Seuraa 

Eli eilen olin kontrollissa rusehtavan vuodon ja supistelun takia, tai alavatsassa menkkamainen tunne. Lääkäri määräsi sohvalevolle viikoksi ja tilanne tarkastetaan taas keskiviikkona. Nyt raskausviikkoja 25 ja lääkäri totesi, että vaavi vielä liian pieni ja itseänikin kauhistuttaa ajatus, että synnytys lähtisi käyntiin. Tosin kohdun suu oli täysin kiinni. Nyt kyselisinkin kohtalotovereilta, että miten iisisti sitä tulee olla? Esikoinen kun on aika vilkas ja vaatii oman huomionsa ja hoitonsa ja isovanhempia ei ole lähettyvillä. Pakkohan on kotiasioita pyykinpesua, ruuanlaittoa ja pientä järjestelemistä tehtävä, ei tästä muuten mitään tule. Mieskin kun ei ole avuliainta tyyppiä aina ja onhan sillä oma työ mistä ei voi olla poissa. kai se auttaa, mutta ei se kaikkeen pysty yksin. Olisi kiva lukea muiden kokemuksia:) Kiitos

Kommentit (7)

Seksi pois! Tai ainakin kortsun kanssa. Meille ei lääkäri puhunut aiheesta mitään, mutta täältä palstalta keksin, että spermassahan on tosiaan oksitosiinia(?), joka aiheuttaa supistuksia. Meillä vähensi suppareita sekin, kun otettiin kumiukot peliin. ja tosiaan ei missään ollut aikaisemmin tullut vastaan, että raskauden aikanakin voi joutua ehkäisyä käyttämään... :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sinä aikana sain kortisonit jotka kypsyttää vauvan keuhkoja ja supistuksia estäviä piikkejä. Tilanne rauhottu ja pääsin kotiin, mutta joulusiivot jäi tekemättä ja vieläkin kämppä on kamalassa kunnossa, mutta siihen alkaa jo tottua. Kun 36 viikkoa on täynnä aloitan siivoamisen.



Niin ja ihan kivuttomien supistusten takia, niitä kyllä tuli yli 20/päivä.

Eli meillä sama juttu ja parin viikon päästä jouduin sairaalalepoon. Siina mies olikin ihmeissään kun ei ole tottunut kodin arkea pyörittämään. Joutui opettelemaan pyykinpesusta lähtien ja totesi sitten että helpompi olisi neuvoja kuunnella kun antaisin niitä kotisohvalta enkä puhelimen välityksellä sairaalasta!



Kotiinpäästyäni on kyllä ollut todella avulias kotitöissä ja ymmärtää tilanteen vakavuuden. Nyt jo viikkoja onneksi 32+6.

Minulla kivuottomat EPÄsäännölliset (päivittäiset kuitenkin, sitä 20kpl/pvä) aiheutti jo rv 25 mennessä kohdunsuun aukeamisen 1cm ja kohdunkaulan katoamisen, joten SUOSITTELEN TOTISESTI NOUDATTAMAAN LÄÄKÄRIN MÄÄRÄYSTÄ! Minä olin tuosta rv 25 sitten pakkolevossa (kuitenkin kotona) koko loppuajan. Olipa ihan sairaan tylsää maata vaan 4kk 1vko! Ihan heti totaalilepo, niin ehkä pääset sitten vielä lloppuraskaudessa liikkumaankin. Lääkärihän tarkastaa sinun kohdunsuusi tilanteen varmaan jo muutaman viikon kuluttua uudelleen, jos ei muutoksia, saatat saada sitten luvan lisätä hieman tehoja :)



Itselläni toisessa raskaudessa (ylläoleva kuvaus eka raskaus) sitten heti määrättiin jo rv 22 lepoa (sänky/sohva kotona) pari vko kun alkoi taas olla paljon kivuttomia supistuksia. Lepo teki sillä kertaa tehdtävänsä, ja pääsin jopa töihin vielä pariksi kuukaudeksi kunnes alkoivat uudelleen.



Molemmat lapset pysyivät sisällä kuitenkin kaikesta huolimatta hyvin, esikoinen s rv 40+ ja kakkonen rv 38+

Mä olin pari päivää suppareiden takia sairaalassa lepäämässä. Ja todellakaan mihinkään muualle ei saanut mennä kuin vessaan ja jääkaapille (onneksi siellä ei ollut kuin jogurttia yms, auta armias, jos kotokaapilla olisin ollut sen kaksi päivää... :D). Viikot oli jotain 24. Supparit johtui ihan siitä, että miehen kanssa järjesteltiin huonekaluja ja minä reippaasti kannoin toisessa päässä sohvaa ja akvaariokaappia... Erinäisten kiemuroiden jälkeen päädyin sitten sinne osastolle, jossa sitten todettiin, että kaikki hyvin, suut kiinni ja kanavaakin jäljellä (vaikka mulle muuta välissä väitettiinkin). jonka jälkeen pääsin kotiin ja esikoinen syntyi sitten reilusti yli lasketun ajan.



Nyt ajattelet tulevan lapsen terveyttä ja omit sen sohvan ihan kokonaan, keksit esikoiselle juttuja, joita voit sen kanssa tehdä juoksentelematta (piirtely, muovailuvahailu (leipominen), palapelit...en nyt muista, kuinka vanha hän/he oli(vat)) ja annat miehelle kotityöt (ja ne joita se ei hoida, niin elätte sitten vaan niiden kanssa. Tai hommaat ulkopuolista apua, esim. MLL tai kunnan/kaupungin kodinhoitaja.



Meillä ei tosiaan mies tajunnut kanssa ennenkuin olin sen kaks päivää sairaalassa, sen jälkeen oli kyllä ihan avulias. Muttei se uskonut siihen sairaalassaoloonkaan sen vertaa, että olisi mulle voinut mitään tekemistä tuoda, nihkeesti se toi yhden kirjan, kun pyysin ja nimesin sen kirjan, muuten se oli ihan, että " et sä täällä kauaa oo" ... Oli vaan vähän toooooooosi pitkä aika se kaksikin päivää ilman telkkaria (eikä sieltä mitään päivällä tullut muutenkaan) ja kun makuulla piti olla, eli ei retkiä edes kahvioon tms. Eli en suosittele...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat