Seuraa 

Niin se taas maanantai koitti ja viikko saatu käyntiin..=)

Sivut

Kommentit (17)

Huh, monimutkaisia asioista Tuulialla mietittävänä. Asuuko siun appivanhemmat siis nyt itse siinä kerrostalossa jonne aikoisitte muuttaa? Tehkää vaihtarit, appivanhemmat maalle ja te kaupunkiin. Koirat vois olla molemmissa paikoissa :) Hih, eikös kuullostakin yksinkertaiselle! Tsemppiä siis päätöksentekoon, toivottavasti löydätte mieluisen ratkaisun.

Meillä ei ole eläimiä eikä ikinä tule. Mies on sen verran allerginen ainakin kissoille ettei uskalla riskeerata mitään. Olen joutunut luopumaan marsusta kun tulin sille niin allergiseksi ja ne on kauheita paikkoja :/

Jeps, jatkan töitä. Niin ja arvatkaas moneen Noora nukkui tänä aamuna kun miehellä on iltavuoroviikko?! Klo 9!!!! Eipä ole tätä tapahtunut, tottakai se sillon nukkuu kun mies on kotona. ARGH!

muilla siis, mä olen taivastellut verkostoitumisen ihmellisyyksiä. Tein lyhyemmän työpäivän, jotta ehdin lukaista hetki sitten suorittamaani verkkotenttiin pikkuisen.



Meillä asuinpaikkaan liittyvät pohdiskelut käyvät myös aika ajoin mielessä, vaikka sovimme kunnolla pohtivamme asiaa sitten, kun Kaisa täyttää 5. Silloin pitäisi päättää jäädäänkö tänne pääkaupunkiseudulle vai palataanko länsirannikolle.



Hoitoon viemistä mä en erityisemmin pohdiskellut. Kaisa oli silloin 1v4kk ja jos ei olisi ollut kesäaika, niin olisin aloittanut työt jo aiemminkin. Meille tämä järjestely on paljon parempi, kotonaolo teki mut ahdistuneeksi. Lisäksi Kaisa on alusta lähtien viihtynyt hyvin päiväkodissa. Mutta se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Niin se menee.



Joku aika sitten oli puhetta tv:n katselusta. Silloin Kaisaa ei juuri kiinnostanut, mutta sittemmin asiaan on tullut muutos. Tallennettiin Pupen jouluseikkailu ja sitä katsottaisiin monta kertaa päivässä. 20 minuttia jaksetaan seurata ja sitten vasta herpaantuu. Me ollaan rajoitettu katsominen arkisin yhteen kertaan ja vapaapäivinä kahteen kertaan päivässä. Mä ylipäänsä suhtaudun penseästi jatkuvaan telkkarin tuijottamiseen.. Mankumista se ei tosin vähennä..



Melkoinen uhmis on alkamassa. Lauantaina taltutin toistakymmentä raivaria, jotka saattava alkaa mistä tahansa. Kiukkua riittää päivittäin. Taitaa kuulua ikään.



Eipä tässä muuta mielessä. Iltapalalle ja sitten lukemaan. Lainasin (itseltäni salaa) muutaman kirjan tänään, kun kävin hakemassa tenttikirjan kirjastosta. Pitäis lukea ihan jotain muuta.. Enkä ens viikolla taas.



Ratkaisujen tekijöille muistutukseksi, että jokainen päätös on oikea, ainakin sillä hetkellä. Ne kun perustuu sen hetkisiin tietoihin ja kokemuksiin, eikä niitä kannata jälkikäteen jossitella. Siitä aiheutuu vain mielipahaa. Tsemppiä!!



kua ja Kaisa



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

samaa puuhastelua nämä päivät tuntuvat olevan. Maanantaina luin sitten yhdeltä istumalta Paholainen pukeutuu Pradaan ja sen seurauksena viikko on jatkunut ihan unessa. Jäi unet nimittäin vähiin sinä yönä, ja Kaisa on tässä hetken jo heräillyt aikaseen aamuisin.



Me ollaan tässä koitettu opettaa tyttöä raivokohtauksen partaalla, että huutaa ja itkeä saa, mutta omassa huoneessa. Se on vähän auttanut, samoin kuin se jos vaan jaksaa olla itse pitkäpinnainen ja rauhallinen. Asia, joka onnistuu toisinaan ja toisinaan taas ei yhtään.



Ihmekös tuo, niin mä käyttäydyn muutenkin. Töissä on yksi työkaveri, jonka kanssa joudun venyttämään pinnaani äärimmäisyyksiin, kun turhaudun hänen tapaansa hoitaa asioita. Sitten tulee joku pikku juttu ja pimahdan ihan totaalisesti. Aikuista..



Insinööriäidille piti kanssa kommentoida, että mä olin ihan tuskainen jos meillä ei ollut Kaisan kanssa ohjelmaa esim. pariin päivään peräkkäin silloin kun olin vielä kotona. Mulle kävi usein niin, että järjestin viikon täyteen ohjelmaa ja sitten seuraavaksi viikoksi ei ollutkaan mitään sovittuna. Sitten taas järjestin viikon täyteen eli ohjelmaa oli liikaakin jne. Mä myös kyllästyin siihen jatkuvaan järjestämiseen.



Nyt menen katsomaan, mitä seitikeitolle kuuluu. Mä olen ihmeeksi alkanut tekemään tosi usein ruokaa näin iltaisin. Töiden jälkeen en viitsi kokata, kun siitä tulee aina riitaa Kaisan kanssa. Kaisa saa osallistua, mutta kun neiti tahtoo unohtaa ohjeet saman tien ja siitä on seurauksena ollut monta läheltä piti -tilannetta.



Näihin mietteisiin tällä kertaa,

kua ja Kaisa

Hyvää alkanutta viikkoa! Vesirokosta piti kommentoimani, että toivottavasti se ei tule meille kylään! Mä nimittäin siis odotan pikkukakkosta ja neuvolakortin mukaan en ole sitä sairastanut, eikä äitinikään muista, olenko sairastanut vai nou. Ja sehän on vaarallinen sikiölle, onneksi kuitenkin kai vain raskausviikolle 24 asti. Ja sitten synnytyksen aikana se on vaarallinen - siis jos äiti sairastaa synnytyksen aikana, niin voi tarttua vauvaan synnytyksessä ja onkin sitten vakava sairaus. Mutta jos en ole 30 vuoteen sitä saanut, niin miksi saisin juuri nyt?! Tietty maalismisu on hoidossa, mutta onneksi perhepäivähoidossa, jossa muillakaan hoitolapsilla ei ole sisaruksia, eli siinä mielessä vähän vähemmän tartuntamahiksia kuin päiväkodissa. Neuvolassa poyysin päästä vasta-ainetesteihin, jotta selviäisi, olenko sairastanut sen. Mutta ne ovat aika kalliita, eivätkä laita kuin vasta sitten, jos on ollut vesirokkokontaktissa.



Tällaista täällä. Kohta kotiiiiiiin!

Tuulialle mietintämyssyä päähän. Vaikeita päätöksiä tiedossa, mutta kummasti sitä kai aina kaikkeen sopeutuu ja jos ei sopeudu, niin nämä muuttoasiat ei tarvitse koskaan olla lopullisia. Jos muuttaisitte sitten takaisin maalle, kun lapset on vähän isompia. Vaikka tietty silloinkin kaupungissa on omat hyvät puolensa, kuten kaverit lähellä ja lapsi pystyy itsekin kulkemaan kouluun jne. Koirille se tietty on ikävämpää, mutta niidenkin koti on siellä missä emäntä ja isäntä:)



Olimme Santun kanssa lääkärissä, kun vesirokkonäpyt häntä yöllä vähän valvottivat. Kutiaa niin pirusti. Nyt saatiin antihistamiinia rauhoittamaan kutinaa. Toivottavasti tehoaa, että ensi yö menisi vähän paremmin. Ihan näppylöissä on koko poika. Lääkäri sanoi, että ei ole viimeiseen pariin vuosikymmeneen ollut näin paljon vesirokkoa liikenteessä. Hällä oli jopa käynyt pari sairastunutta, jotka olivat aiemmin saaneet rokotuksen! Että varmaan kohta pukkaa jo seuraavalle maalikselle rokkoa.



Ihanaa, kun mun äiti hakee esikon kerhosta kotiin, niin ei tarvitse lähteä Santtua enää raahaamaan mihinkään. Nyt vaan neljän seinän sisällä homehdutaan tämä viikko. No ei se mitään, kunhan poitsu paranee.



Mukavampaa viikkoa teille muille.



T. lappu & Santtu

Lapulle paranemisia vesirokkopotilaan kanssa. Sitä tautia sitten odotellessa, mutta eihän me missään käyä..joten ei varmaan ihan äkkiä meille tule;)



Suohomppelille työniloa ja maaliskuiselle mielekkäitä hetkiä hoidossa.



Jaahas, nyt heräsi Moona..joten palaan taas=)



T

Tuulialla onkin isot päätökset. Tsemppiä päätökseen mihin tahansa päädyttekin! Ymmärrän kyllä pointtisi. Teillä tuo mökki kyllä pelastaisi paljon ja mahdollisuus olla sen myötä paljon maalla, eli hyppäys ei olisi niin mahdoton. Voi vaan olla että nämä säät eivät kannusta maaseuden kauneudessa ja rauhassa asumiseen. Eli kauniiden säiden aikaan (esim. kuulaana talvipäivänä) maaseutu voi tuntu paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Ja jatkuva reissaaminen syö, mutta taitaa tuo auton kenkkuilukin teillä tehdä nyt osansa.



Lapulle jaksamiset vesirokon kanssa. Kotona tosiaan joutuu homehtumaan, mutta on sitten tuolla sairastamisella ohi ja ei tule uudestaan. Meillä tuo vesirokkorumba oli vuosi sitten syksyllä ja kaikkien kolmen lapsen läpikäymisessä sen taudin kanssa meni kuukausi. Sen jälkeen olin kyllä totaalisen kypsä ja kaipasin seuraa.



Suohomppelille onnea tarhauralle ja äidin sopeutumiseen siihen. Taidat olla aika viimeisiä keillä lapsi ei hoidossa, paitsi tietenkin nuilla toisilla kierroksilla olevilla. Onko muita vielä kotona jäljellä kuin me joilla maaliskuinen on pienin lapsista?



Tämän päivän ankeus tuntui todella tylsältä. Tekemisetkin oli vähissä, joten lähdin maaliskuisen kanssa kauppaan (keskimmäisellä oli kerhopäivä). Sitten mietin hartaasti tuota töihin paluuta ensi syksynä vaihtoehtona sitten kun maaliskuinen täyttää kolme. Tuntui että syksyllä olisi minusta jo kiva palata töihin, mutta lasten osalta mietitytti. Tuntuu ettei kotona ole riittävästi puuhaa ja vaikka kuinka yritän aina sopia näkemisiä, niin taudit yms. peruuttavat nekin vähät.



Päivä piristyi kun kaveri soitti ja kysyi voisiko tulla huomenna ruokatunnilla käymään. Lisäksi sain sovittua keskimmäisen kaverien äidin kanssa treffit keskiviikolle ja yhden kaverin kanssa lenkkeilyä keskiviikkoiltaan. Kummasti tuo sosiaalisten kontaktien odottelukin piristi. Perhekerhon taidan jättää tällä viikolla välistä, kun keskimmäisen kaveritkaan eivät sinne mene ja sitten tuo 5v on aika yksinäinen siellä.



Lisäksi totesin ettei tuo sää minua lannista ja hain keskimmäisen maaliskuisen kanssa pyörällä kerhosta. Kotiin tullessa juttelin uuden kerholaisen äidin kanssa ja vielä naapurin kanssa. Naapuri kun on myynyt talonsa ja nyt pääsin kyselemään ketä siihen muuttaa ja kuulemma 3lapsinen perhe jossa vanhin lapsi on ekalla koulussa. Ei muistanut tarkemmin lapsien ikiä ja sukupuolia, mutta nyt elättelen toiveita että lapsista olisi meidän lapsille seuraa. Tosin muuttavat vasta kesällä.



Päivä siis parani kummasti kun näki ihmisiä ja sai sovittua menoja. Täytyy vielä ensi viikonlopuksi yrittää järjestää jotain. Ja mahdollisuuksien mukaan keskimmäisen toisten kaverien äidin kanssa jotain (heillä vain äidillä oli oksennustauti ja nyt odottelen ettei pian muut ole kipeinä). Ja keskimmäinen aloittaa torstaina luistelukoulun, luvattiin hänelle kun ulkona ei ole jäitä luistelemiseen ja yleisöluisteluvuorolla viikonloppuna jäähalli oli aivan ylitäynnä, ettei siellä ollut kiva luistella.





Nyt mietin kuitenkin tuota töihin menon kuviota. Päätös pitäisi tehdä kai tällä viikolla. Alun perin kun ilmoitin että olen siihen asti kun kakkonen täyttää kaksi vuotta. Ja kahdessa osassahan tuon hoitovapaan voi pitää. Tarkoitus oli katsoa sitten tuon loppupätkän pituus. No töistä soittelivat minulle ja pieni innostus iski tuohon töihin menoon. Mutta ilmoitin etten ennen syksyä tule ja nyt lupasin ilmoittaa mikä on lopullinen töihin paluuaikani. Ja sitä tässä pohditaan kuumeisesti. Mies kannustaa jäämään kotiin, on meille kaikille helpompaa. Jos menen töihin tulee työjärjestelyt (miehen pitäisi sopia myöhäisempi työaika ja tehdä paljon iltavuoroja ja minä tekisin lyhennettyä aamupainotteisesti), silti mummojenkin apua tarvittaisiin.



Esikoiselta kyselin mitä tykkäisi jos menisin töihin kun hän menee toiselle luokalle. Ei kuulemma halua iltapäiväkerhoon, mutta haluaisi tulla yksin kotiin. Kaipaa kuulemma yksin rauhassa oloa koulun jälkeen, mutta ei iltaan asti (no se oli selväkin). Pari tuntia kuulemma kävisi. -Taidan olla äitinä liian " päällekäyvä" , kun poika tulee koulusta ei haluaisi varmaan heti jutella ja tarvitsisi tosiaan pienen tauon. Usein poika hermostuu myös keskimmäisen seurasta, jonka kyllä ymmärrän, kun tyttö tunkee viereen tai höpöttää taukoamatta. Eli poika siis kaipaa omaa rauhaa.



Keskimmäisellä alkaisi sitten syksyllä eskari. Kyselin mitä tykkäisi jos jäisi muutamaksi tunniksi hoitoon sen jälkeen. Ei tykännyt. Mutta kun kerroin ketkä kaikki kaverit jäävät sinne myös hoitoon, niin halusi kanssa. Huoh, eli kaveriseura olisi kiva. Mutta en usko että tuo tyttö hirveän pitkiä päiviä jaksaisi ja alkumuutos eskarissa voi olla iso. Eli varauksella suhtaudun tuohon vastaukseen. Mietin kuitenkin olisiko n.6h päivät liian pitkiä verrattuna 4h eskariin...



Isommat lapset siis jotenkin puolustaisivat tuota töihin menoani, mutta sitten tuo maaliskuinen mietityttää. On syksyllä vasta 2,5v ja minusta pieni. Saisi tuo kasvaa isommaksi ennen hoitoa. Vielä kun soittelin tuossa yksi päivä päiväkotiin ja kyselin mahdollisuutta osapäiväiseen osa-aikahoitoon kesken kauden (jos menisin töihin vasta kun on 3v ja kevät kitkuteltaisiin miehen iltavuoroilla ja mummojen avulla, että hoito alkaisi vasta varsinaisesti 3,5v:na), niin luultavasti silloin saisi helposti paikan päiväkodista. Nyt jos haen säännöllistä hoitoaikaa jo syksystä pelkään että tarjoavat perhepäivähoitajaa. Ja kun alueen perhepäivähoitajia olen katsonut, en haluaisi lasta heille. Tosin päiväkotiinkaan en suhtaudu täysin varauksetta. Eli omantunnontuskia poden maaliskuisen osalta tuon hoidon kanssa.



Meillähän ei isommat lapset ole koskaan olleet hoidossa (olemme hoitaneet lapset tekemällä ristiin työt, mutta enää ei onnistu kun miehen työpaikassa siirsivät iltavuoron aikaisemmaksi). Tämä tyyli oli ihan selvä minulle ja tuntui parhaimmalta lapsille. Mutta tuo oli silloin kuin asuimme maalla ja elämänmeno oli siellä muutenkin rauhallisempaa ja moni hoiti lapsensa kotona. Täällä kaupungissa tuntuu tuo erilaiselta ja lähes kaikki lapset ovat hoidossa. Ja vaikka virikkeitä luulisi olevan enemmän, niin ihan kuin niitä nyt hamuaisikin enemmän. Toisaalta lasten isompi ikä vaikuttaa, mutta maaliskuinen on kuitenkin vielä pieni. Kummasti kuitenkin luulen että maaliskuinenkin kestäisi kaiken tuon paremmin kuin mitä isommat olisi aikanaan kestäneet. Luulen että ympäristö vaikuttaa ja omat odotukseni voivat olla erilaisia. Jotenkin mietin että tuleeko sellainen olo kuin yhdelle tutulle 8lapsen äidille, joka 18v kotonaolon jälkeen lähti töihin ja laittoi nuorimmat lapset päiväkotiin ja sanoi että hänellä on ihan " luuseriolo" . -Tuleekohan minullekin tuollainen olo ja jos ja kun hoito pitäisi aloittaa, niin tekisikö mieli tehdä erilainen päätös... Ja vielä kun ei tiedä millainen lapsi on juuri siihen vaiheeseen ja miten jokunen kuukausi voisi vaikuttaa (vaikka tietenkin yleiset kehitysasteet tietää).



Miten muut oletteko pähkäilleet näiden asioiden kanssa?

Täällä vaan kotona kökitään. Haettiin esikko kerhosta sentään kävellen, että saatiin vähän ulkoiltua. Santeri jäi ulos nukkumaan, kun ei ollut aamulla juurikaan kuumetta. Ja hyvin on nukkunutkin. Kohta varmaan herää.



Onneksi haettiin eilen sitä antihistamiinia, sillä ukko nukkui kuin pieni possu lähes koko yön. Eli ei tainneet vesirokkonäppylät paljoa vaivata. Luulisin ainakin, että lääke auttoi. Suosittelen siis jos vesirokko iskee. Ataraxia meille lääkäri kirjoitti.



Itse on niiiin tylsistynyt, että ei jaksa tehdä sitä vähääkään. Kämppä kaipaisi siivousta, mutta ei nappaa. Millähän sitä saisi itseensä puhtia?? Ja itsekuria?? Laihdutuskin pitäisi aloittaa, mutta kun ei nappaa sekään. Namit ne vaan kaapissa kummittlee. Arghhh. Meinataan lähteä kesäkuussa johonkin etelän lämpöön, joten sopisi rouvan olla edes puoliksi rantakunnossa (kun ihan rantakuntoon ei never pääse)!! Ärsyttävää, kun mies on sellainen kukkakeppi, joka voi syödä mitä vain....



Vali vali vali, että näköjään sellainen päivä tänään. Palailen asiaan vähän iloisemmalla tuulella.



T. lappu ja vesirokko-Santeri

Meiltä myös löytyy uhmaa, eikä äiti saa olla koneella sekuntiakaan. Nyt laitoin titit pyörimään, että voin kuulumisia kertoilla..mutta samantien neiti tuli itkee tuohon viereen..huh huh, hermoille käyvää.Onneksi taas vain vaihe mikä mene ohi.;) *lohduttelee*



KALAMAMILLE piti vastaamani, että ihanaa, että voit huokasta ja nauttia pienestä ihanasta rakkauden hedelmästä!! Nauttikaa nauttikaa, niistä pienistä liikkeistä..huokailee jälleen.=)



Sekä töihin paluumietteistä. Mie oon lähihoitaja ja työskennellyt kouluavustajana, leikki/asukaspuistoissa, päiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Asukaspuistotoiminta olisi sellanen mistä pitäisin. . Kouvolassa ei taida vaan olla kun yksi..



Pikaseen vielä asuntoasiaa..Moona heräsi, ylläri ylläri. Niin pitää mennä- Niin ei todellakaa kyse ole kuin parista vuodesta, jos me se ostetaan. Mahdollista on myös jotta oltaisiin vuokralla. Nyt viikonlopuksi mennää koko konkkaronkka harjoittelemaan ja katellaan kuinka koirat reagoi kerrostalon ääniin. Ensi viikon torstaina tulee kiinteistövälittäjä arvioimaan tämän meidän talon.



Sitten on päätösten aika..=) Mie olen kyllä valmis lähtemään. Ainut vaan nuo koirat. Etenkin kun tuo vanhus on niin vahva uros, ettei siedä toisia koiria. Muutama ikävä tapaus käynyt, niin on jäänyt kammo..Niin hyväntahoinen kiltti koira, lapsirakaskoira, mutta toiset koirat on kuin punainen vaate. Äkkiähän sitä oppii mitä koiria siellä pyörii ja mihin aikaa ja reitit..jänskättää vaan!!



Nyt pitää mennä..tarinaa olisi vielä unista yms, mutta toisella kertaa sitten.



Tuulia

Niin se vaan meidänkin maalistaapero aloitti hoitouransa tänä aamuna kello 10.Sinne jäi ulos leikkimään hoitotätin kans ja vilkutti vain äipälle.Vähän oli kyl Juusolla sellainen katse et " älä äiti jätä mua tänne yksin" mut jospa siellä kaikki menee hyvin.

Minä olen menossa iltavuoroon, joten kerkesin käydä salilla kuntoilemassa kun en taaskaan pääse illalla bodypumppiin.



Meillä takkuaa päiväunet!!! Juuso sai joululahjaksi " isojen sängyn" eli pääsee itse sieltä pois. Eka viikko sujui hyvin, ei tullut pois sängystä ja nukahti hyvin. vaan nyt viime viikko...halleluuja mitä raavamista! Keskiviikkona ei nukkunut päikkäreitä, eikä eilen ollut nukkunut vaikka heräsi jo klo 7.Minä läksin eilen iltavuoroon, niin mies laittaa puol kolme viestii että herra ei ole nukkunut.Tulee sängystä olohuoneeseen naama niiiiiiin virneessä kuin olla ja osaa. Eikä auta vaikka itse pötköttäisi vieressä.Mitähän tässä tekis...?????



No jo riittää valitus! Tuulialle asianratkomissäteitä asuntohommissa! :)



Minäpäs lähden valmistautumaan töihin lähtöön.



Suohomppeli ja hoidossa oleva Juuso

Lapun fiilikset oli kuin omiani noina edellisinä päivinä. Tänään ollut vähän aktiivisempaa (olimme aamupäivän tyttöjen kanssa kylässä) ja aurinkokin pilkahti, joten heti mieli oli parempi. Toivottavasti Lapulla kanssa paremmat fiilikset ja pian taudit voitettu.



Kalamamin juttua oli ihana lukea! Onnea vaan odotukselle, nyt kun ei ole sellaista huolta.



Tuulialla olikin jo jotain jatkoajatuksia tuosta asumisesta. Kuulosti siltä ettette te sinne kerrostaloon hirveän moneksi vuodeksi jää. Taitaa olla välivaihe.



Itsellä työasiat odottavat sitä että viikon kuluttua menen töihin keskustelemaan mitä olisi tarjolla. Joo ja en tainnut tajuta kirjoittaa että ehdottomasti tekisin lyhennettyä työpäivää, siis 6h päivät ja tämän jo kerroinkin töihin ja tarkoitus olisi jatkaa lyhennetyllä työajalla niin pitkään kuin laki sallii (eli maaliskuisen tokaan luokkaan saakka). Hommat sit mietitään sen mukaan, mutta pitäisi olla sitten itsenäisiä ja suht kiinnostavia ja josseivat ole niin jään kotiin maaliskuulle asti. Meillä töihinmenoaikani vaikuttaa aina siihen mitä hommia silloin on tarjolla ja on enemmän tuurista kiinni, nyt vain selvitän olisiko mitä syksyksi. Etätyöstäkin kyselin ja töissäni ne olisivat aika helppo toteuttaa, mutta meidän firmasta puuttuu pelisäännöt ja " kulttuuri" etätöihin (siis niitä tehdään " ylitöinä" ilman korvausta kotona). Eli etätyöt voi olla vaikeampi juttu, lyhennetty työaika ei.



Maaliskuisen hoitopäivät olisivat varmaan sitten tuollaisia 2-6h välillä. Mies siis menisi myöhemmin töihin ja hoitaisi hoitoon viennin ja keskimmäisen eskariin viennin ja esikoisen kouluun lähettämisen. Minä sitten kotiutuisin ajoissa 6h päivän jälkeen hakemaan lapset (joskus 14jälkeen normaalisti). Jos minulla olisi töiden puolesta pakollisia juttuja myöhään (loppujen lopuksi pakollisia ei niin ole, porukka vain tuntee ne pakollisiksi), niin mummot pyydetään apuun (ja asuisivat sitten meillä varmaan ainakin sen pari päivää). Lisäksi 3lapsen kanssa varmasti tulee sairaspäiviä kotona (ja näillä mies olisi valmis ainakin pelaamaan, hän jäisi silloin kotiin ja minä tekisin pidempää päivää varastoon) ja miehellä iltavuoroviikkojen lauantaitöistä joku arkivapaa. Iltavuoroviikoilla maaliskuisen hoitoajat olisivat ehkä 2h ja jos vuorostani teen joskus pidemmän päivän, niin voin ottaa sen takaisin lyhyempänä, jolloin hoitopäivä voi jäädä 4-5h:iin. Minun kotiin tuloni olisi tarkoitus ajoittaa silloin tokaluokkalaisen koulun mukaan, ettei koulun jälkeen tule 2h pidempää aikaa kotiin tulooni. Tässä sitten siis sumplitaan... Kaikki koulun loma-ajat pitää järjestää jotenkin, joten maaliskuinenkaan tuskin olisi hoidossa kesälomalla (2,5kk), syyslomalla, joululomalla, hiihtolomalla ja muina koulun vapaapäivinä muuta kuin satunnaisesti. Hoitoajat ei siis tulisi mitenkään kovin pitkiä, mutta kyllä se silti on eri maailma kuin pelkkä kotihoito.



Eli uraa en mene tekemään, mutta tarkoitus olisi saada itsenäisiä asiantuntijahommia. Niitä tein aikaisemminkin. Perhe menee kuitenkin selkeästi ykköseksi ja työn pitäisi aikataulultaan sopia siihen. Olen sellainen " piikki lihassa" yksilö töissä ja olen jopa joskus joutunut korottomaan ääneni ja ollut täysin joustamaton että vastaisin työpuheluihin työajan ulkopuolella. Nykyajan meno töissä on aika uskomatonta ja paljon odotetaan että ihmiset elävät vain töille. Siksi tämä yhtälö ei ole ihan niin helppo.



Nyt siis auvoisena kotonaoloaikanani pyörivät nuo työajatukset mielessä. Pöh, selvitän ne ja aion nauttia kotona vielä ihan rauhassa ainakin kesän yli.



Ja kotona ollessa ajatuksissa pyörivät sitten lähinnä kotiaktiviteetit. Tänään illalla lähdenkin kaverin kanssa lenkille- jee. Huomenna on perhekahvila maaliskuisen kanssa aamupäivällä ja keskimmäisen luistelukoulun aloitus illalla. Perjantaiksi täytyy kehittää vielä ohjelmaa (pyydellä kavereita kylään) ja viikonloppukin on osittain auki, vain sunnuntai on esikoisen jääkiekkopelejä ja mahdollisuus keskimmäisen luistelukoulun jatkoon, tosin ajatus oli käydä uimassakin.



Ja ensi viikko on jo sovittu-ihme. Maanantaina tulee kaverin 4v tyttö meille koko päiväksi hoitoon. Tiistaina mennään perhekerhoon, aamulla yritän puistoilla. Keskiviikkona töihin juttelemaan. Torstaina taas perhekahvila ja illalla menen kaverin kanssa syömään. Perjantaiksi on jo sitten sovittu kyläily. -Kyllä tälläisinä päivinä jo vähän hymyilyttää, ei ole niin tylsää. -Taidan kestää aika huonosti " vaan" kotonaoloa. Onko muilla yhtään samaa? Tosin eiköhän sitä pelkää että pian ollaan kipeitä ja kaikki peruuntuu.

Mä oon taasen aika onnellinen! Muistatte ehkä kun taannoin kerroin siitä mun serkkuvauvasta, joka sairastaa niin harvinaista aineenvaihduntasairautta että mitään ei ole tehtävissä ja kaikenlisäksi tää sairaus kulkee suvussa. Serkku on edelleen elossa mutta melkein 6 viikon aikana painoa on tullut vain 200g että eipä siinä palhemmin vauva kehity. Toivoa ei edelleenkään ole. Koska mä olen raskaana niin myös meiltä piti selvittää, onko meillä kyseistä geenivirhettä. Mulla todennäköisemmin voi tää virhe olla kuin miehellä joten hänet testattiin. Ja jos hänelläkin on tää virhe dna:ssa niin sit mut testataan ja jos mullakin on niin sikiö testataan. Molemmilla vanhemmilla täytyy olla toi virhe, jotta lapsesta tulee sairas ja tänään saatiin testitulokset et miehellä ei sitä ole joten meille ei tällaista gracile vauvaa onneksi voi tulla. Kyllä tuli niin helpottunut olo. Vaikka onhan niitä sairauksia vaikka mitä ja jokaisella on kaikenlaisia riskejä mutta kaikki sairaudet ei sentään tapa eikä ainakaan näin varhain. kaikkihan me joskus kuollaan...



Olin myös tänään neuvolassa. Kaikki on ok. Painoa tullut kyllä jo 3 kg mutta niin tuli viimeksikin tähän mennessä ja yhteensä tuli silti vaan 10 kg eli ihan ok vauhdissa mennään. Mulla kun ei siinä loppupuolella noussut viimeksi paino niin paljoa. Verenpaine oli tosi hyvä ja ei ollu sokeria pissassa. Sydänäänet kuului hyvin vaikka jo pelkäsin pahinta. en tuntenut eilen yhtään liikeitä, vaikka oon tässä muutaman päivän jo liikkeitä tuntenut. Terkkari lohdutti, että on potkinut toiseen suuntaan niin en potkuja tunne mutta pian ne tuntuu sitten joka päivä. Rakenneultra on sitten kolmen viikon päästä. sitä odotan jo malttamattomana!



Tulipas paljon omaa napaa. Sorry. Oon vaan niin innoissani.



Tuulialle ja muillekin pohdiskelijoille voimia ja jaksamista. tollaset isot päätökset ei todellakaan ole helppoja.



Ja sairastupiin pikaista paranemista. Lapulle lohdutus et vesirokko tulee onneksi vain kerran. Meillä se on vielä edessä.



Tänään oli kiva koulupäivä. Meillä alkoi nyt terveydenhoitajan suuntaavat opinnot ja ekaksi opiskellaan vanhemmuuteen kasvavan perheen hoitoa ja kohtaamista ja tosiaan helmikuun lopussa mennään äitiysneuvolaan harjoittelemaan. Mä sit siellä neuvon odottavia äitejä maha pystyssä : )



Tuulia: Pohdiskelit töihin menoa. Onko sulla jotain haaveita, missä haluaisit olla töissä? Etkö olekin kuitenkin samalla alalla eli terveydenhoitoalalla?? Muistelisin niin...



Nyt lopetan tän romaanin ja lähden hakemaan poikaa tarhasta kotiin. on saanut vähän aikaa purkaa energiaansa tuolla ulkona. Ja kun tulee kotiin, alkaa mankuna " Titi päälle" . On niin vaikea kieltääkään kun itsekin katotaan telkkaria.



Kalamami rv 17 ja Henri

Minäkö ensimmäinen kirjoittaja tänään??!!



Juuson vein hoitoon ja nauravaisena vilkutti ja rupesi leikkimään.Eli ei mitään vaikeuksia hoidon aloittamisesta.Maanantaina mies kertoi kun oli Juuson hakenut töistä että oli nukkunut hoidossa 3 tuntia päikkäreitä!!!Siis ikinä nuku kotona niin kauaa.Mutta osasyy taisi olla noin pitkään nukkumiseen kun ei sunnuntaina nukkunut päikkäreitä.Illalla nukahti 20.30 ja aamulla oli jo 7 ylhäällä.



Juusolla on kivasti nyt ylähuuli vasemmalta puolelta ihan turvoksissa ja punaisenmustan värinen iho.Eilen illalla varoituksista huolimatta temppuili tuolin kanssa ja sepäs sitten lopulta kippasi ja poika naama edellä lattialle ja vielä sattui olemaan puinen junarata alla.Kauan itki eikä olisi millään antanut olla kylmää huulen päällä ja niinpä se sitten turposi oikein komiaksi.



Kohta pitäs taas iltavuoroon lähtee.Äskn laittelin Juuson pieneksi jääneitä vaatteita laatikkoon.Tänne meidän paikkakunnalle ollaan avaamassa sellainen iso kirppis,mistä saa varata pöydän ja tuoda vaatteita yms. myytäväksi ja rahat saa sitten itselle myydyistä vaatteita.Ajattelin sinne viedä noita Juuson vaatteita ja pitäisi kai tuo omakin vaatekaappi tarkastaa.



Jees,vaan nyt lounasta syömään ja sitten töihin!Sateesta huolimatta,mukavaa päivää kaikille!



Suohomppeli ja Juuso

Pohdintoja näyttää olevan muillakin. On niin vaikea miettiä mitä tehtäisiin. Insinööriäidille siis mietintämyssyyn oikeita päätöksiä.Kua kirjoitti myös erittäin viisaita sanoja =)



Meillä siis siellä asunnossa asuu miehen sisko. Isovanhemmat asuu naapurikunnassa. Sekin paikka tulee tulevaisuudessa myyntiin, kun Mummo siirtyy Kouvolaan töihin. He ostavat sitten kerrostalo kaksion. Vaihto ei siis onnistu, niikuin Nasulina ehdotti.=)



Lappukin kirjoitteli viisaita sanoja. Eihän se muutto siihen kolmioon ole lopullista. Me oltaisiin siinä se pari vuotta ja sitten mietitään sitä rakentamista tai muuta isompaa asuntoa. Tässä kolmiossa ei olekaan kun n.70neliötä. Aika paljon tavaroista/huonekaluista täytyy viedä jonnekin säilytykseen..



Maalle päässään kuitenkin kivasti. Rantapaikkaan meillä on 15min ajomatka, sekä Isälleni 50min. Siellä on maatila ja mökki.



Kuitenkin mietin, mitä ihmettä minä teen siellä kerrostalo asunnossa? Tässä kun tätä hommaa on koko ajan. Puitten kantoa, lämmittämistä yms. Kuitenkin siellä kaupungissa on sitten ystäviä ja sosiaalista elämää..



TÖIHIN PAALUTA minäkin mietin. Ei vaan ole mitään työpaikkaa minne mennä. Haluisin olla kotona niin kauan kun Moona täyttää sen 3v, mies ei vaan oikein innostu ajatuksesta. Raha ratkasee aika paljon. Täällä kunnassa on hoitolisä, mutta Kouvolassa sitä ei sitten olekaan..



UNET: Mimmi nukkui klo 21-8.30. Pientä ihmetystä. No, eihän Mimmi eilen nukkunut päikkäreitä, oli siis hereillä klo 8-21.Moonan suuhun tarvitsee kyllä vilkasta, niin levotonta neidin nukkuminen.



Mimmi tuli syliin, joten lopetettava ennenkuin painaa tekstit pois.



Yritän taas palata..



Tuulia

tai en mie vielä voi varmaan sanoa. Soitin meinaan kiinteistövälittäjälle. Sieltä tullaa lähiviikkoina arvoimaan tämä talo, vaikkei me lähdetäisikään minnekään. Minua vaa kyllöittää tämä kura ja pimeys..eilen auto jätti meidät 2km päähän abclle, käveltiin sitten kotia, mie mies ja mimmi=) siinä lopulta kaupunkielämän helpous ja palvelujen oleminen lähellä alkoi houkuttaa.



todennäköisesti muutetaan kerrostaloon 1krs n.80 neliötä kolmioon. keskustaan 500m, lähinkauppa 200m sekä r-kioski, prisma, cittari lidl, mäkki yms 800m säteellä. leikkipuisto, päiväkoti 150m päässä..ja kuitenkin metsän reunassa, loistavat ulkoilumahollisuudet koirien kanssa. tämä on siis appivanhempien omistama asunto, joka ostettaisiin heiltä.



koirat tässä huolettaa eniten, sisäkoiriahan ne on, mutta tottunut paljon olemaan ulkona. vanhin koira on asunutkin kerrostalossa, mutta tämä nuorempi ei. sekä mie en uskalla siellä kahen ison koiran ja kahen lapsen kanssa lähteä kävelylle..eli tämä on nyt suurin mietinnän aihe.



mutta, meillä on tuo ranta..sitten voitaisiin panostaa siihen, kun ei ole näitä omia piha-talohommia. siellä on nyt kaksi jalasmökkiä ja sauna, tarkoitus on appivanhemmilla rakentaa sinne ihan kunnon mökki. sinne mie saan kasvihuoneet ja kasvimaat yms.



sori nyt että näillä teitä rassaan. jotenkin kun miettii näin kirjoittaen, saa selvyyttä asiohin.=)



moonan yö oli levoton, kun taas mimmi nukkui klo 21-8. hurjasti vaihtelee.



palailen, nyt maalaushommiin. mimmi kantoi siveltimet esille ja nyt roikkuu kaapissa jossa sormivärit on.=)



Tuulia



Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat