Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kiintymysvanhemmuus:



1. Birth Bonding: syntymän jälkeinen siteen muodostuminen. Äidin ja vauvan side alkaa muodostua heti syntymän jälkeen, ja vauvan elämän ensimmäiset päivät ovat erityisen herkkää aikaa. Äidin ja vauvan kiintymyssuhteella on myös biologinen (hormonaalinen) pohja, ja se alkaa muodostua, kun he viettävät paljon aikaa yhdessä ensimmäisinä yhteisinä päivinä.



2. Breastfeeding: imetys. Imetys on upea tapa oppia tuntemaan oma lapsi: ¿me kutsumme sitä vauvan lukemiseksi¿, Searsit kirjoittavat. Jotta imetys onnistuisi, äidin on opittava vastaamaan vauvan viesteihin, ja se on ensimmäinen askel luottamuksellisen suhteen muodostumisessa. Fyysinen läheisyys on vauvalle tärkeää. Imetys myös nostattaa ¿äitihormonien¿, prolaktiinin ja oksitosiinin, määrää ja ne puolestaan tuovat äidille rentoutuneemman, rauhallisemman olon.



3. Babywearing: vauvan kantaminen. Kantaminen on monin tavoin hyväksi vauvan kehitykselle. Kantaminen lisää myös äidin herkkyyttä vauvan viestejä kohtaan. ¿Koska vauvasi on lähelläsi, opit tuntemaan hänet paremmin.¿



4. Bed sharing: vauvan lähellä nukkuminen. Yöllinen vanhempien läheisyys voi auttaa levottomasti nukkuvia lapsia nukkumaan paremmin.



5. Belief in baby¿s cries: vauvan itku on vauvan kieltä. Itku on signaali, ja vanhemman on vastattava siihen. ¿Mitä herkemmin vastaat, sitä paremmin vauva oppii luottamaan vanhempiinsa ja omaan kykyynsä kommunikoida.¿



6. Balance and boundaries: tasapaino ja rajat. On muistettava huolehtia itsestään, omasta jaksamisestaan, ja parisuhteestaan. Ne ovat kaiken vanhemmuuden perusta.



7. Beware of ¿baby trainers¿: varo ¿hyvää tarkoittavia¿ neuvoja, koska ne ovat usein vääriä. ¿Huudata sitä pari yötä¿, ¿laadi sille aikataulu¿, ¿älä pidä sitä niin paljon sylissä, hemmottelet sen pilalle¿... Tällaiset neuvot kannattaa jättää huomiotta.

Sivut

Kommentit (81)

Itse olin niin kuoleman väsynyt, että jos vauva oli vähän aikaa rauhassa, ts. nukkui, halusin makuulle, miten kantoliinan kanssa voi mennä makuulle ja istumaan ja seisomaan edes takaisin. Enkä ymmärrä, miten tämä aikataulu sopii kantoliinailuun:

- vauva syö (ei, ei onnistunut pienillä tisseilläni kantoliinassa, seurauksena tissilakko kyseiseen rintaan)

- pulauttaa

- vauva nukkuu 10 min....

- vauva itkee, vauvaa heiluteltava eri asennoissa, tarjotaan taas tissiä, vauva syö vähän... nukahtaa... pulauttaa... syö taas puoli tuntia... itkeskelee...

Kantoliina olisi pitänyt riisua tunnissa pois keskimäärin kolme kertaa.

Kyllä, minulle on kerrottu ohjeet kantoliinailuun ja sen uskonnon harrastajat ovat sitä mieltä, että vaikka vauvani huusi pää tulipunaisena, kun häntä siihen sidottiin, olisi sitä pitänyt siitä huolimatta tehdä.



t.ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

t. ap



Merlin@:

Lainaus:


Sen takia, että kirjoittamasi kohdat puuttuivat elämästäsi vauvana vai siksi, että et voinut niitä tarjota omalle lapsellesi vai mikä kuvio oli taustalla?




Vierailija:

Lainaus:


En nyt ihan ymmärrä, ettet koko vauva-aikana saanut nukuttua edes kolmea tuntia? Eikö mies olisi voinut edes viikonloppuisin hoitaa vauvaa, jotta saisit nukkua?



>Ei, koska vauva söi rintaa useammin kuin 3h.



Minkä ikäinen vauvasi on nyt? Oletko itse ihan nuori?



>Olen 30, vauva vuoden.



Kun minusta nuo ohjeet ovat todella hyviä, ja itse ihan oman käytännön järkeni perusteella olen niin tehnyt; otin vauvan viereen nukkumaan, jotta minun ei tarvinnut yöllä nousta ylös, kannoin liinassa, koska siten pääsin kulkemaan helpommin. Päivällä saatoin laittaa vauvan meidän sänkyyn/omaansa ja nukkua päiväunet siinä vieressä. Ja jos imettäminen oli sinulle vaikeaa, niin etsitkö siihen apua?



>Ei tarvinnut nousta ylös? Miksi ei? Minun vauvani heräsi pahimmillaan tunnin ja puolen tunnin välein syömään rintaa. Olisinko antanut hänen huutaa? Ei, nousin - oli hän vieressä tai ei - imettämään. Makuuimetys ei onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta, vauva sai nk. rintalakon eikä suostunut rinnalle ollenkaan vaan meni tulipunaiselle kaarelle yritettäessä. Ei kuulkaa auttanut itun ohjeet valojen vähennyksista tai muusta soopasta. Makuullaan ilmeisesti heruin niin huonosti. Rintani olivat myös niin hmm.. kiinteät, että niitä ei saa helposti vauvan suuhun makuulla.



>Päivällä päiväunet? Mutta kun vauva nukkui kerralla vain oman unisyklinsä 20 minuuttia. Itse en valitettavasti siinä ehdi vetää aikuisen vaatimaa 1.5 h:ta.



>Saatoit laittaa? Jahas, meidän vauvaa ei voinut ' laittaa' mihinkään. Hänet piti keinuttaa päiväunille (siis vanhempana, kun ei enää nukahdellut noin vaan), jos hänet ' laittoi' johonkin, huusi hän niin kauan, että nosti syliin ja tuuditti uneen.



>Etsin apua, tiedän imetyksestä lähes kaiken.



Osasitko yhtään nauttia vauvastasi, ihailla häntä, leikkiä hänen kanssaan? Vai yrititkö suorittaa täydellistä äitiyttä ymmärtämättä, mistä tässä kaikessa on kyse??




>Osasin, rakastan häntä yli kaiken ja hassuttelin/hassuttelen aina. Väsymyksestä huolimatta hän oli niin söpö ja mussuinen. Mielestäni se myös kuuluu siihen, että yrittää suorittaa täydellistä äitiyttä.



Ja - mistä tässä kaikessa on kyse??

Jos minä EN olisi saanut elää vauvojeni kanssa suunnilleen noiden ohjeiden mukaisesti, olisin varmaan joutunut hoitoon..! Jos siis olisi pitänyt huudattaa, ei olisi saanut aina syöttää kun vauva pyytää, ei olisi saanut nukuttaa viereen jne...



Niin me ollaan erilaisia... äidit ja vauvat. Jokaisen pitäisi koittaa löytää itselleen ja vauvalleen sopivat " ohjeet" (jos niitä kokee tarvitsevansa) -niitähän kyllä löytyy joka lähtöön...

Vetoat koko ajan siihen, että yhteiskunta asettaa paineita äideille. Kuka sinua oikeasti tarkkailee? Muut äiditkö? Siksikö sinun pitää noudattaa jotain ohjeita ja unohtaa maalaisjärkesi lisäksi omat tarpeesi? Olisikohan sairastumisessasi kuitenkin kyse sinun omista ongelmistasi ja täydellisyyden tavoittelusta... Tosin sitähän et voi koskaan myöntää.

mitkään noudattamasi ohjeet eivät tuota toivottua tulosta eli tyytyväistä vauvaa, joten kyseenalaistat ohjeet ja alat miettiä vaihtoehtoja! Haloo!

kai tajuat, että jokaiselle se eka lapsi on todella ensimmäinen, ei siis ole kokemusta muillakaan sen esikoisen kanssa olemisesta! Aika harva meistä on esim. pikkusisariaan joutunut kunnolla HOITAMAAN, mitä nyt ehkä joskus vahtimaan. ELi tavallaan ollaan samalla viivalla esikoisten kanssa kaikki.



Tukiverkot sitten eri asia, joillain hyvät, joillain huonot.

tottakai on hämmentävä tilanne jos lastaan ei saa rauhoitettua, vauva vaan itkee ja itkee. Hämmentävää, stressaavaa, pelottavaa ja vaikka mitä, enkä ihmettele että se ajaa äidin masennukseen.

MUTTA jos se tilanne syntyy siitä, että pyrkii ahdistukseen asti noudattamaan muiden sanelemia sääntöjä (ja sitten vielä jälkikäteen syyttää niitä), täytyy ihmisellä olla melko suuri kyvyttömyys itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan.

Anteeksi vain julmasta mielipiteestäni, mutta minua tympii kun ihmiset jokaiseen pikkuasiaan haluavat " asiantuntijan" mielipiteen ja sitten voikin heittäytyä vinkumaan että kaikki oli annettujen ohjeiden syytä. Se on sitä uusavuttomuutta kun ei uskalleta hoitaa lasta terveellä maalaisjärjellä.

Tosin näiden ohjeiden kannalta... tässä kyllä puhutaan lähinnä jo uskonnosta eikä ole muita vaihtoehtoja. Jos näissä ei onnistu, sanotaan, että vika on yrittämisessä tai äidissä tai siinä ettei näe lapsen tarpeita tai muuta vastaavaa.



t. ap



Vierailija:

Lainaus:


keskivertovauvan itkuihin kyllä on helppo reagoida. Jos itselläsi on ollut itkuinen ja huonosti nukkuva lapsi, ei vika ole sinussa. Aina näissä ohjeissa pitäsi muistaa se, että puhutaan normaalitilanteista, ei poikkeuksista.




Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat