Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mulla ainakin menee hermot, kun päivässä niitä kohtauksia tulee oikeesti varmaan lähes sata, kun kaikesta pitää huutaa, kiljua ja taistella. Iltasin töitten jälkeen oon ihan puhki ja myönnän, että suutun lapselle joka päivä ja monta kertaa tai annan periksi. En vaan jaksa =( Ja jos lapsi edes menisi nukkumaan ajoissa, mutta kun eilenkin valvoi yöllä puol yhteen ja kiukutteli. Siinä sitten itsekin on jo aika väsynyt, kun on jo viideltä herännyt ja pitää taas muutaman tunnin päästä herätä, ettei oikein ajatus kulje. Onko täällä muita kohtalotovereita?

Kommentit (14)

mulla on siis kestouhmainen asperger-lapsi. Uhaikä jatkuu nyt yhdeksättä vuotta. Enää ei tule suututtua, koska voimia ei riitä suuttumiseen. asiat on vain vietävä läpi kaiken väsymyksen keskelläkin, eikä siinä yksinkertaisesti JAKSA enää suuttua. Enkä suutu siksikään, kun on näin kauan harjoiteltu suuttumatta olemista. Ei se toimi kuitenkaan, siitä tulee vain lisää uhmaa. Asiat on vaan tehtävä suuttumatta, on se siten pukemista tai siivoamista tai läksyjä, se on helpoin tapa.



Ja kyllä minusta maallikkona psykologilla ja psykiatrilla on iso ero. Psykologi on ihmisen sosiaalista käyttäytymistä tutkiva henkilö. Psykiatri on lääkäri. Lääkärikin voi tutkia, mutta sen lisäksi hän voi määrätä hoitoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Iltapalan jälkeen on yhteinen rauhottumishetki esim. iltasadun ym. parissa, joka ei kestä kauaa (n. 15 min.). Pisut ja pesut tämän jälkeen ja sitten mennään omiin sänkyihin. Halitaan, pusutellaa ja sanotaan hyvät yöt. Siinäpä se. Ja näin homma on toiminut alusta alkaen, on tehty pienestä pitäen selväksi tuo nukkumaanmenon rutiini. Siskoni sanojen mukaan homma on meillä kuin " suklaan syöntiä" :)



Meidän lapsissa on kyllä jo seitsemän aikoaan näkyvissä selkeitä väsymyksen merkkejä, riitaisuutta, riehuntaa, äksymistä, haukottelua ja silmien hierontaa. Tokihan he heräävätkin aikaisin, joten ei ihme että uni maittaa jo alkuillasta.



Vierailija:

Lainaus:


Eihän siinä auta, vaikka miten aikuinen määräisi. Meillä näkee selvästi, että ei klo 20 oo lapsi vielä yhtään väsynyt.



ap




Uhmis on pakollinen ikä. Lapsen pitää kokea olonsa turvalliseksi ja hänen tunteitaan pitää arvostaa. Äläkä luovuta.



Psykologi Raisa Cacciatore



Helpommin sanottu kuin tehty =). Mäkin huudan välillä, että " on se nyt perkele kun ne haalarit ei nyt mene... " Ja sitten taas kiukutellaan ja yritetään.

Vierailija:

Lainaus:


Mulla ei oo mahdollisuutta pitää lasta sängyssä ihan konkreettisesti, kun yritän tehä iltaisin vielä töitä kotoa käsin.

ap




Mitä jos kuitenkin koittaisit sitä konkreettisesti pitämistä? Ethän sinä tuossa rumbassa pysty mitään töitä tekemään kuitenkaan. Parissa viikossa lapsen unirytmi kääntyisi, ja sitten saisit ihanat vapaat illat tehdä töitäsikin paljon nykyistä tehokkaammin. TOinen on, että herätä se lapsi aamulla ajoissa, niin nukuttaa illalla aikaisemmin.

meillä lapset menee nukkumaan 20:00 uhmis tai ei. Saa siellä kiukutella, mutta kun ei lähde pelaamaan leikkejä lasten kanssa, ei se kauaa jaksa ilman huomiota.



Ja sitten kun on raivottu, sovitaan ja halitaan.

Ja olisi todella tärkeää pystyä katkaisemaan se. Mikäli siis käsitin oikein, lapsesi on jo neljävuotias? Sen ikäinen on varsin hurmaava tapaus; puhetta tulee, miettii asioita, on huumoria. Toki omaa tahtoakin löytyy, ja se on hyvä asia. Aikuinen on kuitenkin sellainen turvallinen, joka pitää huolen.



Ensinnäkin minusta sinun kannattaisi tehdä paljon mukavia asioita lapsen kanssa. Kun tulette kotiin, lukekaa yhdessä, tehkää ruokaa yhdessä jne.



Toisekseen kannattaa olla aika säännölliset iltarutiinit iltapesuineen ja iltasatuineen.



Luulen, että lapsesi on kuitenkin väsynyt illalla; monilla se ilmenee juuri noina ylikierroksina ja riehumisena. Mitäs jos koittaisit laittaa hänet nukkumaan vähän aikaisemmin? Yliväsynyttä on vaikea saada nukkumaan.



Suuttuminen ja huutaminen ei vaan auta; järkevämpää on sitten vaikka sta kertaa rauhallisesti palauttaa lapsi sänkyyn ja sanoa, että nyt nukutaan. Ja jos joskus on antanut siinä periksi, niin sitten varmaan täytyy tehdä niin 500 kertaa ;)



Oikein kovasti voimia sinulle! Yritä nähdä lapsessasi kaikki ne hyvät puolet, ja muista, että riittävä uni on tärkeää! (Niin lapsille kuin aikuisillekin.)

Heti kun enemmän kiinnostun lapsen touhuista ja teen asioita ihan kunnolla yhdessä on raivarit vähentynyt. Raivarin tullessa yritän pysyä rauhallisena ja käyttäydyn niin kuin en huomaisikaan koko kohtausta.



Välillä teen vaan kylmästi niin, että lähden toiseen huoneeseen ja jätän yksin raivoamaan, rauhottuu siitä aika nopeasti.

Kun olimme vielä lapsen isän kanssa naimisissa, hän nukutti aina lapsen ja oli konkreettisesti siellä lapsen huonessa joka ilta kaksi tuntia. Vaikka tuota jatkui parikin vuotta, ei se silti helpottanut tai lapsi nukahtanut aiemmin. Siksi oon jotenkin luovuttanut sen suhteen. Aamulla lapsi herää kuitenkin puol seiskalta, mikä on mun mielestä ihan tarpeeksi aikasin, kun ei silti nuku päiväunia ja valvoo yömyöhään.



ap

Lapsi on nyt 4, mutta ainakin viimeset pari vuotta on ollut tätä ja nukahtamisen kanssa hankalaa alusta asti. Kukaan ei suostu hoitamaan lasta iltaisin, kun tietävät, ettei sitä saa nukkumaan ikinä. Oon ottanut lastenhoitajan joskus, kun on ollut joku pakollinen ilta/yömeno ja eipä oo sama hoitaja toista kertaa suostunu tulemaan, kun lasta ei oo saanu millään nukkumaan. Miten sen lapsen saisi siellä sängyssä pysymään iltaisin? Meillä ainakin tulee pois, jos ei nukuta ja haahuilee ympäri asuntoa =( Mulla ei oo mahdollisuutta pitää lasta sängyssä ihan konkreettisesti, kun yritän tehä iltaisin vielä töitä kotoa käsin.



Päiväkodissa lapsi nukkuu päiväunet vain satunnaisesti. Yleensä ei nuku, mutta välillä kyllä jotkut ihan lyhyet unet (max. 45 min).



ap

Eikö sitä nappulaa saa millään edes nukkumaan? Saisiko jättää päiväunet pois hoidossa? Tai sitten hommaat jonkun iltahoitajan lapselle että saat itse nukkua, eihän tuosta mitään tule :(



Meillä poika on ollut aina lyhytuninen, ja illan virkku, eikä kahdeksalta nukkumaan menosta ole voinut olla puhettakaan. Voisin kuvitella, että jos sellaista olisin yrittänyt, tappeluksi olisi meilläkin mennyt. Eräs ystäväni on myös ollut lapsena luonnostaan vähäuninen, ja meni ihan pienestä asti vasta n. 11 aikaan nukkumaan. Ihan normaali ja varmaan keskivertoa fiksumpi ihminen on nykyään.



Tietysti, jos itse nuukahdat jo kymmenen aikaan, niin kannattaa yrittää opettaa lapselle, että sängyssä voi vaan olla, vaikka katsella kuvakirjoja tms., vaikka ei ihan vielä nukuttaisikaan.



Meillä on vajaa 3-vee uhmis, ja pahoin pelkään pahimman olevan vasta edessä (kuopus syntyy piakkoin...). Ja nytkin jo taistelen omia kiukun tunteita vastaan harva se päivä. Olen tosi temperamenttinen itse, ja on tullut huudettua pää punaisena pikkumiehelle, vaikka aina lupaan itselleni, että ei enää. Nyt poika on alkanut huvittamaan itseään äidin huutamisella, saattaa kesken uhmakohtauksen alkaa sanomaan, huuda nyt, huuda vaan, jos ei muuten saa mua vihaiseksi! Onneksi tuo menee jo niin absurdin puolelle, että tokenen raivostani. Eli et ole ainut. Niin ne lapset myös kasvattavat meitä... :/



Se huutaminen on siitä huono juttu, että se jää todella helposti päälle, eikä niin kovaa huutoa olekaan, mikä uhman kokonaan lopettaisi. :) Pitää siis vaan yrittää ja yrittää ratkaista tilanteet muilla tavoin.


Lapselle kannattaa kyllä tehdä selväksi, että aikuiset määrää nukkumaan menon ajankohdan, ei lapsi. Kyllä ainakin meidän lapset (4- ja 6-vuotiaat) menevät tasan silloin nukkumaan kun me sanomme, mahdollisista vatalauseista huolimatta:) Arki-iltaisin klo 20.00 - 20.30 aikoihin. Aamulla herätys on kuuden aikaoihin.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat