Vierailija

Meillä oli aivan liian ankara, ei koskaan leikkinyt meidän kanssa ja isompana pakotti olemaan seuranaan, kun isämme töissä, vaikka oltais haluttu olla kavereiden kanssa....

Sivut

Kommentit (35)

Kotiintuloajat yms. olivat mielestäni ( ja edelleen ovat) ihan hyvä juttu. Mutta eikö niissä olisi voinut joustaa kaverien aikojen mukaan? Oli tosi kiva lähteä aina kotiin vähintään tuntia aiemmin kuin muut. Myös monissa muissa asioissa vanhempani olivat mielestäni liian ehdottomia. Hyvä kuitenkin että rajoja oli, sillä olisin muuten varmaan päätynyt ihan hunningolle.

Murkkuikäisenä ei ymmärtänyt millaista elämää vietin viikonloppuisin. Ei kaiketi ymmärtänyt miten maailma oli muuttunut 50-luvulta, jolloin itse oli nuori. Eli rajat hävisivät kun täytin 12v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta on hänessä toki hyvätkin puolensa.



Ymmärrän, että hän oli tuolloin todella väsynyt, mikä varmasti osaltaan oli syynä käytökseen, mutta tietenkään en voi tai tule koskaan hyväksymään noita tekoja. Oma tieni äitinä on sen vuoksi ollut todella suurta henkien taistoa, ettei toista samaa kaavaa kuin äitini.



Uskon että sen takia mulla on nyt päihdeongelma ja läheisriippuvuus. Miessuhteet kaikki kariutuneet ja omien lasten kanssa vaikeuksia. Olen todella katkera äidilleni, emme ole koskaan pystyneet puhumaan tästä asiasta kunnolla koska hän ei myönnä tehneensä väärin.

aidosti. Ainoa mikä harmittaa on, että antoi avuttoman naisen mallin, jota itse joudun jatkuvasti rikkomaan kun yritän päästä eteenpäin elämässä. Kyseenalaistan kykyni ja olen todella epävarma. Äiti ajatteli, ettei naiset pysty oikein mihinkään. Mutta herttainen tyyppi se muuten oli.

Nyt nuoremmat, pahemmin sitä elämää nähneet sisarukseni ovat aika hunningolla. Toinen ei juuri töitä viitsi tehdä ja toinen on nainut linnakundeja, jonka takia lapsia ollaan huostaanottamassa paraikaa.

Lapselle EI pureta sydäntä liittyen lapsen omaan isään saati muihin miehiin. Lapsi ei korvaa ystävää tai aikuista eikä tule olla mustasukkainen kun lapsella on omaakin elämää.

en kyllä keksi mitään huonoa asiaa. Isän mielestä hän antoi liian helposti periksi, mutta meillä lapsilla on kyllä edelleenkin sama mielipide, että isä olisi voinut vähän höllentää välillä sitä kuria ja ehdottomuutta.



No yksi juttu tuli mieleen. Kinusin ja kinusin, lopulta hän osti minulle kaupasta 2 siideriä kun olin 17-v. Isä sai tietää, tästä seurasi järjetön perheriita. Hmm, muutenkin kävin salaa vanhempien viinakaapilla... :/ Ok on, jos tuon ikäiselle antaa vaikka maistaa viinistä tms, mutta ostaa ei saisi.



Muuten todella ihana ja rakastava äiti. Ehkä vähän liian herkkä loukkaantumaan, ja minäkin olen oppinut sen tavan.

...vasta kotoa muutettuani 18-vuotiaana sain esim. ensimmäisen kerran syödä karkkipussini loppuun yksin ja itse...Jouduin aikuisena opettelemaan puolieni pitämistä...



Onneksi olen AINA ollut kovaääninen ja tiukka feministi (kuten yllättäen oikeastaan ÄITINIKIN!!!)

- siitä on ollut hyötyä!

aikansa kasvatusohjeita toki noudatti, mutta lempeästi. Mun tuli ikävä äitiä. Tavoittenani onkin olla yhtä hyvä äiti omalle lapselleni.

Nyt kun olen keskustellut sisarusteni kanssa aikuisen, olemme todenneet, että äitimme on vertaillut meitä toisiimme tyyliin: " Kyllä Matti, Pekka ja Maija osaisivat tämän, vaikka sinä et osaa, koska he ovat niin ahkeria" . Matille sitten sanonut: " Kyllä Pekka, Maija ja Jaana osaisivat tämän, vaikka sinä et, koska he ovat niin taitavia." Pekalle sanonut: " Kyllä Maija, Jaana ja Matti osaisivat tämän, vaikka sinä et osaa" jen. Niin saanut meidät kaikki tuntemaan itsemme huonommiksi kuin sisaruksemme.

Aloitti ryyppäämään kun olin kahdeksan ja sama meno jatkuu edelleen.



Uhkaili itsemurhalla ja kerran vetikin pillereitä niin, että soitin tajuttomalle äidilleni ambulanssin.



Kavereita ei uskaltanut tuoda kotiin, tuttavat ja sukulaisetkin kaikkosivat.



Nimitteli, riiteli, sössötti ja sekoili.

luki salaa päiväkirjojani ja tutki tavaroitani, lainaili päiväkirjan kirjoituksia julkisissa tilanteissa, myi salaa tavaroitani kirpputoreilla, uhkaili ja kiristi, ei luottanut vaan epäili koko ajan valehtelijaksi ja varkaaksi, ei välittänyt tippaakaan miten minulla meni koulussa, kavereiden kanssa tai miltä minusta tuntui, nolasi jatkuvasti minua, haukkui isää meille lapsille, pelehti vieraiden miesten kanssa, jätti meidät jo hyvin pienenä yksin kotiin jopa yöksikin jne. jne. Jos kaiken kirjoittasin niin siihen menisi pari päivää vähintään, tai itse asiassa siitä saisi kirjan aikaiseksi (sitä vaan ei voisi julkaista koska asianomaiset loukkaantuisivat)

Valitti rahanmenosta ruokaa ja vaatteisiin ja koskaan ei voinut tietää oliko hyvällä vai pahalla päällä. Tuona aikana oli rahasta tiukkaa, mutta eihän se lasten syy ollut.



Tänä päivänäkin välimme ovat hieman teennäiset enkä osaa puhua äidilleni kuin pintapuolisia asioita, tunteiden näyttämisestä puhumattakaan.



En halua että oma lapseni muistaa minusta vain sen että " Äiti aina vaan siivosi" .

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat