Vierailija

Kommentit (7)

Sain kerran kohtauksen ruuhkabussissa ollessani viemässä lastani päivähoitoon, joten ajattelin, että en nyt voi tässä lapseni läsnäollessa joutua paniikkiin, vaan näyttelin kylmän rauhallista, vein lapsen hoitoon ja kävelin saman tien läheiseen terveyskeskukseen, jossa sitten ottivat sydänfilmin, jossa ei tietenkään ollut mitään häikkää... tämän jälkeen tajusin, että voin itse psyykata itseltäni kohtauksen pois. Sen jälkeen jos on joitain oireita ollut tuloillaan, olen vaan ajatellut rauhallisesti että jaahas, äläpäs yritäkään... Ja hengitellyt rauhallisesti syvään ja ajatellut muita asioita, soittanut kaverille tai miehelle ja jutellut niitä näitä tai lukenut lapselle satukirjaa.

Yhdessä ohjeessa oli, että kohtauksen kolkutellessa liioittelee itse mielessään, mitä muka voisi tapahtua. Eli jos on kuolemanpelkoa, niin kuvittelee oikein roisin ja koomisen kuolinkamppailun. Ja jos pelkää tekevänsä jotain hullua ja häpeävänsä sitä, niin kuvittelee, että muuttuu pelleksi ja soittaa torvia ja pieree ym. Eli kuvittelet jotain hassua mielessäsi siten, että se " yliajaa" aivojen omat, turhat pelot.



EI LÄÄKKEITÄ!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ne, jotka osaavat voittaa oireet, niin mitä sanotte itsellenne tilanteen ollessa akuuteimmillaan?



Mikä terapiassa on auttanut ja millaista terapiaa olette saaneet?



ap

Paniikkikohtaus on vaikea nujertaa yksin kun sen on kerran kokenut. Sitä kohtausta alkaa pelkäämään ja se ruokkii entistä enemmän sitä pelkoa, joka sen laukaisee.

Kaikilta omatoiminen ajattelu ei toimi paniikkihäiriöön, mutta siihen on olemassa tehokkaita lääkkeitä. Mulle on auttanut cipralex 10 mg.

Vuosi sitten koin pahan ahdistusreaktion joka kesti viikon. Paniikki ei kestä niin kauan vaan kärsin yleistyneestä ahdistuksesta. Se oli seurausta jo pitempään kärsimästäni vaivasta; paniikkihäiriö.



Nyt olen 30 ja 10 vuotta ollut terve. Silloin ei tautia vielä oikein osattu lääkitä oikein ja söin noin vuoden aika karseita masennuslääkkeitä, jotka vaan pahensi oloa. jotenki mä vaan tsemppasin itteäni paranemaan. ja sit rakastuin, niin se autto paljon.



Mutta vieläkin saattaa tietyissä tilanteissa tulla jonkinlaista ahdistusta, mutta saan kyllä tsempattua sen olon pois.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat