Vierailija


Olen ollut aina normaalipainoinen, painoindeksin heiluessa 22.5-25. En hoikka, mutta siis normaalipainoinen. Pituutta minulta löytyy 167cm.

Olin nuorena myös kova liikkumaan ja söin todella paljon. Paino ei liikkumisen vuoksi koskaan ' ryöpsähtänyt' käsistä.



No, sain lapsen, ja siinä kävi niin kuin monelle muullekin. Minulla oli kannettavana ihana pikkuinen ja 20 kiloa läskiä. Paino reilusti yli 80kg. Pikkuista kantelin mielelläni, mutta läskejä en. Tiedätte sen olotilan, kun makkarat tursuaa liian pienissä vaatteissa? Tunne oli välillä hyvin lähellä itseinhoa.



Eräs päivä tämä nainen päätti sitten pistää läskit hölskymään ja häviämään. Se oli keskiviikko aamu. Istuin aamukahvilla, kun oivallus iski. Ei se ollut mikään maata mullistava ajatus tai tunne. Päätin vain, että nyt. Tuolla hetkellä näin itseni inhorealistisesti. En suostunut valehtelemaan itselleni mitään, en etsimään tekosyitä tms. Se teki vähän kipeääkin todeta, että ei niitä syitä olotilaan löydy muusta kuin omasta toiminnasta. Pohdin omia tapojani, ajatuksiani, haaveitani ja toiveitani. Join kahvin ja söin munkin (kahvileipänä aamupalalla) loppuun ja päätin, että seuraavalla kerralla kokonainen munkki on puolikas ja seuraava munkin syöntikerta ei olekaan samana iltana. Ja se tehty päätös elämäntavan radikaalista muuttamisesta on kantanut tähän päivään asti. Takana 7 vuotta.



Karsin ruokavaliosta kaiken turhan pois. Söin kuitenkin 1400kcal päivässä. En halunnut aloittaa nälkäkuuria. Aluksi en liikkunut tavallista kummemmin. Paino laski kuitenkin tasaisesti. Parin kk:n päästä liikuin 3krt viikossa kävellen. Sitten lisäsin liikuntakertoja 4-5krt viikossa. Pikkuhiljaa kävely muuttui lenkkeilyksi ja lenkkeily juoksuksi. Ja niin se vain minullekin tuli erään lenkin jälkeen tunne, että tämähän on ihan mukavaa.



Helposti kaikki ei tapahtunut. Alku oli yhtä kieltäytymistä ja itsekuria. Purin hammasta ja menin alasti peilin eteen. Ja taas sitä jatkettiin. Kauppaan täydellä vatsalla, aina laukussa porkkanaa, mandariinia, vettä tms. Paino tippui, mutta pitkään muodot pysyivät entisellään, läski vain kutistui. Alun vaikeiden viikkojen jälkeen rytmi alkoi pelata ja elämäntapa muutos ei ollut ykkösenä ajatuksissa. Se kulki kuitenkin kaverina alitajunnassa. Pani liikkumaan ja tarkkailemaan syömisiä.



6 kk meni ja 20 kiloa sen myötä. Olin päässyt tavoitteeseen, mutta en ollut täysin tyytyväinen alastomaan itseeni. Nostin kalorimäärää 1600 päivässä ja jatkoin liikkumista, josta olin alkanut pitämään. Paino junnasi pitkään paikallaan (parhaimmillaan 4vk). 9kk päästä painon 60kg ja olin tyytyväinen. Vajaassa vuodessa saavutin sen, mitä halusin.



Kaikista tärkeintä on minulle kuitenkin ollut liikunnan riemun löytäminen. Viimeiset 6 vuotta olen ollut aktiivinen liikkuja, kuntourheilija. Voit tavata minut ja perheeni lenkkeilemässä, vaeltamassa, pyöräilemässä, hiihtämässä tms. Kun seuraavan kerran näet ulkoillessasi hyvän näköisen ja lihaksikkaan naisen, se voin olla minä, kohta myös ehkä sinä!



Nyt Painan 56kg. Paino on ollut jo vakio 4 vuotta. Olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni ja omaan ulkonäkööni. Valokuvat muistuttavat muutoksesta ja siitä, että läskien takana voi todellakin piillä upea kroppa ja se on mahdollista löytää. Ja sen löytäjä voi olla huonolla itsekurilla varustettu ihminen. Sellainen minä olen aina ollut.



Nykyään syön päivittäin 2000-3000 kcal -> liikkuminen vaatii hyvää ja monipuolista ravintoa. Olen paljon itsevarmempi ja ennen kaikkea onnellinen. En kiloistani, vaan hyvästä olostani. Sinäkin pystyt siihen!!







Kommentit (24)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Mukavaa luettavaa ainaisten " Olen läski" -valitusten joukossa.



Itse en laihis-tsemppiä kaipaa, mutta toivon, että tästä saa moni lihapulla innostuksen elämäntaparemonttiin!



Lihavien on kai vaikea tajuta miten helppoa loppujen lopuksi on elää ilman

mässäilyä. Siitä alkaa jopa nauttimaan, kun pystyy kieltäytymään suuremmoisista herkuista. Oikeasti porkkana jopa voi maistua paremmalta kuin viineri. Minua rasvaiset viinerit tms. ihan puistattavat!



T: FitnessWoman


Minulla oli juuri tuollaisen tsemppipuheen tarve!



Olen 164cm pitkä, " oma painoni" on n. 61 kg. Esikoisen jälkeen laihduin odotuskilot helposti, mutta kuopuksen syntymästä on jo yli 3 vuotta ja vieläkin kannan mukanani ylimääräisiä kiloja. Painan 73 kg. Viime keväänä onnistuin laihduttamaan 6 kg, jotka sitten kaikki tulivat takaisin syksyllä :(



Olen toivoton herkkusuu. En voi elää ilman suklaata, pullaa ja jäätelöä! Pitänee alkaa hautoa päätöstä. Esimerkkisi kieltämättä herätti minussa halun muuttua, lopullisesti. Tunnistan itsessäni jumppa-addiktin vikaa. Ehkä pitäisi hyödyntää sitä ja etsiytyä jumppasalille pari kertaa viikossa.



Itse olen jo 29 ja tuntuu välillä, että liian myöhäistä tehdä mitään *nyyh*, vaikkei tietenkään ole. Aina kannattaa aloittaa terveellisemmät elämäntavat :).

Varmaan sitten aika yksilöllistä! Minä olen huomannut tämän helppouden olla mässäämättä tarpeeksi varhain, joten en ole koskaan lihonut ylipainoiseksi. Olen kyllä ollut vähän pyöreä: !64 cm ja 64kg raskauden jälkeen. Helppoahan olisi ollut mässäillä ja istua sohvalla. Onneksi en antanut periksi ja nyt olen taas unelmamitoissa.



JA TIEDÄN. Kaikki eivät liho mäkkärissä tai viineri suupielessä. Voi lihoa myös karkeilla, sipseillä, juustoilla, jopa hedelmillä, jos niitä syö ENEMMÄN kuin kuluttaa. Varmasti on jokin syy miksi sinä olet lihonut. Eikä ole vaikea veikata, että olet varmaan syönyt liikaa.

onko tässä mitään järkeä. Nyt en päästäisi itseäni koskaan yhtä isoksi. Pidän huolen, että painoni saa vaihdella 2kg:n sisällä, ei yhtään yli eikä ali. Nyt painon pitäminen on helppoa. Koska liikun paljon, saan syödä kuin hevonen. Minulla joskus ongelma toisin päin, että en saa tarpeeksi kaloreita.



ap

miten ihmeessä laskette syömänne kalorimäärät?

Mulla ei mitään hajuakaan asiasta.



Kuitenkin olen nyt laihtunut kun olen jättänyt herkut pois koko perheeltä ja muutenkin panostanut terveellisempään ruokaan.



Mutta nuo ruokamäärät ja kalorimäärät, ihan hepreaa :O



Tosin olen ollut tavoitepainossani puolet vähemmän aikaa, 2 vuotta. Laihdutin aika samoilla metodeilla saman verran.



Lisäksi:

En edelleenkään tykkää liikunnasta tai nauti siitä

Pidän itsenäni 100 kertaa rumempana ja ällöttävämpänä nyt, kuin lihavana. Vaatteet päällä menettelee, mutta ilman oksettaa jo käydä suihkussakin. YKSIN!

Väännän itseni kanssa kättä jokaisesta suupalasta, joko ahmin hulluna poden morkkista kaikesta.

Vierailija:

Lainaus:




Lihavien on kai vaikea tajuta miten helppoa loppujen lopuksi on elää ilman

mässäilyä. Siitä alkaa jopa nauttimaan, kun pystyy kieltäytymään suuremmoisista herkuista. Oikeasti porkkana jopa voi maistua paremmalta kuin viineri. Minua rasvaiset viinerit tms. ihan puistattavat!




Lisäksi kaikki eivät ole lihavia siki, että vetävät viinerin päivässä ja ravaavat mäkkärissä. Minä esim en harrasta kumpaakaan.



4

Tsemppiä aina tarvitaan, ja mikäs sen parempaa kuin onnistunut laihdutustarina!!





Oma tilanteeni on huono. Ikää on enemmän kuin sulla eikä ole lasta. Painoa on tullut tasaisesti siitä huolimatta. Vihaan liikuntaa, paitsi uimista ja kävelyä, siitä tulee niin kamala olo. Vihaan hengästymistä ja hikoilua. En ole koskaan pitänyt liikkumisesta (koulusta lähti se, jumppaopettaja oli hirveä tulostenmetsästäjä) ja vastapainoksi rakastan taas herkuttelua. En kylläkään pidä mistään makeasta, mutta suolaista syön. Välttelen luonnostaan piirakoita, pasteijoja, sipsejä ym. mutta nk. oikeaa kotiruokaa ruokaa syön enemmän kuin iso mies :-( Ja vaikka syönkin paljon kasviksia, ainakin sen puoli kiloa päivässä, syön aivan liikaa keski-ikäiseksi naiseksi. Kerma ja voi maistuvat melkein kaiken kanssa, ja mulla on kaiketi joku syömishäiriö, koska en osaa lopettaa syömistä, ja saatan salaa keittiössä syödä vaikka riisin, perunan tai makaroonin loput kylmänä suoraan kattilasta :-(



Osa painosta on tullut siideristä, jota juon nelisen tuoppia useita kertoja viikossa. (Olen vähentänyt parin viime kk aikana, ennen kävin ulkona 5kin kertaa viikossa, nyt 3 korkeintaan).



Mutta nyt olis oikeasti pakko ainakin pysäyttää painon nousu. Kurjaa, mutta tuli lääkäriltä kommenttia, että alkaa olla terveydelle vaarallista. Kurjaa siksi erityisesti, että olen ollut jos jonkinmoisella laihdutuskuurilla koko aikuisikäni hoikan äidin painostuksesta, pari kertaa onnistuen (ja lyöden roimasti ylikin), mutta enimmäkseen pettyen. Ja juuri kun olin vihdoin tullut sinuksi itseni kanssa, kasvanut niin aikuiseksi, että en enää välittänyt, sitten tuli tämä laihdutuspakko :-( Juuri kun olin alkanut tykätä itsestäni sellaisena kuin olen. Kilot ja läskit eivät haitanneet, vaan tiesin että minä olen ihan hyvä sellaisena kuin olen :-)



Ja sitten tuli tuo lääkärin ukaasi, että 8-10kg pitää pudottaa. " Vaan" , sanoi hän, tikkulaiha iljetys.



No juu, vähennän ruoan määrää (yritän), syön vähärasvaista ruokaa ja kävelen enemmän, toivottavasti se siitä...



Anteeksi että tästä tuli vuodatus ja kiitos vielä ap:lle.

t. 35v./175cm/80kg

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat