Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9249827&p=5&tmode=1&smode=1



Kokeillaanpa aloittaa ketjua. Ohessa linkki viikonlopun ketjuun.

Sivut

Kommentit (40)

Kauhistus kun on paljon meitä liikkeellä ;)



Muillakin näkyy olevan samoja tunteita ku itsellä. Syyllisyyttä saikkarista jne. varsinki ku mäkin oon määräaikanen. Mut alkaa jo helpottaa ku tajuun miten puhki olin. Käy päivällä isossa marketissa nii illalla supistelee kävelyn paljoudesta...



Olen ostellut jo jonkin verran vaatetta ja neulonut jopa itse!!

Ensisynnyttäjänä vaan tuntuu et on vähän pihalla et mitä oikeesti tarttee, miten paljon ja mikä on käytännöllistä eikä vaan söpöö jne. Joten jos on vaatetuspolitiikkaan hyviä vinkkejä ne otetaan vastaan.



Nla oli eilen ja kaikki hyvin, sf ihan keskiarvossa ja rautatabletit voin unohtaa vihdoin. (sekottivatkin mahan) Mulla onkin parempi olo kävin myös uimassa ahtautuneena pienen pieniin bikineihini :D



Hyvää vointia kaikille!

vielä ennen kuin alkaa hommiin (oho, onpä käynyt kuluneeksi mun suusta tuo lause). Eilen saatiin täällä äitiyspakkauskin. Ja samalla kun sen pakkauksen avasi, alkoi itselle kamala " kaikki paikat valmiiksi" -vietti. hirveät suunnitelmat jo tein vaatteiden pesustakin ja pinnasänkyäkin piti alkaa jo miettimään. Jännä juttu miten se ajatuksenkulku muuttuu, aiemmin sitä mietti että kaikien kyllä ehtii tehdä ja hankkia maaliskuussa. Pitää nyt vaan koittaa vähän hillitä itseä :D



Ja tuosta synnytyksestäkin oli puhetta. Minuakaan ei synnytys sinällään pelota (toisaalta helppoa olla ensikertalaisena kun ei tiedä mitä tulevan pitää). Ainoastaan mukelon puolesta on suuri pelko. Varmaan sitä on lukenut liikaa kauhujuttuja Muutenkin sitä on niin hermoheikko, iskee aina hepuli, jos ei liikkeitä tunnu tiettyyn aikaan jne. Itse olen laittanut miettinyt, että pelkällä ilokaasulla lähdettäisiin puuhiin. Kun siipalle moista selitin, niin se vaan nauroi, mokoma! Toki voi hyvinkin olla, että meikä on heti ensimmäisenä ottamassa kaikki maailman puudutteet, eli lienee aika turha sen kummemmin itse synnytystä " suunnitella" .



Mutta nyt töihin!



Coltsfoot ja Elsa liekkö 27+4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Niina kyseli maidon tulosta. Minulla tulee tippa jos puristaa, sellaista kirkaanvaaleaa.



Supisteluja on ollut, sellasia napakoita kivuttomia kovetteluita päivittäin useita, lähinnä liikkumisen yhteydessä. No, tänään sain sitten spesialistilta kuulla että kohdunsuu olisi vähän lyhentynyt ja pehmennytkin. Sairaslomalle kirjoitti. Viikon kuluttua kontrolloidaan tilanne. Saas nähdä mitä tästä tulee...



Masussa metelöidään oikein kunnolla. Kaveri oli gynekologilla käydessä pää alaspäin. Kuulemma hyvin keskikokoiselta vaikutti, ja SF-mittakin asettui hieman keskikäyrän alle. Eli oli terkka mitannut aika reilusti yli! Hän sai vajaa 3 vkoa sitten mitaksi 26 cm ja tänään gynekologi 25 cm! Olipa muuten mukava lääkärikäynti. Asiantunteva olo tuli kyllä henkilöstä ja kaikinpuolin hyvä mieli. Elämäni toinen käynti mies-gynellä.



No, nyt sitten pitäisi ottaa lunkisti eikä sais niitä hirveitä kävelylenkkejä vetää. Sohvalle vaan... just tuossa noita sairasloma-asioita murehdinkin eri ketjussa, kun tuntityöläinen olen (sijainen) ja mietityttää että maksaako työnantaja mulle palkkaa nyt ennenkuin kelalta alkaa tippua sairaspäivärahaa. Mutta ilmeisesti kuntatyönantajan kuuluu maksaa 2 vkoa. Huh...



Kohta alkaa huippumalli haussa! Telkun ääreen siis!



Niinu + napero 28+1

Piiiitkästä aikaa on aikaa ja vähän voimia tulla kuulumisia kirjoittamaan.



Viime viikolla sairastettiin koko perhe vatsatauti ja sain oltua kokonaisen päivän töissä kun iski kamala selkäkipu, kävin siis tänään lääkärissä vaivan takia ja viikko saikkua tuli heti. meinasi että on noidan nuoli, määräsi panaod kipulääkettä ja lepoa, mikä ei ole niin helppoa tuon melkein 2v poitsun kanssa. Olisin toivonut että lääkäri olisi katsonut kohdunkaulan tilanteen kun supistellutkin on viime aikoina vähän normaalia enemmän mutta kun kyseessä oli ortopedi niin ei ottanut asiaan kantaa. Meillä päin on vain 2 neuvolalääkäriä alussa ja 1kk ennen laskettua aikaa. Pitää vielä kuullostella ja vaikka käydä yksitisellä jos alkaa kovasti mieltä painamaan.



Muuten vointi ollut aika tasainen, tuntuu sitä kuin uusia vaivoja ilmaantuisi koko ajan lisää. mm. närästys, turvotus jatkuva vessahätä, väsymys (vauveli pitää sellaista myllerrystä öisin että ajoittain haittaa jopa nukkuista), painoa vaan kertyy koko ajan lisää mikä alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttämään.



Itse en ottanut äitiyspakkausta kun npita vauvan vaatteita ja tarvikkeita edelliseltä jo aika kiva määrä. Joen odottelen nyt tässä sitä huimaa raha korvausta tilille että pääsee ostamaan jotain pientä ;)



Vauvan vaatteita en ole vielä viitsinyt kaivaa komeron perältä enkä ihan heti sitä teekään jos tässä joutuu vielä pitkäänkin kotona löhöilemään niin onpahan myöhemmäksi sitten puuhaa.



Maitoa tulee tai siis kirkasta nestettä yleenä silloin kun ottaa rintaliivit pois.



G: Pelottaako monia tuleva synnytys??Itse olen alkanut hieman pelkäämään kun on tullut liikaa mietittyä että mitä kaikkea voi mennä pieleen..Ja toisaalta kipu asiakin on alkanut vähän vaivaamaan. Ekasta synnytyksestä jäi ihan hyvät muistot, ainoastaan immukuppi avustuksen olin voinut jättää väliin kun jouduttiin leikkaamaan välilihaa ja se ei ollut kauhean mukavaa.

Mulla tulossa vielä yksi ultra 5vkon sisään istukan sijainnin takia (etinen istukka) ja sen jälkeen on varmaan edessä synnytystapa arvio kun edellisessä synnytyksessä jouduttiin sitä imukuppia käyttämään..



Noh kello jo rientää että pitää poju hakea hoidosta ja sitten voisi kokeilla sitä kipulääkettä, vaipua vähäksi aikaa uneen kun mieskin tulee kotiin.



Sateista tammikuun päivää isoille mahoille ja pikku asukeille!



Sanna 25 tasan

Kiva, kun viestejä kertyy tähänkin pinoon :o) Olin joululoman nettipimennossa ja sillä aikaa on kyllä kirjoitteluaktiivisuus lisääntynyt. Ehkä muitakin alkaa yhä vähemmän kiinnostamaan töiden tekeminen ja synnytyksen lähestyminen alkaa jo tuntua... Mukavaa kuitenkin lueskella kaikkien kuulumisia.



miksukka81 kyseli onko kukaan ollut masentunut odottaessaan. Tuskin tuo on kovinkaan harvinainen tunne. Sitä vaan vielä korostaa se, että yleinen (varmaan jostain amerikkailaisista tv-sarjoista) omaksuttu käsitys on se, että kaikkien pitäisi olla onnensa kukkuloilla, kun on raskaana. Ei se aina ihan niin mee. Mulla oli esikoisen aikana just äitiyslomalle jäädessä paniikki, kun ajattelin, että tässä sitä nyt vaan kotona ollaan ja vielä kun määräaikaisissa töissä olin, niin pelkäsin kovasti saanko uudelleen töitä äippärin jälkeen ja mistä niitä saan, kun ei tää nyt niin kovin iso paikkakunta oo. Hitusen samoja fiiliksiä alkaa olla nytkin, kun edelleen oon määräaikaisena, mutta nyt on kyllä esikoisen vauva-ajoilta kokemusta _ihanasta_ kotona olemisesta (vaikka meillä vauva-aika menikin ihan plörinäksi ekat 7 kk, kun lapsella epäiltiin epilepsiaa ja ties mitä ja poika pääsi teholtakin pois vasta 1,5 kk:n iässä) ja lisäksi mulle on muodostunut ihan mukava tukiverkko meidän mammaporukasta, joiden kanssa odoteltiin vauvoja pari vuotta sitten. Kotona on siis oikeasti ihan mukavaa olla, vaikka näin töistäpäin katsottuna tuntuu, että kaikki on töissä ja mitä mä yksin siellä kotosalla teen. Kannattaa vaikka neuvolan kautta kysellä onko heillä mitään toimintaa odottajille ja yrittää löytää ihmisiä samassa tilanteessa. Meillä ainakin neuvola järjesti perhevalmennusryhmän äideille pari tapaamista kun vauvat oli parin kuun ikäisiä ja sen jälkeen on tapailtu omatoimisesti. Vaikkakin mä löysin tämän tiiviimmän mammaporukan tämän vauva-lehden keskustelupalstan kautta, kun eräs nykyään erittäin hyvä ystäväni, mutta silloin ihan tuntematon alkoi huhuilla palstalla paikkakuntamme odottajia kokoon :o)



Tässä raskaudessa taas mua on masentanut tosi pahasti se alun pahoinvointi ja jotenkin pelkään kaikkia juttuja enemmän. Mikä varmaan johtuu myös osaltaan tuosta esikoisen vaikeasta alusta. Nyt kuitenkin osaan jo ajatella, että kyseessä on rajallinen aika ja että kunhan tästä kesään päästään, niin ei tarvi enää mahakkaana vaappua. Ajatelkaa mikä kesäloma on edessä! Tuossa syys-lokakuun tienoilla olin kyllä tosi masiksessa olojeni kanssa. Kyllä niitä alakuloisia fiiliksiä siis on ja tiedän, että en oo ainoa tämän asian kanssa. Jos oikein pahalta alkaa tuntumaan niin kannattaa avata suunsa asiasta neuvolassa, jotta pääsee tarvittaessa enemmänkin keskustelemaan asiasta. Ehkäpä kuitenkin vähemmistöllä on kyse oikeasti masentumisesta.



A.A. rv 26+6 ja sokerirasitus huomenna (ai miten niin pelkään sen tulosta :o)



ps. niin muuten, ne alkuviikon supistelut taisi jäädä pois. Ehkäpä tästä selviän ensi viikon neuvolalääkäriin ilman ylimääräisiä lääkärikäyntejä.



Maanantaina satutin töissä selkäni. Onneksi oli tiistaina neuvolalääkäri, joka kirjoitti heti kaksi viikkoa sairauslomaa. Ja kipuun kehotti ottamaan Buranaa! Piti ihan varmistaa, että olin kuullut oikein, olen aina luullut Panadolin olevan ainoa särkylääke raskaana oleville. Lisäsi vain siihen, että rv 32 saakka voi ottaa. Mitähän sen jälkeen tapahtuu?



Neuvolan ikivanhalla ultralla painoarvio oli silloin tiistaina rv 25+6 950g.

Lisäksi kävin sokerirasituksessa ja ekan kerran oli arvot koholla. Kättärille siis muutaman viikon sisällä jonkinlaiseen mittaukseen ja kontrolliin.



Torstaina kävin sitten 4d-ultrassa. Olipahan kokemus. Heti ensivaikutelma vauvasta oli, että näyttää meidän nuorimmaiselta. Silloin oli rv 26+1, mutta tämä Cacciatore sanoi, että vastaa kokoa 27+4, aika iso ero. Vauvan painoarvio oli silloin 1047g. Olisikohan jo sokereilla vaikutusta.



Sukupuoleen sain varmistuksen, eli sama oli jonka olin itse jo rakenneultran kuvasta päätellyt. Vauva oli kasvattanut jo pitkän tumman tukan. Sitä siinä sitten ihmeteltiin pitkän aikaa. Mahtaakohan mun näin aikaisin alkanut närästys johtua siitä.



Alkaa kaikki vauvatavarat olemaan jo valmiina. Ne on jälleen kerran haalittu kasaan. Olen aina myynyt vaunut, sitterin, rintarepun jne. Vaunut ostin uutena, lähes kaiken muun olen löytänyt kirpputoreilta.



Ensi viikon huilailen kotona ja sitten yritän vielä palata töihin. Voi olla, että kovin montaa viikkoa siellä ei enää pysty olemaan. Jos vanhat merkit paikansa pitävät.



5vekaraa ja lisänumeo 26+3

Itse oon sairaslomalla toista viikkoa, nivuset olleet aika kipeät. Ärtyy jo kävelylenkeistäkin. Saa nähdä miten tän viikon jälkeen töihin meno. Pari päivää on ollut pitkästä aikaa hiukan pahan olon tunnetta ja just tollanen ylensyöneen tunne.

Äitiyspakkauksen myöntämisestä tuli eilen kirje.

Huomenna neuvolalääkäri täytyy sen kanssa jutella tosta töissä olosta.

Muistaakseni Jorvissa oli vkosta 34 alken tutustumiskäynnille mahd.mennä mikä musta aika myöhään kun itse ainakin ajattelen et vois helpottaa mahd. synnytyspelkoja kun vois nähdä jo paikan yms. etukäteen.

Huomenna kyselen tota perhevalmennusta neuvolasta, alussa täti puhui et vuoden alusta mut sen jälkeen ei oo ollut puhetta.

Nyt ruvennut hiukan pelottamaan se kun vauva iso ja voi mennä kuulemma yli 4kg et jos menee pystynkö synnyttään tai tutkitaanko sitä jotenkin et mahtuuko yms. aiemmin en oo synnyttänyt.

Tänään miehen kanssa leffaan ja kiinalaiseen syömään, hassua kun välillä tulee sellaisia älyttömiä hellyyspuuskia et pakko pussata yhtäkkiä tms. Onhan se toki ihana en minä sitä sano...



Suffels 26+5

Jospas nyt viimein saisi taas vähän kuulumisia tänne. Onpas kiva lukea, kun meitä on täällä jo tosi paljon aktiivisesti kirjoittelelemassa.



Kävin eilen sokerirasituksessa, eikä niissä arvoissa ollut mitään häikkiä (4,4-5,5-4,1). Ehkä mä nyt voin luopua niistä kotimittauksista, kun eihän mulla todellakaan oo mitään raskausdiabetestä, vaikka neuvolantäti niin alkuraskaudessa koitti väittää.

Eilen kävin myös ylimääräisessä ultrassa, kun piti tarkistaa istukan paikka (rakenneultrassa oli kohdunsuun päällä). Nyt se oli kuitenkin lähtenyt nousemaan ylöspäin, joten sen suhteen ei huolta. Mainitsin kuitenkin lääkärille jatkuvista supisteluista ja syykin niihin löytyi, vauva köllötteli tyytyväisenä perätilassa. Onhan tässä toki vielä aikaa kääntyä, mutta varmuuden vuoksi lääkäri laittoi lähetteen äitipolille koko- ja synnytystapa-arvioon. Sain myös viikon sairaslomaa supisteluihin. Nyt tuntuukin, että mikä tahansa liike ja esikoisen nostaminen aiheuttaa heti vatsan kovettumista ja painon tunnetta alapäässä. Hieman jännittää miten meidän sunnuntain Tukholman reissun käy, kun siellä kuitenkin pitäisi aika paljon kävellä ja jos rauhallinenkin kävely laittaa supistelemaan, niin...



Sitten kysymyksiin:

Synnytys ei kauheasti vielä jännitä, ehkä eniten pelottaa se jos siinä tulisi jokin pysyvä vamma vauvalle. Esikoisen synnytys oli aika raju ja poika olikin ensimmäiset viisi päivää tehohoidossa. Onneksi mitään pysyviä jälkiä synnytyksestä ei jäänyt.



En ole ostanut vauvalle vielä mitään. Tarkoitus olisi muutamia vaatekappaleita ostaa, mutta pääasiassa käytän vanhoja vaatteita. Tietysti jos tulee tyttö, niin sitten voi lähteä uudestaan vaatekaupoille.

Suurempia hankintoja ei muutenkaan tarvitse tehdä. Tuplarattaita tekisi kovasti mieli, kun esikoinenkin vielä viihtyy kävelylenkeillä hyvin vaunuissa, vaikka onkin jo 2v. Ne ovat kuitenkin vielä harkinnassa, vähän riippuu rahatilanteesta, kun hyväkuntoiset yhdistelmät meillä kuitenkin on.



Omaa aikaa en oikeastaan saa itselleni järjestettyä muulloin kun silloin kun esikoinen on nukkumassa. Mieheni on yksityisyrittäjä, joten hänen työpäivät venyvät usein iltamyöhään, joskin se hyvä puoli on, että hän melko helposti saa järjestettyä itselleen päivällä vähän vapaata ultrakäynneille yms.



Kysymyksiä oli paljon, mutta nyt olen jo unohtanut suuren osan. No vastailen sitten myöhemmin, nyt pitäisi alkaa ruuanlaittoon. Pitäisi vielä vähän miettiä loppuviikon ruokalistaa, niin tietäisi sitten illalla käydä kaupassa.



Hyviä vointeja kaikille!



terv Joikkuli rv 28-30 (lääkärin mukaan ultrassa vauva vaikutti vähintään viikkoa vanhemmalta)

Kylläpäs on meillä kaikilla samanlaiset olotilat. Tosi kiva aina lukea teidän päivän mietteitä kun ne osuu niin hassusti yhteen omien kanssa. :)



Muillakin siis mahdollisesti hieman kipuilee tuolta häpyluun paikkeilta kuin myös minulla. Olen tässä sitä nyt murehtinut kamalasti, että mitä se tarkoittaa kun ei raskaudesta kokemuksia ole. Osaisiko joku teistä kokeeneemmista kertoa, et onko moinen " kipuilu" (ei siis niinkään kipeä mut paikan tiedostaa koko ajan) merkki siitä et pitäs jättää lenkkeilyä vähemmälle?? Mulla on kyllä huomenna neuvola/lääkärikin jos sieltä sais lisää infoa. Saa nähdä, pääsenkö minäKIN teidän useimpien lailla sohvalepoon :D



Maidon tulosta: minullakin ihan pikku tiru tulee silloin tällöin kun vähän puristaa. Mutta puhutaan siis ihan yhdestä vaivaisesta tipasta!



Vauvanvaatteista: en ole vielä pessyt äitiyspakkauksen vaatteita vaikka kovasti haluaisinkin. Ostin jo hajutonta huuhteluainettakin odottelemaan. Pesu on siirtynyt siksi, että vielä meillä ei ole minkäänlaista säilytyspaikkaa vauvelin vaatteille, enkä näin ollen haluaisi laittaa puhtaita vaatteita takaisin sinne laatikkon. Vielä pitää joku tovi odottaa.. :S



Jos sitä ihan hissukseen lähtisi kävelemään, ihan neulansilmiä vain tuonne kaupunkiin päin. Hyviä vointeja kaikille teille!



-Rixuliina ja Taito 26+3-

Vettä alkoi taas satamaan ja huomiseksi luvattiin lisää :(



Pikaisesti ompelusten välissä, vielä olisi kaksi vanhojen pukua tehtävänä.



Hiukan valitusta omasta navasta.

Kyllä oli rankka eka työpäivä loman jälkeen ja voi hirvitys kun on nyt maha tulessa. Äkkiseltään tuli vissiin liikaa istuttua kun kävely oli tosi tuskaista jo iltapäivällä.Häpyluuhun ottaa ilkeästi,ei vissiin varsinaisesti supistele kuin silloin jos kävelee liian nopsaan.



Maitoa (sellaista kellertävän harmaata) mulla tihkuu välistä sen verran että paitaan jää täplät,töissä se on hiukan noloa jos tulee " maito" läpi.Pitänee siis muistaa ostaa liivinsuojuksia.



Sanoin minäkin tänään hoitosopimuksen irti joten pienimmälläkään ei ole enää kuin 6 viikkoa aamuherätyksiä.



Pakko jatkaa ompeluita ettei ihan yöhön asti mene.



Hyviä vointeja!!



Edram ja himppu 27+3

Täällä taas vaihteeks tulee myrskyn lailla ja sataa vettä:(. Tosi masentavaa. Muutaman päivän oli ihan vähän lunta ja pakkasta ja se kyllä tuntu ihan mahtavalta!! Ois saanut jatkua!



Erinäinen määrä on teidän muiden kirjoituksissa ollut kysymyksiä ja aattelinpa yrittää muutamaan vastailla.



Vauvan vaatteita en oo juurikaan hommannut. Yhden bodyn ja sit sairaalasta kotiutumis potkarin. Pitäis kaivaa esikoisen vauvavaatteet esiin ja katsastaa, et minkäs verran niitä olikaan. Veikkaisin, et bodyjä ja potkareita kannattaa muutamat ostaa, ku silloin oli aika paljon lainassa ihan pieniä vaatteita kaverilta.



Ennen vaatteiden tarkastusta ja pesua pitäis saada vintissä monta asiaa valmiiksi. Makkarissa pitäisi järjestystä muuttaa, jotta esikoinen saisi vähän rauhallisemman nukkumanurkkauksen. Nukutaan kaikki samassa huoneessa. Viereiseen huoneeseen sit tulee hoitopöytä. Toivottavasti herkkäuninen esikoisemme tottuu vauvan heräilyhin. Se oikeastaan huolettaa ja pelottaa eniten, et jos sekin alkaa joka inahdukseen ja syöttöön heräämään, niin huh huh. Ei vaan oo mahiksia omaan huoneeseen, ni minkäs teet.



Sit pitäis esikon loput vaatteet siirtää pois hoitopöydän laatikoista, et vauvan vaatteet saa sinne. Pitäs vaan hommata niille pojan vaatteille jokin uus säilytyspaikka. Sekavan kuulosta juu...



Turvakaukalo käytiin ostaan viime viikolla. Yhdistelmävaunut meillä on, pari vuotta kohta käytössä olleet, mut menee vielä hyvin. Pojalle meinattiin hommata seisomalauta, ku ei muutenkaan enään tahdo vaunuissa viihtyä, niin ei sit viittitä alkaa hommaan mitään kaksosten rattaita. Pinnasänky on, siihen vaan meinaan uuden patjan ostaa. Sit aattelin ostaa heti alkuun vauvalle unipussin. Pojalle ostin vasta n.3-4kk ikäisenä, joten se liian iso. Poikamme on nukkunut unipussissa tähän asti. Nyt siis neljättä yötä nukkuu pussista pois ja ikää 1v11kk.



Maitoa ei oo vielä herunut, onneksi! Esikoisen imetys onnistui hyvin ja toivon todella, et nyt menis yhtä hyvin!! Olis niin helppoa kesälläkin kulkea, ku ei tarvis pulloja ja korvikkeita. Uuden pumpuon ajattelin nyt ostaa, ku ekaan en todellakaan ollut tyytyväinen ja maitoa ois kyllä riittänyt pumpattavaksikin. Nythän toki kaikki voi olla ihan toisin.



Tässäpä jotain kommentteja ja mietteitä. Nyt pistään Klexanea ja sohvalle hetkeksi katteleen telkkaa.



Voimia sairaslomalla olijoille!!



Senny ja Lilliputti rv 25+3


Hei kaikki!



Aloinpa minäkin pitkästä aikaa kirjoitella, kun tuli sellainen olo.

Tässä muutama otti puheeksi masentuneen olotilan. Minulla ainakin untuu, että ottaa koville tämä kotiin jäänti. Meillä on 1,5 v kotona. Olen ollut syksyn töissä, mutta pätkät on nyt loppu, sillä perhepäivähoitajamme jäi vuorotteluvapaalle ja tuntuu, ettei halu lapselle uutta totutusta kun kesti niin kauan tottua tähän 1. Olen siis päättänyt jäädä kotiin, ennen äippälomaa siis työttömänä. Tuntuu, että seinät ahdistaa jo nyt ja kauhistuttaa, että vielä " pitäisi" ainakin vuosi jaksaa hoitaa kotia, lapsia ja koiraa sekä rakentaa siinä sivussa. Naapuristostani en tunne ketään, joten päiväkahviseuraa ei ole. Perhekerhoonkin lähteminen heti aamutuimaan (meillä ku tyttökin nukkuu 10) ei jaksa inspata. Sen lisäksi täällä perhekerhoissas on älyttömästi ihmisiä (jopa40) eli tuntuu, ettei sellaisessa määrässä pääsee edes tutustumaan keneenkään...



Muuten edessä on samanlaisia touhuja kuin teillä muilla eli esikoinen omaan sänkyyn. Mietimme myös ostaako tuplarattaat vai miten toimia. Uudelle tulokkaalle ei ole mitään laitettuna, sillä odotamme uuden talon valmistumista, arvioitu maaliskuun loppu, la 5.4 eli tiukalle menee. Sekin ahdistaa, että miten selviää muuttarumbasta viimesillään ja joutuuko nykyiseen vuokramurjuun pienen kaa....



Tällaista purkaantumista täällä.







Mulla mieli vähän piristyi,kun raahasin itteni uimaan eilen.Ihana oli vaan kellua ja olla rennosti.Oon varmaan kyllä aikamoinen näky,kun bikinihousut jossain mahan alla piilossa,ja rinnat kasvanu 2kuppia,niin näyttää kun ois lappubikinit=)Mutta en jaksa mitään mammauikkareita hankkia,kun pysyy noi päällä ihan hyvin=)ja pursuaa siellä onneksi muutkin ihmiset uikkareistaan,vaikkei ole raskaanakaan=)

G:Mites teillä tuo oma aika?onko sellaista?Mulla kyllä mies hoitaa vanhempia muksuja aina kun pyydän,mutta silti oon aika huono jättämään ne.Ja sit kiristää päätä,kun en käy missään=)

Täytynee lähteä tuonne myrskyyn hakemaan maitoa,ihan loppu,ja vieraitakin tulossa=)

voimia kaikille

huiskutin 27+1


Saattekin musta nyt sitten päivittäisen kumppanin tähän ketjuun kun päivät täyttyy lähinnä levosta. Vähän ristiriitaiset tunteet, kun olen sellainen huonolla omatunnolla töistä poisolija aina ollut. Yritän ajatella, että vauvan parastahan tässä... Eilen tarkkailin mahaa vähän enemmän, ja kyllähän se kovettuu heti sohvalta noustessa, wc:ssä käydessä jne. Hirveän vaikea itse sanoa noista tuntemuksista mitään, kun ei ole aiempaa kokemusta. Kai ne sitten tosiaan voi kypsyttää sitä kohdunsuuta vaikkei varsinaista kipua olekaan. Sellaista kiristystä kyllä tuolla alavatsalla, mutta aiemmin kuvittelin sitä venymiskivuksi. Miten te muut saikulle joutuneet koette nuo sekavat " supistukset" ?



Itse olen jo vähän pessut noita äitiyspakkauksen pikkuvaatteita, osa vielä pesemättä. Pitäisi yksi kaappi siivota tyhjäksi vauvanvaatteita varten. Kauhean vaikea olla tekemättä mitään isompaa kun olen tällainen höyrypää normaalisti ;) Kauhistelen että jos tässä saikulla ollaan loppuaika, niin miten sitä saa ajan kulumaan tuonne 1.4. asti (l.a. silloin). Voihan se vauva tietysti syntyä aiemminkin, kun merkkejä siihen suuntaan antaa. Katsotaan nyt ensi viikolla, josko menisin kuitenkin vielä pariksi viikoksi töihin. Saa neuvolalääkäri päättää. Se ahdistaa, jos lääkäri kysyy että " miten itse koet" ... enkai minä osaa sanoa mikä olisi parasta.



Juu, sateinen tiistai jatkuu. Pyykille alan, tsemppiä kaikille meille isomahaisille :D



Niinu ja vaavi 28+2



Ehdinpäs kerrankin lukemaan rauhassa kaikkien kuulumiset. Töissä pitää edelleen aivan kaaosta, saa toivoa että jaksaa painaa vielä sen melkeen kaks kuukautta... Viime viikko menikin sairastaessa, onneks se yskä vihdoin helpotti ja olo alkaa olla jo hyvä. Muuten on samaa krenkkaa kuin teillä muillakin, häpyluuhun painaa ja kiristää, närästää aivan kaikki ja koko ajan, myös yöllä:(. Renniet on siis taasen mukana kaikkialla aivan kuten esikoisen kanssa aikanaan.

Tosta maidon herumisesta, mullakin sellasta kirkasta nestettä herahtaa sillon tällön ihan puristamattakin, ei kuitenkaan liiveistä läpi kun sitä tulee vaan pikkiriikkinen tippanen.

Me ei olla päätetty osallistutaanko perhevalmennukseen, täytynee ottaa asia esille ens kerralla neuvolassa, joka olis muistaakseni 30.pvä.

Kun esikoisen syntymästä on jo melkeen seittemän vuotta huhtikuussa niin tekishän se ehkä hyvääkin verestää muistia...ja kuitenkin uskon et asiat menee omalla painollaan, pitää nyt miettiä.

Meillä tuo eskarilainen saa heti jäädä kotiin äitiysloman alettua, onpahan isosta pojasta seuraakin jo sitte äiskälle;). Kuitenkin saan sen nelisen tuntia omaa aikaa päivittäin kun se eskari jatkuu vielä toukokuun loppuun asti.

Mutta nyt taas jatkettava näitä hommia, joita vaan piisaa.....

Voikaahan hyvin kaikki. Niin juu ja en ole vielä vauvan vaatteita

peseskellyt vaikka ostettu niitä jo on, pitäis meillekin se hoitopöytä/lipasto hommata ensin niin sais suoraan sinne sitte.

vaunutkin pitäis sitte lähempänä " huoltaa" , kaukalo ostaa autoon, sitteri saadaan tutuilta, sänky meillä jo on----onhan noita hommia sitten vaikka mitä, mut meinasin äitiysloman alettua alkaa touhuta vasta tosissaan:).

Inkkarityttö 26+1

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat