Seuraa 

En ainakaan huomannut uutta aloitusta tälle viikolle...



On tosi kiva lueskella muiden elämänmenosta ja huomata kuinka paljon yhteneväisyyttä isoissa perheissä on :)



Aliisalle: Olen tosi pahoillani tilanteestasi! En osaa sanoa sinulle, kun että voimia paljon ratkaisun tekemiseen. Toivottavasti pääsette miehesi kanssa molempia tyydyttävään ratkaisuun. Itse odotan nyt viidetta ja olen opiskelija, joka on jo opintotukensa käyttänyt ja kaksi nuorintakin päiväkodissa, joten lapsilisien lisäksi tuloni ovat nolla. Mieheni on töissä. Meillä on asuntolainaa ja autolainaa ihan kiitettävästi. Kuitenkin haluan sinua kannustaa sen suhteen, että raha-asioilla on mielestäni aina taipumus järjestyä jollain tapaa ja mielestäni teidän tilanne ei kovin toivottomalta näytä. Rahan riittämisestä en siis huolehtisi, ennenminkin sinun ja miehesi väleistä. Koitahan jaksaa!



Mitäs sitten... Pitäisikö meidän tehdä jonkinlainen esittelykierros, kun uusiakin on mukana aika paljon? AIka paljon on ollut puhetta asumistavasta, autoista jne. niin tulisi nekin sitten siinä samalla taas kerrattua :) Aloittakaanan juttunne esittelyllä, jos ajattelette sen olevan hyvä idea! Minäkin sitten esittätäydyn tarkemmin, jos innostutte :)



Omasta olosta... Ällötys helpottaa (luojan kiitos), mutta silti mieleen hiipii ajatus, että onko kaikki hyvin, kun nyt ' jo' helpottaa. Huomenna nt-ultra, jota odotan kauhun sekaisin tunnelmin. Viimeisin keskeytynyt raskaus huomattiin juuri tuossa ultrassa ja kaavintaan jouduin. Neuvolassa kun ei viimeksi sydänääniä vielä kuulunut, niin siksikin olen aika vauhkona. Onneksi mies pääsee mukaan tohdittajaksi! Kertoilen sitten huomenna tovottavasti hyviä uutisia.



En enää muista nimimerkkiä, mutta joku toinenkin opiskelijaäiti kyseli opiskelustani ja gradun aiheestani :) Itse olen opiskellut yliopistossa ja yhdeksäs vuosi menoillaan. Aloitin vanhimman ollessa vuoden vanha. Siinä välissä sitten olen ollut on-off opiskelija, kun kolme lasta on tuona aikana syntynyt :D Graduani olen aloittanut jo vuosi sitten, mutta se on ollut kesän ja koko syksyn jäähyllä, mutta nyt on aikomus se loppuun saada. Aika hyvällä mallilla se jo oikeastaan onkin. Aiheeni liittyy rekrytointiin ja on onneksi edelleen mielenkiintoinen omasta mielestäni, niin sitä on ihan kiva tehdä :) Pääsisi vaan tässä vauhtiin taas lomien jälkeen!



Mutta nyt lopettelen ja palaan odottajan ajatuksista opiekelijan ajatuksiin :) Mukavaa päivää kaikille! Paljon tsemppiä pahoinvoinnin kukistamille!



-mammaxneljä ja edelleen nimetön napa 12+ jotain (ei pysy kärryillä :)









Sivut

Kommentit (41)

Unohdin nuo vauvan painot laittaa...nopeastai näin työn lomassa:)



Esikoinen 3440g

kakkonen 3800g

kolmonen 3997g

nelonen 4300g



kestot: 22h, 4h, 6,5h,8h



Nyt takaisin töihin.

hehkuttamaan eli ultrassa oli kaikki hyvin. Aamulla jännitus oli ihan mieletön ja kauhu valtasi mielen mitä lähemmäksi sairaalaa astelin. Vauva oli todella eläväinen ja liikahteli aina kun olisi hyvän kulman saanut :) Mittaa oli päästä peppuun huimat 5,9 cm :) nt oli 1,3 eli normaalirajoissa. Viikot vastasivat hyvin ja vain yksi päivä oli heittoa. Lääkäri oli asiallinen ja teki mielestäni hienosti, sillä kun sai kuvan ruutuun totesi samantien yksi täällä on ja syke hyvä eli poisti kauhukuvani samantien! Olo on nyt tosi hieno! Nyt ekaa kertaa uskallan ajatella että tämä vauva tosiaankin voisi nyt meille tullakin...



Aiemman section (napanuora luiskahti vauvan käden mukana ulos) ei kertonut seuraavaan synnytykseen vaikuttavan, mutta jos vauvan koko alkaa olla loppuajasta ison puoleinen, tarkastetaan tilanne uudestaan eli mahkut normaaliin synnytykseen ovat onneksi hyvät. On kuulemma harvinaista jos kaksi kertaa samalla äidillä napanuoran esiinluiskahdus tapahtuu, mutta mistäpä tuota varmaksi tietää. Mutta nyt leijun ainakin tämän päivän onnen humalassa :)

No olinpa nyt taas omaa napaa täynnä, mutta antanette anteeksi? :)



Aliisalle: Tosi hienoa että saitte asian järjestymään! Onnea sinulle odotukseen!



Kukas se noita opiskeluista kyseli... Opiskelen JY:ssä. Tsemppiä sinulle lopputyön tekoon. On tämä sellaista arkista puurtamista, mutta hyvin istuu perhe-elämään, kun pystyy niin hyvin joustaa menoistaan!



Joku uusi plussannutkin oli... Onnea ja toivottavasti kaikki menee hyvin!



Joku aiemmin puhui, että sylkeä tulee mahdottomasti. Minulla sama vaiva, jatkuvasti saa nieleskellä ja pitäisi olla koko ajan purkka tms. suussa. Alkaa vaan oksettaa tuo nieleskely... en muista että aiemmissa odotuksissa olisi ollut näin...



Sitten toinen seikka mikä tuli mieleeni. Minkä ikäisiä olette olleet kun eka lapsi on syntynyt? Ajattelin vaan, että olemmeko me suurperheelliset aloittaneet jotenkin aiemmin vai olleet vaan ahkeria :) Itse ehdin juuri täyttää 21 kun esikoinen syntyi.



Liitänpä tähän perään nyt oman pikkuisen esittelynkin:

Olen 31 ja mies 35

Lapsia 4; tyttö 96, poika 98, tyttö 01 ja poika 03, nyt la 21.7.

Olen opiskelija, asumme Jyväskylän kupeessa.

Rakensimme 02-03 omakotitalon, 200 neliötä.

Autona chrysler voyager, tosi hyvä kapistus, ainut huono, että tavaratilaa on niin vähän. Isommasta haaveillaan.

Kotieläimiä ei ole :)



-mammaXneljä rv. 12+3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Meillä on isäntä ollut työreissussa risteilyllä, joten en ole juuri ehtinyt kuin konetta päin katsomaan. Eikä kyllä mitään uutta tai ihmeellistä raportoitavaakaan ole. Ellei lasketa sitä, että tänään tuntui vauvan liikkeita :) Kovin hentoista on vielä, mutta toivottavasti pian vahvistuu. Istukka on minulla osittain edessä, joten sekin vaikuttaa.



Tänään kävin kahden nuorimman kanssa Ideaparkissa ostamassa kummipojalle synttärilahjaa. Synttäreitä vietetään huomenna. Kumma paikka sinänsä tuo Ideapark, että ei houkuttele minua sitten yhtään. Vaikka yleensä olen suhteellisen kova kaupoilla juoksija, niin tuossa paikassa on jotain, joka saa minut mieluummin kiertämään paikan kaukaa kuin kurvaamaan parkkipaikalle. Lieneekö olla se, että siellä on tähän asti ollut aina ihan tajuttomasti porukkaa.



Oletteko muuten muut kovia shoppailemaan? Vai kierrätättekö mieluummin vaatteita/tavaroita? Minun heikkouteni ovat lasten vaatteet ja jos rahaa olisi mielin määrin käyttää, tarvitsisi jokainen lapsi varmasti oman vaatehuoneen :) Itselleni olen aina ollut huono ostamaan mitään, paitsi kun on jo pakko. Viime aikoina olen kyllä yrittänyt vähän uusia omaakin garderobia ja nythän sitä taas joutuu ostamaan jotain uutta, kun tämä kumpu tästä kasvaa.



Mutta nyt vuoro teille muille, kyllä te siellä jossain olette kuitenkin ;)



Misti ja masumuru rv 15+1

Kuopus nukkuu ja voisin kyllä itsekin hetkeksi mennä maate. Hirvee tää flunssa ja viime yön vielä valvoin kamalan närästyksen kans. Tein eilen lasagnea ruoaksi ja ei varmaan ollu ihan viisasta syödä sitä niin paljoa. Tää närästys kyllä tehokkaasti pistää kontrolloimaan ruokavaliota, mulle kun ei näin raskaana ollessa nuo närästyslääkkeet tehoa.



Synnytyksestä: synnnytän TAYS:ssa, kuten kolme edellistäkin. Mulla on ihan hyviä kokemuksia sieltä. Nyt kyllä pelkään synnytystä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin, kun on kaks tulossa. Ihan uutta siis tiedossa ja kaikki sissäiset verenvuodot yms pelottaa. Tosin voihan olla, että joudutaan leikkamaan, jos vauvat ovat huonoss asennossa tai jos jotain muuta ilmenee. Silti plajon mieluummin synnyttäisin alakautta, kun siitä oon toipunu ainaki tähän asti aina nopeasti. Meillä ei oo mitään kamalan isoja lapsia ollu, kakkonen isoimpana 3850g (meni 8 päivää yli) ja nelonen pieninimpänä 2980g (syntyi rv38+1). Muut kolme aika lailla 3,5 kiloisia. Nytkään en uskois kaksosten sitten kamalan isoiksi kasvavan. Tosin nyt joudun sokerirasitukseen ensimmäistä kertaa, koska bmi oli 25,5 ennen raskautta. No, sielläpä sitten selviää diabeteksen mahdollisuus ja sitä kautta mahdollinen vauvojen kasvu. Aika kamala olis kyllä jotku 4-kiloset kaksoset saada. Olis maha varmaan aika huikean kokoinen.



Hyvin menee munki ikä tuonne keskiarvoon, eli olin 19 kun esikoinen syntyi ja nyt sitten 31, kun kuudennen ja seitsemännen pitäis syntyä. Me ollaan kans pian miehen kans oltu yhdessä 15v, eli nuorina alettiin seurustelemaan.



Saattoi olla muutakin kommentoitavaa, mutta eipä tule nyt mieleen, eli taidan mennä hetkeksi päikkäreille.



Pipsa+5 ja tuplat rv23+5

Toivottavasti tämä uusi vuosi johtaa nyt siihen toivottuun tulokseen :)



Aliisalle myös onnittelut hyvästä päätöksestä :) Ja siitä, että mieskin nyt ymmärtää, kuinka ihanasta asiasta on kyse. Aivan varmasti pärjäätte vielä yhden vauvan kanssa. Asioilla on tapana järjestyä - siihen uskon minä.



Täällä vietellään nyt sitten kotipäivää. Ja mukavastihan tämä sujuu, ainoastaan sitä lunta kaipailisin, niin että päästäisiin kuopuksen kanssa lumihommiin. Meillä oli tässä joku aika sitten Aamulehdessä jonkun luonnosta ennustajan ennustus tästä talvesta. Hän siinä sanoi, että oikea talvi alkaa etelässäkin vasta tammikuun 20. päivän tienoilla, maaliskuussa on vielä paukkupakkasia ja vappunakin vielä lunta :/ Taitaa käydä jotain tuon suuntaista, tai sitten kohta alkaa jo kesä :)



Pränsikö (?) se kyseli synnytyssairaalaa. Meillä se on TAYS, ollut jo kolme kertaa aiemminkin. Ainoastaan esikoinen on syntynyt K-HKS:ssa. Nyt on vihdoin saatu Tays:ssakin ainakin joku synnyttäneiden osasto remontoitua, niin että huoneissa on vähemmän petipaikkoja ja taitaa olla ihan oma wc ja suihkukin. Olen jo ajatellut " varata" huoneen tuollaiselta osastolta, kun edellisillä kerroilla olen ollut osastolla, jossa vessat ovat käytävillä ja yhteissuihku käytössä ;) Ei vais, sinne mennään, mihin sattuu mahtumaan. Toivottavasti ei sentään käytävälle, niin kuin joillekin on käynyt.



ON: ei mitään uutta länsirintamalla. Tänään olin tosin tuntevinani jotain hentoista liikehdintää, mutta saattaapi olla jotain muutakin. Saisi alkaa tuntumaan, niin ei tarvitsisi miettiä, että onko mentävä neuvolaan sydänääniä kuunteluttamaan. Terveydenhoitaja kyllä toivotti tervetulleeksi, kun eilen uhkasin tulla, kun niiden äänien löytäminen kesti niin kauan. Miten sitä voikin kerta kerrata olla aina vähän vauhkompi kuin edellisillä kerroilla?



Mutta nyt lopettelen, eskarilainen tulee pian kotiin kuudesluokkalaisen saattelemana.



Misti rv 14+4

pränsi siitä jutteli. Itse sain nelosella käynnistyksen ison kokoepäilyn takia. Kakkonen ollut 4200 ja häneltä murtui solisluu, niin siksi ehkä pääsin. Nelonen syntyikin sitten jo 37+5, tosin lopuksi hätäsectiolla, oli syntyessään 3600.



Nyt eilen ultrassa kyselin sitä käynnistysmahdollisuutta section jälkeen

ja lekuri sanoi, että se pitää katsoa sitten lopussa uudelleen, jos näyttää että vauvasta tulee iso. Totesi kuitenkin että onhan sieltä yli neljä kiloinen kuitenkin mahtunut tulemaan ja ponnistusaikakin vain 5 min, niin ei pitäisi olla hätää... No sanonpa vaan sen että on siitä PIKKUISEN eroa punnata yli neljäkiloista kuin kolmepuolikasta... Kolmonen syntyi alakautta ja oli 3600 ja ' lensi' minuutissa ulos :)



Kannattaa ehkä kuitenkin vongata käynnistystä, itse ainakin haluan kyllä painoarviointiin loppuajasta, vaikka se on kyllä itselläni heittänyt aika lailla. Mutta saisi jonkun syyn aikaisempaan synnytykseen. Olo kuitenkin jo niin kypsä aina loppumetreillä ja nyt vielä kesähelteillä pitäisi viimeisillään olla... Aika jännä että sinulla ei pahan repeämisen takiakaan ole sitten aikaisemmin käynnistettäväksi laitettu... Itse ajattelin olla ainakin vikan kuukauden sokerittomalla linjalla, tätini sen nimiin vannoo, mutta onhan noita juttuja kuultu ettei se auta, mutta on ainakin itsellä sellainen tunne, että yrittää jotain :) No aikahan tuon näyttää miten mennään ja kuinka käy! Turhaahan se on suunnitella paljoa etukäteen...



Minulla ei onneksi vauvan koko ole joka kerralla kasvanut. 1. oli 3500 (syntyi 40+3), 2. 4200 (40+2), 3. 3600 (40+2) ja 4. 3600 (37+5).

Meillä nuo pojat näyttäisivät kasvavan suuremmiksi ja poikien odotusaikana minulla on epäilty olevankin sokerin kanssa ongelmia ja nelosen odotuksessa jouduinkin seuraailemaan sokeriarvoja mutta ne pysyi alhaalla.



No nyt taidan popsia aamupalan ja aloittaa kouluhommat! 11 onkin sitten jo treffit ukkokullan kanssa niin käydään yliopistolla syömässä. On muuten hyvä tapa, niin saa itse terveellisen ruuan edes kerran päivässä, kun ei muuten tuu itelleen yksin kotona oikein kokattua!

Ja ruoka maksaa 2,20, joten ei käy massinkaan päälle :D



Hei ja pidetään peukkuja että tällä viikolla saataisiin lumi maahan!!! Enpä muista koskaan odottaneeni enemmän lunta!



Mukavaa päivää kaikille! Uusille testanneille toivon tuubikaupalla vauvaliimaa matkaan ja onnea!!!



p.s. eilen kerroimme ultrakuvan kera kolmelle nuorimmalle vauva uutisesta. 8 vee oli vähän ihmeissään ja tuijotti vaan kuvaa, eikä ymmärtänyt mitä tarkoitetaan, lopuksi sanoi että no ihan kiva ja että oon sitten jo kolminkertainen isoveli :) 5 vee hehkutteli hetken ja sitten unohti. 3 vee ei tajunnut hölökäsen pölähdystä ja kun kerroin hänenkin olleen minun masussa, oli sitä mieltä, että ' no en vammatti oo ollu tun matut, enhän iti' :D joten se siitä sitten :D



-mammaxneljä 12+4, nimeä tulokkaalle koitettiin eilen keksiä lasten kanssa, mutta pertti, matti, ponzo -linja ei oikein vielä innostanu :D













Kaikki näyttää olevan kolmissakymmennissä ja ekat lapset on saatu noin kaksikymmenvuotiaina..:)



Olin 20 kun ekan synnytin ja nyt sitten viidennen syntyessä olen 31.



Asumme omakotitalossa ja olemme juuri muuttamassa uuteen 230 nekiöiseen taloon:) ALoitin opinnot vuonna 1995 ja olen työskennellyt oikeastaan koko opiskeluajan tässä samalla. Joku opiskeli opettajaksi - minä olen tehnyt aika paljon ja pitkiäkin opettajan sijaisuuksia (lukio-yläaste) ja olen ajatellut pätevöittää itseni pedagogisilla opinnoilla aineenopettajaksi.Meillä on koiria, kissoja ja hevonen.



Mä pelkään todella paljon repeämistä. En oikein ymmärrä miksi, sillä ekassa repesin todella pahoin ja jäi hermovamma ja lihaspuutos - ei pahempaa haittaa. Mutta näissä muissa synnytyksissä ei ole juuri repeämiä ollut. Nyt vaan kun kuopus oli jo 4300g niin pelottaa että tämä seuraava sitten viimeistään aiheuttaa repeämiä, sillä gynen mukaan jokainen lapsi painaa vajaa 300g enemmän kuin edellinen. Mulla ainakin tuo pitää paikkansa.



Saako käynnistyksen sillä perusteella että vauva on iso? Mulla on kaikki olleet yliaikaisia ja nyt kaksi vikaa on käynnistettyjä synnytyksiä olleet kuitenkin. Olen itse pienikokoinen ja tuossa kuopuksen synnytyksessä oli kyllä sellainen olo ettei suurempaa enää ulos saa...



pränsi+masuitu 5+



tältä näyttää, sillä aika moni on ollut 20 hujakoilla ensimmäisen saadessaan :) Itse ehdin nyt täyttää 32 ennen tätä viidettä ja hitsi että tuntuu numeroina ikä jo paljolta vaikka henkinen ikä on paaaaaljon nuorempi :D



Täällä oli pari muutakin, jotka ovat teinistä asti olleet miehensä kanssa. Itse olin 14 kun aloimme seurustelemaan, mies oli tuolloin ' jopa' 18 vuotias ja yksissä tuumin onnellisina on oltu siitä saakka. On se vaan ihmeellistä! :) Minulle on joskus ihmetelty sitä, että kuinka on mahdollista että sama mies on pysynyt matkassa noin nuoresta lähtien... Olen siihen vaan vastannyt, että en ole nähnyt aiheelliseksi alkaa vaihtaa kun hyvän olen saanut :D Mutta jos olisi 14 vee nähnyt välähdyksen elämästään nyt, olisikohan sitä uskonut??? Mieheni sanoi, että ei olisi lähtenyt karkuun, vaikka olisi tällaisen hulinan nähnytkin jo silloin ja tiennyt tulevaksi :D no hän on itse 6 lapsisesta perheestä, joten ei pienistä säikähdä.



Kukas se tuumaili sitä että alkaa olla huolissaan vauvan hyvinvoinnin lisäksi myös omastaan... Itselläni on samanlaisa ajatuksia! Ennen olen ajatellut vaan vauvaa, mutta nyt ajattelen, että kamalaa jos minullekin sattuisi jotain, sillä aika joukko jäisi miehelleni äidittömiä lapsia :/

No turhaahan tuota on murehtia, mutta tuo pää kun miettii kaikenlaista... Voihan sitä sattua mitä vaan ja missä vaan...



No nyt ruuan laittoon ja lapsia noutamaan!

Mukavaa iltaa kaikille!



-mammaxneljä ja rv. 12+3 (jospa sen nimenkin nyt jo uskaltaisi keksiä...)

Ei mitään ihmeellistä. Flunssa iski sitten päälle mullekin. Viime viikolla sairastivat lapset. Eskarilaisella ja 5-v:llä meni ohi parissa päivässä, toivottavasti mullakin on nopeempi versio. Kuopus nimittäin oli viikon tosi räkänen.



Tänään alkoi koulut ja eskari ja ihmeen hyvin sitten kuitenkin kaikki heräs ja ehti ajoissa liikenteeseen, vaikka rytmi tuntui olevan viimeiseen asti pyllyllään.



Lemmikeistä, meillä on 10kk ikäinen tyttökoira. On kyllä oikeen ihana lemmikki ja lapset ja mies jo puhuvat toisesta koirasta, mutta en kyllä jaksais heti niitä sisäsiistiksi opetteluita aloittaa alusta. Kiva pitää matot välillä ihan lattiallakin. Katsotaan parin vuoden päästä uudelleen tilannetta sitten.



Asumisesta, meillä on ok-talo, jossa on n.200neliötä. Makuuhuoneita on 6 ja oleskeluhuoneita 3. Kaksi makuuhuonetta on tällä hetkellä asumattomia, muttei tyhjiä ;). Meillä käy myös paljon vieraita kauempaakin, joten yks vierashuone ainakin täytyy kai säilyttää. Mutta ei minusta lapset niin omia huoneita tarvikaan. Kahdella vanhimmaisella on omat huoneet, sitten seuraavilla on yhteinen, joka on niin iso, että sen voi vaikka joskus jakaakin jos siltä tuntuu.



Aliisalle (toivottavasti muistin nikin oikein) voimia tilanteeseen. Toivottavasti kaikki selviää parhain päin. Minäkin olen sitä mieltä, että kyllä ne raha-asiat selviävät ain ajotenkin, niitä on turha liikaa etukäteen murehtia. Ja minäkin olen sitä mieltä, että jos päädyt aborttiin miehen mielipiteen takia, niin mieti miten se tulisi vaikuttamaan teidän suhteeseenne jatkossa. Toivottavasti saatte asian selvitettyä.



Tsemppiä ultraan huomiseksi ja jollakin tais olla ultra tänäänkin. Kuulumisia ois kiva lukea.



Nyt on kyllä jo alkanu ne täydelliset, eli meen.



Pipsa+5 ja kaksoset rv23+3

Uusia taas mukana, mukavaa :) Ja tervetuloa!



Minä olin ehtinyt täyttää 20v, kun esikoisemme sain. Raskaaksi tulin siis 19v, mutta ihme ja kumma, se otettiin silloin lähipiirissä todella hyvin vastaan, vaikka silloinkin oli opinnot kesken :) Eri opinnot sentään kuin nyt ;)



Tuli muuten tuosta marinoX:in tekstistä mieleeni, kun mainitsit, että et ole vielä synnytyksestä huolissasi, että miettiikö kukaan muu sitä, että itselle voisi sattua jotakin synnytyksen aikana? Aiemmin olen aina ollut " huolissani" vain siitä, että jos vauvalla menee jotain vikaan, mutta tällä kerralla mietityttää väliin myös se, että entäpä jos minulle tapahtuu jotakin.



Ja sitten sitä esittelyä:Eli minä olen 32v ja mies on 35v. Lapsia tähän mennessä 4. 12v tyttö, 9v poika, 6v poika sekä 2½v tyttö. Yksi km oli ennen kuopusta. Ja nyt siis la 060707. Yhteistä taivalta meillä miehen kanssa takana jo 16 vuotta, eli puolet minun elämästäni :) Asumme myös ok-talossa, Pirkanmaalla. Minä olen ensimmäiseltä koulutukseltani lastentarhanopettaja, mutta nyt siis työn alla kaupalliset opinnot. Mies on kaupallisella alalla.

Autona meillä tällä hetkellä Opel Zafira 7-hengelle, mutta mies haaveilee jo pikkubussista. Kotieläiminä löytyy koira, 2 marsua ja kääpiöhamsteri.



Siinähän sitä taas tulikin. Nyt muihin hommiin välillä :)



Mahatauti kaatoi sitten minutkin täksi päiväksi petiin. JÄRKKY MIKÄ OLO! Lasten kanssa mietittiin että on se onni kun on muutoin terve äiti! Aamupäivällä nukahdin kesken vahtimisen ja kaikki purkkapussin purkat oli juniori maistellut ja sylkenyt maahan. Koko mökki oli äkkiä hujan hajan. Ihana kun vanhin lapsi tuli koulusta niin hän raivas paikat ja kysyi että saako tehdä ruuan. Makaroonia, keitettynä. Bon apetit! Toivottavasti huomenna olo jo parempi!!!



Mukavaa alkanutta arkea kaikille! Hulinaa ja huisketta! ;)

t: ulmeri rv 11+ 5

Heh, enhan ma taaltakaan osaa pois olla, vaikka kuinka niin suunnittelin!

Laitan nyt sitten samalla esittelya: eli olen 37v, mies 40. Ekan saadessani olin 22(3kk vajaa 23). Nyt taman viidennen tullessa kuukautta vajaa 38! Ja viimeiseksi jaa meidan perheessa! Miehellahan on haaveissa aina ollut 6 lasta; mutta ei taida meikalaisen fysiikka enaa uusia kestaa.

Lapsia on 4. Tyttoja joka iikka, ikavuosia tana vuonna 15/11/8 ja 4.

Mulla on ollu paahanpinttymana etta haluan edellisen ' vauvan' kasvatettua ennen uuden tuloa. Siita nuo 3-4 vuoden ikaerot. Ja viimeisen kohdallahan (niinkuin tamankin) ettei vauva vaan antanut kuulua itsestaan, erona tahan kertaan, etta viime vuonna mulla oli tm ja 2km.

Asutaan ulkomailla; omassa ok-talossa joka on aivan liian pieni meille jo nyt. Uutta suurempaa ollaan aloittamassa kevaalla. Koira on tuolla pihalla rakottamassa, kaiken tan hulinan keskella.

Me kaydaan Suomessa n. kerran kahdessa vuodessa; nyt jo nain isolla sakilla vaan osa mukana. Matkat kun vievat mannaa aivan liikaa!

Itse oon ollu kotiaitina alusta asti tanne muutettuani, mies on myyntipaallikkona ulkomaalaisessa firmassa.

Siinahan ne tarkeimmat.

Omaan napaan sen verran ettei ainakaan toistaiseksi ole mitaan oireita?! Jotkut hajut tuntuvat ikavilta ja hajuaisti on jo voimistunut huomattavasti. Ja viluttaa, muttei sen kummempia ainakaan viela.

Mulla muksut ovat olleet ' pienia' ; eka syntyi rv36+6 2490g kaytetiin kylla kaikkia apukonsteja, tarjosi paata vaarin ja ulos autettiin sitten imukupilla. Kakkonen oli 3100g ja ihan luomuna tuli, samoin kolmonen 2990g. Nelonen kaynnistettiin kun kesakuun helteissa en yksinkertaisesti enaa jaksanut lyllertaa! Nopeasti sitten tulikin 2880g, 2h30min tiputuksen aloituksesta. ; nama kilot on kylla ihan ulkomuistista jokusen gramman heittoja voi kylla olla!

Tasta vauvelista toivon vaan terveytta, ja synnytyksen aloitusta supistuksista! Mutta kun syyskuun vauvaksi on tulossa, tuskimpa jaksan naita yli 40 asteen elokuun helteita ja jattisuurta vatsaa... toivotaan parasta!

Mutta nyt loppukoon romaani, sori vaan etta puhe jai paalle!

Kaikille oikein hyvia vointeja. Leannalle ja Luminalle ihan omat *vilkutukset!!

toivoopi pikkuisen enemman innoissaan oleva -levinia-

Toivottavasti pearl pääset pian tänne puolelle. =) Mulla taas Jkl on ollut paras paikka synnyttää. (Kokemusta kolmesta eri synnäristä) Se on niin monesta tekijästä kiinni, millaiseksi kokemus kulloinkin muodostuu. Mulle osui kohdalle mukavia kätilöitä. Mutta varmaan sekin on makuasia, millainen on hyvä kätilö. Ja niille kätilöillekin voi osua huono päivä... Toivottavasti on kesälläkin yhtä hyvä kokemus kuin edellinen ja sullekin sitten kun sinne asti pääset.



Talvikin näyttää tulleen ainakin tilapäisesti. Saisi nyt lumet pysyäkin niin olisi lasten kanssa mukavampaa. Kummasti viihtyivät tänään pihalla pitkään, kun oli lumileikkejä. Päivällä juuri mietin, että ensi talvena meillä sitten kai on yksi lapsonen lisää. Hurjaa ja ihanaa...



Onko teistä muuten kukaan kantoliinaillut tai aikoisi liinailla tulevan vauvan kanssa? Itse en ole aiemmin liinaillut, rintareppua oon kyllä käyttänyt ja sylissä paljon pitänyt vauvoja. Nyt kiinnostaisi kovasti tuo liinailu ja olen koittanut siihen vähän tutustua. Tietoa on netissä suorastaan ylenpalttisesti, mutta ehkä siihen viidakkoon löytyy joku tolkku... Mutta kiva olisi kuulla kokemuksia (hyviä ja huonoja), jos sellaisia löytyy teiltä.



Viikonloppuna on tullut nukuttua enemmän kuin aikoihin. Ei oikein tuo unirytmi arjen mukainen ja viikon aikana tuli univelkaa. Nyt pitäisi päästä toden teolla arkirytmiin kiinni. Onneksi leppoisa viikonloppu takana.



Mukavaa viikon alkua!

Meiramiina 13+2

Hei!

Palailin parin kuukauden jälkeen tietokoneelle, ja huomasin, että täältähän löytyy porukka, jossa pohditaan ihan samoja asioita kuin mitä itsekin mietiskelen. Olin viime kesänä innolla mukana tuolla odotuksen odottajissa neliapiloissa, mutta syksyllä en jotenkin jaksanut nettijuttelusta innostua, ehkäpä nyt sitten...

Olen 32, mies 30. meillä on kolme lasta, yksi 5v. poika ja tytöt 4 ja 1,5v. Olen gradua vaille valmis ope, opinnot aloitettu 1993, siis kauan ennen lapsia. Nyt lasten kanssa olen ollut on/off opiskelija ja välillä tehnyt ihan täyspäiväisesti töitäkin. Näillä näkymin olisi yritystä saada gradu valmiiksi vielä ennen neljännen syntymää, la on 9.4. Olen siis tällä hetkellä kotiäiti, gradunteko ajoittuu lähinnä iltoihin ja öihin.

Asumme omakotitalossa, neliöitä on joku alle 150. 1980 rakennetussa talossa riittää remonttia, mutta onneksi suurimmat on jo saatu tehtyä. Autona meilläkin on Chrysler Voyager, johon tuleva perheenjäsenkin vielä mahtuu.

Olen menossa synnyttämään Helsinkiin NKL:lle. Samassa paikassa olen kolme aikaisempaakin pukertanut. Tällä hetkellä en osaa kovasti synnytyksestä olla huolissaan, vauva ja minä olemme molemmat voineet tähän asti ihan mukavasti. Itse asiassa ihan alkuraskauden väsymystä lukuunottamatta, tämä taitaa olla tähänastisista helpoin odotus.

Kun nyt luen tätä, vaikuttaa koko elämä olevan tosi hyvin , mutta huonojakin päiviä tämän mamman kalenterista löytyy. Esikoisella on aika mahtava välillä väkivaltainen viisivuotiaan uhma, joka usein väsyttää ihan täysin. Lisäksi 1,5 vuotias on myös aloittanut omat känkkäränkkänsä, joihin ei niihinkään tunnu auttavan muu kuin aika ja odottaminen. Keskimmäisellä on yökastelua joka uuvuttaa aina välillä koko perheen, kun pitää sitten yökaudet kukkua hereillä vaihtamassa lakanoita ja istuttamassa yhtä neitoa potalla.

Tästä tuli nyt romaani, anteeksi vain!

Onnea plussanneille ja jaksamista kaikille väsymyksen ja pahanolon uuvuttamille!

MarinoX

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat