoehto lapselle. Vaikka lapsi ei sitä kovin selvästi näyttäisikään, ero vanhemmista pitkän hoitopäivän ajan on taaperoikäiselle henkisesti kuormittavaa. Hän ei ymmärrä minne äiti tai isä häviää koko päivän ajaksi. Onneksi hän kuitenkin oppii pian, että vanhemmat tulevat aina hakemaan.



Itse olen ollut päivähoidossa 1-2-vuotiaana, enkä ole huomannut siitä kärsineeni. Vanhempieni mukaan lähdin aina innolla hoitoon ja viihdyin siellä paremmin kuin kotona. ;) Kuitenkin iltaisin kiukuttelin kauheasti vanhemmilleni. Vanhempani ajattelivat, että en viihtynyt kotona ja siksi kiukuttelin. Oikeasti taisi olla niin, että niin hyvin kuin hoidossa viihdyinkin, loukkaannuin vanhemmilleni jotka jättivät minut koko päiväksi. Luulen, etten myöskään halunnut kiukkuilla hoitotädeilleni, ja purin sitten kaikki " patoutumat" turvallisiin vanhempiini.



Kirjoitin tuon keroakseni, että omat kokemukseni päivähoidosta olivat aikoinaan positiiviset. Olen myös nähnyt, että pienimmätkin päivähoitoapset ovat yleensä iloisia ja hyvinvoivan näköisiä. Jos todella tuntuu että on pakko päästä töihin ja kodin ulkopuolelle " tuulettumaan" , tuskin lapselle siitä jää ikuisia traumoja. Mutta jos haluaa, voi ja jaksaa pistää lapsen tarpeet etusijalle, valitsisin kuitenkin kotihoidon vielä tuossa vaiheessa.

edelliset on kyllä ihan oikeessa siinä että pienen lapsen paras paikka on kotona jos vaan suht normaali kasvuympäristö siellä voidaan taata. Itse olen allalla jossa töitä on huonosti. Lapsi oli 1,5v kun olin samassa tilanteessa kuin sinä. En ottanut paikkaa vastaan. Kohta tyttö on 3v ja töistä ei ole tietoa... Mutta en kuitenkaan kadu päätöstäni. Aivan varmasti vielä joskus ehdin olla töissä riittämiin ja kuitenkin tiedän että tällä ratkaisulla olen tehnyt lapseni parhaaksi! :) Olen myös sitä mieltä että aikuisen ihmisen pitää voida sietää omaa jonkin asteista turhautumistakin lapsensa vuoksi ja ennemmin ajattelisin niin että silläkin on tarkoituksensa, eli vaikka vähän tylsältä tuntuisikin niin siitä on kuitenkin arvaamaton arvo sille pienelle ihmisen alulle. Kerhoja ja kaiken laista ihmisten ilmoilla aikuistenkin seurassa tapahtuvaa puuhaa vaan riittävästi. Ja loppujen lopuksi tuskin siitä työssäkäynti-hoito-kotityöt-rumbastakaan pidemmän päälle sen enempää nauttii....

Poika on perhepäivähoidossa.

Aloitin työt siis maaliskuussa ja tein kesäkuun alkuun asti 30h/ vko jotta pojalla oli aluksi lyhyemmät päivät.



On mennyt aivan mahtavasti!! Itse nautin kun pääsen toteuttamaan itseäni ammatillisesti ja kehittämään itseäni " aikuisten" maailmassa.



Ja suuri syy on myös taloudellinen puoli. Minusta on silkkaa tyhmyyttä kysyä miksi nykyään monet lapset menevät pienenä hoitoon.

Talous pakottaa ainakin meillä! 1500¿ ja 300¿ väliltä ei ole vaikea valita.



Aluksi olin hirveän surullinen ja huonon omantunnon omaava kun olin hyljännyt lapseni.

Mutta nyt ajatellen, poika on kehittynyt huimasti muiden lasten seurassa. Viihtyy todella hyvin. Kaipaa muuta leikki seuraa.



Itse en olisi jaksanut enään olla kotona. Minusta ei olisi ollut kehittämään lapselle hänen tarvitsemaansa aktiviteettia.



Mielestäni parempi näin meille.



Sitä en voi sanoa mikä olisi parempi kenellekkään muulle. Mielestäni jokainen tekee omat ratkaisunsa ja omien mieltymysten perusteella.



Nostan hattua niille äideille joilla on mahdollisuus ja intohimo olla lastensa kanssa kotona ja tarjota heille aktiviteettia päiville.



Aloin itse muuttumaan äidiksi joka ei koskaan jaksanut tehdä lapseni kanssa mitään, en käydä kerhoissa, puistoissa jne. Siksi mielestäni lapseni paras on tällä hetkellä ollut perhepäivähoidossa.



Jaksan itse paljon paljon paremmin panostaa sitten iltoihin ja vkl lapsen kanssa.

Siis tarkennettuna ja korjattuna:



*Kotihoidontukea saisi noista lapsista n.435euroa (se normaali 300+sisaruskorkotukset).

*Hoitomaksut maksimissaan n.420euroa

=Eli ei näistä tule ihan sitä n.1000euroa (tein mokan kolmannen lapsen hoitomaksujen osalta, en tiennyt sen olevan niin pieni). Oikeasti tulee vain n.850euroa



*Tulosidonnainen osuus voi olla max. 168euroa ja jos laskee sen vaikka n.100 euroa (riippuu siis töissäkäyvän miehen tuloista, mutta tämä olisi ehkä suht normaali keskiverto).

*Kuntalisä kunnasta riippuen on (150-)200euroa.

*Työ- ja hoitomatkat voi olla joillakin se 0euroa, mutta jos laskee vain työmatkat (jos niitä tulee yhtään enemmän esim. ainakin pääkaupunkiseudulla, muusta maasta en osaa sanoa) ja miettii verotuksen omavastuuosuutta tai mahdollisuutta että perheeseen pitää hankkia toinen auto hoito- ja työmatkojen vuoksi (jos mies tarvitsee autoa ja ei sitten kuljeta 3lasta kävellen/pyörällä hoitoon). Kepeästi tähän saa menemään 100-200euroa, jossei peräti enemmänkin.

=Näistä siis saisi 400-500euroa, tietenkin voi saada myös ihan 0euroa jos yhdellä töissäkäyvällä on isot tulot ja asuu kunnassa jossa ei ole kuntalisää ja työmatkoihin ja hoitomatkoihin menee 0euroa.





Eli haarukoiden pääseekin tuollaiseen n.1300euron käteen tuleviin tuloihin. Jos lisää päälle veroprosentin (vähennyksistä riippuen ja tietty missä kunnassa asuu ja maksaako muita maksuja) voisi olla kokonaissummana 30%, eli n.400euroa. Tällöin jo 1700euron palkalla pääsee tasoihin kotihoidon kanssa. Sitten jos sitä taloudellista hyötyä hakee, niin riippuen kuinka montaa sataa euroa tässä kokee rajaksi että on todellista taloudellista hyötyä (kotona ollessa voi olla aikaa säästää tekemällä itse tai kiertelemällä tarjoukset), niin tuossa pyörittäisiin 2000euron kieppeillä.



Tämä on siis laskettuna about miten tilanne voi hyvinkin olla, ettei töihin meno automaattisesti aina kannata! Yksinhuoltajien tilanne on usein aivan eri. Tottakai jokainen osaa itsekin laskea ja voikin laskea oman tilanteensa. Tykkään vain laskea jotain faktaakin väittämien tueksi.

Itse menin töihin, kun lapsi oli 1v6kk. Teen lyhennettyä työviikkoa ja lapsi on pienessä päiväkodissa. Kaikki on mennyt todella hyvin ja lapsi viihtyy tarhassa.

Menin mielelläni jo töihin ja meille tämä järjestely sopi mainiosti.

En kanna mitään syyllisyydentunteita töihin menostani. Lapseni voi hyvin kuten koko perheemme!

Välillä näkee aika kärkeviä mielipiteitä siitä miten lasta pitäisi hoitaa.

Onkohan kaikilla edes työpaikkaa mihin palata, kun niin tyrmääviä ovat toisten töihin paluusta?!





Hyvää joulun odotusta kaikille!

Olen sitä mieltä että yhtä oikeaa ratkaisua ei ole. Tavallaan olen myös sitä mieltä, että alle 3-vuotias pärjää hyvin kotonakin jos käy kerhoissa, puistoissa yms. Olen katsellut päiväkotielämää vanhemman lapseni osalta ja kyllä päiväkodit ovat aikamoisia säilytyspaikkoja, kun lapsiryhmät ovat liian isoja. Silti vanhempi poika jatkoi päiväkodissa äitíyslomani aikana, kun viihtyi siellä hyvin, ja äidiltä olis mennyt hermot kotona ylivilkkaan touhottajan kanssa..Ikävää on vain se että lapsi tulee siellä aika levottomaksi, 22 lasta kun on ryhmässä. Näissä pienten ryhmissä on sentään vain 12 lasta. Oma nuorempani menee tarhaan vuoden ikäisenä, ja hieman tietysti mietin miten häm siellä pärjää, on niin eriluonteinen kuin veljensä. Noh, itse menen mielelläni töihin, kun perhekerhon keskustelut kestovaipoista eivät jaksa enää innostaa.

Mutta en tosiaan yritä antaa neuvoja miten kannattaa toimia, vaan ratkaisuja on yhtä monia kuin on ihmisiäkin!

Hei,



minusta sinun olisi nyt kuunneltava itseäsi eikä muita tässä asiassa. Kaikilla, jotka neuvoja antavat on niin erilainen työtilanne, erilainen lapsi ja erilaiset mahdollisuudet arjen järjestämiseen.



En tiedä, onko olemassa tutkimuksia siitä, että alle 2 v. lapselle paras paikka on kotona, ainakin moni tuntuu niin automaattisesti ajattelevan. Itse menin töihin, kun tyttöni oli 1 v ja hienosti hänellä on tarhassa mennyt. Tarhantädit kovasti kehuvat reippauttaan ja iloisuuttaan ja hän joka aamu menee innolla muiden pariin leikkimään. Noin pienellä on vaan tärkeää pitää kiinni siitä, että päivät eivät veny pitkiksi. Meillä 7 h on sellainen, että sen jälkeen tyttö selvästi väsähtää. Minusta töihinmenossa suurin kysymys onkin oikeastaan se arjen juoksutus. Ovatko työmatkat pitkät, voitteko vuorotella niin, että toinen vanhempi vie ja toinen hakee ja onko rytmi säännöllinen?



Nyt kun olen ollut töissä 5 kk ajattelen niin, että minun jaksamiselleni ja itsetunnolleni työssäkäynti on tärkeää, kotona olin kyllä turhautunut. Lapsemme on todella vilkas, enkä oikein meinannut aina jaksaa siinä tohinassa, ts. arjen pyöritys tuntui välillä ahdistavalta. Tarhassa on onneksi niin paljon virikkeitä, että sen puolesta tuntuu ihanalta, että lapsi saa kokemuksia ja elämyksiä. Miinuspuolena tässä on se, että päivärytmi on niin hirveän tiukka ja koko perhe iltaisin usein aika väsynyt. Itse lohduttaudun sillä, että kohta on ehkä mahdollisuus taas uuteen kotonaoloon, jolloin se voi tuntuakin erilaiselta.



Koti olisi varmasti lapsen kannalta se paras paikka. Päivähoidossa, varsinkin isoissa päiväkotiryhmissä, on kova hulina, eikä aikuisilla riitä sylejä tarpeeksi kaikille pienille. Lapsi joutuu myös yleensä mukautumaan päiväkodin rytmiin ja luopumaan omistaan. Noin pieni ei vielä hyödy päiväkodin viriketoiminnasta tai toisten lasten seurasta kuten isommat lapset. Jos hoitopaikassa on mukavat hoitajat eikä ryhmä ole liian täynnä lapsia, pienimmätkin varmasti sopeutuvat sinne ja viihtyvätkin, mutta eivät mukavatkaan hoitajat tietenkään omia vanhempia korvaa. Alle parivuotias on vielä kovasti kiinni äidissä. Jos vain malttaisit odottaa, sillä jokainen lisäkuukausi kotona olisi arvokasta aikaa lapselle. Reilun puolen vuoden päästä voisi olla parempi aika töihin menolle. Auttaisi jos lapsi osaisi hoitoon mennessä ilmaista itseään jonkin verran puhumalla ja vastaavasti ymmärtäisi paremmin mitä toiset ympärillä puhuvat. Parivuotias pärjää ryhmässä jo paljon paremmin kuin 1v 4kk ikäinen. Parivuotiaalle voi myös ytittää kertoa miksi hänen pitää mennä hoitoon ja hän ymmärtää paremmin, että vanhemmat tulevat sitten työpäivän jälkeen hakemaan.



Onko teillä päin avointa päiväkotia, seurakunnan perhekerhoa tms. yhteistä toimintaa äideille ja lapsille? Päivät saa kulumaan mielekkäämmin, kun on ohjelmaa muutamana päivänä viikossa, ja toisten äitien vertaistukikin saattaa innostaa jaksamaan. Se puoli vuotta ei lopulta olisi aikuiselle kovin pitkä aika, mutta lapselle se merkitsisi paljon.

Minusta tärkeintä on miettiä onko alalla, jolla olet helppo saada työtä. Jos työtilaisuuksia ei noin vain ole menisin töihin. Mutta, jos uskot työllistyväsi helposti, olen samaa meiltä kuin edellinen vastaaja.

on aika vaikea kuvitella että viulukielenkireä ja turhautunut äiti olisi paljoakaan parempi vaihtoehto lapselle kuin hoito muiden lasten kanssa ulkopuolisen, ammattilaisen ja siitä nauttivan, toimesta.



Itse menin vuoden jälkeen vuodeksi töihin, sitten olin taas vuoden kotona, ja nyt taas aloitin työt kun poika on 3.5 vuotta. Ja ollaan vielä tässä välillä muutettu maatakin 3 kertaa, eli kyllä se meidän poika on varmaan ihan screwed up ... mutta kun ei ole sen enempää kuin muutkaan sen ikäiset, eikä ole äitikään, meillä menee ihan hyvin. molemmat lähtevät innoissaan aamulla tarhaan ja töihin, näin se elämä vaan menee ja meni meillä tällä kertaa. Ja oli töissä tai ei, se äidin syyllisyys ei koskaan katoa tai mene pois kun sen on sen vauvan kylkiäisenä saanut. Voi olla että taas vuoden päästä olen kotona, taikka kahden, kuka tietää. tai siirryn osa-aikatyöhön, mikä millonikin on mahdollista ja tuntuu mielekkäältä.



Tämä juttu on mielestäni, ja minulle henk koht. pitkäntähtäimen homma, turha ajatella että lapsi täyttää 3vuotta ja sitten uraputki aukeaa, tehdään 10 tuntia päivässä duunia ja lapsen psyyke ja itsetunto on tip top kun kerran ekat 3 vuotta oli äidin helmoissa. kyllä se 3 vuotiaskin ja siitä ylöspäin tarvitsee äitiään, kannattaa opetella sitä perheen ja vanhemmuuden balanssia jo ajoissa, että ei sitten romahda unelmat työn ja perheen sovittamisesta yhteen, kun sitä on odottanut kuin kuuta nousevaa, ja sitten lapsi ei sopeudukkaan kodin ulkopuoliseen hoitoon kun suomessa se niin maaginen 3 vuotta tulee täyteen.



Koita töihin menoa jos siltä tuntuu, jos se ei luista, niin voit lopettaa ja olla kotosalla taas hetken ja sitten kokeilla uudestaan.

Meillä poika aloitti hoidon 1v 3kk iässä, kolme päivää viikossa, max 7h/kerta. Olen osa-aikatyössä 20h/vko, mikä on ollut kyllä loistoratkaisu. Jos olisin kokoaikatyössä, niin kokisin sen kyllä todelliseksi oravanpyöräksi. Ja olisi se meidän lapselle tosi raskasta.



Hoitopäivien iltana poika on todella väsynyt! Ei malta nukkua päiväkodissa pitkiä unia, vain tunnin verran. Illat on yhtä kitinää ja lapsi vaatii jatkuvaa seuraa. Mikähän tilanne olisi, jos tekisin töitä 40h/vko. Harvalla mahdollisuus tällaiseen ihanneratkaisuun. Lapsi kyllä viihtyy hoidossa, mutta joutuu mukautumaan päiväkodin rytmiin.



Onneksi osasi kävellä ennen hoitoon menoa, pääsi liikkumaan pihalla, eikä aika käy tylsäksi.



Heippa!



Tosi vaikea päätös, -olen itse samanlaisen edessä tällä hetkellä, erona se, että työt aloittaessani lapsemme on vasta vuoden ikäinen. Olin suunnitellut olevani kotona ainakin vielä vuoden verran, mutta minullekin tarjottiin työtä, jonka vastaanottamatta jättäminen olisi sulaa hulluutta. Tässä sitten puntaroin sitä, että lapseni on näin pieni vain kerran ja että tällaisen työpaikan saan vain kerran elämässä. Kaikki läheiseni kannustavat työpaikan ottamiseen, mutta silti ajatus tuntuu kovin pahalta. Puntaroin tässä myös tulevaisuutta; tällaista vakipaikkaa en saisi vuosiin tai edes tämän tyylistä työtä ja näin läheltä kotia tuskin koskaan. Saan päivätyön, lyhyen työmatkan ja työn josta tykkään. Vaihtoehtona voisi tulevaisuudessa olla 3-vuorotyö 1h ajomatkan päässä kotoa.



Kuten varmaan kirjoituksestanikin paistaa läpi, olen ottamassa työn vastaan vaikka se sotiikin kaikkia ajatuksiani ja periaatteitani vastaan lapseni osalta. Me onneksi pystymme lapsen isän kanssa joustamaan hoitoon viennissä ja haussa ja päivistä tulee max 7h pituiset, joista 3h menee päiväuniin ainakin. Me haemme ainoastaan perhepäivähoidosta paikkaa, koska koen lapsemme kovin pieneksi päiväkotiin vielä, pph:lla ei ole onneksi niin suurta lapsiryhmää, vaikka sylejäkin on tietysti vain se yksi.



En usko, että lapsen hoitoon laittaminen on koskaan sen helpompaa, aina se on vaikea ratkaisu, enemmän varmaan vanhemmille kuin lapselle itselleen. Toisaalta uskon, että jopa pienikin lapsi voi saada hoidosta jotain sellaista tärkeää ja hyvää, jota ei kotoa saisi, vaikkei hoitopaikka kodin veroinen koskaan olekaan. Itselläni on onneksi hyviä kokemuksia päivähoidosta, joten toiveikkain vaikka tosi surullisin mielin pieneni hoitoon laitankin.

tehdä puolta päivää tai osittaista vanhempainvapaata 6h tai 4 päivää/ viikko tms.? Hyviä vaihtoehtoja jos työn luonne on sellainen, että on mahdollista tehdä näin. Saa olla osittain töissä (pääparka pysyy paremmin kasassa ;) ja toisaalta lapsellekaan ei tule sitten niin pitkä hoitoviikko.



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat