Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

...niin mitä pitäisi tehdä?



Jutella lapsen kanssa?

Sivut

Kommentit (30)

ja korostaa lapselle, että kumpikin vanhmpi välittää yhtä paljon!

Ja koska lapsi näyttää pohtivan asioita niin hyvin voisi selittää, että kumpikin vanhempi haluaisi olla lapsen kanssa koko ajan, mutta koska lasta ei voi puolittaa (tästä voi vetää huumoria ja leikkiä lapsen kanssa, että voisiko hänet muka puolittaa) niin aikuisten on pakko tehdä sopimuksia. Lapselle voi myös kertoa, että koska lapselle on parasta se, että on yksi koti (ja tiheät tapaamiset) niin siksi toisen vanhemman on pakko olla se, jonka luona lapsi ei asu.



Näyttää siltä, että teidän tulisi nyt paljon korostaa lapselle sitä, kuinka tärkeä hän on, miten etävanhemmalla on ikävä ja miten tärkeä lapsi on etävanhemmalle.



Ja poistaa lapselta taakka: kerrotte että aikuiset yhdessä sopivat tapaamisista ja asumisesta, lapsen ei tarvitse asioista päättää. Kertokaa että asioista voi jutella ja lapsi saa kertoa oman toiveensa, mutta aikuiset päättävät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tähän asti huolena on ollut, että lapsi on ollut aivan ylikiltti koko ajan (1,5v = ei " mitään" reaktioita, paitsi yletön kiltteys ja sopeutuvaisuus). Varmaan johtuu siitä, että muuten tilanne on tasaantunut.



Kuitenkin nyt tämä vaihe pitäisi hanskata kunnialla ja siksi kyselen...



ap

Auttaisko jos kääntyisitte vaikka neuvolan puoleen?? Sielä voisitte jutella molemmat, olisi puolueeton ihminen vastassa auttamassa?



Rauhanomasin elkein toki kannattaa jatkaa, jos sulla on mahdollisuus viettää enempi aikaa lapsesi kanssa niin mikä siinä mättää?

Sinuna en toitottaisi sitä miten paljon lapsi VIIHTYY kanssasi -toinen saattaa ottaa puolustuskannan.. Ennemmin vaikka kerrot miten ikävöit olla lasta, ihan joku viikottainen uimareissu voisi auttaa?

Tai jos toinen haluaa mennä jonnekin, sillä on harrastus, haluaa uuden kumppanin kanssa leffaan, tms. niin muistuta että SINÄ voit katsoa lasta sen ajan!



Harrastuksia vaikka kehiin!!



9

Eli vaikka lapsi ei haluaisikaan lähteä, suosittelen et keskustelette ja palautatte lapsen kuitenkin. Lapsi on niin pieni ettei lapsen mielipidettä vielä kysellä. Tää on sitä avioero lasten arkea. Miehellä etäpoika joka on aina niin kiltti meillä et mua hirvittää. Ei uskalla elää kun pelkää et lähetetään pois. Todella säälittää mutta on niin monta asiaa vinossa ja mitään ei voi tehdä kun mies on vaan etä ja olisi hyvä jos välit säilyisivät hyvinä. Mies just sanoi ettei enää osaa puhua lapselleen eikä tiedä mitään. Tottakai tunteet on erilaisia etää kohden jota näkee n 5 kertaa vuodessa kuin näitä meidän yhteisiä palleroita joitten kanssa eletään. Siis etä on muutanut 5 viime vuoden aikana kaksi kertaa eri maihin ulkomaille ja asuvat nytkin naapurus maaassa. Asialle ei voi mitään kun etä-äidillä on yksinhuoltajuus.


6:

Lainaus:

Meinaan, että mitäs sitten kun toiselle/molemmille ilmaantuu uudet kumppanit? Saako nekin tulla sitten vierailulle " toisen" kotiin?

Sitten kun hänelle alettiin selittää sitä, että vanhemmilla on sopimus siitä, että etä on etä ja lähi on lähi (jne) ja että sitten tapaamiset ovat näin - niin lapsi ei yhtäkkiä halunnutkaan enää kuulla enempää.



Sitten hän on miettinyt myös sitä, että

- miksi pitää sopia

- miksi ei saa olla enempää tai vähempää toisen luona

- kumpi vanhemmista määrää enemmän sen, kumpi näkee enemmän tai vähemmän

- eikö se vanhempi tykkää yhtä paljon, joka näkee vähemmän

- ja miten niin ei tykkää yhtä paljon, kun jos tykkäisi, niin näkisi enemmän, koska lapsikin haluaa...



Tosiasia kummiskin on se, että molemmat huoltajat haluaisivat olla lähejä, mutta tilanne nyt on vain sovittu näin. Mutta lapsi inttää, että miksi on sovittu ja miksi pitää olla... " KUKA MÄÄRÄÄ?" on tosi hot topic koko ajan.

Lässyn lää.



Eiköhän siitä lähdetä että vanhempi asuu omassa kodissa ja lapsi pääsee viettään toisen luo aikaa.

Miksi vaan viikonlopuksi jos asuu samassa kaupungissa? Se vasta pulma. Mutta ei se ole yhtään helpompaa että lapsi seuraa miten vanhemmat tulee " lapsen kotiin" ja toinen tulee ja tehdään vaihto..! Siinä itseasiassa joutuu katsomaan vaan enempi muuttamista..



Meillä minä huusin tarhaan mennessä ja sieltä pois tullessa. Sittemmin kun vanhemmat eros oli kiva mennä isälle ja tulla sieltä kotio.

Onnesta omat lapset tykkää mennä hoitoon ja tykkää kun ne haetaan pois.



Voisiko lapsen oloa vanhemmalla pidentää? Tai nähdä viikollaki? Meette leffaan tai uimaan?



Jutella kannattaa ehdottomasti!! :D

huomattu sama ilmiö. Ensin ei hoitoon haluaisi lähteä ja sitten kun hakee pois alkaa huuto siitä ettei haluakaan pois. Tämä on miedän esikoisen tapa purkaa sitä ikävää jonka poissaolo on aiheuttanut. Protesti äitiä kohtaan siis...

asuminen ja tapaamisten käytännön järjestely ja niistä päättäminen kuuluu aikuisille, ei lapsille. tottakai kuuntelette lasta ja juttelette asiasta, mutta teette lempeästi myös selväksi, että teillä aikuisilla on asiasta sopimus josta te kaikki aikuiset pidätte kiinni.

sopeutumaan toiseen paikkaan niin hauskuus loppuu ja pitää mennä takasin kotiin ja arkeen. Lapsille (ja aikuisillekkin) on tunnepitoista lähtö ja luovutus. Ei siitä selviä muuta kuin sylillä ja ymmärryksellä. Tapaamiset on miten ne on. Itkeä saa (aikuinenkin..)

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat