Seuraa 

[color=darkviolet]Häiriköin täällä taas ;)

Mutta olisi kiva kuulla kokemuksianne käynnistämisestä. Itse sitä toivoisin, koska liian isoa vauvaa en haluaisi synnyttää alateitse. Esikoinen oli kääntynyt kasvotarjontaan ja sektiolla syntyi lopulta.

Arveluja sain, että koolla saattoi olla merkitystä miksi oli väärään tarjontaan kääntyny.

Mutta siis käynnistäminen kiinnostaa. Miten sen kokeneet ovat siittä selviytyneet. Supistukset ovat kai " rankempia" kuin luonnollisen käynnistymisen aikaan?

Kommentit (7)

Mulla on erittäin huono kokoemus käynnistyksestä. Esikoinen käynnistettiin viikolla 38, koska epäiltiin, että syntymäpaino on yli neljä kiloa ja mulla ahtaat lanteet. TYKSin kaksi lääkäriä tutkivat paikat ja päättivät käynnistää synnytyksen ennenaikaisesti. Olin sairaalassa sisällä kolme päivää ja sinä aikana sain kahdeksan kertaa käynnistystabletin alateitse. Mitään ei meinannut tapatua. KUNNES kahdeksas tabletti auttoi ja sitä seurasi 13 elämäni karmeinta tuntia. Helvetillistä kipua alusta loppuun, edes epiduraali ei auttanut. Olin tuskasta aivan loppu, kun olisi pitänyt ponnistaa. Lapsi vedettiin imukupin kanssa pois - terve 3 600 g painoinen tyttövauva syntyi. Lapsi joutui tehohoitoon matalien verensokeriarvojen vuoksi, olimme eri osastoilla kolme päivää. Syntyessään vauva oli ihan kinanen ja " höyheniä" oli olkapäillä ja korvissa. Reppana oli ihan raakile, hänen olisi tarvinut saada kasvaa masussa ja tulla sitten omia aikojaan.

Se kipu, jonka koin, oli niin sietämätön, että sitä on erittäin vaikea kuvailla. Olin tajuttomuuden rajamailla.

Nyt odotan toista lastamme ja olen päättänyt sanoa ei, jos jälleen ehdottavat käynnistystä. Vaadin siinä tapauksessa sektion!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla oli vähän samanlainen tilanne. Esikoinen oli yli 4-kiloinen ja otsa-/kasvotarjonnassa -> kiireellinen sektio. Kakkonen yritettiin käynnistää kun epäiltiin suurta kokoa, eikä ollut merkkejä, että olisi lähdössä tulemaan. Ei uskallettu kuitenkaan käynnistää liian rajusti kun ensimmäinen syntyi sektiolla, koska kohtu ei kuulemma ei ole niin kestävä sen jälkeen.



Synnytys ei lähtenyt käynnistyksellä kunnolla käyntiin, koska ei siis uskallettu antaa liian suurta annosta. Odotettiin vielä, jos syntyisi normaalisti ja laskettuna aikana sitten suunniteltu sektio. Vauva oli 4,2-kiloinen.



Nyt odotan kolmatta ja sektio kahden sektion jälkeen edessä. Vähän surettaa, etten koskaan koe alatiesynnytystä, mutta kaikkea ei voi saada.

Takana on yksi käynnistys, koska vauvan arvioitiin laskettuna päivänä painavan 5 kg. Käynnistys aloitettiin kahden päivän päästä aamulla ensin puolikkaalla tabletilla (Cytotec suun kautta) ja päivän mittaan annettiin vielä kaksi tai kolme kokonaista. Ensimmäinen puolikas jo aiheutti suppareita harvakseltaan, pari kolme tunnissa, mutta ei mitenkään kipeitä. Seuraavat lisäsivät määrää, mutta eivät tehoa, kunnes puolilta öin supparit tulivat taukoamatta, korkeintaan puoli minuuttia oli väliä ennen seuraavan alkua, kun kesto oli minuutti, puolitoista. Vieläkin olisin siinä vaiheessa luonnollisesti alkaneessa synnytyksessä odotellut kotona, kun eivät vieläkään kovin kipeiltä tuntuneet. Noin puoli tuntia sitä suppari toisensa perään kesti, sitten meni vedet. Siinä vaiheessa siirryttiin saliin, mutta kipeiltä alkoi tuntumaan vasta kolmen tunnin päästä salilla olosta, joten pyysin spinaalin ja 45 min sen laitosta oli vauva syntynyt, paino 5150 g.



Mulla on lantiossa tilaa yi 5 kg syntyä, niin sanoi lääkäri jo 8 v sitten, ja paikkansa on pitänyt, kaksi samankokoista on jo syntynyt, yksi vähän pienempi. Viimeksi ei tarvittu edes tikkejä. Jos jotain huonoa pitää mun käynnistyksestä etsiä, se on se koko päivän kestänyt supistelu, joka tuntui niin tehottomalta, ja vain aiheutti väsymystä, kun ei voinut ottaa esim. torkkuja. Saas nähdä miten tämä nelonen syntyy, luonnollinen vois olla paras, kun ei se sairaalassa makoilu niin kivaa ole...

Mulla viime raskaus käynnistettiin, kun raskaus meni yli (käynnistys 42+1). Ei ollut eroa esikon luomusynnytykseen(rv41), muuta kun se että nyt ehdin saamaan epiduraalin, mitä esikosta en saanut. Molemmat synnytykset kesti n.7 tuntia, ponnistusvaihe molemmissa n. 5-7min.



Kummastakin jäänyt ihan hyvä mieli.



-m- rv 31+5




Kaksi ekaa synnytystä käynnistyivät ihan itsekseen pari päivää lasketunajan jälkeen, kolmas öisellä vesien menolla, mikä ei kuitenkaan käynnistänyt synnytystä. Aamusta sitten tipalla käynnistettiin. Minulle ei jäänyt kamalaa kuvaa käynnistetystä synnytyksestä, päinvastoin, se oli nopea ja ei paljon kivuliaampi kuin aiemmatkaan. Nelosta sitten alettiin käynnistellä jo ennen 38 viikoa ison kokoepäilyn vuoksi. Tableteilla aloiteltiin, mutta ei suurta vaikutusta. Lopulta pyysin/anelin/vaadin tippaan pääsyä, sillä muuten olisin joutunut vielä takaisin kotiin odottamaan pariksi päiväksi ennen uutta yritystä. Pääsin tippaan ja synnytys alkoi hyvin, kunnes huomattiin poikamme yrittäävän maailmaan käsi edellä ja oli vielä napannut kalleimpansa eli napanuoran mukaansa, joten sitten mentiin kiireellä hätäsectioon. Nyt viidettä odottaessani ainut toive on, että saan synnyttää normaalisti, en haluaisi sectiota enää! Toivon ettei vauva kasva liian isoksi ja että synnytys alkaisi itsestään ennen aikojaan, koska käynnistäminen ei section jälkeen enää ole itsestäänselvyys... No aika näyttää ja tuleehan noita vauvoja maailmaan noilla muillakin tavoilla, kunhan vaan hyvin kaikki menee :)



Mutta kuten on huomattu, kokemukset vaihtelee synnyttäjän mukaan!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat