Vierailija

Tilanne on seuraava. Meillä on 3 lasta, 3v9kk poika, 1½v ja uusi vauva. No, lastemme mummon eli mieheni äidin sekä hänen miesystävänsä (asuvat n. 150km päässä meistä) mielestä vanhimman poikamme olisi aika " oppia olemaan" ilman vanhempiaan heidän luonaan hoidossa, esim. viikonlopun ajan tai jo viikonkin.



Eihän tässä periaatteessa ongelmaa ole, mutta pulmallisen tilanteesta tekee se, että kukaan muu kuin mummo ja hänen miesystävänsä eivät koe tähän pakottavaa tarvetta. Esikoisemme itse ei todellakaan ole innostunut yökyläilystä (on ollut tähän asti 3 yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan, oman lähellä asuvan äitini luona, jonka kanssa muutenkin viettää paljon aikaa).



Mieheni äidin mielestä pojan olisi kuitenkin " korkea aika" alkaa totutella olemaan pois kotoa yksinkin, esim. mummolassa, jotta voisi sitten isompanakin viettää aikaansa siellä. Ja tällä hetkellä 7- ja 4-vuotiaat poikamme serkut (sisarukset) haluaisivat kovasti, että heidän viettäessään aikaa mummolassa (usein ovat viikonkin siellä ilman vanhempiaan) myös meidän poikamme eli heidän serkkunsa olisi siellä kaverina. Serkkuja kyllä tapaamme muutenkin, kun asumme heidän kanssaan samassa kaupungissa.



Ongelma siis on vaan tässä se, että moinen " karaiseminen" tuntuu nyt lähtevän muista lähtökohdista kuin esikoisemme omasta halusta - enkä minäkään suoraan sanottuna ole innostunut ikäänkuin väkisin tuputtamaan pidempiä mummolajaksoja noin pienelle, kun hän ei itse sellaiseen ole kiinnostusta ilmaissut. Poika heräilee kotonakin vielä usein yöllä ja haluaa jonkun vanhemman viereensä.



Mitä mieltä olette, olenko minä tukahduttava äiti, pitäisikö tuon ikäistä alkaa oikein systemaattisesti opettaa olemaan mummolassa esim. viikko ilman meitä? Itsellä vaan nousee karvat pystyyn joka kerta kun kuulen mummon tai miesystävänsä mainitsevan, merkitsevästi, että " oppisi olemaan" . Poika on kuitenkin vielä aika pieni, ja vanhemmissaan kovasti kiinni.



Sinänsä tietysti olen kiitollinen, että on olemassa mummola ja innokasta hoitoapua siellä, mutta eikö tämä voisi lähteä luontevasti, joskus myöhemminkin, kun poika itse vaikka kokisi innostusta lähteä sinne yksinkin? Nyt tulee selkeästi tunne, että anoppi kokee minun seisovan poikani " itsenästymisen" tiellä. Toisaalta koen, että minun ei ole mitenkään pakko anopin toiveesta alkaa karaista noi npientä yhtään mihinkään, ja hänellä on kyllä aikaa opetella olemaan mummolassa vanhempanakin, jos niin haluaa.

Sivut

Kommentit (93)

Vierailija:

Lainaus:


enkä päästä edes mieheni kanssa miehen äidin luo kaksi kylään. Mulla tulee ikävä jos olen päivänkin erossa lapsistani.



Mutta voi johtua siitä, että sukulaisia näihään kerran kaksi vuodessa :)






Molempien vanhemmat ovat mielellään ottaneet lapset hoitoonsa, ja me ollaan annettu. Nyt lapsilla ja isovanhemmilla on todella lämpimät ja läheiset välit.

Ja hyvillä mielein ollaan aina voitu lapset jättää mummilaan.



Mä en ymmärrä miksi lapsi ei voisi mennä mummon luo yökylään, vaikka vanhemmat eivät minnekään lähtisi. Onhan se etuoikeus lapsellekin kun on monta rakastavaa ja läheistä ihmistä ympärillä. Kaikilla ei ole!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyse nyt vaan on siitä tarvitseeko sitä alkaa keinotekoisesti tässä iässä harjoituttaa, vaikka poika ei itse halua! Kun mummo vaan on sitä mieltä että " on aika" .



ap

Nämä (vanhemmat) serkut ovat muutenkin ihan eriluontoisia kuin meidän poikamme.



Tietysti, onhan tämä paljolti varmaan myös suvussa menevä asia: anoppi itse laittoi lapsensa mummolaan kesiksi jo varhain (mieheni ja sisarensa), ja itse taas en ole sellaisessa perheessä kasvanut, jossa lapset paljon pitkiä aikoja hoidodda. Pulmallista....



ap

Jep, ollaan oltu mummolassa yötä muutamia kertoja ja serkkujenkin kanssa. Kaikki on kivaa kunnes tulee ilta ja nukkumaanmenon aika. Poika alkaa hätäillä ensin, että mentäisiinkö kotiin nukkumaan, ja sitten kun tajuaa ettei ole mahdollista, niin sitä että äiti tai isä nukkuu vieressä eikä mene pois. Ei ole tullut kuuloonkaan että menisi mummon & varaukin huoneeseen nukkumaan.



ap

Siis en tarkoita, etten uskaltaisi " katkaista napanuoraa" , kyllä uskallan. Lapsi viettää tosi paljon aikaansa esim lähellä asuvan äitini kanssa kahden. Pointtini on, että pitääkö minun tosiaan laittaa lapsi mummolaan vain siitä syystä, että OPPII OLEMAAN, kuten anoppi ilmaisee asian, vai voinko vaan antaa ajan kulua ja asioiden mennä omalla painollaan? Toki lapsi saa viettää aikaansa mummolassa, mutta a) se on suht lähellä, joten käymme siellä usein koko perhe ja b) mitään akuuttia tarvetta en koe perheemme näkökulmasta laittaa pidempään hoitoon nyt varsinkaan, kun on pieni vauvakin talossa, ettei koe että " laiteaan pois tieltä" .



ap

osasi ruveta kyselemään yökylään. Oli sitten yhden yön tätilässä ja vähän myöhemmin yhden yön mummolassa. Mutta odotettiin kyllä ihan siihen, että itse rupeaa ehdottelemaan. Oli silloin vähän vaille 4. En usko että jäi mistään perustuslaillisesta paitsi sitä ennen.

7. luokalla yötä mummoni luona, joka oli minulle suht tuntematon. Ei todellakaan ollut kivaa. Yritin kuitenkin vanhemmilleni esittää, että on kivaa, jotta he olisivat tyytyväisiä minuun.



Älä pakota reippauteen. Se voi kääntyä itseään vastaan.

Kuten kaikki tiedämme, lapset saavat päättää joistain asioista, useimmista eivät.



Meillä poika saa päättää sellaisesta, onko valmis jäämään yli sadan kilometrin päähän ilman vanhempiaan yöksi. Onko jo curlingia tämä?



ap

tämmöinen tukahduttaja kun en esim. ole laittanut lasta hoitoon mummolaan viikonlopuksi jo vauvana, lapsi saa nukkua vieressä jne. Lohdutti, kun luin Keltikangas-Järvisen kirjasta jostain tutkimuksesta, jonka mukaan ujot eskarilaiset pojat pärjäsi paremmin, jos niillä oli ylihuolehtiva äiti. Joten kaikki vaan ylihuolehtimaan :).

Tuskinpa mitään yleispäteviä ohjeita voi antaakaan! Eihän kaikki aikuisetkaan muuta lapsuudenkodistaan saman ikäisinä, pelkästään siksi että ovat siinä iässä! Toiset lähtee jo 16-vuotiaana, toiset 25-vuotiaana (eikä kaikki silloinkaan). Ihmiset kehittyvät eri tahdissa.



Ja omaa lastani, vaikka on jo 8v. en antaisi toiseen mummolaan yökylään vaikkei sinne ole matkaa kuin noin 15km! Ja kyllä, kyseessä on anoppi. Kaikenlaisista jutuista johtuen en luota häneen niin paljon, että lapseni hänelle antaisin. Ja vaikka olisi kuinka EPPAA tahansa, niin lapseni ei ole mikään kaupantekoväline eikä PR-suhteiden ylläpidon työkalu!

Minusta olet epäreilu. Jos kerran annat lapsesi äidillesi hoitoon yöksi, niin pitäisi sama suoda myös miehesi äidille. Taitaa taas anoppi-miniä-suhde kukkia...

Jos mummo olisi sitä mieltä, että uusi vauvasi olisi jo tarpeeksi iso olemaan yksin mummolassa ja sinä olisit eri mieltä, kyselisitkö tällaista palstalla? Miksi kyselet asiasta esikoisesi kohdalla, jos uskot, ettei lapsesi vielä halua?

Tee päätös oman perheesi näkökulmasta katsoen ja kerro ajatuksesi mummolle. Jos mummo on eri mieltä, anna hänen olla. Hän on eri ihminen kuin sinä, etkä voi odottaa koko maailman ajattelevan samoin kuin sinä. Et edes lapsesi mummon. Hänellä, kuten sinullakin, on oikeus omaan mielipiteeseen mutta päätökset lapsen hoidosta teet sinä ja miehesi.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat