Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Meillä on kriisi pahimmillaan, vauva on vaativassa vaiheessa ja minä äitinä aika loppu. Isä ei mielestäni tee läheskään osuuttaan. Kertokaa ihan konkreettisesti tyypillisestä päivästänne, nimenomaan isän tekemisistä. Haluaisin verrata. Tässä meidän tyypillinen päivä:



Aamu: isä herää joskus kuuden aikaan, töihin lähtee vasta lähempänä kahdeksaa. Keittää itselleen kahvit. Minä herään sitten kun vauvakin herää ja teen aamupalan (heittelen voileipätarvikkeet pöytään jääkaapista ja vauvalle teen puuron). Isä lukee lehteä, minä syötän puuroa ja juoksen konttaavan vauvan perässä. (no, ei siis tietenkään yhtä aikaa). Lähetän kuopuksen kouluun. ----

Isä tulee töistä: menee sohvalle ja minä teen ruokaa & juoksen vauvan perässä. Saatan viedä vauvan isälle tv:n eteen, sohvanpohjalta isä kaitsee. Hetken päästä isä tulee vauva sylissä keittiöön " äitiä katsomaan" ja ennen kuin huomaankaan, vauva on taas jaloissani ja isä on lähtenyt autoa pesettämään.

Ilta menee vauvan perässä juostessa, ellei sitten lähdetä yhdessä kauppaan tai kylään tms.

Illalla katson kaikille iltapalan ja laitan vauvaa nukkumaan. Jos kestää kovin kauan, isä lukee esikoiselle iltasadun, muussa tapauksessa sen teen minä. Yöllä minä herään vauvan vaatimuksiin.



Isän mielestä hänen vaativa työnsä on riittävä hänen työsarakseen, minun työ on kuulemma nyt kotona. Ihmettelen vaan, missä minun vapaa-aikani on. Vauva on nyt 10 kk ja olen ollut kerran 3 tuntia iltaa istumassa ystävien kanssa. Silloin vielä imetin, joten jaffa linjalla silloinkin. 24 h/vrk, 7 pv/vk, siinä minun työni kotona. Olen aivan loppu. En pelkästään fyysisesti unen puutteesta vaan henkisesti. Mietin vakavasti eroa, mutta kun en ole varma....

Kommentit (11)

se on niiiin ihmisistä ja perheistä ja kaikesta kiinni, mutta tässä meidän tavispäivämme kun mies on aamuvuorossa:



Mies herää klo 5.jotain ja aamutoimissaan pesee samalla valmiiksi lapsen tuttipullon. Lähtee töihin.

(me heräilemme ja touhuilemme omiamme). Mies tulee töistä ja usein samaan aikaan lapsi herää päiväuniltaan (jos lapsi on vasta menossa nukkumaan, mieskin menee lepäämään siksi aikaa). Mies syöttää lapselle välipalan.

Mies lähtee kaupoille ja joskus lähdetään kaikki mukaan, joskus vain lapsi.

Yhdessä tehdään ruokaa, joskus mies tekee yksin, ja joskus minä.

Mies leikkii lapsen kanssa illan mittaan ja touhuillaan omiamme. Jos on tosi väsynyt menee päiväunille illalla.

Illalla mies syöttää lapselle iltapuuron ja tekee iltapesut.

Yhdessä laitetaan lapsi nukkumaan ja yöllä jos lapsi herää, niin minä nousen.

Koskaan en ole lapsen syntymän jälkeen ollut illanvietossa tai mitään muutakaan tehnyt/harrastanut yksin. Ne pari kertaa kun olen käynyt yksin kaupoilla, niin siskoni katsoo lasta.



Kerran noin kk sitten päätin, että nyt lähden kaverin kanssa baariin tanssimassa käymään. Tein siis illalla kaikki lapsen iltatoimet ja laitoin nukkumaan. Aamulla tietty minä heräsin muksun kanssa. SILTI tästä jaksetaan muistuttaa, että olen päässyt iltaa viettämään! Kokis linjalla. Pah. Mies oli viettänyt samalaisen illan kotona, kuin silloin kun olisin ollut kotona. Ei ollut tarttenut käydä lapsen luona tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

pääsin nimittäin taas töihin : )

Meillä on 3 lasta, 2-, 7-ja 9-vuotiaat, ja teen myyjän työtä taajaman ulkopuolella olevassa kaupassa, joka on siis auki 10-20 joka päivä.

Isi hakee kuopuksen tarhasta kahtena päivänä viikossa, syöttää pesueelle iltaruoan ja iltapalan, tulen usein itse laittamaan illanvirkut nukkumaan.

Olen 2 tai usein 3 viikonloppua kuussa työssä, joko ilta- tai aamuvuorossa. Tänään lähdinaamulla 9 töihin, sitä ennen katoin aamupalan pöytää,, joten isi ja lapset heräsivät ja söivät. MIes (ilmeisesti) siivosi aamupalan pois.

Lapset olivat pihalla vähän aikaa päivällä keskenään ja isi laittoi makaronilaatikon uuniin. Lapset söivät sisälle tullessaan vähän välipalaa, kuopus nukkui päikkärit ja sitten söivät ruuan. Tänään tosin kaikki tiskit oli altaassa, ja tiskikone täynnä puhtaita kun tulin, mutta usein on tiskit siivottu. Ja minulle oli myös valmista ruokaa, kun tulin kotiin! Nyt mies karkasi omille teilleen, tosin kyllä meidän taloprojektille tarkastuspuuhiin, palailee illalla viemään kuopuksen suihkuun.

Meillä ei isi paljoa siivoile, mutta olosuhteiden (eli minun työni) pakosta " joutuu" hoitamaan lapsia useamman kerran viikossa. Teen lyhennettyä työaikaa, joten se on usein 4 päiväinen työviikko.

Omaa aikaa ei juurikaan jää, mutta olen tosi tyytyväinen tähänkin! Omaa aikaa se on kuitenkin siellä töissä, tavallaan!

Mies lähtee töihin klo. 5.30. (Vuorotyö niin vaihtelee viikottain sekä tekee myös usein viikonloppuisin töitä ja aamusta iltaan.) Me herätään 8.00, aamupuuron teko ja sen syöttäminen. Vaipanvaihto + vaatteet. Ulkoilua klo.10 -->. 12.00 lounas (usein purkkiruoka tai edellispäivän tähteitä). Vaipanvaihtoa, pukemista, nukkumaan. Ah, ihana " oma-aika" eli astianpesukoneen tyhjennys/täyttö, pyykinpesua, yleissiivousta, jne. Tytölle välipalaa 15.00 kun herää. Päivällisen laittoa, joka valmiina 17.00, jolloin mies tulee kotiin ja suoraan ruokapöytään. Ruoan jälkeen mies haluaa levätä (lukee lehtiä tai ottaa päikkärit tai pelaa koneella). Mä yritän sillä aikaa kasata ruokajuttuja pöydästä ja viihdyttää lasta. Iltapuuron laittoa, sen syöttö, iltatoimet, nukkumaan 20.00. Että sellaista... Mies siis normaalisti ei osallistu ollenkaan, hyvänä päivänä leikittää lasta päivällisen jälkeen. Joskus on syöttänyt iltapuuron tai vaihtanut yökkärit lapselle. Mitä tästä sitten selviää, mä teen meillä kaiken. Yritän kuitenkin ymmärtää, että miehellä pitkät päivät töissä ja iltaisin ollaan molemmat ihan poikki.



Sen verran mies auttaa, että joka toinen viikko käy tamppaamassa matot (menee noin puoli tuntia aikaa). Tän homman oon nakittanut kokonaan miehelle!! Joskus saattaa laittaa astioita koneeseen ja kerran sulatti ja pesi meidän pakastimen =) Heh, ei kyllä todellisuudessa naurata.

-isä herää klo 07, herättää esikoisen. Laittaa itsensä valmiiks, katsoo että esikoisella on järkevät vaatteet päällä ja auttaa aamupalassa. Lähtee töihin ja kävelee esikoisen kanssa samaa matkaa koulubussipysäkille klo 07:40



-minä herään klo 07:30, laitan itseni valmiiksi ja pienet lapset (3v ja 1v9kk). Syödään aamupala, viedään keskari tarhaan ennen klo 09. Tullaan kuopuksen kanssa taksin kotiin, minä alotan työt (teen kotoa) ja au pair ottaa pienen hoitoon.



-au pair puuhastelee päivän kuopuksen kanssa, leikkii, syöttää, käy ulkona, lukee, laittaa päiväunille. Esikoinen tulee koulusta.



-klo 15 au pairin työt loppuu, minä lähden kuopuksen kanssa hakemaan keskimmäistä tarhasta. Esikoinen leikkii yleensä kavereiden kanssa.



-Syödään välipala, lapset saavat katsoa videon, sitten leikkivät kaksin tai kolmin. Piirtelyä, autoleikkejä, nukkeleikkejä, soittelevat pianoa, kuuntelevat musiikkia, ehkä muovailevat jne. Mulla saattaa olla jotain pyykkejä, siivoomista tms.



-mies tulee kotiin joskus klo 18. Joskus teen ruuan valmiiksi, joskus aletaan yhdessä tehdä kun mies on tullut. Mies leikkii lasten kanssa, esikoinen yleensä tykkää näyttää isille koulujuttujaan. Jos mä teen ruokaa niin mies hoitaa lapset, potattamista, vaipan vaihtoa, puuhastelua.



-Syödään päivällinen. Toinen siivoo, toinen " ottaa lapset" . Iskä tykkää pelata pöytäfutista lasten kanssa tai soittelee ja laulelee. Joskus kattovat telkkaa.



-klo 20 mennään laittamaan lapset nukkumaan. Miehellä on yleensä kuopus, eli hampaan harjaus, potatus, yöpuku, pesut. Mulla on keskimmäinen. Esikoinen laittaa itsensä valmiiksi, mutta hän käy vasta klo 21 sänkyyn. Yleensä mä nukutan pienet, mies nukuttaa sillon jos mulla on töitä tai muuta tekemistä. Se joka ei nukuta, siivoaa alakerran.

ootko ees puhunu miehelles tästä? jätät vaan välillä lapset isälle ja lähdet vaikka yksin kauppaan. Yleensä miehet ei tajua auttaa ennen ku sanotaan, eihän ne osaa ajatuksia lukea...

En jaksa kovin pitkää sepustusta kirjoittaa, mutta meillä oli samankaltainen tilanne. Vauva erkaantui isästään ja nyt meillä on vaativa taapero, joka ei kelpuuta ketään muuta hoitajakseen kuin äitinsä. Loppu olen siis minäkin. Ero varmasti helpottaisi, sillä viikonloppuisän roolissa mieheni joutuisi ottamaan todellisen vastuun lapsestaan edes lyhyeksi aikaa. Ellei tuo sitten karauttaisi mummilaan täysihoitoon. Ennen eroa mietin vielä työhön paluuta ja sitä, josko minunkin vaativa duunini palauttaisi tasa-arvon balanssiinsa. Viimeistä kyllä vahvasti epäilen.

mies on n 40. (kirjoitan yhdellä kädellä, vauva sylissä. sorry...)



esikoisen kanssa oli sama tilanne paitsi että silloin juoksi baareissa. luulin että nyt olisi viisdastunut. ymmärrän kyllä että kotona oleva tekee suurimman osan, mutta ei kukaan jaksa ilman mitään lepoa!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat