Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Onko kenenkään vauva koskaan säikähtänyt jotain ääntä niin pahasti, että on hypännyt ilmaan? Mun kahden kk:n ikäinen vauva nimittäin äsken säikähti niin pahasti yhtä kolahdusta, että se pomppasi sitterissään valehtelematta ainaki 5 cm rinnan kohdalta ilmaan plus että jalat ja kädet tietty suoristu, niinku pienemmässä säikähdyksessä käy. Vauva tietysti parahti itkuun ja itku oli niin järkyttävää, että hetken luulin, ettei se sais ollenkaan ilmaa. En meinannut saada millään rauhottumaan. Pelästyin myös, että pumppuhan sillä pettää, kun synnärillä vauvan sydäntä seurattiin syntymän jälkeen rytmin epätasaisuuden vuoksi kotiutumiseen saakka. Tai voisko seurata jotain neurologista? Vaikka mitään fyysistä seuraamusta ei olisikaan, niin mahtaakohan tommosesta säikähdyksestä seurata pahojakin traumoja? Oon nimittäin lukenu, että esim. jos vauva säikähtää oikein kovasti jotain rintaa imuiessään, se saattaa kokonaan lopettaa rinnan syömisen. Mä kun satuin just olemaan lirkuttelemassa vauvalleni, kun kolahdus tapahtui, niin nyt mietityttää, että mahtaako se yhdistää nyt aina mun naaman johonkin kamalaan tai ei enää suostu köllöttelemään sitterissä hetkeäkään. Tai tuleekohan siitä nyt niin säikky, ettei sen kanssa voi enää lähteä mihinkään? Onx kukaan huomannu oman lapsensa kohdalla, että seurauksia ois ollu? Oon nyt kyllä aika hermona......

Kommentit (1)

En ole lapsipsykologi, mutta kuitenkin työni on lasten parissa. En usko että vauva yhdestä säikähdyksestä saa pysyviä traumoja, kun tilanne ei jatku kaoottisena säikähdyksen jälkeen. En tiedä miten nyt reagoit, mutta jos vastaavaa vielä sattuu, kannattaa pysytellä itse mahdollisimman rauhallisena. Kun vauva huomaa, että äitikin on rauhallinen, tuntee hän olonsa turvalliseksi ja rauhoittuu vähitellen.



En muista että meillä olisi sattunut vastaavaa, mutta esikoisemme on niin sanotusti herkkä lapsi, jota neuvolan täti kehotti vauvana kohtelemaan silkkihansikkain. Hän on säikkyi pienenä milloin mitäkin, mm. kovia ääniä. Olemme suhtautuneet hänen pelkoihinsa niin, että säikähdyksen hetkellä rauhoittelemme, ja nyt jo 3-vuotiaalle näytämme, että syytä huoleen ei ole oikeasti. Useimmat pelot ovat hävinneet, ja arasta ja pelokkaasta vuoden ikäisestä hän on kasvanut koko ajan reippaammaksi 3-vuotiaaksi. Ainakaan hänelle ei näyttäisi jääneen mitään traumoja lukuisista vauva-ajan säikähdyksistä. Meitä on vaan niin monenlaisia luonteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat