Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kuulostaako meidän 2,5-vuotiaamme päivä tarpeeksi virikkeelliseltä vai pitäisikö viedä virikehoitoon?

Aamulla nukumme pitkään ja syömme kunnon aamupalan, kiireettömästi. Vauva on ehkä jo herännyt ja lähetämme perheen koululaista kouluun.

Sitten lähdemme ulos, yleensä lähipuistoon, jossa tapaa kavereita ja minä saan jutella muiden kotiäitien kanssa. Vauva nukkuu vaunuissaan.

Mahdollisesti käymme kaupassa ja sitten kotiin tekemään lounasta. Lounaan jälkeen luetaan satu ja sitten päiväunille.

Päiväunien jälkeen välipala ja piirretään, muovaillaan tai väritetään vesiväreillä. Ehkä luetaan.

Sitten taas ulos odottelemaan isin kotiinpaluuta. Vaihtelevasti käymme metsäretkillä tai muuten vain kävelemässä ja ihmettelemässä kaikkea.

Illalla saattaa pikkuneitimme lähteä myös isin kanssa kävelylle tai sitten menemme kaikki uimaan.....

Puuttuuko päivästämme jotain? Ja tätä samaa aion jatkaa vielä pitkään sillä vauvakin on vasta 5kk vanha. Välillä väsyttää tämä arki, mutta voin sanoa silti eläväni elämäni parasta aikaa. Poissa työelämän kiire ja ihanaa koululaisenkin kannalta, kun on äiti kotona :)

Eli te, joiden lapset virikehoidossa, kun itse äippälomalla: mitä te teette eri tavalla, jotta esikoisenne JOUTUU päivähoitoon? Kertokaa, haluan tietää!

Sivut

Kommentit (43)

siis ihan naurattaa kun näitä selityksiä luen..... En ole ap, mutta hyvin osuit arkaan paikkaan noille äippälomalaisille, jotka raahaavat esikoisiaan hoitoon. Mihin ne samanikäiset kaverit sieltä lähiympäristöstä häviävät? Asuuko kaikki jossain maalla? Vaatii vähän omaakin aktiivisuutta etsiä seuraa lapselle (ja ehkä itselleenkin). Onhan näitä muskareita ja muitakin kerhoja tarjolla. Mihin kotona olevan äidin lapsi tarvitsee siis kunnallista päiväHOITOA? Virikkeitä saa varmasti tuhat kertaa enemmän kotona. Mutta pointti on siinä, että harva kokee lapsen virikkeeksi esim. äidin auttamista kotona ruoanlaitossa ja pyykkihuollossa, mullan tonkimista puutarhassa, sisarusten leikkien (ja kinastelunkin) seuraamista, tavaroiden penkomista..... Siis virikkeitä tämän päivän lapsille on miljoonittain! Niitä on siinä ihan tavallisessa arjessa, jota elämme lapsiemme kanssa. Te, jotka enemmän haluatte, ette näe metsää puilta. Meidän esikoinen 4v. ainakin nauttii kotitöistä, ulkohommista, metsässä samoilemisesta, yhteisistä pienistäkin leikkihetkistä, äidin sylissä istumisesta (eihän se vauva siinä koko aikaa ole)... Säälittää kun ajattelisin vieväni hänet jonkun vieraan tädin hoidettavaksi :( Hän on minun rakas lapseni, minun ihana esikoiseni :)

Vierailija:

Lainaus:




kotona lapsi saa olla oman ' äidin sylissä aina kun haluaa, saa hellyyttä ja huomiota riittämiin,

itselläni on 2v ja luemme kirjoja, piirrämme, muovailemme, soitamme pianoa ja muita soittimia, loruilemme, tanssimme, ulkoilemme, teemme ruokaa yhdessä, pyykit hoidamme yhdessä, siivoamme yhdessä, imuroimme yhdessä, leikimme piilosta, leikimme kotia teeme leikkiruokaa syötämme ja hoidamme nukkeja ja pehmoleluja, pelaamme muistipelejä palapeleja korttia, lähttelemme teksitiviestejä kirjoitamme tietokoneella tekstiä yhdessä, katseleem valokuiva, kuvaamme valokuvia, joskus katsomme titinallea tai pikku kakkosta yhdessä, kutittelemme toisiaamme, käymme muskarissa, joskus kylässä, leikkikentällä tapaamme muita lapsia, jos on lunta teemme lumiukon tms,

eli tekemistä riittää, voin sanoa että lapseni saa todellakin enemmän virikkeitä kotona kuin saisi tarhassa




Kiinnostaa vaan tietää, monta lasta teillä on ja minkä ikäisiä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

viedä lapsi hoitoon.

Itse työskentelen päiväkodissa, ja ihmettelen miksi ihmisillä on yleisesti niin huono käsitys niistä. Me pyrimme parhaamme mukaan tarjoamaan jokaiselle lapselle mukavan päivän, paljon kivaa tekemistä yms. siksi aikaa kun vanhemmat on töissä. On tietysti tapauksia joissa toinen vanhempi on kotona uuden vauvan kanssa, mutta pyrimme aina yhdessä vanhemman kanssa sopimaan sopivat hoito-ajat lapselle. Ei monikaan tälläinen lapsi ole hoidossa yli 7 tuntia pv:ssä. Ja vaikka joskus olisikin, hänellä on viikossa sitten vapaa päiviä.. Tiedän myös subjektiivisen ph:n hyväksikäyttäjiä, mutta ei niitä paljoa ole. Äitinä luulisin ja haluaisin luottaa siihen että jokainen äiti RAKASTAA lastaan niin paljon, ettei hänen kustannuksellaan hanki itselleen " vapautta" . On erittäin hienoa että on kaltaisiasi, AP , jotka jaksavat olla kotona pienen lapsen kanssa, ja lykkäävät omia ura etenemisiään lasten takia ym. Joskus on vaan kaikkien kannalta (myös lapsen) parempi että äiti saa joskus hieman hengähtää. Koska mikä olisi lapselle parempi kuin jaksava äiti??

Eivät ole päiväkodissa virikesyistä, vaan ihan siksi, että opiskelen. Olen todella tyytyväinen lasteni päiväkotiin. Ovat käyneet laulamassa palvelutalon vanhuksille, menevät piakkoin Kansallisoopperaan, ovat käyneet Moskovan Suuressa Sirkuksessa, nukketeattereissa, elokuvissa, tehneet itse jouluksi sinappia kotia varten, maalanneet, leikkineet, laulaneet, käyvät kirjastossa viikoittain, iltaisin käyvät porealtaassa jne.



Käyvät monissa paikoissa, joita tälläinen opiskelijaäippä ei voisi lapsilleen kustantaa.

Varmasti on YLEENSÄ hyvä ratkaisu, että alle 3-vuotias on kotona, jos perheeseen syntyy pienempi sisarus. Mutta kun puhutaan jo vähän isommista lapsista, jotka ovat ehtineet olla hoidossa ennen sisaren syntymää, saattaa tilanne olla ihan erilainen.



Parhaan kaverini poika oli 3,5-vuotias, kun perheeseen syntyi vauva. Hän jatkoi ennemmin tutussa päiväkotiryhmässä osa-aikaisesti kuin että olisi siirtynyt esim. uppo-outoon kerhoon samaksi ajaksi. Myös täysin kotiin jääminen olisi ollut lapsen kannalta kohtuutonta, kun ei äidistä ole ikätoveriksi (seuraksi leikkeihin toki kyllä), eikä seudulla päivisin ollut muita lapsia kotona kuin niitä alle 3-vuotiaita.



Kyllä valtaosa 3-6-vuotiaista päivähoidossa olemiseen tottuneista lapsista osaa jo aidosti kaivata tuttuja kavereita ja rutiinejakin. Minusta päätös oli loistava! Siitäkin huolimatta, että itse hoidin ekan lapsen kotona KOULUIKÄÄN asti ja toisenkin vein " vain" kerhoon ennen eskari-ikää. Tilanteet todellakin ovat erilaisia, on ihan järjenvastaista tuomita paremmin kokonaisuutta tuntematta.



Välillä käy mielessä, mikseivät nämä turhien asioiden kauhistelijat ennemmin käytä energiaansa OIKEIDEN ONGELMIEN ratkaisuyrityksiin, tai edes niiden kauhisteluun...

mutta kyllä se on laiskuutta, jos alle 3-vuotias lapsi viedään hoitoon, jotta äiti saa rauhassa hoitaa vauvaa. Ei voi mitenkään olla normaalia, että äiti haluaa isomman lapsen pois läheltään, jotta voisi keskittyä vauvaan. Kyllä äidin pitäisi pystyä hoitamaan lapsiaan yhtäaikaa ettei toista tarvitsisi viedä pois.



Äidit ajattelevat omaa mukavuuttaan. On helppoa aamulla nukkua vauvan kanssa pitkään, kun isä hoitaa isomman lapsen aamupuuhat ja pukee lapsen ja vie hoitoon.



Perheiden tilanne ja elämä ennen subjektiivisen päivähoidon tuloa oli paljon parempi. Nykyisin monenlaisia ongelmia perheissä.

noin näköjään on. Meillä tenavat joutui sisarryhmään, missä on vain pari yli 3v. Pakko mennä pienten ehdoilla, ei siis juuri mitään " toimintaa" luvassa eikä juuri leikkikavereitakaan (ne parikaan yli 3v ei edes puhu Suomea). Kauankohan vanhempi jaksaa, miten meillä voi olla näin huono tuuri päivähoidon kanssa :(

... työpaikkani on päiväkodissa, joten tiedän varsin hyvin ettei lapseni ole jääneet paitsi mistään. Asumme syrjässä, joten meillä ei ole puistoja tai ylipäätään mitään toimintaa lähellä. Vien 3-vuotiaan kerran viikossa 13 km:n päähän kerhoon (jos hän haluaa mennä), ja hän käy yhtenä iltana viikossa liikkarissa (joka on tosi mieluinen). Muuten arkemme koostuu kotona olemisesta, mummolassa vierailuista, ulkoilusta (joka ei aina ole edes kovin säännöllistä näin huonoilla keleiilä), kyläilyistä, kaupassa käynneistä jne. Hyvin " tavallista" elämää lasten kanssa ja heinän päivärytminsä mukaan.

Kotona ollessa teen aika paljon kotitöitä, varsinkin nyt kun pikkuveljestä on jo leikkiseuraa. Lapset ovat tottuneet siihen että äidin on laitettava ruokaa, pyykättävä ja siivottava. Välillä leikin, askartelen, piirrän tai pelaan heidän kanssa, mutta en ota siitä paineita.



Kohta olen palaamassa töihin, ja uskon että lapseni eivät tosiaankaan ole jääneet paitsi mistään " virikkeistä" . Päinvastoin; heillä on ollut oma äiti aina lähettyvillä (tai joku muu tuttu aikuinen), syliä ja lämpöä. Omia lapsiaan hoitaa ainutlaatuisella rakkaudella. Vaikka välillä on huonoja päiviä ja pinna kireällä, niin uskon että se on sitä aitoa elämää.



Lopuksi voisin vielä sanoa, että vauva-aikahan on melko raskas kun isompi lapsi vaatii osansa, mutta siihen löytyy pian uudet rutiinit miten selviää. Ja lasten kasvaessa tilanne helpottuu pian.

Kotihoidon plussat ovat lisäksi aikatauluttomuus, taudittomuus mja se että SINÄ tiedät jatkuvasti mitä omalle lapsellesi kuuluu ja saat nähdä hänen kehityksensä! Toivottavasti lapsesi saa olla kotona mahd pitkään!! Kouluunmenon jälkeen lapsen elämä onkin sitten vuosikausia aikataulutettua!!!!

Vierailija:

Lainaus:


Ovat käyneet laulamassa palvelutalon vanhuksille, menevät piakkoin Kansallisoopperaan, ovat käyneet Moskovan Suuressa Sirkuksessa, nukketeattereissa, elokuvissa,



( tehneet itse jouluksi sinappia kotia varten, maalanneet, leikkineet, laulaneet, käyvät kirjastossa viikoittain, iltaisin käyvät porealtaassa jne.)..



ja näihin ei varmaan kenenkään butjetti kaadu. Porealtaan toki joutuu köyhemmässä perhessä korvaamaan vannalla tai suihkulla



Käyvät monissa paikoissa, joita tälläinen opiskelijaäippä ei voisi lapsilleen kustantaa.

Poikamme on erittäin toimelias, energinen ja luova kaveri, joka kovasti kaipaa leikkikaveria. Lähes päivittäin pyytää lukuisia kertoja minua leikkimään kanssa. Leikkiseuran tarve on pohjaton.



Täällä päin on kolmevuotiaille päiväkerho vain kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Muita kerhoja ja kahviloita kyllä löytyy, samoin puistoja. Näissä juoksemme kieli vyön alla. Hyvin usein puistoissa ja kerhoissa on vain paljon pienempiä lapsia. 3 - 4-vuotiaat ovat harvinaisuuksia. Puistoissa saattaa olla perhepäivähoitajien lapsia, mutta he leikkivät yleensä keskenään. Tuttavaperheitteni äidit ovat töissä ja lapset päivähoidossa, joten heitä tapaamme vain harvoin.



Jatkuva eri paikoissa ja uusissa lapsiryhmissä käyminen rassaa sekä minua että lastamme. Lisäksi vauvan päiväunet menevät pilalle, koska yleensä kerhot kokoontuvat aamupäivisin. Toisaalta kotona neljän seinän sisällä olo tekee minut ja lapsen vielä hullummaksi.



Ensi syksynä laitan lapsen päiväkotiin vaikka itse vielä nuoremman kanssa jäisinkin kotiin.

Mukavaa, että nautit kotona olosta lastesi kanssa. Onko se kuitenkin vähän vaikea ymmärtää, että on erilaisia perheitä, tarpeita ja ratkaisuja.

Itse hoidin lapsiani kotona siihen asti, että nuorimmainen oli melkein kolme vuotta. Naapurin äiti vei esikoisen hoitoon, vaikka oli itse vauvan kanssa kotona. En ikinä ole pitänyt häntä laiskana tai mitenkään huonompana äitinä. Me emme voi lopulta tietää, mitkä syyt hoitopaikkaan milläkin perheellä on. Olisiko niin, että ihmisten utelut on helppo kuitata sanomalla, että vanhempi lapsi tarvitsee päivähoidon virikkeitä?

Hienoa, kun on subjektiivinen päivähoito-oikeus. Hyvä Suomi!

sairauksilta, joita isompi tarhasta toisi tuliaisina, esim täit madot flunssat vatsataudit yms

lapsesi välttyy sotilaalliselta aikataulutukselta, tarhassa potallekin mennään kaikki samaan aikaan

lapsesi välttyy kiireeltä ja melulta ja kaikenlaiselta kiroilulta, joillaisia nyky lapset harrastaa jo pienestä

lapsesi välttyy kiusaamiselta toisten lasten syrjinnältä

mitään virikkeitä ei juurikaan ole pienten puolella tarhassa,

ja voin sanoa näin koska olen ollut töissä tarhassa, korkeintaan kirjaa luetaan ja ulkona ollaan oli sää mikä tahansa



kotona lapsi saa olla oman ' äidin sylissä aina kun haluaa, saa hellyyttä ja huomiota riittämiin,

itselläni on 2v ja luemme kirjoja, piirrämme, muovailemme, soitamme pianoa ja muita soittimia, loruilemme, tanssimme, ulkoilemme, teemme ruokaa yhdessä, pyykit hoidamme yhdessä, siivoamme yhdessä, imuroimme yhdessä, leikimme piilosta, leikimme kotia teeme leikkiruokaa syötämme ja hoidamme nukkeja ja pehmoleluja, pelaamme muistipelejä palapeleja korttia, lähttelemme teksitiviestejä kirjoitamme tietokoneella tekstiä yhdessä, katseleem valokuiva, kuvaamme valokuvia, joskus katsomme titinallea tai pikku kakkosta yhdessä, kutittelemme toisiaamme, käymme muskarissa, joskus kylässä, leikkikentällä tapaamme muita lapsia, jos on lunta teemme lumiukon tms,

eli tekemistä riittää, voin sanoa että lapseni saa todellakin enemmän virikkeitä kotona kuin saisi tarhassa

suoraan kysymykseesi, mitä lapsi saa päiväkodissa mitä ei saa kotona:



- kavereita ja seuraa (täällä kaikki yli 3v ovat päiväkodissa joten lapsia ei kertakaikkiaan ole pihoilla ja puistoissa)

- oppii kieltä

- saa rauhassa askarrella, muovailla, maalata, maalata sormiväreillä, pelata, leikkiä autoilla

- on oppinut syömään monipuolisemmin

- käyvät teatterissa, esityksissä, maatiloilla, retkillä jne



Tilanne meillä on toki eri kuin monella, mutta luulen että pojalle on mukavampaa olla päiväkodissa kuin kotona pikkusiskon (1v9kk) ja hoitajan kanssa. Itse teen töitä kotoa, ja luulen että jos tuo 3-vuotias olisi myös kotona hoitajan kanssa niin ei vain osaisi jättää minua rauhaan. Sitten meillä on tuo kielikysymys, eli muuten poika ei oppisi maan kieltä ja haluan että osaa sen ennen koulun alkua.



Pojan tarhapäivät on 6-tuntisia. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että kun vauva oli pieni ja minä olin kotiäitinä niin en olis ikipäivänä jaksanut kuskata keskimmäistä hoitoon, tarhassa pitää kutienkin olla ennen klo 09 ja aamulla ois pitänyt sen takia kiirehtiä. Ei kiitos! Muutenkin ei meidän poika ennen kolmea vuotta ollenkaan kaivannut ikäistään seuraa, sisarukset riitti ihan mainiosti ja muutkin kodin virikkeet.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat