Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Eli tilanne on nyt se, etten yhtään viihdy työssäni, josta olen nyt hoitovapaalla ja olen useesti miettiny uudelleen koulutusta.

No mulle selvis, että hoitovapaalla voi opiskella ja löytyi vielä jopa aikuiskoulutus siltä alalta josta olen aina haaveillu!

Hetken mietinnän jälkeen hain kouluun ja pääsin..

Nyt koulu alkais huomenna, mutta mua ahdistaa yhä vaan enemmän lapsesta " eroon" joutuminen ja hoitoon vieminen.

Lapsi on nyt 1v1kk ja pääsee mun tädin luokse hoitoon. Eli siinäkään ei sinäänsä ole ongelmaa, onhan kuitenkin tuttu hoitaja..

Mutta..

Se ajatus etten näe kaikkia uusia pieniä asioita mitä se joka päivä oppii (siis niiden ekaa kertaa) ja mä niin rakastan sen kanssa leikkimistä ja touhuumista!

Voi että kun tietäis mitä tekis, mua niin itkuttaa ja rintaa puristaa. :-(

Sivut

Kommentit (48)

Eli, jäisin nyt kotiin lapsen kanssa ja kotona ollessani miettisin alan vaihtoa ja eri tapoja toteuttaa se.



Lapsi kehittyy huimaa vauhtia juuri nyt. Olisi sääli jäädä näkemättä ja kokematta sitä.



Alle 2-vuotiaana kehittyy myös lapsen perusturvallisuudentunne, läheiset ihmissuhteet ja luonne merkittävästi.

Onpa hyvä kuulla, että viikko meni noin hyvin ja saat ajattelemaasi enemmän olla lapsen kanssa opiskelun ohessa. Ja onhan se lapselle tosi hyvä kun saa olla sukulaisen hoivissa. Heille syntyy elinikäinen hieno suhde.



Onnea tiellesi!



T: mummo

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tota samaa asiaa oon tässä nyt pyöritelly mielessäni, että jos mä menisin koittamaan vaikka täksi viikoksi, että miltä tuntuu ja miten lapsi asian ottaa! Ja tekisin päätökseni sitten vasta.

Miten sä olet kohtalotoveri? Ootko menossa vai mennyt kouluun?

Minkä päätöksen teit ja miten kävi?

ap

sillä tiedän hänen olevan erinomaisessa hoidossa tätini luona!

Vaan mua ahdistaa se kun haluaisin itse hoitaa tuon rakkaani, nähdä kaikki pienet jutut joita se joka päivä oppii, leikkiä ja helliä sitä.

Aivan ihanaa on, kun se päiväunilta herää, huhuilee äitiä, hihkuu ja kikattaa!

Sekin jää näkemättä..

Soitin äsken äidillenikin ja se myös patisti mua kouluun.

Tää on mulle äärettömän vaikee ratkasu, mut tänään se on lopullisesti tehtävä..

ap

Entä jos aloitat koulun ja JOS tuntuu sitten ylivoimaiselta, anot lykkäystä jo aloitetulle opiskelulle?! Lykkäyslupa saattaisi irrota helpommin ja näin voisit ensin kokeilla, miten lähtee sujumaan. Tietäisit, ettet ole ainakaan tehnyt hätiköityä päätöstä suuntaan tai toiseen.

Meillä on Siemensin aivan vasta ostettu tiskikone (yks perhanan murheenkryyni). Menee kohta hermot kun se näyttää jättävän astioihin pesuainejäämiä vaikka mitä kikkoja yrittäis. Aina saa huuhdella kipot ennenkuin uskaltaa syödä. On kokeiltu tabletteja ja jauhemaisia pesuaineita, on veivattu kirkasteen määrä isompaan ja pienempään. Paikallinen vesikin on pehmeää niin että pehmennyssuolaa ei tartte käyttää. Potkin kohta pihalle koko koneen, alkaa olla ikävä vanhaa Cylindaa joka pesi aina kunnolla. Onko joku tietty pesuainemerkki hyvä, kannattaako kokeilla nestemäistä?

Elämä kirkastuu! :) Näin näistä elämän haasteista selvitään. Idearikkaudella, rohkeudella ja tietämällä, että suurin osa päätöksistä ei ole peruuttamattomia. Voimia, rohkeutta, oppimisen iloa (sinulle ja lapsellesi) ja auringon valoa! Kyllä me pärjätään! Kohtalotoverisi

Meni yllättävän hyvin! lapsi ei oo yhtään itkenyt hoitoon menoa ja muutenkin ollut ihan normaali. Ainut ongelma ollut se, ettei lapsi suostunut nukkumaan päiväunia tädin luona ollenkaan.

Torstaina oli ottanut kyllä pikku tirsat ja eilen haettiin jo niin ajoissa, että pääsi kotiin nukkumaan.

Mulle ne pari ensimmäistä päivää oli vaikeimmat. Olin ihan hermostunut koulussa ja iltaisin itketti.. Mutta on alkanut jo mullekkin helpottamaan kun lapsi tän kuitenkin näin hyvin otti.

Kivointa tässä on se, että mulla ei ole ainakaan seuraavaan 5 viikkoon maanantaisin koulua lainkaan ja tiistaikin on lyhyt päivä! Lisäksi koulussa on mahdollisuus tehdä aika paljon myös etätöitä, saan sitten olla enemmän lapsen kanssa. :)

Eli näillä näkymin jatkan koulussa.



ap

Itse olen paininut saman ongelman kimpussa. Mä päätin silloin että lykkään koulua ja olen lapsen kanssa kotona. Tulinkin pian uudelleen raskaaksi ja olen nyt kotona kahden lapsen kanssa. kuopuskin täyttää pian kolme. Olen siis ollut koko ajan kotona ja hetkeäkään en ole katunut. Näitä aikoja ei olisi voinut mikään muu korvata ja olen suunnattoman onnellinen useasta kotonaolo vuodesta. Keväällä menen töihin ja toivottavasti ensi syksynä saan aloittaa opiskeluni. Tosin en vieläkään raaskisi laittaa lapsiani hoitoon.

Kumpaa katuisit enemmän:

Ettet ollut lapsesi kanssa, kun hän oli pieni, vai ettet käyttänyt hoitovapaatasi opiskellen?





Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillään.

-Pikku Prinssi-

mutta tässä on vielä sekin juttu, että työ jota nyt teen on paitsi epämieluista myös hyvin raskasta. En usko, että sitä pystyy tekemään enään 50 vuotiaana sillä työasennot on vaikeita ym. eli alan vaihto tulee varmaankin jossain vaiheessa kuitenki eteen.

Toisaalta lapsi on nyt pieni ja tää on ainutlaatusta aikaa, eikä tätä korvaa mikään, mä niin nautin näistä pikkuasioita tuon lapsen kanssa!

Hankalaa..

Mä oon nyt monta viikkoa harkinnu peruuttavani kouluun menon, mut mies patistaa ja järki sanoo muuta.

Ja nyt on edessä että huomenna pitäis mennä. :-(

ap

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat