Vierailija

Kommentit (21)

Mielellään ulkona. Pallottelua tai lumihangessa tarpomista. Anna mennä itse. Älä kanna. Se ja puoleen päivään sijoittuvat päikkärit. Kaikista näistä vastaväitteistä huolimatta, on siinä jotain aivan ihanaa siinä lapsen nukuttamisessakin. Itse teen samalla lantionpohjalihasjumpan. Ei tää taaperoaika niin kauaa kestä. Asennekysymys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kuopuksesta on sit tas tullu oikein isin tyttö. Tyttö nyt 1.5 vuotias ja mun kan nukuttaminen saatta venyä yli tunniks mut kun isi nukuttaa, niin tyttö uinuu viim vartissa. Sama juttu syömisessä, isin kans sujuu paremmin. Johtuen ehkä siitä et mä lähdin puol vuotta sit töihin ja isistä tuli koti-isi. Ei mua kyl yhtään haittaa, ihan kiva et isi saa vuorostaan olla se nukuttaja yms :)

Tässä neuvo: aikuinen vie lapsen iltapuuhien jälkeen sänkyyn, halit ja hyvät yöt, sen jälkeen ovi kiinni eikä huoneeseen enää mennä. Lapsi huutaa aikansa kun huonepalvelu loppui, mutta kolmantena yönä sujuu hyvin jo.



Juu, ja kokemusta on viidestä lapsesta. En olisi muuta ehtinyt tehdäkään jo olisin ruvennut jokaista nukuttaan.

herran jestas antako 1,5 vuotiaan pompottaa itseänne. Isä varmasti kelpaa yhtä hyvin kuin äiti, mutta lapsi on keksinyt käyttää valinnan mahdollisuutta valtakeinona perheessä...pompottaa teitä mennen tullen, kun on huomannut että te sen sallitte...lapsi on jo niin iso että ymmärtää täysin, kun äiti ja isä on vietävissä.



Me ei anneta meijän taaperon valita kumpi meistä tekee mitäkin. Joskus kysytään kumman kanssa haluat tehdä ja silloin annetaan valita. Mutta iltasatu, nukutus, ruuan anto, pukeminen yms. ovat meillä ehdottomasti tilanteita jossa aikuinen määrää!!!! Jos isä pukee niin se pukee vaikka huuto ja kiemurtelu ois kuinka kamalaa, äiti ei tule tekemään tätä vain siksi että lapsi sattuu nyt niin haluamaan. Samoin toimitaan toiste päin, isä ei anna ruokaa jos esim. aamupuurolla on sanottu että äiti antaa. Nukutuksen kanssa toimitaan samoin, alussa oli huuto sen mukaista, mutta uskon siihen että lapselle tulee hyvä perusturvallisuuden tunne kun huomaa, että aikuinen pitää rajat ja on se joka viime kädessä päättää, enää meillä ei tällaiseten asioiden takia lapsi turhia kiukuttele.



Taapero on erittäin tempperamentikas tapaus. Mukava, mutta vaativa ollut vauvasta asti. Syliä on tarvittu enemmän kuin naapurin mukeloille ja ääntä piisaa koko kylälle jaettavaksi. Ei mitään ponnetonta yninää. Itkee niin, että happi loppuu, jos tarvis. Poika on ollut huonouninen syntymästään saakka. Eron huomasivat hoitajatkin jo synnärillä. Myötäsyntyinen ominaisuus, kuulemma.



Unikoulua on kokeiltu. No luck. Isän nukutusyritykset johtivat siihen, että oppi nukahtamaan heijaavaan syliin ja pian ei kelvannut äidiltäkään muu menetelmä. Meni parisen viikkoa siinä, että opeteltiin taas sänkyyn.



Rutiinit selkeine päivä- ja iltarytmeineen on hanskassa. Tutti ei ole koskaan kelvannut.



Noihin kyllä lapsi nukahtaa kun on tarpeeksi väsynyt voi vain todeta että totta kirjoitatte. Nukahtaminen vaan tapahtuu kolmisen tuntia normaaliaikataulua myöhemmässä. Univajetta kertyy, kun noita päiväuniakaan ei aina nukuta niin ylettömän pitkiä pätkiä. Annan siis kasvavalle lapselle hänen kaipaamansa hellyyden ja kehitykselle tarpeellisen unen oman jaksamiseni uhalla. Rankkaa on, mutta eiköhän tämäkin kausi mene jossakin vaiheessa ohi. En nimittäin usko, että lapsi pahuuttaan äitiään pompottaa. Läheisyyden tarve ei minun mittapuullani mitattuna ole synneistä suurimpia.







Vierailija:

Lainaus:


Lapsi huutaa aikansa kun huonepalvelu loppui, mutta kolmantena yönä sujuu hyvin jo.



.




Ja kato kun toisen geeneistä voi tulla huonosti nukkuvia lapsia, etkä sinä sille minkään voi.



Meidän huonosti nukkuva huusi puoli vuotta, vaikka samat iltatoimet oli joka ilta, ja sängystä ei päästetty pois. Et voi siis luvata, että kolmantena yönä helpottaa, kun niin se ei aina mene.

Ei se nukkunut synnytyslaitoksellakaan. Tuskin mä siinä synnytyssalissa sille vielä mitään tapoja opetin.



Mutta joo kyllä vain minäkin olen saanut kuulla, että olen opettanut lapseni huonokis nukkujaksi.

meillä 2-vuotiaalta lähti vihdoin viime viikonloppuna tutti oravaperheeseen ja nyt yöt ainakin vähäksi aikaa taas takkuisia. Poika on aina ollut aika huono nukkuja, heräillyt 3-5 kertaa/yö mutta jatkanut nukkumista tutin kanssa nopeasti. Nyt ei sitten enää tuttia turvana ja äidin pitäisi istua tai seisoa seurana kun uni ei heti tule ja poikaa kiukuttaa kovasti. En oikein tiedä miten suhtautua kun toisella selvästi on " turvankaipuuta" , haluaa pitää kädestä ja äidin pitää olla lähellä, toisaalta huutaa ja potkii ihan kiukusta. Aamuneljältä ei oikein ajatus juokse kasvatusoppien mukaan, kun haluaisi vaan pojan hiljaiseksi ja äkkiä uneen itsekin, aamulla herätys varttia vailla kuusi...



Eli nyt olen vielä suostunut pitämään kädestä ja makaamaan vieressäkin jos poika lopettaa ensin kiukuttelun ja huutamisen (kiristystä), kiukuttelevan ja potkivan viereen en mene. Isä ei yöllä kelpaa, ei saisi tulla pojan mielestä edes huoneeseen mutta nyt yritetty ottaa sellainen linja, että poika ei määrää, isäkin voi mukana olla. Iltanukutukset satuineen ym. tehdään vuoroilloin eikä siinä ongelmaa, lähinnä yöaikaan tuo isän " kelpaamattomuus" . Tiedän, että se johtuu itsestä, kun oon itse niin herkkäuninen, että meillä minä olen aina nuo yölliset tutinlaitot ja muut kukkumiset tehnyt, mies ei herää kun vasta kunnon huutoon ja silloin on jo koko talo hereillä...



Ongelmana mulla ainakin on se, että olen huono suuttumaan ja " hylkäämään" lapsen vaikka ymmärränkin, että poika yrittää pyörittää valtakuvioita itse. Mutta kun ei se uni komentamallakaan tule eikä itku huutamalla rauhoitu... jotenkin tuntuu, että se nukahtaminen pitäisi kuitenkin olla kivaa ja turvallista, etenkin nyt kun se tutti on poissa. Ei kuitenkaan saisi sallia kiukuttelua ja raivoamista ihan kiukuttelun vuoksi. Vaikeaa on, etenkin kun silmät ristissä yrittää yöaikaan näitä järkeillä...aamulla sitten ihan eri tunnelmat, kun poika juoksee halaamaan isiä ja herättämään junaa ja avaamaan iloisena joulukalenteriaan.

Kyllä mustakin turvallisuus, perusluottamus ja läheisyys on ensisijaiset tavoitteet ja keinot. Ja lapsissa on eroja nukkumisen suhteen, vaikka nämä erinomaiset " meillä on tehty näin ja se tepsii kaikille" -vanhemmat toista kovaan ääneen toitottavatkin...vaikka on kuinka tarkka aikataulu ja samat rutiinit, toiset lapset nukahtavat ja nukkuvat huonommin kuin toiset, se on yksilöllinen asia ja liittyy usein perustemperamentiin (herkkä ulkoisille ja sisäisille ärsykkeille), sitä ei koulimalla karsita. Toisille lapsille ja vanhemmille pimeässä huoneessa yksin huudatus sopii, toisille (useimmille) ei. Toki maalaisjärki olla pitää, ei kaikkeen vedätykseen kannata ja saakaan mukaan mennä, etenkään isomman lapsen kanssa. Jaksamista meille!



T. 9

Te palveluvanhemmat vaan pidätte itseänne niin mahtavina, että luulette ettei lapsi nukahda ilman teitä. Ei lapsikaan ikuisuuksia jaksa hereillä olla, kyllä se ennemmin tai myöhemmin nukahtaa, ja, kyllä, ihan ilman teitä!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat