Seuraa 

Huoh, miten saisin hillittyä itseni? En oikein ole kovin pitkäpinnainen ja opettajana oikeasti tosi surkea (siksi olenkin alalta todella kaukana).



3luokan aloittanut poikamme on hieman pihalla läksyjen teko tekniikasta. Kirjasarjat ja opettaja on uusi. Tuntuu että jatkuvasti läksyt ovat sellaisia ettei lapsi ymmärrä mitä niissä kuuluu tehdä. Siten katsomme niitä yhdessä ja yritän avata mitä tehtävän anto tarkoittaa. Kun tämä on selvitetty tehtävät yleensä sujuvat.



Vaikeuksia pojalla tuottaa kuitenkin se ettei ymmärrä että jokin asia pitää opetella ensin, ennen kuin voi tehdä tehtäviä (esim. englannissa sanat ennen kuin voi suomentaa, yllissä että kysymykset liittyvät tekstiin jne). Olisi siis tekemässä tehtäviä, mutta rutisee ettei osaa ja sitten kun kyselen ja toinen tuntuu oikeasti aikasen tyhmältä tajuan ettei olekaan ensin opetellut asiaa. Ja siinä vaiheessa oma pinnani palaa. Tuntuu turhauttavalta käydä lapsen kanssa pitkän aikaa asiaa läpi ja tuhrata omaa aikaa ja huomata että homma onkin siitä kiinni että lapsi ei ole ymmärtänyt opetella asiaa ensin ennen tehtäviä.



Ja vika ei ole oikeastaan lapsen tahallinen, sillä ei jätä tahaltaan opettelematta. Minusta tuntuu ettei vaan osaa oikein vielä oikea tekniikkaa läksyjen teossa. Ja mielelläni näkisin opettajan opettavan koulussa läksyjen teon tekniikkaa. Mutta nyt se jää ainakin meidän lapsen kohdalla kotiin. Ja vie aikuisten aikaa ja minun hermoni. Sitten olen tiukka pojalle ja poika itkee. -Ei varmasti jää kiva fiilis läksyistä, mutta siinä vaiheessa en paljoa välitä.



Ilomielin jättäisin läksyjen teon miehen niskoille, mutta mies tulee töistä myöhemmin kotiin ja ei ole kiva jättää läksyjä myöhäiselle illalla. Ja toisaalta tiedän etten ole ainoa vanhempi joka joutuu painimaan luokan läksyjen parissa, se kävi vanhempainillassa selväksi.



Eniten minua taitaa harmittaa että olen ollut niin tyhmä itse etten ole tajunnut miten lapsen saa opetettua läksyjen teon tekniikan. Täytyy käydä tätä samaa rumbaa näköjään useamman kerran samantyylisiä tehtäviä läpi että tajuan mistä pojalla kenkä puristaa. Harmittavaa vaan on tuo oma pinnani palaminen ja pojan itkeminen. Olisiko jollain vielä lisävinkkiä millä muulla tästä läksytekniikan opettelusta selvittäisiin kuin seuraavilla keinoilla:



ENGLANTI:

-Katsotaan mistä kaikista kappaleista on sanalista ja kappaleiden tullessa läksyksi pitää etukäteen kertoa lapselle että ensimmäiseksi opettelee sanalistan. Vasta tämän jälkeen saa tehdä tehtävän. Ongelmana vain ettei jokaisesta kappaleesta ole sanalistaa, joten pitäisikö aina edellisenä päivänä katsoa seuraavan kappaleen kohdalla onko sanalistaa ja minkälaisia tehtäviä? Näin voisin ohjeistaa poikaa ennen kuin ehdin töistä kotiin.

MATEMATIIKKA:

-Ohjeistan lasta, jossei tiedä mitä tehtävän anto tarkoittaa, että katsoo mihin sivuihin kotitehtävät liittyvät. Lukee sitten nämä sivut ensin ja katsoo sitten tehdäänkö kotitehtävät samalla lailla. Pähkäilyä vaativissa tehtävissä sitten autan ilomielin poikaa ehdottamalla lähestymistapaa (tämä kai on ainoa joka ei kypsytä, kun saa itsekin hitusen ajatella).

YLLI:

-Tässä yleensä kyllä lukee kappaleen, mutta tehtävien tekemisessä luottaa muistiinsa. Ohjeistan että tarkistaa jokaisen kohdan vastauksen kappaleesta. Jossei löydy suoraan, niin sitten soveltaa.



Kuten tekstistä selviää, oletan että meidän lapsi tarvitsee selkeän käskyn mitä tehdä ensin ihan näyttämällä se kohta. Lisäksi pitää kertoa miten hän voi varmistaa osaako kohdan. Ja sen jälkeen sitten vasta tehtävien teko. -Ja tämän tajuamiseen minulta meni lähes kuukausi ja hermot paloivat monta kertaa. Miksi me vanhemmat emme saa opettajan jotain "peruskurssia" miten selvittää läksyt lastemme kanssa. Ja miksi se esikoinen on aina se koekappale, kun itsekin opettelee ja hermoilee uusien asioiden kanssa.



Siis vinkkejä muilta miten homman saa sujumaan? Tai muita joilla samoja ongelmia/havaintoja?

Kommentit (10)

1., 3. ja 5. luokka ovat alakoulussa kaikkein vaikeimmat. Näillä luokilla tulee eniten uusia asioita. Ero 2 luokalta kolmoselle on ihan valtava. Jos muistelet viimevuotisia yml:n kirjoja, niin niissähän oli muutama lause tekstiä ja siinä se. Tämän vuotisessa taas pitkä aukeama. Lapsella saattaa mennä syyslomalle saakka ennenkuin hän oivaltaa, että 3 lk:lla on tehtävä valtavasti töitä ja eri tavalla kuin ennen.

Teette paljon siellä kotona hommia, se on hyvä, mutta ei missään nimessä ole pelkästään teidän tehtävä ottaa vastuuta läksyjen teon opettamisesta. Pallo myös opelle. Kirjoitit, että ope on uusi. Hän varmaan antaa oppilaille läksyt eri tavalla kuin 1-2 lk:n ope, se vaikuttaa tosi paljon. Jotkut 3 lk:n opettajat eivät ole koskaan olleet alkuopetuksessa, joten he eivät tule ajatelleeksi, miten pieniä kolmoset vielä ovat ja tarvitsevat paljon ohjausta läsksyjen merkitsemisessä, teossa yms.

Teillä varmaan on kohta vanhempainilta? Otapa asia siellä puheeksi: kysy, onko muilla samanlaisia ongelmia. Veikkaan, että monella on. Voisitte yhdessä miettiä, miten opekin voisi ohjeistaa läksyjen merkitsemistä ja erityisesti sitä tekemistä. Yleensä kolmoset eivät edes ymmärrä, että se kappale on LUETTAVA, jotta tehtävät voi tehdä jne. Ovat tottuneet vastaamaan ilman kirjatietoa. Et ole ongelmasi kanssa yksin :)

t: Ope

Mitä vanhempien pitäisi vaatia koulun käynnistä? Onko liikaa, jos vaatii, että pääsisi edes keskitasolle? Minua itseäni harmittaa se, että jatkuvasti joudun patistelemaan ja vaatimaan lisää lukemista, lisää opettelua. Olen yrittänyt vähentää myös "omia vaatimuksia" ja antaa siis tilaa lapselle ja siirtää vastuuta läksyjen teosta ja lukemisesta lapselle. Se on hieman vähentänyt tätä omien hermojen menettämistä, mutta sitten kohta taas ollaan siinä tilanteessa, että englannissa on menossa jo kappale 5, eikä edellisiäkään lapsi osaa vielä suomentaa, saati lausua ääneen. Sama juttu kertotauluissa, yhtäkkiä läksynä on kaikki kertotaulut, joita on jo tokaluokasta asti opeteltu ulkoa, ja sitten lapsi ei osaa mitään niistä ulkoa. Taas joudun vaatimaan lapselta lisää ja lisää opettelua, mikään ei tunnu riittävän, mutta kun mikään ei myöskään tunnu uppoavan muistiin. Kuinka saada siis lapsi ymmärtämään, että ei ne asiat mene päähän, ellei niitä todella opettele?



Tänään jatkuu taas koulupsykologin testit, innolla odotan, näkyykö niissä mitään ja etenkin tuo muistipuoli kiinnostaa kovasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pikkuhiljaa opetellaan tuota kokeisiin lukemista. Me vanhemmat ollaan autettu keskittymään oleellisiin asioihin. Jos yritettäisiin että poika oppisi ihan kaiken, ei aika riittäisi. Ainoastaan englannista sitä aikaa todella kuluu kun tavoitetaso meillä vanhemmilla on vielä että poika oppisi lähes kaikki.



Meillä ei pojan muisti kyllä vapaaehtoisesti muistettavissa asioissakaan ole kovin kaksinen. Sinänsä samalla linjalla mennään tuon koulun kanssa. Ei tuo poika ole myöskään hurahtanut tiettyihin asiasisältöihin, joskus sentään Legojen Bioniclet oli hallussa kun innostui (mutta ei niissäkään mennyt hirveän syvällisiin). Matematiikka hänellä menee parhaiten (mutta myönnän oli koulussa minunkin lempiaineeni koska siinä ei tarvinnut muistaa asioita ulkoa, vaan ne sai laskea tai myöhemmin johtaa).



Itse pidän tavoitteena että poika olisi edes keskitasoa, jos tippuu sen alle pelkään että jää perustasosta liikaa ja ei saa kurottua myöhemmin kiinni. Vaikea vain tietää mikä on keskitasoa, kun esim. kokeiden keskiarvoja ei tiedä. Ja nyt on niin tiettyjä perusasioita joita tarvitaan pohjaksi muun oppimiselle. Kieltämättä minä siis vanhempana pidän yllä tiettyä vaatimustasoa. Toisaalta olen nykyään alun jälkeen jättänyt läksyjen lukemisen pojalle tehtäväksi paljon itsenäisemmin, kunhan vain muistuttelen ja kyselen onko läksyt tehty ja autan tarvittaessa-pyydettäessä. Kokeisiin lukemisessa en osaa vielä höllätä, haluan kuitenkin kuulustella vielä.



Täytyy myöntää että jotenkin olen jo vakuuttunut että meidän pojalla ne vahvat aineet voisivat käsityöt ja liikunta, sekä matetiikkakin mennä kohtalaisesti. Ei taida tulla hirveätä lukumiestä...

ja olen tämän illan ollut tuskissani huono äiti -mietteissä. Tuli tiuskittua lapselle taas, kun pinan paloi läksyjen ja kokeiden kanssa.



Pojalla on ollut yks kirjaluettevana kotona. Joka viikko on ollut läksynä yksi kappale (ehkä 5 sivua max). Heti sanoin että ope tulee esittämään kysymyksiä kirjasta. Tänään saatiin kotiin ekan kappaleen koe - 5/10. Kysymykset olivat yhtä lukuunottamatta ihan perusjuoneen liittyviä. Kappaleet 2-3 on jo luettu ja tentitty, mutta tuloksia ei ole vielä kotiin kuulunut ....



Sama juttu dinosauruksiin liittyvässä kokeessa! Tuloksena 8/20, kääk! Poika on tosi innostunut dinoista, lukee kaiken mitä käsiinsä saa. Tunnistaa vaikka mitä luurankoja nimeltä ja osaa paikantaa ne aikakausille jne. Koetulos oli merkitty vain reissuvihkoon eli kysymyksiä en ole nähnyt. Poika itse muistaa vain yhden kysymyksen, kuinka kauan fossiiliksi muuttuminen kestää.



Toisen kotimaisen kokeesta tuli 13/20. Poika väitti ettei sanoja tarvi osata kirjoittaa...



Huomenna on vanhepainkokous koulussa ja tapaan henk.koht. kahdenkesken luokanopen ja kieliopen.



Lapsen muistissahan ei ole mitään vikaa: kaikenmaailman pokemon-olioiden kaikki evuluutiot tuo osaa ulkoa etu- ja takaperin! Mutta miten motivoida, ai ensinnäkin saada lapsi tajuamaan, että luetut asiat pitäisi muistaa/sisäistää?



Itse olen pienestä saakka ahminut kirjallisuutta ja tietoa ja takulla muistanut mitä omituisempia juttuja. En oikein osaa ymmärtää että lapsi lukea pajattaa kirjaansa eikä 5 min kuluttua muista siitä mitään. Kyseinen kirja on ihan hänen ikätasolleen tehty, fiktio faaraosta ja rooman keisarista.



Metodi opiskeluun on aivan hukassa. En teidä onko koulussa opetettu oppimaan vai haahuileeko poika omissa ajatuksissaan. Minun metodeistani hän ei halua kuullakaan ja vielä vähemmän isän neuvot kelpaa. Ekalla ja tokalla tuli vaan kiitettävää palauteta oppismiseen liittyvistä asioista (käytöksestä pyyhkeitä). Nyt kiitettävää on tullut vain matikasta.



Tähän mieheni sanoisi että miten niin vaan matikasta! Sehän on jo tosi hyvä juttu! Aivan, vaadin paljon... mutta ei se 8/20 ole hyvä hänenkään mielestä.

jos yrittäisi selkeytää, että läksyt eivät ole vain tehtävien tekoa, vaan aina ENSIN luetaan ja VASTA SEN JÄLKEEN tehdään tehtävät. Minulla on kolme tyttöä ja heiltä tämä on onnistunut luonnostaan. Kokemuksieni mukaan miehisten osapuolten "ajattelutekniikka" on syntymästä asti erilainen. Oma siippani on hyvä esimerkki siitä, että ostaa hän vaikka kuinka kalliin laitteen, niin ohjekirja meinaa mennä pakkausjätteiden mukana roskiin. Hän kiukutteleen ja pärräilee, kun uusi laite ei toimi. Aivan viimeisenä keinona hän kaivaa esiin ohjekirjan ja löytää tarvitsemansa tiedon. Minä naisena luen aina ensin ohjekirjan ja vasta sen jälkeen tutustun laitteeseen.

Nyt noiden läksyjen kanssa sujuu siedettävästi. Kantapään kautta on opittu. Edelleenkään lapsi ei ole maailman "välkyin", mutta tehtävät saa tehtyä ja hyvin omatoimisesti ja enää ei mene minunkaan hermot.



Tekniikoista en tiedä onko vieläkään oppinut, tosin juttelimme yksi päivä miten olisi paras tapa oppia. Kerroin miten itse opin ja tein sillä tekniikalla pienen muistilapun lapselle yllinkokeiden lukemista varten (ajattelin että käytännön esimerkki auttaa eniten). Lapsi itse sanoi muistavansa asiat kun kuuntelee. Ongelmana vain ettei lue ääneen tai kuuntele kovin paljoa englannin CD:tä kuitenkaan.



Nyt ainoa selkeästi parannettava asia olisi pitkäkestoinen muisti. Oppii asiat ja osaa ne samantien, mutta on unohtanut jo 2h kuluttua, saati että muistaisi enää seuraavana päivänä- huoh. On siis valitettavasti meidän vanhempien kaltainen. Eli samat asiat opetellaan tarvittaessa uudestaan seuraavana päivänä. Paras oli kun luettiin/muistutettiin mieleen englannin kokeisiin 5päivää (1-2h päivässä). Tulos taisi 8 1/2 eli ihan hyvin (mutta moni asia jonka osasi monena päivänä oli unohtunut) ja lukumäärään nähden olisi luullut menevän vielä paremmin. Nyt vain jos samaa kysyttäisiin viikon kuluttua opettelusta, niin olisi unohtanut vielä paljon enemmän.

Nyt siis koulupsykologi on tehnyt kolmena päivänä testejä tyttärellemme, ja vielä ensi viikolla tehdään viimeiset testit. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ongelma alkaa selvitä, ja se liittyy vahvasti hahmottamis- ja muistihäiriöihin. Sen enempää en vielä tiedä, mutta kunhan koulupsykologi tekee viimeiset testi, niin kokoonnumme yhdessä juttelemaan tuloksista ja lapsellemme laitetaan lähete neuropsykologin kuntoutukseen.



Käytännössä tytöllä on vaikeuksia ymmärtää annettuja ohjeita, muistaa koulussa opittuja asioita. Matikkavaikeudet alkoi jo ekaluokalla, ja tänä syksynä kolmannella luokalla olemme viettäneet läksyjen teossa aikaa useita tunteja kerrallaan. Opettajan kanssa keskustelin asiasta, ja hän kertoi, että tehtävät täytyy pilkkoa pieniin osiin, jotta tyttö ne ymmärtää.



Olo on vähän surullinen, toisaalta helpottunut. Surullinen siksi, että todellinen ongelma on löytynyt. Helpottunut siksi, että kun nyt on ongelma löytynyt, niin saamme siihen apua ja asiat tulee helpottumaan ajan myötä, kun osaamme tulevaisuudessa ottaa ongelmat huomioon paremmin. On tämä ollut aika raskasta niin lapselle, kuin vanhemmillekin, kun lapsi tekee kaikkensa koulun eteen, ja me vanhemmat vaaditaan vielä lisää, eikä sekään riitä. Hermot kireällä kaikilla, ja lapsi kokee olevansa huono kaikessa, kun ei osaa.



Eniten on mietityttänyt se, että ollaanko me vaadittu ihan liikoja, ollaanko oltu liian tiukkoja, ja ollaanko huolehdittu liikaa ihan turhasta. Mutta näköjään emme ole, vaan todellinen ongelma on siis olemassa. Voimia kaikille koulutyön parissa puurtamisessa. Itselleni on todella helpotus, että olemme saaneet nopeasti lapsemme koulupsykologin testeihin. Olen lukenut, että joka paikassa ei se aina ihan helposti järjesty. Kannattaa opettajan kanssa ottaa asia puheeksi, jos näyttää siltä, että koulutyö tuottaa lapselle suuria vaikeuksia.

Meillä meni myös esim. yllissä niin, että lapsi ihmetteli, kun ei osannut vastata yllin tehtäväkirjan kysymyksiin. Kysyin sitten, että oletko lukenut lukukirjasta kyseisen kappaleen, niin lapsi sanoi, ettei se tullut läksyksi. Eli piti siis tarkkaan selittää lapselle, kuinka tehtäväkirja ja lukukirja liittyvät toisiinsa ja että niitä vastauksia ei ole tarkoitus keksiä omasta päästä, vaan löytää vastaus lukukirjasta, ellei muista niitä esim. oppitunnilla käytyjen asioiden perusteella.



Matikkaongelmat jatkuu meillä edelleen. Jokainen uusi asia tuottaa vaikeuksia. Sen olen huomannut, että ne tunnilla tehtävät laskut menee aina tietyn kaavan mukaan, esim. yhdellä sivulla on tietyn tyylisiä laskuja, toisella sivulla kaikki laskut lasketaan taas samalla kaavalla. Kotitehtävät sen sijaan ovat usein hyvin erilaisia, eri laskutavat ja -kaavat ovat erilaisia joka laskussa ja se tuottaakin sitten vaikeuksia. Eli silloin lapsen pitäisi itse osata miettiä, miten lasku lasketaan, eikä vain toistaa asiaa samalla kaavalla, kuin edelliset laskut.



Itkuherkkyyttä on meilläkin, eli kun vanhemmat (jompi kumpi) on jo viidettä kertaa selittänyt tehtävää tytölle, niin alkaa pikkuhiljaa hermo kiristyä ja tulee aika napakasti sanottua asioita tytölle, joka joskus johtaa siihen, että tyttö alkaa itkemään. Tyttö menee vaikeissa tehtävissä ikäänkuin ihan lukkoon; ei saa sanaa suustaan, mielessä pyörii vain "en osaa, en osaa...". Sen ajatuksen kun saisi muutettua "vaikka en osaa, niin haluan oppia" niin olisi varmasti paljon helpompaa. Ja sitten kun on koulun kanssa paljon vaikeuksia, niin läksyt ei edes kiinnosta ja mulle tulee ainakin sellainen kuva, että tyttöä ei voisi vähempää kiinnostaa pakolliset koulutehtävät.



Koulupsykologi on tehnyt joitain testejä ja aikoo ilmeisesti tehdä vielä lisääkin, joten toivon, että sieltä tulisi jotain apua meidän tytön koulunkäyntiin.

"Me vanhemmat ollaan autettu keskittymään oleellisiin asioihin."



Tässä koen ongelmia YLTin suhteen. Olemme yrittäneet poimia niitä olennaisia asioita, mutta usein kokeet tuovatkin yllätyksiä. Usein on asioita, mihin emme kuulustelussa juurikaan ole kiinnittäneet huomiota. Mutta onko nämä kysymykset niille oppilaille, jotka hallitsevat koko alueen, mikä tuntuukin aika vaativalta...eli sitä nippelitietoa? Olen siis 4. luokkalaisen äiti.

Huokaus siitä syystä, että koulun käyminen muuttuu todella paljon toiselta luokalta siirrtyttäessä kolmannelle luokalle. Viime syksynä meillä tahkottiin samanlaisten asioitten kanssa, ja tuntui, että läksyihin meni aikaa suhteettoman paljon.



En osaa juurikaan neuvoa. Kerron vain meidän käytännön. Poikani aloitti siis neljännen luokan.



Englanti: Ensin lapsi kuuntelee englannin kappaleen CD:ltä ja toistaa lauseet perässä. Sitten siirtyy tehtäviin: sanojen opettelu ja tehtävät. Mutta monet kerrat hän on aloittanut myöskin tehtävistä, eikä tietenkään muista sanoja, vaan katsoo ne sanalistasta. Kuulustelen sanat joka kerta.



Matematiikka: Yleensä kotitehtävät ovat samantyylisiä, mitä on tehty tunnilla. Jos tehtävät "eivät avaudu", lapsi haluaa mieluummin katsoa ne isän kanssa illalla ("isä opettaa paremmin").



YLT: Poika lukee kappaleen ja tekee tehtävät. Yleensä kuulustelen vielä läksyn. Tässä vaiheessa usein mietin, minkä verran lapsi muistaa sisältöä tunnilta ja minkä verran on mieleen jäänyt lukemisesta. ..



Olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen koulun jälkeen kotona valvomassa läksyjen teon ja tarvittaessa isä vielä katsoo joitakin asioita illalla (Yltin alue joskus miehelle helpompi...). Jos poika ähräisi näitten kanssa yksin, en tosiaankaan tiedä, miten meillä kiristeltäisiin hermoja...Kun ei tämä näinkään ihan vaivatonta ole.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat