Vierailija

Onko täällä ketään joka asuisi todella syrjässä kaikesta? Miten pitkä matka teillä on palveluihin (kaupat, kirjastot, koulu). Miten viihdyt?



Asuimme aikaisemmin 20 km päässä koulusta, kaupoista, päiväkodista jne. Oli kyllä toooosi hankalaa ihan arjen sujuminen. Aina olisi pitänyt käydä kaupassa samalla matkalla kun haki lapset päiväkodista (kuka haluaa kiukkuiset ja väsyneet lapset mukaansa kauppaan??), lapsilla piiiitkät matkat kavereille ja harrastuksiin, itsekään ei oikein aina raaskinut lähteä kun matka tuntui pitkältä.



Muutimme nyt kesällä ihan keskustaan (no pieni kunta vain) ja lapsilla on nyt pari kilsaa kouluun! Aivan ihanaa on!

Kommentit (5)

Meiltä on tosin vaan 10 km palveluihin, mutta aina saa autolla lähteä. Isompi lapsi kaipaa kavereita koulun jälkeen ja sosiaalisena tyyppinä kärsii kun ei ole seuraa. Itsellänikään ei juuri kavereita ole: naapureita ei ole ja käyn töissä muualla joten en edes tutustu kehenkään!

Meillä muuttoa rajoittaa se, että asutaan miehen sukutaloa, jota ei tietysti niin vain myydä...

..ja muita lapsia paikkakunnalla mutta kun ei ollut! Siksi muutimmekin. Koulun puutteenkin olisi vielä kestänyt jos olisi ollut lapsiperheitä naapureina tai edes muutaman km:n säteellä. Lisäksi kylä oli tosi harvaan asuttu, pitkät välimatkat joka paikkaan. Luontokaan ei ollut erityisen kaunis.



Ymmärrän että on olemassa todella kivoja pikkukyliä. Silloin ei etäisyyskään haittaa:).



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

me voimme myydä talomme pois koska ei ollut sukutila eikä itse rakennettu tms. Se olisi aina hankalampaa! Onneksi emem myöskään aikoinamme menneet ja rakentaneet taloa sinne syrjäseudulle, sitä olisimme tuskin myyneet pois!



Tämä muutto oli kyllä elämämme paras päätös. Just kaikki arjen asiat ovat helpottuneet niin paljon. Lapsiperhe kun tarvitsee niitä palvelujakin jatkuvasti, neuvoloita, tk:ia, kauppoja, kouluja.

Eli siinä mielessä syrjässä asutaan, että kaikki palvelut ovat kunnan keskustassa, jonne matkaa 20km. ONNEKSI sentään vielä on kylä saanut pitää koulunsa, eli ala-asteelle meiltä on vajaa kilometri.



Minä viihdyn, puoliso viihtyy, lapset viihtyy - onhan tämä meidän koti :)

Ja paljolti varmaan tottumiskysymys. Olemme puolisoni kanssa molemmat syrjäkylältä lähtöisin, että meille tämä on ihan luonnollinen valinta asuinpaikaksi (ei kummankaan syntymäpitäjä kuitenkaan), ja lapset ovat täällä syntyneet ja tähän tottuneet.



Olen asunut elämäni varrella myös kaupungin keskustassa, pienen kunnan keskustassa ja vähän syrjemmällä, ja vain täällä koen olevani kotonani.

... vain 10 km palveluihin. Mut kyllä siinäkin ehdottomasti haluan, että mulla on auto käytössä. Bussi menisi parin kilometrin päästä.



Ja täällä itä-suomessa tuo 10 km tarkoittaa, että karhut liikuu 200 m päässä meidän asuinrakennuksesta. Naapureihin ei ole näköyhteyttä. On mieheni sukutila. Viihdyn. Karhuja ja vastaavia en osaa pelätä. Liikun koiran kanssa ja pidän meteliä.



Noin lyhyt etäisyys ei haittaa. Ei myöskään se, että meillä on omat kaivot jne. Vähän ehkä haittaa se, että vanha sukutila on rakennuksineen kallis ylläpidettävä. Emme tee mitään sillä neliömäärällä, mikä meillä on käytössä. Jos ylläpitoa ei huomioi, niin muuten on kiva asua satavuotiaassa talossa.



Lapselle ei toki ole kavereita lähellä. Mut käy hoidossa, niin saa siellä ikäistään seuraa.



M

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat