Vierailija

Kommentit (7)

Jollekin voi olla hyötyä aikaisemmasta aloituksesta, mutta tuskin monellekaan kovin paljon myöhäisemmästä, mm. riittävän raudansaannin turvaamiseksi.

http: //www. imetys. fi/itu/imetyssuositus2004. php



WHO suosittelee täysimetystä noin kuuden kuukauden ikään asti. Suomessa suositukset muuttuivat syksyllä 2004 vastaamaan WHO:n suosituksia, siten, että täysimetystä suositellaan terveille ja täysiaikaisille vauvoille puolivuotiaaksi ja imetystä kokonaisuudessaan vähintään yksivuotiaaksi asti. Alle nelikuisella kiinteiden aloittaminen vie tilaa paremmalta ravinnolta, äidinmaidolta, ja saattaa jopa haitata imetystä. Lisäksi tutkimuksissa on todettu, että alle kolmikuisen suolisto ei vielä kykene käyttämään kiinteää ravintoa hyödykseen, vaan että siitä saattaa olla jopa haittaa.



Usein kuulee tuttavilta ja jopa lääkäreiltä ja neuvolasta, kuinka äidinmaito muuttuu jossain vaiheessa laihaksi, " sokerilitkuksi" tms. Nämä luulot eivät perustu faktoihin. Äidinmaito on erinomaista, hyvin sulavaa ravintoa koko imetyksen ajan, kestipä imetys kuukauden tai vaikkapa kolme vuotta. Äidinmaito ei koskaan muutu " laihaksi" tai " sokerivedeksi" , vaan sisältää aina lapsen tarvitsemia ravintoaineita (mm. proteiineja, rasvaa, C-vitamiinia).



Suomessa neuvoloissa suositellaan täysimetystä 6kk (suositus muuttunut 2004) ja osittain 1-vuotiaaksi saakka. WHO suosittelee imetyksen kestoksi vähintään kahta vuotta, mutta imettää voi pitempäänkin niin kauan kuin äiti ja lapsi haluavat. WHO:n tavoite on, että 80% maailman vauvoista saisi pelkästään äidinmaitoa 4 kk:n ikään asti. Hyvissä oloissa elävien äitien lapset voivat turvallisemmin siirtyä syömään kiinteää ruokaa, joten täällä voi äiti halutessaan vieroittaa aikaisemminkin esim. 1-vuotiaan. Äitien maidossa on kuitenkin samat terveyttä edistävät tekijät sekä täällä että kehitysmaissa ja imettää voi pitkään samoilla perusteilla.



Usein kehotetaan antamaan " pottua" jopa 3kk ikäiselle vauvalle, jos lapsi on pieni, iso tai syö tiheästi. Perusteluina on äidinmaidon laihuus tai riittämättömyys. Maidon riittävyys ei yleensä ole ongelma lapsentahtisessa imetyksessä (Tästä lisää " Riittääkö maito" -FAQ:ssa). Näiden perusteluiden pohjalta ei ole välttämätöntä aloittaa kiinteitä. Varhain aloitettu kiinteän ruuan antaminen vie kuitenkin tilaa paremmalta eväältä, äidinmaidolta ja voi aiheuttaa huonommin sulavana vatsavaivoja ja jopa allergiaoireita. Pieni vauva ei välttämättä edes pysty hyödyntämään kiinteästä ruoasta kaikkea, vaan kiinteä voi haitata tärkeiden aineosien imeytymistä äidinmaidosta (Akre, 1989).



Lapsen lähestyessä 1-vuoden ikää aletaan neuvoa vieroitusta ja kehotetaan siirtymään vähitellen lehmänmaitotuotteisiin. Usein vedotaan, kuinka äidinmaidolla ei tuolloin ole enää ravitsemuksellista merkitystä. Kuitenkin äidinmaito on 1-vuotiaalle ensiluokkaista ravintoa. Puolesta litrasta äidinmaitoa päivässä 1-vuotias saa esimerkiksi 31% energian tarpeesta, 38 % proteiinin tarpeesta, 45 % A-vitamiinin tarpeesta ja 95 % C-vitamiinin tarpeesta (WHO:n dokumentti WHO/CDR/93.6). Lapsi saa puoli litraa äidinmaitoa jo parilla syötöllä, vaikka ilta- ja aamusyötöillä. Jos äiti ja vauva haluavat jatkaa imetystä pitempään, ei ole mitään syytä vierottaa 1-vuotiasta ja korvata äidinmaito lehmänmaidolla. Kyllä äidinmaito aina lehmänmaidon voittaa, onhan luonto sen suunnitellut juuri ihmislapsen tarpeisiin ja lehmänmaidon vasikan tarpeisiin!



Synnytyksen jälkeen erittyvä kolostrum on kunnon rautaisannos vauvalle ja melkoinen vasta-ainepommi. Tämän jälkeen maito muuttuu kypsäksi äidinmaidoksi. Tämän kypsän äidinmaidon koostumus pysyy suunnilleen samana vaikka imetys kestäisi vuosia. Vieroituksen aikana äidinmaito tiivistyy taas vähän kolostrumia muistuttavaksi " vasta-ainerokotukseksi" vierottuvalle lapselle (La Leche League International, 1998). Äidinmaidon koostumuksessa on hiukan vauvan tarpeista johtuvaa vaihtelua. Koostumus vaihtelee jonkin verran ainakin lapsen iän, nälkäisyyden, vuorokaudenajan, syötön vaiheen ja vallitsevan tautiuhan mukaan (Kuusisto, 1989). Esim. sairaan lapsen saama maito on erilaista kuin terveen. Se sisältää enemmän vasta-aineita, koska hän tilaa sylkikontaktin kautta äidiltään maidon välityksellä vasta-aineita.



Äidin oma ravitsemustila ei vaikuta paljoakaan äidinmaidon koostumukseen. Hyvissä oloissa elävien äitien ja köyhemmissä oloissa kehitysmaissa elävien äitien maito on pääosin (proteiini-, rasva-, hiilihydraattipitoisuus, volyymi) samanlaista. Rasvan koostumus vaihtelee äidin syömien rasvojen mukaan (tyydyttyneitä-tyydyttämättömiä). Vitamiini- ja hivenainepitoisuuksissa voi esiintyä eroja sen mukaan, miten äiti saa ko. ravinteita itse. (La Leche League International, 1998; Akre, 1989)



Äidinmaidon rasvapitoisuus vaihtelee vuorokaudenajan, vauvan imutekniikan ja nälkäisyyden, rintojen täysinäisyyden (siis kääntäen verrannollinen rinnoissa olevan maidon volyymiin) ja imetyksen tiheyden mukaan. Syötön alussa lapsi saa rinnasta vähärasvaisempaa etumaitoa. Takamaidon alkaessa herua äidinmaidon rasvapitoisuus kasvaa syötön edistyessä. Siksi on tärkeää, että vauva saisi imeä aina niin pitkään kuin haluaa, koska hän tietää itse, milloin on saanut tarpeeksi kaloreita. Tämän takia imetyksen kestoa ei koskaan tulisi määrätä kellosta mittaamalla. Äidinmaidon rasvapitoisuus on alempi jos imetysvälit ovat pitkät, mitä tiheämmin äiti imettää sitä suurempi on maidon rasvapitoisuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsille yleensä tulee ns. herkkyyskausi, jolloin ilmaisevat olevansa valmiita syömään kiinteää ruokaa. Ovat tosi kiinnostuneita syömisestä ja jos näkevät äitinsä syövän, yrittävät itsekin maistaa jne. Ainakin tutuilla vauvoilla tuo on yleensä tullut viisikuisena. Herkkyyskauden jälkeen kiinteiden aloittaminen voi olla vaikeampaa.



Yksi merkki on myös se, että vauva alkaa syödä tosi tiheästi. Jos koko ajan joutuu imettämään parin tunnin välein ihan kuin vastasyntynyttä, ei siinä ole järkeä äidin, eikä lapsen kannalta.



Kahdessakin tutkimuksessa on muuten todettu, että viljatuotteiden aloittaminen 6 kk rajapyykin jälkeen moninkertaistaa diabetesriskin (samoin kuin viljojen syöttäminen ennen 3 kk ikää), joten kannattaa ainakin viljojen kanssa ottaa varaslähtö ennen tuota maagista 6 kk ikää.

vielä 2004 suositus oli 4kk. Eli meillä ainakin 4kk neuvolassa LÄÄKÄRI kehotti alottamaan soseiden maistelun. lapsi oli normaalikokoinen. suositukset vaihtelevat. 70-luvun lopullakin oli 6kk suositus (äitini mukaan)

Pohdiskelen vain, kannattaako odotella sitkeästi sinne puolivuotispäivään asti, vai voisiko jo antaa pieniä makuannoksia nyt hiukan vajaa viisikuisena, kun vauva osoittaa selkeästi kiinnostusta muiden ruokailuun. Siis onko tästä mitään haittaa? Rintamaito pysyisi edelleen toki pääasiallisena ravintona.

Itse voisin lisätä ihan tällaisen oman laiskuuden, eli oli todella helppoa liikkua kun lapsen eväät kulki automaattisesti mukana 6kk ajan. Lisäksi en erityisemmin välitä noista soseiden keittelyistä jne, joten aina helpompi mitä lyhyemmäksi jää tuo aikaväli täysimetyksen ja normaalin arkiruuan välillä.



Esikoinen täysimetyksellä 4,5kk, kuopus 6kk.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat