Seuraa 

Minulla on kesällä 9-vuotta täyttänyt tyttö, joka on aina ollut reipas ja ulospäinsuuntautunut. Mutta, nyt parin viikon ajan, on ollut pelkoa vähän joka suuntaan. Ja pahin tästä on pelko, että minulle, äidille, sattuu jotain. Ja tämä on nyt todella voimakasta; alkaa näyttää siltä, että harrastuksetkin alkavat jäämään tämän takia, kun ei voida sen aikaa olla erossa minusta. Tämä ahdistaa tyttöä itseään ja tietenkin myös minua, kun tuntuu että on "seurannassa" koko ajan...



Ollaan tytön isän kanssa erottu 7 vuotta sitten ja isän tapaamiset ovat nykyään melko vähissä, joten toisaalta ymmärrän "pohjan" tälle pelolle. Meillä on kuitenkin tässä vuosien saatossa ollut jos jonkinlaisia "kausia" tytön kanssa (mahakipua, nukkumisvaikeuksia) ja näiden johdosta ollaan käyty perheneuvolassa juttelemassa ja paljon käyty lävitse myös tätä isäjuttua (tällä hetkellä ei käyntejä opäällä). Ja hänen kanssaan on puhuttu, että jos joku sellainen tilanne tulisi niin varmasti löytyy aikuisia, jotka pitävät hänestä huolen (olen tämän nyt ottanut sillä tasolla puheeksi, että jos vaikka taitan jalkani ja joudun sairaalaan).



Meillä tuo tytön luonne on niin monimutkainen, kun on olevinaan kauhean reipas, omatahtoinen ja tempperamenttinenkin, MUTTA kuitenkin sieltä pohjalta löytyy todella herkkä mietiskelijä. PENEN psykologinkin mielestä tyttö on ihan normaali ikäisensä, joskin vaan hieman liian "välkky" - miettii liikaa kaikkia asioita.



Olisinkin nyt kysynyt, että onko kellään muilla samanlaista, että onko taas jokin ikään kuuluva juttu, joka menee ohitse ajan kanssa, kuten kaikki muutkin vaiheet? Tuokin on niin jännä, että mikä nämä vaiheet aina laukaisee, kun ne alkavat ihan että naps; ilman mitään (ainakaan itselle) näkyvää syytä....



Kiitollisena odottelen muiden kokemuksia!

Kommentit (2)

ollut aina aremmanpuoleinen tyttö, nyt 9v. Kovasti mietii kaikenlaista, on myös muutamia pelkoja. Kuulin neuvon (ns. aktiivinen kuuntelu), jota olen miettiny alkaa noudattaa, eli kun ihan istuu ja kuuntelee lasta ja sitten toistaa, mitä lapsi sanoo. Seuraavaksi vain odottaa, mitä sitten tyttö sanoo ja taas toistan sen eri sanoilla. Vasta jonkun lauseen jälkeen voi päästä "itse asiaan" eli varsinaiseen huolenaiheeseen. En tiedä vielä, toimiiko..

Oma lapseni vahti minua pitkään. Ei silmistään päästänyt pitkään aikaan isänsä kuoleman jälkeen. Tietenkin lapsen perusturvallisuus oli järkkynyt ja pelkäsi menettävänsä minutkin.



Lapseni ystävä alkoi yllättäen oireilla samalla tavoin. Alkoi vahtia isäänsä, ei päästänyt silmistään. Pelkäsi kai, että hänenkin isänsä voisi yllättäen kuolla, kadota hänen elämästään.



Lapsen maailmassa nuo ovat todella isoja juttuja. Pelko yksinjäämisestä ja iitä, kuka sitten pitää huolta..



Onko lapsellasi puhelin? Voisiko sinne tallettaa pikavalintoihin jonkun tutun ja turvallisen aikuisen numeron, jos tulee hätä eikä äitiä saa kiinni?



ainakin meillä toimii. Lapsi tosin saa puhelimen prepaid-kortilla käyttöönsä vain matkoilla tms erikoistilanteissa. Tuntee olonsa turvallisemmaksi, jos tietää voivansa soittaa mulle/läheiselle aikuiselle jos esim. lentokentällä kadottaa mut silmistään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat