Vierailija

Toivottavasti en vahingossakaan törmää esim. vanhoihin koulukavereihin.



25-vuotiaat, millaista teidän elämänne on? Onkohan ketään, joka olisi enemmän luuseri?



Mulla

- ei ole ammattia (tosin kaksikin yo-tutkintoa työn alla, mutta olen vasta 29, kun valmistun!)

- ei omaisuutta

- ei lapsia

- avoliitossa elelen

- olen jatkuvasti pa

- miehenikin on jatkuvasti pa eikä sekään valmistu kuin 30-vuotiaana aikaisintaan

- kumpikin olemme osa-aikaisissa ja määräaikaisissa työsuhteissa (tosin mä en oo tällä hetkellä töissä)

Kommentit (9)

mitään aikaiseksi paitsi lapsia.



no itse ole 28 v ja tilanteeni on sama kuin jo 25 v. paitsi että lapsia on enemmän. no tänään aloitan koulun ja ehkä minustakin joskus tuntuu että olen saanut jotain aikaiseksi.

paljon tärkeämpää on, miten olet kohdellut läheisiäsi.



rahat menee ja tulee, statukset muuttuu, ihmisiä tippuu kaikenmaailman korokkeilta ja taloja menetetään.. semmoista on elämä



rakkaus on tärkeintä.



t. humanisti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


paljon tärkeämpää on, miten olet kohdellut läheisiäsi.



rahat menee ja tulee, statukset muuttuu, ihmisiä tippuu kaikenmaailman korokkeilta ja taloja menetetään.. semmoista on elämä



rakkaus on tärkeintä.



t. humanisti




Tuli tosi hyvä mieli, kiitos.



Pitää muistaa rakastaa entistäkin enemmän. Ei ne mun vanhat koulukaveritkaan välttämättä niin onnellisia ole, vaikka hyvin päällisin puolin meneekin.



ap

Jos mietin omaa opiskeluajan kaveripiiriäni, niin tuohon ikään ei tainnut olla juuri kukaan valmistunut, muutama oli loppusuoralla. Kukaan ei asunut itse omistamassaan asunnossa. Osa soluissa, osa muuten vuokralla. Osalla oli avopuoliso/poi ka/tyttökaveri, mutta ei läheskään kaikilla. Moni teki hanttihommia opintojen ohella, mutta aika moni eli opintotuella/lainalla. Lapsista ei kukaan haaveillut.



Nyt ollaan 32-34-vuotiaita. Taitaa olla kaikki valmistuneita, tosin osa vasta useamman työvuoden jälkeen. Taitaa kaikilla olla asuntolaina ja kaikki töissä. Osalla lapsia, osa yrittää ja osa etsii vasta sitä kumppania.



Mä olen maalta kotoisin ja meillä oli yläasteen luokkakokous siihen aikaan. Jotkut olivat jo maalla ehtineet olla ammatissa monta vuotta ja olivat ostamassa omakotitaloja. No pienellä paikkakunnalla ei paljon muita asumismuotoja olekaan. Monella oli jo lapsiakin. Se tuntui aika hassulta, kun me vaan suunniteltiin seuraavaa reppumatkaa ja vieläkö lähtisi vaihtoon kolmatta kertaa ja koska pääsee taas festareille.



Tuo on jotenkin niin traaginen ikä. Siinä iässä näkyy ihmisten eri elämäntilanteet niin selvästi. Toiset jo monen lapsen vanhempia ja toiset vasta pääsemässä opinnoissa vauhtiin. Kyllä se sitten kolmenkympin korvilla tasaantuu.

muisteleen menneitä...



Kun olin 25

- minulla oli opinnot kesken

- jatkuva rahapula, takana huono avoliitto

- olin lapseton sinkku

- asuin vuokralla tosi ankeassa yksiössä

- heikosti työkokemusta yhtään mistään

- sairastuin vakavasti

En silti itseäni luuserina osannut pitää :)



Parin viikon päästä täytän 35 ja..

- olen saanut opinnot päätökseen ja jatko-opintojakin suorittanut

- minulla on hyvä työkokemus arvostetusta työstä, nyt olen äitiyslomalla

- minulla on 2 lasta ja ihana mies

- minulla on oma koti, jossa viihdyn

- taloudellisia huolia ei ole

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat