Seuraa 

Tämä on jotain niin uskomatonta mutta silti täyttä totta. Hakiessani lapsia tarhasta pyysi kaksi tarhanttiä minut sisälle keskustelemaan ja ihmettelin jo ilmeiden vakavuutta. Sitten sanoivat, että ovat tehneet ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, koska lapsemme oli sanonut sen päivän aikana, että isä on aamulla lyönyt häntä. Soitin saman tien miehelle joka oli aivan ihmeissään asiasta. Olemme aivan normaali perhe ja mielestäni erittäin onnellinen sellainen. Mieheni on erittäin lapsirakas ja meillä ei ikinä edes tukisteta, ehkä korkeintaan kaksi kertaa on lapsen neljän vuoden iän aikana tukistettu, kun muu ei ole auttanut. Olen aivan hädissäni ja ihmeissäni koko tilanteesta???!! Voiko tarha tehdä näin ilman sen tarkempaa kyselyä ja edes haastattelemassa vanhempia? Lapsessa ei edes näkynyt mitään jälkiä mutta kuulemma aamulla oli jotakin poskessa ollut. Kotona lapsi sitten kertoi, että oli lyönyt leikkiessä sen sängyn tolppaan ja hetken kuluttua sanoi, että pikkuveli on lynyt. Ja aina kysyessä tarina vaihtui kuten neljävuotiaalta voi odottaa. Miten ihmeessä tarhassa luotetaan näin sokeasti pinen lapsen sanoihin?? Sanoohan se minullekin usein, että ruoaksi annettiin hoidossa kahvia mutta onhan minulla järki päässä ja tiedän ettei se ole totta. Neuvokaa nyt minua ihmeessä mitä voin tehdä. Olen aivan suunniltani ja järkyttynyt sekä erittäin loukkaantunut tuollaisesta rajusta syytöksestä enkä tiedä mitä tehdä. Olen aivan lukossa.

Sivut

Kommentit (75)

Meillä 3.5vee puhuu ihan mitä sattuu ja satuilee joka päivä omiaan. Se on täysin normaalia sen ikäiselle. Meillä yksi aamu oli riitaa lapsen kanssa pukemisesta ja huusin hänelle takaisin riidan yhteydessä ja eiköhän se peijooni mennyt isälleen kantelemaan sinisin silmin ja isoin koiranpentusilmin " ÄITI LÖI MUA" ! Olin ihan huuli pyöreenä että kiitti vaan kersa :D Onneksi isä uskoi minua, koska lapsen höpötykset ovat joskus aika utopistisia. Onneksi kertoi kuitenkin vaan isälleen eikä jollekin naapurille tai tarhatädille, voin kuvitella miten heidän päässään alkaisi mielikuvitus laukkaamaan..



Kyllä ammatti-ihmisten, siis sellaisten jotka hoitavat lapsia ammatikseen, pitäisi tietää miten tuon ikäisten lasten jutut menee. Mustelmiakin on harva se päivä tuon ikäisillä rasavilleillä. Kyllä sietäisi isompien todisteiden kanssa lähteä avaamaan suutaan, se on kuitenkin ERITTÄIN loukkaavaa, etenkin jos on tehty oikein ilmoitus lastensuojeluviranomaisille.

Tosi ikävä homma :( Toivottavasti selviää.

että 4-vuotiaan sanaan uskotaan noin kirjaimellisesti. Varsinkin, jos lapsesi on tuon yhden ainoan kerran todennut isän lyövän. Meidän 4-vuotias ainakin puhuu niin paljon " puuta heinää" , ettei hänen puheeseensa voi aina luottaa. Ja on meillä ollut sellaisiakin tilanteita, että poika on kertonut isälleen, miten " äiti häntä satutti" , mutta tilanne on ollut sellainen, että olemme pojan kanssa törmänneet toisiimme ja meitä molempia sattui. Pieni lapsi saattaa kertoa jonkun asian paljon vakavammin, kuin mitä se tilanne ihan oikeasti oli. Soittaa nyt lastensuojeluviranomaisille ilman, että vanhempia on kuultu, on mielestäni pöyristyttävää ja epäammattimaista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tehdä ilmoitus lastensuojeluun jos on pienikin epäilys että lasta lyödään. Ajatelkaapa nyt vaikka sitä 5v. lasta jonkä äiti oli pahoinpidellyt ja vienyt päiväkotiin leukamurtuneena ja väitti vielä että ei ole mihinkään syyllistynyt ja lopulta kuitenkin oli. Onneksi siinäkin hoitohenkilökunta puuttui asiaan sillä seuraavalla kerralla olisi lapsi voinut päästä hengestään .



Teillä poika on sanonut isän lyöneen ja poskessa on ollut punoittava jälki joka on tukenut väitettä jolloin minusta päiväkodissa on toimittu ihan oikein. Sosiaaliviranomaiset sitten selvittävät onko ilmoitus ollut aiheellinen ja kuten teidän tapauksessa se ei ole ollut aiheellinen vaan lapsen sepitystä ei siitä teille jää mitään haittaa jatkossa. Jos hoitajia aletaan rankaisemaan näistä ilmoitusten teoista niin heidän kynnyksensä tehdä ilmoitusta nousee ja moni oikeasti hädässä oleva lapsi jää ilman apua.



Minusta ilmoituksia pitäisi tehdä paljon herkemmin sillä edelleen Suomessakin on aivan liian paljon lapsia jotka elävät oloissa joissa kenenkään ei pitäisi joutua elämään. Varhaisen puuttumisen malli on siksi hyvä että ongelmat tulisivat ilmi aikaisemmin jolloin perhe saisi apua jo ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä.



Itse työskentelen huostaanotettujen lasten parissa ja voin sanoa että siinä vaiheessa kun lapset ovat apua oikeasti saaneet on tilanne ollut jo niin paha että heikkoa tekee ja lapsista ei koskaan kasva aivan normaaleja aikuisia. Rankka lapsuus jättää aina jälkensä ja vastinkin väkivaltaa kokeneella lapsella on kova taistelu selviytyä kokemuksistaan.



Näin ollen älä nyt ihan hirveetä sotaa asiasta julista vaan selvitätte asian niin kuin järkevät aikuiset. Juttelet päiväkodin johtajan kanssa niin selviää onko poika aikaisemminkin puhunut jotain vastaavaa sillä kynnys ilmoittaa on tosiaan yöeensä päiväkodeissakin aika korkea. Ja sitten soitata sinne lastensuojeluun ja puhut sosiaalityöntekijän kanssa niin eiköhän asia selviä eikä teille tosiaan asiasta sen enempää harmia tule olemaan. Selvittäminen on kuitenkin aina kurjaa mutta kannattavaa.

Ensinnäkin, ihmetytti jo alkuperäisen viestin otsikko, jossa sanotaan, että " hoitopaikka syyttää isää täysin ilman perusteita..." Mikä sitten on peruste, jos ei se, että lapsella on poskessa jälki, jonka hän sanoo tulleen siitä, että isä löi?



Toiseksi ihmetyttää se, että ap vaatii lapselleen hyvää hoitoa, mutta pahastuu näin tavattomasti, kun hänen lapsen parastaan ajatellaan. Joo, lapset sepittelevät juttuja, mutta puhuvathan he joskus tottakin. Olisiko juttu pitänyt hoitaa sitten niin, että tarhantäti olisi sanonut tytölle: " höpöhöpö, eikä lyönyt, nyt valehtelet, sä oon hyvästä perheestä, ei sua voida siellä lyödä" . Jos lasta olisi oikeasti lyöty, niin miltä tuntuisi, että häntä ei uskota? Vai olisiko tädin pitänyt ennen ilmoituksen tekoa soittaa lapsen isälle ja kysyä: " satuitko muuten aamulla lyömään lastasi? Ai jaa, et vai? No niin mä arvelinkin, että lapsi vaan valehtelee." Vai luuletteko, että vanhempi myöntää, että " juu, kyllä mä vähän sitä tinttasin" .



Kolmaneksi mua häiritsi sama lause kuin paria muutakin oli häirinnyt eli " meillä ei tukisteta koskaan, korkeintaan pari kertaa 4v aikana" . Jatkuuko lause, että ei meillä lyödä ikinä lapsia, ehkä pari kertaa, kun eivät ole muuten totelleet... Ja ap:hän tosiaan myönsi viestissään rikkoneensa lakia ja tukistaneensa lastaan.



Ymmärrän ap:n harmistumisen, olisin varmaan itsekin harmissani, mutta tuollainen suuttuminen ja poliisit ja kunnianloukkaukset on suoraan sanottuna NAURETTAVIA. Se koira älähtää jne.

hämmästyttävää miten moni on sitä mieltä että mitään syytä ilmoitukseen ei ollut ja että lapsen sanaan ei voi luottaa. Ap:n tapauksessa minusta alan ihmisenä oli varsin hyvät perustelut ilmoituksen teolle. Lapsen poskessa oli aamulla jälki joka tuki lapsen tarinaa lyömisestä. Jos olisi ollut vain tarina tuskin hoitajakaan olisi ilmoitusta tehnyt. Lisäksi meillä ei ole tiedossa mitä muuta poika on päiväkodissa puhunut, miten pitkään ja millaisia päiväkodin ja kodin erimielisyydet ovat olleet. Ja yleisesti ottaen on aika kamalan kuuloista kun ihmiset sanovat että lapsien puheisiin ei voi luottaa sillä itse luotan kyllä omien lasteni puheisiin ja palturin kyllä erottaa selvästi. Samoin olen erottanut palturin jota hoitamani lapset puhuvat.



Ja edelleen lisään että toki on ikävää että ilmoitus on aiheeton mutta mielestäni on ap:n puolelta liioittelua suuttua asiasta noin että jo hoitajalle vaaditaan huomautuksia ja uhkaillaan poliisilla. Ja myös päivähoidossa työskennelleenä en voi uskoa että hoitaja hoitoerimielisyyksien takia alkaisi kostoksi tekemään tällaista. Ei kai kukaan alalla oleva ole niin hölmö että ottaa erimielisyydet hoidosta itseensä ja alkaa kostamaan. Ainahan päiväkodin ja jonkun kodin mielipiteet eroaa ja siitä tulee sanomista ja henkilökunta sen vaan suodattaa ja käsittelee.



Ja vielä lisään että tietenkin asia on aiheellista tutkia ja selvittää ja se on myös ap:n perheen oikeus mutta kummastuttaa ap:n agressiivinen reagointi asiaan. Ei kenenkään tarvitse kynnysmatoksi ryhtyä ja jos minun perheestä tehtäisiin ilmoitus haluaisin ilman muuta selvittää asian ja järkytyskin se olisi mutta en lähtisi myöskään liioittelemaan asiaa jos ei mitään väärää ole tapahtunut.

Vai löytyykö joukosta kenties sellanen superäiti, joka ei ole koskaan käyttänyt jonkinasteista fyysistä väkivaltaa lapseensa? Puhumattakaan sitten henkisestä.

Ei taida maa päällään sellaista äitikultaa kantaa.





Selkäpiitä karmii tällainen kommentti. Kasvatatko lastasi Suomessa?



Kysynpä miekin, kuka kantaa vastuun, jos ilmoitusta ei olisi tehty? Mie oon myös päiväkodissa töissä (nyt kotona), mutta kyllä mie näiden lööppikauheuksien keskellä aina pohdin, mitä surmattujen lapsien hoitajat ovat mahdollisesti epäilleet, huomanneet, vaan eivät ole tohtineet tehdä mitään. Eikö esimerkiksi Björkqvistien perhe ollut kaikin puolin pitänyt kulissin puhtaana, vaikka ainakin lehtijuttujen mukaan isä oli ollut kylmä pientä tyttöäkin kohtaan (äitejä päivähoitajat eivät voi suojella kuitenkaan)? Entäpä perhe Espoon Matinkylässä, isä töissä Nokialla, ja perheensä tappoi lapsia myöten. Nämä vaan esimerkkeinä siitä, ettei ne perheen ongelmat aina näy niin selvästi, ennenkuin jotain hirveää tapahtuu. Ei ne lapsiin kohdistuvat lyönnit tapahdu vain päihdeperheissä.



Ennemmin epäily ja asian tutkiminen kuin kylmä välinpitämättömyys.

Aivan uskomattoman rankan vaiheen olette perheenä joutunut käymään läpi. Onneksi olet jaksanut hakea neuvoja ja soitella eri tahoille. Ennenkaikkea, kun kerran uskot/tiedät, että mitään tälläistä ei ole edes tapahtunut. Ymmärrän kyllä, että hoitopaikalla on ilmoitusvelvollisuus, mutta tässä on taidettu kyllä toimia pikkuisen nopeaan tahtiin. Aikas ihme on, jos eivät kerenneet odottamaan siihen saakka, kun lapsia haitte hoidosta ja jutella sitten teidän kanssa. Silloin olis varmasti selvitty vähemmällä hässäkällä.



Varmasti suurin osa lapsista satuilee ties mitä juttuja hoidossa. Meidänkin keskimmäinen ( 4v 7kk) tyttö jutteli syksyllä hoidossa kavareiden kanssa että isä on kuollut!! Aika hullu juttu, isä nimittäin oli juuri sillä viikolla useasti viennyt ja hakenut neidiä hoidosta jolloin varmasti hänet siellä oli nähty!



Tosiaan voimia ja jaksamista toivon sinulle ja perheellesi =)

Sait jo aiemmilta kirjoittajilta hyviä neuvoja ja tsemppiä joten en itse kirjoita samoja juttuja enää.

Halusin kuitenkin kirjoittaa sinulle, että kunhan tilanne rauhoittuu ja saatte asiat selviksi, kannattaa ihan asiallisesti, ja neljävuotiaalle ymmärrettävällä tavalla selittää lapsellesi, että tarinoita voi toki kertoa ja että se on ihan ok, mutta tämä lyömisasia on niin vakava juttu ettei siitä tule satuilla.

Kerro myös mitä seuraa ihan konkreettisesti, jos valehtelee että isä on lyönyt, vaikka näin ei ole. (Isä voi joutua vaikka vankilaan, eroon perheestä, poliisit tulee jne...)

Tämä monesti auttaa pientä lasta käsittämään miksi joistain asioista ei saa valehdella.

Lapsesta usein on kivaa kun kertoo päättömiä juttuja ja aikuista naurattaa ja siksi voi olla vaikea erottaa niitä asioita minkä kohdalla aikuista ei enää huvita.

Enkä yhtään epäile kertomaasi ja varmasti kaikki perheessänne on ok, mutta aina kannattaa muistaa kuunnella lasta ja muistuttaa totuuden puhumisesta vakavien asioiden kohdalla!



Toivon että asianne pian selviävät..

Voimia :)



jade ja tyty 11,5kk



Tavallinen perhe: perheeseen kuuluu ainakin yksi aikuinen ja ainakin yksi lapsi. Perheessä vastuullinen henkilö sekä käytännön että kasvatus ja henkisistä arvoista ja asioista on aikuisella. Tavallisessa perheissä ei esiinny henkistä eikä fyysistä väkivaltaa. Erilaisia perheiden variaatioita on lukemattomia koskien perheiden jäsenten lukumäärää sekä ikäjakaumaa sekä perheenjäsenten keskinäisiä suhteita.



Kelpaako määritelmä? Mikään ei ole kivempaa kuin keskustella eri termeistä ja niiden merkityksistä!

Huh huh, onpas tämä aihe herättänyt keskustelua suuntaan ja toiseen. Osa kommenteista on aivan käsittämättömiä jopa oma alkuperäinen viestini on muuttunut matkan varrella ja lapseni poskeen on ilmestynyt mustelma vaikka missään viestissäni niin ei sanota??

Eniten olen huolissani näistä ns. alan ammattilaisten mielipiteistä. Ne ovat suurin osa aika kärkkäitä ja jopa viestissäni mainitusta tukistamisesta on tehty valtava asia. Työpaikallani kuulen päivittäin kuinka kollegat kertovat joutuneen nappaamaan lasta niskavilloista tai napauttamaan sormella kun mikään ei tunnu tehoavan. Eikä se suoraan sanottuna minusta ole kuulostanut mitenkään ihmeelliseltä. Pitäisiköhän minunkin nyt tehdä ilmoitus kaikista työkavereistani lastensuojeluun? Oli se sitten laissa kielletty tai ei niin meillä käytetään tervettä järkeä ja todennäköisesti tulen lasta vielä joskus tuskistamaan. Se on sitten ihan jokaisen oma asia minä kokee tukistamisen. Sitäkin on varmaan monenlaista. Ajatelkaa, että minua on lapsena lyöty kerran nahkavyöllä takapuolelle, kun olen kiukutellut kaupassa enkä muista tästä jääneen minkäänlaisia traumoja. Samoin on tehty monelle ikäpolveni tuttavalle eikä se siihen aikaan ollut mitenkään ihmeellistä. Se ei silti tarkoita sitä että iki päivänä tekisin niin omalle lapselleni. Mutta olen silti hieman sitä mieltä, että nykyään joka asiasta ollaan niin hysteerisiä. Eniten minua nauratti päiväkodin johtajan kommentti, kun soitin hänelle ja ihmettelin tapahtumaketjun kulkua. Hän alkoi jo syyttää minuakin, kun olin asiasta kuultuani korottanut ääntäni. Herran jumala sentään! Onko nykyajan vanhemmilta äänen korottaminenkin kielletty!? Lapsille pitäisi vaan lässyttää ja tarjota terveellisiä välipaloja. Ei ole ihme, että kouluissa opettajilla on nykyään suuria vaikeuksia, kun lapset ovat mitä ovat eikä ketään saa komentaa ettei tule traumoja.

Tämä on viimeinen viesti mitä tänne kirjoitan ja enkä aio enempää myökään ketjua lukea. Uusi sivu asian suhteen on käännetty joka suhteessa.




Tuollainen että tehdään suht kevyin perustein viranomaisilmoitus välittää viestin että sanokaa mitä sanotte, asiantuntija on puhunut...siis kun ei vaivauduta edes keskustelmaan asianosaisten kanssa. Eihän se estä ilmoituksen tekemistä ja asiaan reagoimista sen vaatiimalla tavalla jos edes kysyy vanhemmilta, onko ajatusta miksi lapsi puhuu niin kuin puhuu. Lisäksi turhat ilmoittelut vähentää resursseja hoitaa todellisia lastensuojelutapauksia.



Aina kannattaa jutella.



PeppiPätkäpossu:

Lainaus:


Selkäpiitä karmii tällainen kommentti. Kasvatatko lastasi Suomessa?


Hieno homma, että yhden kommentin perusteella osaat kertoa asenteistani ja millainen äiti olen. Sano toki ääneen.



Aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin " jonkinasteisen fyysisen väkivallan" ja itse miellän tähän ryhmään esim. lujan otteen rimpuilevasta lapsesta. Joku toinen ei välttämättä pidä tätä väkivaltana. Myöskään laki ei vedä selvää viivaa, missä raja menee.



Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ilmoitus on ehdottomasti tehtävä, jos aihetta ilmenee.

Mutta vihjailut lapsen hakkaamisesta, näkemättä ja tuntematta kyseistä perhettä, ovat mielestäni ala-arvoisia.

happymum-74:

Lainaus:


Tämä on jotain niin uskomatonta mutta silti täyttä totta. Hakiessani lapsia tarhasta pyysi kaksi tarhanttiä minut sisälle keskustelemaan ja ihmettelin jo ilmeiden vakavuutta. Sitten sanoivat, että ovat tehneet ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, koska lapsemme oli sanonut sen päivän aikana, että isä on aamulla lyönyt häntä. Soitin saman tien miehelle joka oli aivan ihmeissään asiasta. Olemme aivan normaali perhe ja mielestäni erittäin onnellinen sellainen. Mieheni on erittäin lapsirakas ja meillä ei ikinä edes tukisteta, ehkä korkeintaan kaksi kertaa on lapsen neljän vuoden iän aikana tukistettu, kun muu ei ole auttanut. Olen aivan hädissäni ja ihmeissäni koko tilanteesta???!! Voiko tarha tehdä näin ilman sen tarkempaa kyselyä ja edes haastattelemassa vanhempia? Lapsessa ei edes näkynyt mitään jälkiä mutta kuulemma aamulla oli jotakin poskessa ollut. Kotona lapsi sitten kertoi, että oli lyönyt leikkiessä sen sängyn tolppaan ja hetken kuluttua sanoi, että pikkuveli on lynyt. Ja aina kysyessä tarina vaihtui kuten neljävuotiaalta voi odottaa. Miten ihmeessä tarhassa luotetaan näin sokeasti pinen lapsen sanoihin?? Sanoohan se minullekin usein, että ruoaksi annettiin hoidossa kahvia mutta onhan minulla järki päässä ja tiedän ettei se ole totta. Neuvokaa nyt minua ihmeessä mitä voin tehdä. Olen aivan suunniltani ja järkyttynyt sekä erittäin loukkaantunut tuollaisesta rajusta syytöksestä enkä tiedä mitä tehdä. Olen aivan lukossa.










Minusta kun päiväkodin hoitohenkilökunnalla ei ole oikeutta ottaa sosiaaliviranomaisiin yhteyttä, ennen kuin vanhempia on kuultu! Tässä on minun mielestä toimittu juuri niin miten ei missään nimessä pitäisi toimia! Tarhan tädin olisi pitänyt ottaa ensin yhteyttä vanhempiin, ja kertoa tilanne. Tämän jälkeen on kuultava vanhempien käsitys tapahtuneesta tai tilanteesta. MIkäli sama toistuu eli tarhantädin epäily ei häviä hän voi tietenkin yksityisenä henkilönä tehdä ilmoituksen sos.viranomaisiin, mutta päiväkodin nimissä tehtävästä ilmoituksesta vastaa käsittääkseni kuitenkin päiväkodin johtaja.. Oletko ottanut yhteyttä johtajaan? Pyydä heti koolle palaveri, jossa ovat paikalla lapsesi ryhmän kaikki hoitajat, päiväkodin johtaja ja sosiaalityöntekijät. Kyllä asia selviää, jos mitään ei oikeasti ole tapahtunut. Keskustele ensin kuitenkin miehesi kanssa. Pää pystyyn ja muista (ja muistuta miestäsikin) pitämään pää kylmänä ja rauhallisena.



Voi herran jestas... Missä on se päiväkodin henkilökunnan ja vanhempien välinen avoimuus, josta niin kovasti toitotetaan!!??

Minusta tuo sinun asenteesi on juuri se asenne, mikä hankaloittaa paljonkin ihan tavallisten perheiden elämää, kun he joutuvat tekemisiin sosiaali- ja muiden viranomaisten kanssa. Kun he työnsä puolesta joutuvat paljon näkemään lasten kokemaa väkivaltaa ja kurjia perheoloja, siitä tulee yhtäkkiä " yleistä" ja sitä alkaa näkemään joka paikassa, niissäkin, missä sitä ei esiinny. Fakta nyt kuitenkin on, että suurin osa perheistä hoitaa lapsensa ihan mallikelpoisesti, eikö vain? Nimenomaan tuo " syyllisiä kunnes toisin todistetaan" -asenne on se, jonka takia kukaan ei halua lastensuojeluviranomaisten kanssa tekemisiin. Ja tämän takia yhteyttä eivät ota nekään, jotka apua tarvitsisivat. Yhteyttä ottavat nimenomaan ne, jotka jostain syystä haluavat aiheuttaa harmia jollekulle toiselle (kuten esim. naapurit vieressä asuvasta lapsiperheestä, josta eivät tykkää).



Sepä olisi vasta ihanaa jos Suomi olisi täynnä viisaita ja vastuuntuntoisia sekä empaattisia aikuisia.



Naapureiden vaaniminen ja muiden syyttely ilman perusteita (kuten ap:n tapauksessa) saa aikaan lähinnä sellaisen kyttäysmeiningin, jossa sitten epäillään ihmisiä kaikenlaisesta aivan perusteettomasti. Tottakai henkilökunnan täytyy puuttua lapsen kohteluun, mutta mielestäni vain, jos epäilylle on oikeata aihetta. Tämän takia lastentarhojen henkilökunnan pitäisi oikeasti tuntea lapset ja heidän elämänsä, sekä tehdä sitä yhteistyötä kodin kanssa, muuten tällaista suhdetta ei synny, missä näitä asioita oikeasti selviäisi. Ja käsittääkseni resursseja mihinkään syvempään tuntemiseen lasten kanssa ei nyt ole.



Hieman yksinkertainenkin aikuinen varmaankin ymmärtää, ettei lasten sanoja kannata aina ottaa kirjaimellisesti. Meidän 3,5 vuotias kertoi, että kerhon tädit lyö lapsia kerhossa. Toinen kerholainen oli kertonut äidilleen, että samat tädit heittävät lapset mereen. Mihinköhän tästä pitäisi tehdä ilmoitus?



Ikävää on myös tuo hokemasi, että ap:n reaktio on liioiteltu. Jos itse olet sellainen ihminen, joka antaa kaikkien kohdella sinua miten sattuu ja mielellään huonosti, se on oma asiasi. Mutta pitää hyväksyä se, etteivät kaikki ihmiset halua alistua tai hyväksy kaikkia yhteiskunnassamme vallitsevia normeja ja sääntöjä.



Mielestäni tuo sääntö, jonka mukaan lastentarhanopettajat ovat toimineet, on erittäin huono. Se siis kirjaimellisessa tulkinnassaan mahdollistaa Suomen jokaisen perheen tutkinnan lasten edun nimessä, jos tarha näin haluaa, koska epäilys voi herätä ihan mistä vain, eikä sille siis ilmeisesti tarvitse olla perusteita. Onneksi suurin osa tarhanopettajista ymmärtää, mikä ero on lapsen sanomisilla ja todellisilla ongelmilla, mutta valitettavasti olen usein huomannut, ettei lapsien kanssa olemista ja lapsien ymmärtämistä voi oppia mistään kirjoista ja kursseista. Lastenhoidon pätevyyttäkään ei voi millään mittareilla mitata. Ja sitten valitettavasti käy jotain tällaista; ehkä tämä on alkusoittoa tulevalle trendille.



Toivon ap:lle voimia. Toivon myös, että lasten ja tarhojen ja perheiden elämästä päättäisivät ihmiset, joilla olisi kokemusta ja ymmärrystä näistä asioista.

Rölli05:

Lainaus:


Kolmaneksi mua häiritsi sama lause kuin paria muutakin oli häirinnyt eli " meillä ei tukisteta koskaan, korkeintaan pari kertaa 4v aikana" . Jatkuuko lause, että ei meillä lyödä ikinä lapsia, ehkä pari kertaa, kun eivät ole muuten totelleet... Ja ap:hän tosiaan myönsi viestissään rikkoneensa lakia ja tukistaneensa lastaan.




Nämä kommentit vois oikeesti jättää sanomatta. Vai löytyykö joukosta kenties sellanen superäiti, joka ei ole koskaan käyttänyt jonkinasteista fyysistä väkivaltaa lapseensa? Puhumattakaan sitten henkisestä.

Ei taida maa päällään sellaista äitikultaa kantaa.



Meni hieman aiheen vierestä, mutta pakko oli avautua, kun rupes suututtamaan.



Tämä menee asian vierestä, mutta menköön..



Olen Jessiinan kanssa samoilla linjoilla siitä, että " tavallisen perheen" määritteleminen ja sen pohjalta tehtävät oletukset esim. lastensuojeluasioissa voivat olla joskus hyvinkin ongelmallisia.



Arkikielessähän " tavallinen perhe" esiintyy tiuhaan ja tiheään eikä siinä mitään. Mutta heti kun " tavallisen perheen" määritelmään aletaan liittää lauseita, kuten " tavallisessa perheessä ei esiinny lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa" , minun niskakarvani nousevat pystyyn.



Jaa miksi nousevat? No, " tavallisen perheen" käsite olettaa vastakohtansa " epätavallisen perheen" . Ja mitä nämä sitten ovat? Ensimmäisenä tulee mieleen, että ne ovat sellaisia perheitä, joista tullaan käyttäneeksi jotakin etuliitettä. Esim. yksinhuoltajaperhe, maahanmuuttajaperhe, sateenkaariperhe, suurperhe, alkoholistiperhe jne. Ja jos on olemassa lause " tavallisissa perheissä ei esiinny väkivaltaa" niin se vähän vihjaa siihen suuntaan, että " epätavallisissa perheissä" , joissa asiat ovat määritelmällisesti eri tavoin kuin " tavallisissa perheissä" , kannattaa tarkkailla myös sitä perheväkivaltapuolta..



Samalla " tavallisen perheen" määritteleminen oletusarvoisesti väkivallattomaksi rakentaa entistä tiukemman näkösuojan niihin lapsiin nähden, jotka elävät muuten ihan tavallisissa perheissä, mutta niissä vaan hakataan (tai raiskataan tai henkisesti pahoinpidellään) lapsia. Eli toisin sanoen lapset, jotka elävät keskiluokkaisissa valkoisissa työssäkäyvissä heteroperheissä, joissa vanhemmat pukeutuvat siististi ja ovat ystävällisiä naapureilleen ja sytyttävät joulun alla pihakuuseen sähkökynttilät, ovat paljon suuremmassa vaarassa joutua pitkän väkivaltakierteen uhreiksi ilman, että sitä nähdään tai siihen uskalletaan puuttua. Koska ajatus on, että " vanhemmathan ovat ihan normaaleja tyyppejä eikä kukaan noin normaali hakkaa lapsiaan" .



Tämän takia näen ennemmin, että päiväkodeissa ja muussa sosiaalitoimessa on liipasinsormi ilmoitusten tekemisen suhteen vähän liian herkkä, myös " tavallisten perheiden" suhteen, kuin liian jäykkä.



Tällä en nyt millään tavalla yritä sanoa, että perheen määrittelyjä esittänyt kirjoittaja kuvittelisi, että esim. maahanmuuttajat hakkaavat lapsiaan useammin kuin kotoperäiset suomalaiset. Enkä myöskään esittää ap:n tilanteesta minkäänlaista analyysia. Vaan selittää, miksi minulla ja ehkä myös Jessiinalla on vähän ongelmia tämän " tavallisen perheen" käsitteen ja siihen liitettyjen väkivallattomuusoletusten kanssa.



Anteeksi pitkä viesti...

" Että minun lapseni olisivat hoidossa. Päivähoidossa olisi minusta parantamisen varaa ja minulla olisi ollut erimielisyyksiä hoidon suhteen henkilökunnan kanssa. Olisin ajoittain harkinnut hoitopaikan vaihtoa.



Haen lapsia hoidosta, henkilökunta ilmoittaa että ovat tehneet lastensuojeluilmoituksen koska lapseni poskessa on ollut jälki ja lapsi on sanonut isänsä lyöneen. Järkytyn ja soitan miehelleni, kysyn onko lapsi kaatunut aamulla tms. Mieheni ei ymmärrä mistä on kysymys, aamu on sujunut hyvin. Seuraavaksi tulee mieleeni onko päiväkodissa sattunut jotain, onko lapsi kaatunut, onko häntä siellä lyöty (esim. toinen lapsi), onko hän pudonnut? Yrittääkö henkilökunta salata oman laiminlyöntinsä vai " kostaa" minulle vaatimukseni paremmasta hoidosta?



Menen lukkoon, kirjoitan tänne hakien vertaistukea. Mielessäni pyörii kaikenlaista; jääkö papereihin merkintä vaikka ilmoitus todetaan aiheettomaksi, vaikuttaako tämä adoptioon, kulkeeko juorut pienellä paikkakunnalla?



Kun ensijärkytys on ohi suutun. Kuinka he kehtaavat tehdä näin, leikkiä toisten elämällä?! Soitan erinäisille tahoille ja helpotun, asioihin tulee jotain tolkkua."



-Minusta tuntuu että olisin reagoinut niin kuin ap. Kun perheessä on kaikki kunnossa juuri näin toimitaan. Ehkä rikosilmoitus on liiallista sillä on todella vaikeaa todistaa että päiväkodin henkilökunta on yrittänyt mustamaalata perheen. Heitähän suojelee se että he ovat ilmoitusvelvollisia vaikkakin nyt kyse oli jostain muusta. Luulisin että perhe jossa ei ole kaikki kunnossa jättäisi soittelematta joka paikkaan...



-Näillä tiedoilla mitä ap antoi täytyy sanoa että hoitopaikka käyttäytyi törkeästi ja on vähintään anteeksipyynnön velkaa. Ja muistakaa: ei ole meidän tehtävämme arvailla puhuuko ap totta vai ei, annetaan vain vertaistukea.

Ihan uskomatonta käytöstä päiväkodin henkilökunnalta että uskovat lasta tuollaisessa asiassa!! Ja AINA vanhempien kanssa keskustellaan ensin, vaikka tilanne olisi jopa se, että pahoinpitelystä on selkeät näytöt (remminjäljet selässä tms). Vanhemmille täytyy asiasta puhua ja kertoa että lastensuojeluilmoitus täytyy tehdä. Ja teidän tapauksessa, kun mitään oikeaa näyttöä ei ole, ovat kyllä tarhantädit toimineet täysin vastuuttomasti. Ota yhteyttä päiväkodin johtajaan ja sen jälkeen ylemmällä taholle päivähoidon johdossa!

Ymmärrän kyllä. Mutta lapsillasi ja perheelläsi on kuitenkin kaikki hyvin, sehän on tärkeintä. Sinä tiedät että asiat ovat hyvin. Ei sinulla ole silloin mitään syytä hätään. Kerro miten asiat ovat ja kysy vaikka neuvolantädiltä keneen voit ottaa yhteyttä asian jälkiselvittämiseksi.



Meitä kaikkia vanhempiahan Suomessa valvotaan ja pyritään ohjailemaan. Silti suurin osa ongelmatapauksista jää toteamatta. Valitettavasti jotkut joilla on kaikki kunnossakin joutuvat epäillyiksi. Pystyisitkö ajattelemaan, että ehkä samalla tavalla on onnistuttu saamaan apua jollekin toiselle lapselle jolla on oikeasti ollut hätä? Hyväänhän kaikki pyrkivät, niin minä yrittäisin uskoa, vaikka myönnän että itsekin järkyttyisin tietysti. Kyse on ylireagoinnista, toki, ja se kannattaa selvittää, mutta varmaankin motiivit ovat hoitajilla olleet kuitenkin hyvät.

Tämä nyt menee turhaksi selittelyksi, myönnän. Minulla on viisi temperamentiltaan hyvin erilaista lasta ja kyllä, minulla on onni olla myös erittäin vilkasmielikuvituksisen, puheliaan, sosiaalisen, huomiohakuisen lapsen äiti. Mutta tämä lapsi puhuu myös toisinaan totta ja on pohjimmiltaan hyvin herkkä. Koska hän on niin avoin ja sosiaalinen, hän luultavasti myös kertoisi salailematta lyömisestä tms. Minua ainakin loukkaisi, jos hänen puheitaan automaattisesti pidettäisiin huomionhakuisen lapsen höpötyksenä. Se on totta, että pelkkä lapsen yhden kerran mainitsema juttu ei varmaan olisi riittävä peruste ilmoituksen tekoon. Mutta ap:n jutussahan lapsella oli myös jälki poskessa.



Kuten aiemmin kirjoitinkin, minäkin ymmärrän ap:n pahastumisen, olisin varmasti itsekin harmistunut, mutta en lähtisi tarhatätejä syyttelemään, hehän tekivät niin kuin ohjeet määräävät. Mielestäni ap reagoi naurettavan voimakkaasti.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat