Seuraa 

Miten tuota käskyä voi toteuttaa jos oletetaan että vanhemmat ovat käyttäytyneet lasta kohtaan selkeästi väärin? Eikös kunnioitus pidä ansaita molemminpuolin? Ovatko vanhemmat Raamatun mukaan aina äärimmäisiä auktoriteetteja joita on kunnioitettava hinnalla millä hyvänsä..käyttäytyivätpä he miten hyvänsä? Pitääkö lapsen tuntea syyllisyyttä vanhempien puolesta?...Kaikki vanhemmat eivät osaa nimittäin pyytää anteeksi lapseltaan kovin helposti jos kokevat että se karistaa heidän auktoriteettiaan.

Kommentit (9)

Se joka yhtäkin pienimmistä (lapsista) loukkaa, loukkaa minua ... no en muistakaan ulkoa tuota kohtaa... mutta raamatussa on kohta jossa tähän tapaan suurinpiirtein sanotaan. Eli tosiaan varoitetaan sitä ihmistä, joka pientä lasta vahingoittaa.



Eli ei raamattu yksisilmäisesti lapsilta kunnioitusta vaadi, vaan antaa myös vanhemmille ison vastuun hoitaa lapsia hyvin ja olla loukkaamatta heitä. Lapsethan nostetaan raamatussa esikuviksi ja Jeesuskin puhui paljon siitä.



Henkilökotaisesti koitan pitää mielessä mottoni, joka kuuluu seuraavasti:

VANHEMPIEN EI KUULU VAATIA LAPSILTA KUNNIOITUSTA, VAAN HEIDÄN KUULUU ANSAITA SE.



Olen toki sen verran vanhanaikainen että kauhistelen lapsia joilla ei ole mitään kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan, mutta olen kuitenkin samaan aikaan sitä mieltä, että jos vanhemmat puhuvat lapsille inhottavasti ja kohtelevat heitä huonosti, ei kai sellaista vanhempaa voi oikeasti lapsi kunnioittaa.

jota voi soveltaa myös vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin. Vanhempi on vastuussa lapsesta ja siksi ohjeiden antaja, mutta hänellä on vastuu kohdella lasta oikein. Ei sellaista ihmistä voi kunnioittaa, joka vaikkapa alistaa toista tai joka on pelottava.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

oravaskesi:

Lainaus:


Miten tuota käskyä voi toteuttaa jos oletetaan että vanhemmat ovat käyttäytyneet lasta kohtaan selkeästi väärin? Eikös kunnioitus pidä ansaita molemminpuolin? Ovatko vanhemmat Raamatun mukaan aina äärimmäisiä auktoriteetteja joita on kunnioitettava hinnalla millä hyvänsä..käyttäytyivätpä he miten hyvänsä? Pitääkö lapsen tuntea syyllisyyttä vanhempien puolesta?...Kaikki vanhemmat eivät osaa nimittäin pyytää anteeksi lapseltaan kovin helposti jos kokevat että se karistaa heidän auktoriteettiaan.




Saanen vastata vaikka en kristitty olekaan :) (anteeksi jos tungen " väärään" ketjuun). Koraanissa on myös käsky kunnioittaa ja totella vanhempiaan. Tämä on erityisen tärkeää islamissa, tottelevaisuus vanhemmille tulee heti Jumalan tottelemisen jälkeen (jos eivät kehota Jumalan tottelemattomuuteen).



Koraanissa kerrotaan kuinka äiti kantaa lastaan ensin sisällään ja sen jälkeen ruokii ja huolehtii tästä. Haditheissa kerrotaan lisäksi, ettemme voi ikinä korvata äitimme ponnisteluja - emme edes yhtä supistusta voi hänelle korvata.



Se onkin vaikea tilanne, jos vanhemmat käyttäytyvät miten sattuu. Siitä ovat saaneet osansa jotkut lähipiirissäni kun ovat kääntyneet muslimeiksi. Vanhemmat ovat haukkuneet, kääntäneet selkänsä, jopa kieltäneet lapsensa. Mutta siltikin muslimina on velvollisuus pitää yllä sukulaisuussuhdetta. Se on meidän velvollisuutemme, se on Jumalan määräys. Vanhempamme eivät sitä ehkä (?) aina ansaitse (pyydän Jumalalta anteeksi jos sanon tässä jotain väärää), mutta teemme sen tottelevaisuudesta Jumalalle. Kyse ei siis ole varsinaisesti kunnioituksen ansaitsemisesta, ainakaan islamissa.



Suurin osa vanhemmista kuitenkin taitaa olla ihan " asiallisia" lapsiaan kohtaan.



Mitä tarkoitat sillä, että lasten pitäisi tuntea syyllisyyttä vanhempien puolesta?



Mitä muuten teidän mielestänne omien vanhempien kunnioitus on? Miten se ilmenee suomalaisessa yhteiskunnassa?

Itse olen ammattini puolesta myös törmännyt vanhempiin, joita ei vain voi kunnioittaa. Vanhemmat vaikka pahoinpitelevät raa`asti lapsiaan tai käyttävät heitä seksuaalisesti hyväkseen. Mitä kunnioitettavaa tällaisissa vanhemmissa on? Näissä tapauksissa en osaa sanoa mitään järkevää siitä, mitä tuo käsky tarkoittaa.



Ns. tavallisen lapsuuden viettäneille tuo käsky on kuitenkin minusta selkeä. Kaikki hyvätkin vanhemmat tekevät virheitä kasvatuksessaan, silti heitä kuuluu kunnioittaa.



Insesti ja vakava pahoinpitely ei kuitenkaan ole virheitä, vaan julmuutta, rakkaudettomuutta ja jopa vihaa omaa lastaan kohtaan.

aiempiin vastaajiin. Olen myös kuullut (olikohan se Lutherilta), että tähän käskyyn sisältyy kaikki maalliset auktorieetit, eli lainsäädäntö nyt lähinnä. Varmaankin tarkoittaa sitä, että vaikka meistä ei tunnu oikealta esimerkiksi sota, on kuitenkin hyvä kunnioittaa lakia ja täyttää velvollisuutensa maalleen.



Mutta tämähän nyt ei vastaa kysymykseen, pitääkö kunnioittaa vanhempia, jotka toimivat väärin. Minun käsitykseni mukaan Raamattu kehoittaa ihmistä pitämään itsestään kohtuullisesti. Jos antaa itseään kohdeltavan julmasti tai epäoikeudenmukaisesti, ei se ole itsestään pitämistä kohtuullisesti. Ihan yhtä lailla kun meidän tulee kantaa huolta lähimmäisestä, niin myös itsestämmekin.

ja kaikki puolustavat tätä ihmistä mutta kodin sisällä tämä ihminen purkaakin kaiken turhautuneisuutensa lapseen ja elää täysin lapsensa kautta joka asiassa.



Puhun eräästä erittäin narsistisesta persoonasta(nainen) joka on kuitenkin uskovainen, johtavassa virassa ollut elämänsä. Hän ei kestä yhtään että hänen silmilleen hypitään ja hän on se joka sanoo viimeisen sanan ja se on totuus. Joka asiasta siis syntyy sota ja lapsen täytyy koko ajan stressaantuneena miettiä joka ainoaa sanaa mitä hänelle lausuu koska hänet tulkitaan helposti väärin. Lapsi on ujo ja eristäytynyt. Ei uskalla kutsua kotiinsa kavereita äitinsä takia koska äiti pitää jokaiselle lapsensa tuttavuudelle suoranaisen ristikuulustelun. Korostaa lapselleen koulumenestyksen tärkeyttä ja lapsi piilottelee kokeitaan koska ei ole erityisen lahjakas koulussa. Äiti tästä raivostuu joka kerran ja syyttää lastansa vain laiskaksi. Lasta kiusataan koulussa mutta lapsi ei uskalla sitä kertoa koska ei halua paljastaa täydellistä heikkouttaan äitinsä edessä. Hymyilee vain ja nöyristelee. Äiti lukee salaa lapsensa kirjoittamia kirjeistä ja ottaa niistä kopioita työpaikallaan itselleen(lapsi löytänyt niitä itse äidin kätköistä).



Mitä ajattelette tuollaisesta ihmisestä? Äiti, jota lapsi suojelee yli kaiken vaikka mikä olisi. Viha kätketään sisälle kiltisti.

En aina ymmärrä, mitä tarkoittaa, että ei saa antaa auringon laskea vihan ylle tai täytyisi kunnioittaa toista ihmistä. Joskus järki ja tunteet ovat kovasti ristiriidassa toistensa kanssa. Tai sitten järki ja tunteet ovat käsi kädessä, mutta opetus, mitä on kuullut on ristiriidassa omien ajatusten kanssa. Jos en tiedä, mikä on oikein ja väärin, rukoilen, että saisin sen tunteen, mikä on tässä tilanteessa oikein.



Joskus prosessi on kestänyt vuosia ja joskus vähemmän aikaa. Tärkeintä on etsiä sitä totuutta, mikä siihen tilanteeseen sopii.



Puhutko itsestäsi vai toisesta ihmisestä. Jos puhut toisesta ihmisestä, sinun on hyväksyttävä se ihminen sellaisena kuin hän on. Voit tietysti kertoa hänelle, että sinun mielestäsi hänen täytyisi käydä tunteitaan läpi. Jos hän ei kuitenkaan sitä tee, et voi ottaa kraivelista kiinni ja pakottaa häntä tunnemaailman syvätarkasteluun.



Jos taas kirjoitat itsestäsi, niin sinun kannattaa rukoilla asian puolesta. Ehkäpä sinulle kirkastuu, että oletkin käsittänyt vanhempien kunnioituksen eri tavalla kuin mitä se sitten tarkoittaa.

äärimmäistä auktoriteettiä heillä ei ole.

Mistä sait sen käsityksen että se olisi äärimmäinen auktoriteetti?

Jopa ihmisten tekemällä lailla ei ole äärimmäistä auktoriteettia.



Lapsi on lahja Jumalalta ja on annettu lainaksi. Kukaan ei lasta omista kun kerran se on Jumalalta saatu, ei itse tehty.



Mutta vanhemmat ovat kuitenkin langenneita olentoja ja eivät ole täydellisiä.



Jokaisen rikoksen uhrilla on oikeus tehdä rikosilmoitus, jopa silloinkin kun rikolliset ovat omat vanhemmat.

Omalla aiemmalla kirjoituksellani en halunnut sanoa, että teot pitäisi hyväksyä. Tuntuu vain siltä, että jos sanoisin:" Ei tarvitse kunnioittaa tässä tapauksessa äitiä." , niin kysyjä ajattelisi, että saa jäädä katkeruuden tilaan ja samalla juuttua oman tunnemaailman syövereihin.



Jos taas sanoisin, että " äitiä täytyy kunnioittaa" ja kysyjä uskoisi tämän, niin silloin hän voisi orjallisesti yrittää saada aikaan kauniita ajatuksia äidistään, vaikka tulisi kuinka paha olla.



Mielestäni kysyjän kysymys on paljon syvällisempi kuin kyse kunnioittamisesta. Tässä jutussa on sisällä niin paljon asioita, että siihen ei yksi vastaus enää riitä. Mikäli kysyjä puhui itsestään (en kai ole lukenut tekstiä hyvin, kun en ole huomannut onko itsestä vai toisesta kyse), hänelle sanoisin, että hän voi lähteä rohkealle tutkimusmatkalle itseensä ja selvitellä tunteita. Mielestäni jopa monet ei-kristityt terapeutit ovat sanoneet, että terapian avainsana on anteeksianto. Eli samalla kun näkee kaikkea pahaa, mitä elämässä on tapahtunut, ei jää rypemään siihen pahaan, vaan haluaa antaa sen anteeksi niille ihmisille, jotka sen ovat aiheuttaneet.



Mikäli kysyjä puhui toisesta ihmisestä, hän ei voi muuta kuin varovasti kertoa oman mielipiteensä. Voi hän kertoa mielipiteensä vähemmänkin varovasti: joskus sellainenkin systeemi toimii. Mutta jos tämä toinen ihminen ei ole valmis käymään tunteensa läpi, niin se on vain hyväksyttävä toisessa ihmisessä.



Olipa kyse itsestä tai toisesta ihmisestä, niin asian puolesta kannattaa rukoilla ja antaa muillekin esirukousaiheeksi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat