Seuraa 

Me olemme siis puhuneet miehen kanssa joskos tekisimme vielä iltatähden. Asia kuitenkin arveluttaa vielä kovasti.



Vanhemmat lapset ovat tyttö1993, tyttö1996 ja kolmas tyttö1998.

Sekä miehen edellisestä liitosta poika1991.



Ikäero olisi siis aika huima vauvalla ja sisaruksilla. Itseäni pelottaa ja arveluttaa hirveästi miten isommat suhtautuisivat vauvaan, hyväksyisivätköhän he ollenkaan?



Lapsemme ovat erittäin kilttejä jne. Mutta kun olemme miehen kanssa vähän ' vihjailleet' ja kyselleet lapsilta ihan leikillä että kuinkas olisi jos perheeseemme tulisi vielä yksi vauva. Kaikilta vastaus on ollut aina jyrkkä EI! Ovatkohan he tosissaan?



Ikänipuolesta minulla ei ole vielä huolia (olen 33v) kyllähän meillä ikä riittäisi vielä viidenteenkin lapseen. Talossammekin olisi vielä makuuhuoneita tyhjänä. Mutta eihän sitä tiedä jos meille ei enää vauvaa suotaisikaan :(



Olenko ihan tyhmä kun ajattelen lasten suhtautumista vauvaan?



Onko muilla isoja ikäeroja lapsilla?





Leiam

Kommentit (12)

Ikäero joka on vanhimpaan 11 vuotta ja keskimäiseen 9 ei ole missään vaiheessa ollut ongelma. Meidän perheelle se on ollut ihana ratkaisu.

Ehkä lapsesi pelkäävät, että joutuvat lastenvahtiksi juuri kun he ovat siinä iässä kun kavereitten seura on hyvin tärkeää. Jos perhetilanne on kovin uusi voi olla, että ajatus vielä yhdestä perhejäseneestä herättää hermostuneisuutta. Nämä on kuitenkin kaikki sellaisia asioita joita vain te itse voitte ratkaista teidän perheessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kerroinpa vain miten nämä isommat siihen reakoivat- sitä kait tässä kysyttiin???

Tottakai lapset ja perheet ovat erilaisia, nämä isommat ovat tottuneet matkustelemaan ulkomailla, käymään lomilla laskettelemassa, rantalomilla, ulkona syömässä, ostettu leluja ja vaatteita, myös heidän avioliiton aikana. Ja sitten yhtäkkiä ei enää viedä mihinkään kun ei ole rahaa. Kuitenkin on olemassa ollut työpaikka, eikä silloin kun lapset ovat olleet pieniä, äiti ei ole ollut kotona vaan nyt. Mustasukkaisuutta varmaankin osaltaan -heidän elämästä tavallaan puuttuu jotain ja kestää varmasti aikansa, ennenkuin he osaavat arvostaa näitä pienempiä. Tyttö on jopa sanonut, ettei hän haluaisi olla mikään roolimalli tälle uudelle vauvalle.



Lisäksi Ex on koko ajan valittanut miehelleni, että ei ole siihen ja siihen rahaa. Lapsille on suotu aloittaa kalliiit harrastukset: ratsastus ja jääkiekko. Lapset on kuitenkin saaneet harrastaa näitä, mutta äiti on jatkuvasti tuonut esille ettei hänellä ole rahaa kun on kotona tämän kolmannen ja nyt siis neljännen kanssa. Teinit haluavat muotifarkkuja, vaikka näille onkin kelvanneet kirpparitavaratkin, mutta ymmärrät varmaankin että jos olet ennen saanut uusia vaatteita kassikaupalla ja nyt sitten parin viime vuoden ajan olet saanut tyytyä kirpparivaatteisiin- ja syylliseksi näet tämä uudet vauvat.

Itselläni ei ole sisaruksia eikä myöskään miehelläni, eikä taida tulla toista yhteistäkään meille- mutta tietysti olen iloinen että lapsellani on nämä puolisisarukset- he tulevat muodostamaan meidän perheen.



Ja tavallaan se oli pommi myös meidän perheellekin- mieheni jo odotti että ex menee töihin ja loppuu tämä kokoaikainen valitus. Kuitenkaan ex ei halua kieltää lasten harrastuksia- mutta ne eivät vaan saisi maksaa mitään.

Kyllähän ne lapset sitten sopeutuu ja olisivat varmasti ihastuksissaan uudesta pikkuisesta - päätöshän tämän luokan asioissa on vanhemmilla.



Olen sivusta seurannut muutamien iltatähtien elämää jonka johdosta itse olen ainakin haudannut haaveet yhden iltatähden " tekemisestä" (omani ovat vielä pieniä, joten olisin 40v. ennen iltatähden tekoa)- sinä olet tosin vielä varsin nuori, joten todennäköisesti elät vielä pitkään eikä kupus jäisi ilman vanhempia kovin äkkiä - tämä on monille " myöhään" syntyneille kova paikka.



Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että sisarukset muuttaa kotoota pois ja kupus jäisi " yksin" vanhempien luokse - eli tutustuminen isompiin siraruksiin jää helposti paitsioon. Sitten kun muut lapset on isoja - pitää aina jonkun olla " varavanhempi" - toisaalta tämähän on hyvä juttu ottaa vastuuta pienemmistään silloin kun itse on jo isompi. Mutta kyllä nämä lähipiirissäni olevat iltatähdet (60v. 22v. ja 17v. - eri perheistä siis) ovat kaikki vähän sitä mieltä, ettei iltätähteys ollut kiva juttu... mutta nämä nyt on selaisia asioita mitä on hyvä ajatella etukäteen miten itse hoitaisi asian jos tulisi iltatähti. Suosittelen " tekemään" sitten vielä kaksi, että on sisarus jonka kanssa kasvaa ja sellainen kohtalotoveri ;D Yksi ajattelemisen arvoinen asia on myös se - kuinka vanha olet kun nykyiset lapset oletettavasti pärjäävät omillaan ja muuttavat pois - ja kuinka vanha olet, jos tulet esim. 1-2 vuoden päästä raskaaksi ja kauanko menee, että tämä pienin muuttaa pois - oletko jo eläkeläinen?



Kaverin vanhemmilla iltatähti asuu vielä kotona ja jää selkeästi vaille hoivaa ja huomaa kun vanhemmille tuli vajaa 50v. vipinät ja reissaavat maailmalla - 16v. on sitten itsekseen ja asustaa sisarusten luona - missä milloinkin kun vanhemmat ei enää jaksa olla isää ja äitiä, vaikka hyviä sellaisia ovatkin - kuopus joutuu aikuistumaan jo tosi aikaisin (2. vanhempaa lasta on jo lähes 30v.).



Kuulostaa tosin ihanalta, että olet ikäiseni ja vanhemmat lapset on jo isoja ja omatoimisia - vauvaan saisi keskittyä ihan eri tavalla ja ainahan lapsi on siunaus (olen ateisti) ja onni elämässä. Eipä sitä kannata kauhean rationaalisesti ajatella - antaa vauvan tulla jos on tullakseen. Uskon (!) että ne lapset tulee meille jotka on meille tarkoitettu.Ties vaikka tulisi sitten kaksi kerralla ;D

onneksi olkoon ;D ja noita asioita joita kirjoitin - kannattaa ajatella! Ja etenkin jos teillä ei ole rahasta kiinni, tehkää sitten vielä se yksi ;D





onnea ja ihanaa odotusta!!!!

Ei siis omaa kokemusta iltatähdestä tai uusioperheestä. Mutta oma pikkuveli aikoinaan oli yllätys ja mieluummin olisimme siskoni kanssa ottaneet koiran! (Vaikka hyvä näin, kun sitten osoittauduimme allergisiksi myöhemmin...) Mutta siis kyllä sitä rakkautta löytyy, kun vauva tulee taloon. Ja tuohon hoitamiseen: kyllä minusta on oikein ja kasvattavaa, että isompi sisarus välillä hoitaa pienempäänsä. MIstä sitten oppii vastuuta,jos ei siitä? Tilanteet pitää tietysti katsoa, mutta kuitenkin.

meilläkin ikäeroa vanhimman ja nuorimman välillä on yli 10v (pari lasta siinä välissäkin). Mutta mitään ongelmia ei ole ollut, päinvastoin!



Mutta... en kuitenkaan ole pitänyt isompaa itsestään selvänä lapsenvahtina, vaan hänellä on saanut olla omakin elämä pikkusisaruksen synnyttyäkin. Totta kai on auttanut ja perään katsonut, mutta kohtuus kaikessa!

yhdessä ja kuviossa olen ollut 7v. Lapset tyttö 1992 ja poika 1994, asuvat meidän kanssa joka toinen viikko.

Lasten äiti teki uuden miehensä kanssa lapsen joka nyt 2,5v. Virallisesti he muutivat silloin vasta yhteen. Kovasti he ovat hänestä puhuneet, mutta en nyt varsinaisesti ole siitä oikein saanut selvää. Yllätys se heille kyllä oli. Meillä on taas 10kk vanha poika ja silloin heille kerrottiin, että olen raskaana, he olivat kovin yllättyneitä. Muuta kommentia en ole siihen saanut kuin " nyt me ei enää käydä laskettelemassa" ja " muistakaa, että se on teidän lapsi eikä meidän tarvitse sitä hoitaa" . Kommentti mikä kertoo jo paljon.

Lasten äiti ei ole käynyt heidän kanssa laskettelemassa kertaakaan (uusi mies ei taida osata) ja on sitten käyttänyt pientä lasta " tekosyynä" . Me taas sanottiin, ettei se mitään estä, isommat osaavat jo toimia itse rinteissä ja meistä toinen voi sitten olla vahtivuorossa.

Lasten äiti on käyttänyt näitä lapsia lapsenlikkoina, menneyt hiihtämään ja jättänyt lapsen heille. Lapset ovat siitä meillä jotain kyllä sanoneetkin ja isä on siitä äidiltä kysynyt, mutta äiti on taas toista mieltä (ehkä ei näe asiaa niin- on lapsi on ollut aika vaativa eikä ole öitään nukkunut- äiti on saanut hetken hengähdystauon kun on pyytänyt leikkimään sen kanssa lattialla- nuori taas kokee sen erilailla, kivempi olisi touhuta omiaan).

Itse olen sen tämän oman kanssa huomannut, että he eivät ole mitenkään innostuneita hoitamaan taikka kiinnostuita. Ehkä he ovat sen saanet jo tuon äidin uuden vauvan kanssa. Kovin vastahankaisesti hetkittäiseen vahtimiseen suhtautuneet- esim suihkun ajaksi.

No sitten tippui vielä uusi pommi, lasten äiti teki vielä neljännen joka on pari kuukautta vanha. Tästä raskaudesta lapset eivät enää olleet innostuneita. Äiti on koko ajan ollut kotona, ja tietysti sanonut koko ajan ei ole siihen ja siihen rahaa...Tytön kommentti oli, että kiva en saa olla rauhassa laisinkaan- olisi mennyt töihin.

Luulen että lapsesi eivät osaa kuvitella mitä uusi vauva tuo tullessaan. Mikä muuttuu vaiko muuttuuko mikään. Kertokaa perusasiat, kuten meilläkin harmiteltiin ettei enää käydä laskettelemassa.

Raha sekoittaa elämän prioriteetit ja sokaistaa niin että elämän arvot ovat aivan eri järjestyksessä.



Minun harrastus on tärkeämpi kuin veljen elämä! Mun on saatava kalliit matkat, laskettelu ja käydä ravintoloissa ja saada uusia leluja ja naapuria kalliiimpia vaatteita.

Muuten kuolen..



En ollenkaan ihmettele että ex ei halua kustantaa harrastuksia mihin ei ole varaa. Kukaan ei halua niin tehdä.

Ajattele asian hyväää puolta. Nyt lapsesi ovat saaneet uuden sisaruksen - mikä todella on suuri siunaus, ja ehkä oppivat rahan arvon ja sen että kyllä sitä pärjää vaikka kaikkea ei aina saa ja ei se raha puussa kasva.





Minua kuitenkin ihemtyttää se että sisaruksilta pitäisi kysyä mielipidettä ennen perheenlisäystä. Eiväthän he sen lapsen vanhempia ole ja eiväthän he sitä hoida. Auttavat kyllä - se kuuluu jokaisen perheenjäsenen velvollisuuksiin, mutta eivät sen enempää.

Tupuna72:

Lainaus:

No sitten tippui vielä uusi pommi, lasten äiti teki vielä neljännen.... Tästä raskaudesta lapset eivät enää olleet innostuneita. Äiti on koko ajan ollut kotona,... ei ole siihen ja siihen rahaa...Tytön kommentti oli, että kiva en saa olla rauhassa laisinkaan- olisi mennyt töihin.




Ymmärsinko oikein, kyse on miehesi lasten äidistä joka teki neljännen pyytämättä teiltä tai teidän lapsilta lupaa? Minäkun luulin että lapsia saadaan.



Ihmetyttää miten jotkut voivat kasvaa noin itsekeskeisiksi.

Sitä varten perhe on että opitaan että ei olla maailman keskipisteitä.



Aiempaan kysymykseen palaaminen. Niin minulla on pikku sisko joka on mua 9 vuotta nuorempi ja hän on minun elämäni ilo ja en mihinkään koiran saamisen sitä vertailisi.

Joo - ja opin minäkin nuorena lasten hoitoa - se on hyvä kotona oppia. Ehkä mielestäni hoidin häntä hiukan liikaa, mutta ei se mitään. Minulla on maailman ihanin sisko.



En ole käynyt laskettelemassa. Ehkä olisin voinut käydä ja ehkä sitä nyt harrastaisinkin jos en olisi saanut siskoa. Mutta entäs sitten. Minulla on sisko - ja lapsillani täti.



odotellaan nyt pikkusisarusta :) Asiasta on puhuttu ja pian sen jälkeen kun olin plussannut niin asiasta kerrottiin sisaruksillekin (=mahdollisimman paljon aikaa sulatteluun).



Voisin sanoa, että meidän perheessä tämä vauva ei muuta asiaa oikein mitenkään, joka vuotiset ulkomaanmatkat jatkuvat varmasti ja ihan yhtälailla harrastetaan ja ostellaan vaatteita (mies on todella hyvä tuloinen). Tila-autokin ollut jo käytössä, että uuden auton(kaan) hankita ei ole edessa ;o)



Kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista! :)



T. Leiam rv.20+3

Varmasti se on näille isommille lapsille aikoimoinen elämänkoulu menossa- kun kaikkea ei saa. Mutta jos 10-12 vuotta olet elänyt elämää jossa olet saanut aina kaiken, no tämä nyt hieman kärjistetysti, elät kahden kodin välissä jossa toisessa tuodaan esille kuinka kallista on nämä lasten harrastukset jne. EX myi 2,5 vuotta sitten näiden lasten kodin (erotilanteessa ex piti saada tämä talo,koska lapsilla pitää olla yksi koti joka on tuttu ja turvallinen) ja nettosi tällä talokaupalla 90.000eur. Ei tosiasiassa ei pitäisi olla rahasta pulaa tai en sitten tiedä onko nuo jo kaikki tuhlattu eli enemmän siis ärsyttää tuo jatkuva valittaminen kun ei ole rahaa ja kuitenkin hän ei ole halunnut lopettaa näitä harrastuksia. Lisäksi jo vuositulot ovat olleet 70000eur luokkaa niin, onhan jo ruokapyödässä ollut vähän erilaista herkkua kuin nyt. ( Niin näistä isommista ei makseta mitään elatusapuja vaan hankinnat menevät puoliksi).





Rikkaus se on joka tapauksessa sisarukset ainakin näin aikuisen näkökulmasta. Mielestäni lupaa lasten hankkimiseen ei tarvitse kysyä, mutta kuitenkin se on aika iso muutos näille isommille joten itse halusin jo hyvin varhaisessa vaiheessa kertoa heille- heillekin jäi aikaa sulatella asiaa ja kasvaa tilanteeseen. Näillä isommilla lapsilla on tietenkin vähän eri tilanne kuin AP:lla lapsilla- he elävät jo ns ydinperhe-elämää.

Lyhesti siis yritin sanoa AP:lle näin: kertokaa mitä uusi vauva muuttaa vaiko muuttaako mitään. Oletko ajatellut jäädä kotiin jne. Ymmärrän hvyin, että heiltä jos asiaa vihjailee vastaus on EI. Varmasti he eivät edes tiedä mitä uusi vauva tarkoittaa- onko heiltä jotain pois vai miksi he eivät sitä siis haluaisi. Helppo sanoa, Ei, kun tarkasti eivät tiedä mitä se tuokaan tulleessaan. Yleinen käsitys on, että vauva rääkyy koko ajan. :-)

Vaikka vauvoja saadaan, niin kyllä siihenkin pitää olla talous kunnossa. En nyt tarkoita näitä kalliita harrastuksia, mutta vaatteita ja ruokaa jne. Ja kyllä se vauvakin kuluttaa, samoin kun teinit tarvitsevat (eri asia annetaanko) taas erilailla rahaa: leffaan, koulutukseen, ruokaakin menee jo aikuisen verran jne.

Tietenkin lapset ovat erilaisia, mutta ainakaan näissä isommissa lapsissa ei ole tullut vielä esiin mitään erityistä hoivaamisviettiä- ainakaan tämän meidän kanssa. En ole halunnut asiaa painostaa, mutta olen heille sanonut että haluaisin heidän kuitenkin tuntevan lapseni heidän sisarukseksi. Uusperheessä nämä lapset joutuvat tutustumaan erilaisiin mummoihin, isä ja äitipuoliin yms ja eivät välttämättä kaikista siis pidä taikka tunne rakkautta heitä kohtaan, mutta ainakin toivoisin heidän tuntevan sisarrakkauta velipuoltaan kohtaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat