Vierailija

Millälailla imetys korostuu vauva-arjessanne, jos korostuu?

Minulla siinä, että olen aivan ylionnellinen kyetessäni täysimettämään vauvaani, olen yrittänyt tavata muita imettäviä äitejä ja saada vertaistukea, olen lukenut läjäpäin imetyslehtiä ja ainoan suomenkielisen, ajantasaisen imetysoppaan, juon imetysteetä jottei maito vaan pääsisi vähenemään ennen aikojaan, ja yritän kannustaa niitä ystäviä, jotka neuvoa pyytävät, imetykseen. Pyytämättä en puhu, enkä silloin, jos tiedän imetyksen olevan arka paikka jollekulle.

Välillä naurattaa itseänikin tämä touhu, ikäänkuin " harrastaisin" imetystä :D



Minulla on yksi pullolla ruokittu lapsi ja yksi imetetty lapsi.

Kommentit (6)

Esikoisen kohdalla imetys oli täyttä työtä, oli monenlaista vaikeutta ja ongelmaa. Silti täysimetin 4,5kk ja kiinteiden rinnalla reilun vuoden ikään saakka. Olin tosi tyytyväinen tähän.



Nyt toisen kohdalla ei ole mitään ongelmia :) Imetys on ihanaa, helppoa ja luonnollista ja vauva on tyytyväinen.



Molempien kanssa olen myös luovuttanut maitoa, joten se on mulla harrastuksena :) Oman imetys työnä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja kestin kamalian tuskia kyetäkseni täysimettämään. Ja se ei siis ollut mikään suunniteltu juttu, vaan mulla oli hyvin liberaali kanta imettämiseen ennen synnytystä. Sitten vaan jotain tapahtui ja yhtäkkiä oli valtava sisäinen pakko pystyä imettämään. Kukaan ei todellakaan painostanut tai vaatinut, vaan se halu tuli sisältä ja oli alkukantainen. Imetin myös pitkään, niin pitkään kuin koin lapsen kannalta tarpeelliseksi, eli jonkin verran vajaa kaksivuotiaaksi. Enkä minkään suosituksen perustella, vaan taas sellaisen hassun sisäisen pakon sanelemana. Ennen lapsen syntymää olisin nauranut räkäisesti vaistovanhemmuudelle (en kyllä ole ihan varma mitä sillä tarkoitetaan), mutta nyt en ole enää ihan varma. Semmoinen vaistonvaraisuus on tätä meikäläisen imetystä nimenomaan luonnehtinut. Koko ajan olen saanut kuulla että teen väärin. Yli 6 kk ikäistä ei pidä neuvolan mukaan yöimettää jne.

Minä en vielä ekan lapsen jälkeen suostunut myöntämään itselleni, että imetyksen epäonnistuminen kaihersi mieltä - olin valtavan uhmakas ja kritisoin todella paljon imetyshörhöjä siitä, etteivät he minun mielestäni hyväksy pulloruokintaa monessakaan tapauksessa.

Nyt kun toisella kertaa olen saanut kokea täysimetyksen, olen täysin hurahtanut ja tullut nyt vasta katkeraksi siitä, etten esikoisen kohdalla saanut imetysohjausta ja että asiat meni niinkuin meni.



Nyt olen kamppaillut tämän imetyksen onnistumiseksi, ollut jästipäinen ja päättäväinen ja ainakin tähän asti onnistunut. Imetän lapsentahtisesti, en voisi missään nimessä katsoa kellosta milloin ruokin lapseni. En koe tätä ollenkaan raskaaksi, paljon raskaampaa oli silloin kun piti esikoiselle keittää ja lämmitellä pulloja. Nyt on aina maito mukana ja sopivan lämpöistä. Ja tämä läheisyys vauvan kanssa on ihan eri luokkaa. Todella kovasti surettaa nyt esikoisen puolesta kun jäimme tällaisesta paitsi, vaikka hän onkin kasvanut hienosti ja on oikein ihana ja reipas lapsi!



Ymmärrän hyvin niitä riittämättömyyden ja surun tunteita, joita imetyksessä " epäonnistuneissa" äideissä saattaa herätä jo vauva-aikana tai viiveellä vuosia myöhemmin.



Imetysohjausta pitäisi minusta edelleen kehittää, siten että se olisi mahdollisimman ymmärtävää, lempeää mutta tehokasta :)

Vierailija:

Lainaus:


ja teet siitä suuremman asian kuin se onkaan. ihan normaali tapa ruokkia lasta ja that´s it.




tuohon vielä kommentoisin, että minustakin imetys on ihan normaali tapa, ja ehkä hehkutan sitä liikaa - minulla vaan se esikoisen kanssa koettu imetyksen epäonnistuminen saa minut nyt tällä kertaa jotenkin tosissani nauttimaan kun tämä kerta onnistuu näin hyvin. Ehkä pelkäsin etukäteen, että nytkin käy huonosti.



Ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat