Seuraa 

Masentunutta tiistaita täältä

itkettää niin että!!!!





Aamu alkoi sokerirasitustestillä,mut ei se mua masenna...



Ei pitäisi yleisesti tällaisista asioista kirjoittaa,varmasti saan tod. paljon kritiikkiä asiasta kun itse oon siihen kuitenkin syyllinen,mut eipä kukaan tiedä kuka oikeesti oon niin omaa oloani helpottaakseni kirjoitan kuitenkin.



Mulla on siis jo vuosien takaa tullut merkintä luottotietoihin. Oon töissä ollessani sitä velkaa aina lyhentänyt ja vaikka on ollut pienetkin tulot, en ole halunnut lopettaa työn tekoa ja siten laistaa velvollisuuksistani vaan on kärsinyt " kuin mies" , ajoittain oli tosi tiukkaa tuossa menneinä vuosina.



Nyt oon ollut työttömänä ja saanut liitolta korvauksia heinäkuun lopulta asti ja tähän asti oon saanut ne käteen sellaisenaan verojen yms maksujen jälkeen. Summa on pyörinyt siinä noin 880¿:n paikkeilla. Mulla ei edes käynyt mielessä et tää summa olisi ulosoton silmissä liian suuri ,joten en siitä sen kummemmin iollut mihinkään yhteydessä,ilmoitin vaan " palkan" maksajaksi liittoni.



Nyt viime viikon perjantaina tuli korvauskset taas tilille, nyt vain 607¿. Menin paniikkiin ja olin hädissäni koko viikonlopun. Olihan minun kuluni juuri lisääntyneet huimasti miehen ostaman asunnon takia. Asumme siis nyt yksiössä, jonka yhtiövastike, sähkö yms kulut minä hoidan, mies hoitaa lainan ja isommat laskut. Ruokakulut ollan suurinpiirtein puolitettu. Lisäksi mulla on maksullinen pikku varsto minun tavaroilleni. Byt vauvan tulon myötä mies osti hiukan isomman asunnon, eikä ole vielä myynyt tätä asuntoa pois. Hänellä on siis päällekkäin kaksi lainaa ja niiden kulut ja ristinä 50% verot tuloista loppuvuoden aikana koska työnanataja ei muistanut seurata kortissa ollutta kuukausirajaa. Niin että ei ole hänenkään tulot huikeat. Sovittiin siis että koska hän maksaa tuplalainaa ja remonttia yms, minä hoidan yhtiövastikkeet tuplana ja sähköt tuplana. Varastosta pääsee eroon muuton toteuduttua.



Nyt siis kauhistelin ja kauhistelin tilannetta, ynnäsin ja ynnäsin miten saan 607 euroani riittämään koko kuukaudeksi,mut en siinä onnistu.

Soitin tänään ulosottajalle Vantaalle ja selitin tilanteen,johon hän hyvin kylmästi ja suorastaan julmasti sanoi että ulosmitattu on lakisääteinen määrä eikä joustomahdollisuutta ole.!!! Olin siis pyytänyt puhelimessa että tavattaisiin ja keskusteltaisiin jostain hieman kohtuullisemmasta summasta, että mulla olisi edes pienet mahdollisuudet selviytyä.Mut ei,sanoi ettei tää keskustelu johda mihinkään.



Oon ihan jumissa ja paniikissa nyt. Mun järkeen ei mahdu miten ihmeesä pärjään kun lasken 607 ¿:stä pois 153¿(vanhan asunnon yhtiövastike) ja 198¿(uuden asunnon vastike) ja sähkö noin 50¿ ja varasto 56¿ ja nettiyhteys+diiigitv.maksu 40¿ ja mun lääkkeet seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi 25¿.... Ei paljon jää ruokarahaa, vauvan tarvikkeiden hankkimisesta puhumattakaan. Miehelläkään ei ole vara maksaa mun elättämistä,hyvä kun omat kulunsa saa hoidettua. Huhuh!



Niin ja sosku ei ota kantaa kun asun avoliitossa, eli heidän silmissä mun velat on myös ukon velat, vaikka ei todellakaan lain mukaan ole niin. Jos oltais toimeentulotuen piirissä niin silloin mun ulosottomaksut otettais huomioon,mut kun ei olla, ja omistusasunto ei ole pakollinen... kyllähän kaikki sen virren tietää.



Ei kait tässä auta kuin kadota syövien kirjoista sitten, Vantaan Ulosotto-osaston Jari Heikkilälle voi lähettää sitten hautajaiskutsun kun minä ja vauva ollaan kuihduttu pois.



=(

Kommentit (9)

Itsellänikin on nyt aika epävarma ja rahallisestikin vaikea tilanne. Tunteet vaihtelee ja välillä iskee ahdistus, että miten tästä selviää ja pääsee taas eteenpäin.

Olisiko sinulla mahdollisuus saada jostain lainaa? Kerro huolestasi myös neuvolassa, jos siellä " tädit" osaisivat ainakin henkisesti auttaa. Raskaana ollessa kun sinun pitäisi saada mielesi rauhoittumaan.

Haleja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oletkos käynyt kirkolla diakonin kanssa juttelemassa, voisivat auttaa vähän laskuissa ja antaa ruokaa? Jos ulosottomies ei jousta, niin entäs muut, saisitko siirrettyä esim, nettilaskua ja yhtiövastiketta. Jospa ne asiat jotenkin järjestyisivät, yritä jaksaa!

Hei!



Kyllä se niin menee, että virastoasioiden eteen on vain jaksettava taistella. Tietääkseni ulosottoon saa yhden lyhennysvapaan kuukauden vuodessa. Kysypä tätä asioitasi hoitavalta ulosottomieheltä. Jos hänen kanssa et pääse yhteisymmärrykseen, kannattaa kääntyä hänen esimiehen puoleen.

Toinen helpotuksen tuova asia olisi, jos miehesi pyytäisi lyhennysvapaata kuukautta pankkilainaan/-lainoihin ja auttaisi sinua vastikkeiden yms. kanssa. Kannattaisi varmaan teidän yhdessä jutella tilanteesta ja pohtia yhteisratkaisua.



Jaksamista sinulle!



t. unska

Hankala tilanne, mutta saitkin jo paljon ohjeita minne voit olla yhteydessä. Yksi huomioitava asia on miehesi, nimittäin kun hän on se joka omistaa asunnon/asunnot niin jos teille tulee ero, ei sinulle jää senttiäkään vaikka kuinka nyt maksat vastikkeita ja ruokia yms. Yleensä sitä ei rakastuneena sellaisia asioita mieti ja varmaan velkaantuneena ainakaan, mutta se asia pitäisi silti tiedostaa. Luulisi että saisit apua vaikka sossusta. Omistusasunnossa asuvathan eivät sitä yleensä saa (kehotuksena myydä kämppä), mutta jos kerran toisaallakin katsotaan että olette ikäänkuin erikseen, niin kai sitten sossukin sen ymmärtää. Voimia sinulle ja kerrohan kuulumisiasi. Hae ensisijaisesti muuta apua kuin lisää lainaa ellet saa lainaa ilman korkoa, vaikka vanhemmiltasi.







Kuulostaapa ikävältä ja stressaavalta tilanteelta :( Oletko Kelasta kysynyt josko asumistukea myönnettäisiin tilanteeseenne?



Voimia sinulle!

Olen todella pahoillani tilanteestasi. Täällä tosi helposti kyllä tuomitaan toisten tekemisiä, mutta kai me kaikki jotain virheitä joskus ollaan tehty.



Kyllä rahahuolet on sellasia, että ne vie helposti yöunetkin. Ymmärrän kyllä, että tilanne ahdistaa. Ja kun on vielä joulukin tulossa. Mitään neuvoa en osaa antaa. Toivottavasti jotenkin saatte rahat riittämään pahimman yli. Toivon myös, että pikkuhiljaa saat korvaukset maksettua ja pääset veloistasi. Ei tosiaan monilla virkamiehillä riitä aina empatiaa ja toisaalta he kuulevat vaikka minkälaista selitystä jatkuvasti, että kai se empatia siinä kuihtuu pikkuhiljaa pois. En tiedä.



Koita jotenkin jaksaa. Yleensä asiat selviävät kuitenkin jollainlailla. Jos alkaa ahdistamaan kestämättömän paljon, niin otathan yhteyttä vaikka neuvolaan, että saat jutella jonkun kanssa.



Laru

mutta oli pakko tulla takas ja kirjoittaa, sen verran surullinen mieli jäi tilanteestasi.



Harvempi meistä pystyy sanomaan, että rahaa on niin reilusti, ettei se aiheuta ongelmatilanteita tai keskusteluja kotona. Nyt on kuitenkin pakko myöntää, etten osaa kuvitellakaan, millainen oloni olisi, mikäli minulla olisi käytettävissäni vain 600 euroa kuukaudessa laskuihin ja elämiseen. Sen rinnalla mieheni narina isoista visalaskuistani tuntuu tosi toisarvoiselta ongelmalta...



Olin nuoruudessani aika holtiton rahankäyttäjä, ja niitä tilanteita on paikattu lainoilla, kun muuta ulospääsytietä ei enää ole ollut. Muutamaan kertaan sitä piti kokeilla, luojalle kiitos vanhempani eivät luovuttaneet kanssani, vaan suostuivat takaamaan käyttöluottoni ! Kaiken olen kuitenkin työssäkäyvänä maksanut itse pois, viimeistä penniä myöten, mutta sekin reilu 100 000 markkaa olisi ollut pois nykyisistä asuntolainoista, jos se olisi aikanaan eletty toisin...



Se tunne, jonka saa, kun asiat on setvitty ja ojennuksessa, on niin sanoinkuvaamattoman helpottava, ettei mikään kokemus varmaan ole vastaava. Iso taakka putosi harteilta, oli selvästi vapaampi hengittää - ajatuskin siitä, että joku laittaisi sen kivirepun takaisin selkääni on sietämätön. Kaiken ei tarvitse olla maksettuna, mutta jos on edes suunnitelma siitä, miten tästä mennään järkevästi eteenpäin ja selviydytään, on olo jo ihan toinen.



Sinulla on nyt toinenkin elämä vastuullasi, etkä voi jatkaa matkaa tuollaisen taakan kanssa, joten nyt on ryhdyttävä kaksin käsin korjaamaan tilannetta. Ihan ensimmäiseksi minäkin neuvoisin sinua ottamaan itsellesi keskusteluapua ja tukea, jotka auttavat setvimään tilanteesi. Mikäli kukaan perhepiiristäsi ei tähän pysty, hakeudu todella seurakuntaan, velkaneuvojalle tai sosiaalitoimistoon, äläkä anna periksi, vaan vaadi apua ja palvelua, ja vaadi sitä pikaisesti !



Toinen auki purettava asia on tilanteesi avomiehen kanssa. Voi toki ajatella, että sinun on kohtuullista hoitaa oma osuutesi yhteisistä menoista - mutta entäpä, jos et siihen pysty ? Tämä on teidän kaikkien yhteinen ongelmatilanne, jossa yhteiset menot eivät vastaa tuloja, joten tilanne olisi syytä myös selvittää yhdessä. Realistisesti asiasta keskustellen saatte myös toisiltanne korvaamatonta henkistä tukea, ja nyt on tosiaan väärä hetki pitää salaisuuksia tai jättää jotain sanomatta.



Toivon, että saatte asianne järjestykseen ja valoa tunnelin päähän - se on siellä ihan varmasti, se pitää vain etsiä !!!

Voi, kun kuulostaa kurjalta :/



Mullekin tuli mieleen, että voisitko esim. siirtää sähkölaskun eräpäivää? Sen pitäis onnistua, ellei eräpäivä jo ole mennyt. Entäs, voitko ostaa lääkkeesi pienemmässä erässä, vaikka vaan kuukaudeksi?



Onko sinulla omaisuutta, mitä voit myydä? Jos olette miehesi kanssa kimppaan muuttamassa, niin pianhan kaikkea on sitten kaksin kappalein (tv, dvd, pakastin, pesukone??). Kirpparille vaatteita/astioita myymään tms. Panttilainaamoon korut?



Ja mun mielestä sun miehellä on kanssa jonkin näköinen velvollisuus auttaa sua noitten laskujen kanssa, teidän yhteistä tulevaisuuttahan te nyt pohjustelette (ei enää lisää velkaa) ja lapsenkin kasvu masussa on turvattava...



Oikein paljon tsemppiä ja jaksuja. Toivottavasti saat Joululahjaksi paremman mielen ja iloisemman uuden vuoden!



Terkuin Ardisia

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat