Vierailija

Inhoan muutenkin sairaalassa oloa - no kukapa siitä tykkäisi, mutta minua kammottaa jakaa huone vieraiden ihmisten kanssa, varsinkin, jos itsellä on huono/väsynyt olo. Ja lasten hoidossa kokemattomana pelottaa/jännittää se vauvan hoito ensimmäisinä päivinä jo muutenkin, ilman että vielä vieraiden ihmisten kanssa " vastenmielisessä" ympäristössä täytyy se handlata.



Ei tämä ongelma minua tai maailmaa kaada, mutta inhottavalta se silti tuntuu.

Kommentit (13)

Ja pyydä perhehuonetta, varsinkin jos lapsen isä on kuvioissa mukana. Siellä saatte olla ihan rauhassa eikä sinun tarvitse pelätä muita ihmisiä ja heidän vauvojaan. Ja hoitajat kyllä huolehtivat, että saat hyvän lähdön vauvasi kanssa ja että opit kaiken mitä oppia siinä vaiheessa tarvitsee ja sinusta huolehditaan siellä kyllä. Ja jos ei huolehdita, niin huolehdi itse, että huolehditaan! Sinun ei tarvitse osata mitään vauvanhoitoa kun synnyttämään menet, se opitaan yhdessä vauvan kanssa. Ja äidinvaistot + vauvan " avuttomuus" kyllä tekee nopeasti hommat helpoiksi.



Se on totta, että ryhmähuoneessa on tylsä olla, muiden ipanat rääkyvät just tasan silloin kun olet omasi saanut uneen ja itsesi unen rajamaille ja tuoreet isit laukkaavat huoneessa ja kuiskuttelevat vaimoilleen ja vauvoilleen kun sinä yrität saada omaasi syömään tissiä jne. Verhot voi ja kannattaakin aina vetää sängyn ympärille kun ei halua muiden kanssa seurustella ja pyydä ikkunapaikka jos ryhmähuoneeseen menet.



Mutta sinuna en tosiaankaan miettisi tuollaisia asioita etukäteen!



me saimme perhehuoneen aj se oli tosi hyvä vaihtoehto, koska itsekään en tahtonut olla missään ryhmähuoneessa.

Monestakin syystä! Olin väsynyt ja hormonit sekaisin, oli tosi hyvä, että saimme olla rauhassa perheen keskesn ja opetella vauvan hoitoa. Kätilöt kävivät ihanasti neuvomassa ja kaikki oli ok.



En olisi halunnut olla huoneessa 3 muun äidin kanssa. Jokasien vauva vuorollaan itkee ja saa siinä olla jälkivuodoissaan toisten sukulaisten kanssa jotka ovat tulleet katsomaan vauvaa jne..



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Perhehuone kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Jännä juttu etten tullut sellaista ajatelleeksi. Ja antaahan ne verhotkin jo paremman puutteessa vähän yksityisyyttä.



Kummasti mieli helpottui näistä viesteistä, ja oli kyllä hyvä kuulla sekin, etten ole ainoa joka tuollaisia tilanteita hermoilee...



Ja 7, puhut kyllä järkeä tuossakin, että kun vauva on syntynyt, niin siinä on sitten niin paljon muutakin ajateltavaa etten todennäköisesti ehdi näitä asioita miettimäänkään niin paljon kuin nyt etukäteen. Sitä ei näin etukäteen varmaan osaa oikein kuvitella, millaista se on.

AInakin Tyksissä sain kun valitin että en pysty nukkumaan. En tosin osannut siltikään nukkua, vaikka sairaaloissa olen viettänyt kuukausia elämästäni.

yhtenä aamuna naapuri pyyteli anteeksi, kun vauva oli itkenyt koko yön. minä vaan sanoin, etten ole kuullutkaan. oma vauvani nukkui jo alussa viisikin tuntia putkeen. jännää, miten oman lasen itkuun taas heräsi sekunnissa.

odotan ensimmäistä lastani, kuten ap:kin. Synnytyksen jälkeen en varmaan päästä miestäni lähtemään sairaalasta ollenkaan pois, koska pelkään jääväni yksin ja tiedän itkeväni mieheni perään... (noloa)! Olen muutenkin niin herkkä että itken varmaan koko ajan sielä sairaalassa, minkä joudun olemaan yksin..

Vaikka ihanaahan sinne on mennä, kun saa vihdoin nähdä lapsensa, mutta yksin oleminen pelottaa...

en tykäänyt sit yhtään olla sairaalassa. kaks lasta oon saanu ja kumpikin on leikattu. ja leikkauksen jälkeen pitää olla vähän pitempään mut nyt toiselta lähin jo kolmantena päivänä kun sain lääkäriltä luvan. mua ahistaa se sairaala, sit ku siel ei saa nukuttua ku on toiset vauvat samassa huoneessa, ei ne verhot estä ääniä. ei saanu yhtään rauhassa nukkua päivisin.



oliko se toinen ja kolmas vai kolmas ja neljäs päivä on tosi masentavia, kaikki asiat vaan itkettää ja masentaa. ite sillon ihmettelin et miks koko ajan itkettää mut hoitajat sano et se on normaalia.



sairaalasta tekee kalseen jo yksistään se valkoinen olemus, seinät yms.



stemppiä kovasti!!

Yhteinen kokemus yhdistää vieraampiakin ihmisiä. Vauvan kanssa voi tois- tai kolmaskertalainenkin synnyttäjä olla epävarma. Vauva-aika kun on niin lyhyt niin se unohtuu.



Vaipanvaihto ei ole vaikeaa, sitä voi vaikka nukella harjoitella. Pukeminen kuuluukin tehdä hitaasti ja varovasti. Lastenhoitajat neuvovat ja auttavat, jos tulee sellainen pihkapaska, joka ei tahdo irrota millään.



Ei se niin vakavaa ole.

Herkkäunisena en saanut nukuttua, kun vieressä kuorsattiin. Ja korvatulppia ei viitsinyt pitää, että kuulee vauvan. Oli ihanaa päästä kotiin.



Kuopiossa muuten eivät päästäneet vauvva pois enne kahden vrk ikää. Kuulemma silloin havaitaan tietysti sydänviat. Toisisa paikoissa vauva pitää käyttää sairaalassa tarkastuksessa 2 pv iässä, mutta muten pääsee kotiin vaikka heti.

haitannut muut huoneessa olijat. Itse vietin synnärin vuodeosastolla viikon ja toki myönnän, että oli välillä kestämistä, mutta se oma vauva oli niin ihmeellinen, ettei niistä muista paikalla olijoista jaksanut kantaa huolta.

Etkö lukenut ap:n tekstiä kunnolla? Ap:lle vauva on eka ja hän on epävarma vauvan hoidosta - miksi silloin alat höpisemään hänelle jostakin että sairaalassa ei tarvitse käydä kuin synnyttämässä -juttuja? Eikö ole parempi, että ap opettelee vauvansa hoidon ammattilaisten kanssa sairaalassa kuin menee kotiinsa todella epävarmana?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat