Seuraa 

Tämä asia tuli taas esille melkein puolen vuoden päästä siitä kun esikoisen sain, koska tuttavamme sai pikkuisen viikonloppuna ja minä olen niin kateellinen.

Ai miksikö? no siksi kun hän sai synnyttää. Nyt kaikki ajattelee että olethan sinäkin synnyttänyt mutta en tunne niin. minusta tuntuu kuin olisi leikattu joku kasvain ja se siitä. Rakastin tietenkin lastani heti alusta asti ja rakastan edelleen mutta silti tunnen epäonnistuneeni.



Ja miksikö minulle sitten tehtiin sektio? minulle tuli alkava raskausmyrkytys ja jouduin perjantaina sairaalaan makaamaan ja sitten maanantaina vauva tuli maailmaan. sunnuntai-maanantai välisenä yönä jännitin kovasti kun tiesin aamulla käynnistettävän. olin siis menossa synnyttämään ihan normaalisti. Vauva päätti kuitenkin muuta ja kääntyi silloin yöllä perätilaan.

Kahdeksalta aamulla lääkäri katsoi kohdunkaulaa joka vielä täysin kiinni. Suunnitteli jo miten käynnistellään. huomasi sitten että nyt on jotain outoa ja lähdettiin ultraan. Vauva siis oli perätilassa eikä häntä voitu kääntää enää verenpaineiden takia. Myöskään myrkytyksen ja peätilan takia en saanut lupaa tehdä alakautta. Tyttömme syntyi 10.48 eli parin tunnin päästä lääkärin päätöksestä.

Minä vaan itkin kun kuulin uutisen. Olin ja olen edelleen niin pettynyt, kun en voinutkaan tätä luonnollista prosessia läpi käydä.

Kukaan, ei edes mieheni jolle eilen itkin asiaa voi ymmärtää tätä inhoani.

Tietenkään en koe kenenkään muun olevan sen huonompi vaikka sektio olisikin tehty. olen itsekin syntynyt sektiolla sekä sisarukseni.

Ehkä pettymystä lisäsi se että en kerinnyt valmistautumaan siihen vaan heti kärrättiin jo saliin.

eniten olen kateellinen siitä, kun te toiset olette saaneet juuri syntyneen lapsen rinnallenne paidan sisään ja saaneet olla hänen kanssaan heti alusta asti. olette saaneet antaa jopa ensi hörpyt maitoakin.

Minä vaan kuulin parkaisun mutta kukaan ei vauvaa heti näyttänyt, vähän ajan kuluttua sain silittää poskea ja jo vietiin vauvaa pois. tulee olo kuin antaisi adoptioon vauvansa.Hän joutui keskolaan sokeritarkkailuun. Sain hänet vierelleni vasta seuraavana päivänä.

Itse leikkaus meni hyvin tai niin kuin he olivat sen suunnitelleet mutta paha mieli silti jäi henkisesti minulle koko jutusta heräämöineen.



olisiko siis mahdollista että seuraavan voisin synnyttää normaalisti? minulle koko ajan kyllä lupailtiin normaalia mutta sitten kävi näin. ajatus jäi kuitenkin että tilaa olisi tulla vaikka olenkin vain 150cm pitkä itse enkä siis mikään isokoinen.

onko kukaan muu vielä sektion jälkeen synnyttänyt alakautta seuraavaa vai sanoivatko ne sairaalassa minulle niin vain lohdutellakseen?



minua on aina kiehtonut synnytys hienona kokemuksena joka jokaisen naisen on koettava. ehkä tätä illuusiota edesauttaa sekin miten synnytystä hehkutetaan joka puolella kuinka hienosti meni ja miten vauvan saa sitten vierelleen.



no ehkä sitten joskus...jahka uskallaan uudestaan tulla raskaaksi. stressaan jo valmiiksikin niin paljon.

Sivut

Kommentit (16)

Mulla suunniteltu sektio takana ja tunnen itseni kyllä äidiksi. enkä ole kateellinen siitä että en " saanut" synnyttää... saas nähdä kuinka toisen kanssa sitten joskus käy!!!!

Mullekin tuli sektio yllätyksenä eteen synnyttämään mennessä (korkea vesien men, ei vielä supistuksia), kun sikiöllä olikin rytmihäiriöitä eikä saatu kunnollista sydänkäyrää otettua. Niinpä sektio oli ainoa vaihtoehto sikiön sydänäänien turvallisen seurannan kannalta.



Jälkeenpäin ajateltuna hyvä kun päivystävä lääkäri " pakotti" sektioon, koska vauvalla oli sydänvika ja alatiesynnytys olisi ollut rankka. Mutta itselläni on silti ihan luuseriolo, kun olin kovasti odottanut sitä perinteistä synnytystä ja sitten vauva vaan leikattiinkin ulos kliinisesti ja nopeasti.



Enkä myöskään saanut pikkuista rinnalleni leikkauksen jälkeen, vaan vauvaa vain näytettiin mulle ja sitten näinkin hänet vasta seuraavana aamuna uudestaan. Kotiin saatiin lapsi vasta 9vrk ikäisenä sydänleikkauksen jälkeen, eli ensimmäinen yö lapsen kanssa koettiin yli viikko syntymästä..! Mutta näin se voi joskus mennä, minkäs sille mahtaa. Itsekin odotan kovasti toisen lapsen tekoa - osittain ihan vaan sen takia, että saisin kokea iloisen ja seesteisen syntymän ja lapsivuodeajan sairaalassa. Tämä oli jotain ihan muuta...



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kiitoksia monista vastauksista teille. on ollut lohduttavaa kuulla etten ole ainut jolle tullut näin epäonnistunut olo.

Hassua mutta kuten edelliselläkin kirjoittjalla odotan ihan innolla jos seuraavan kanssa pääsisin sitten tosi toimiin. mutta kasvatellaan nyt tätä ensimmäistä ensin ainakin vuoden vanhaksi ja sitten suunnitellaan toista. Olikin jo puhetta miehen kanssa jos kesällä annettais luonnin hoitaa tehtävänsä...sen näkee sitten uskaltaako.

Hei!



Meillä on kolme lasta, neljättä odottelen loppusuoralla (viikkoja reilut 33). Esikoinen syntyi sektiolla 7½ vuotta sitten. Raskaus meni viikkotolkulla yli eikä edennyt edes käynnistelyllä. Loppujen lopuksi kärvistelyn ja seurannan jälkeen päädyttiin kiireellisen sektioon, kun vauvan sydänäänet notkahtelivat. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja nykyään meillä on ihana ekaluokkalainen. Muistan, kuinka itsekin olin pettynyt sektioon. En ollut osannut mitenkään varautua siihen, kukaan lähipiirissä (minun tietääkseni) ei ollut IKINÄ synnyttänyt sektiolla ja minä parka " sorruin" siihen. En kuitenkaan saanut asiasta mitään kammoa.



Toinen syntyikin sitten rätväkkäästi muutamaa päivää etuajassa ihan perinteistä reittiä ja kolmas tismalleen laskettuna päivänä. Nyt jännitän, että miten neljännen kanssa käy. Kovasti on jo pää menossa alaspäin ja välillä tuntuu, että pallo on jo jalkojen välissä (painoarvio lähentelee 2,5 kiloa), mutta paikat ovat vielä tiukasti kiinni.



Synnytykset eivät totta vieköön ole veljiä keskenään - häävin edes aina sukulaisia. Ekan kerran sektio ei kerro vielä mitään seuraavasta kerrasta. Usko pois!

:) ONNANNAA

kun en ole moista kokenut, mutta haluaisin vain sanoa, että älä turhaan murehdi sitä, että sait lapsesi viereesi vasta seuraavana päivänä. Itse sain kyllä esikoisen rinnalle heti synnytyksen jälkeen, mutta sitten jouduinkin luovuttamaan hänet tehohoitoon 1,5 kuukaudeksi, vaikka vauva oli täysiaikainen ja syntyessä terve. Kolme viikkoa tehohoidosta oli lähes 300 km päässä kotoani ja lääkärit kehottivat valmistautumaan lapsen kuolemaan lähiviikkoina. Tuona sairaala-aikana tutustuin perheeseen, joilla syntyessä terveeltä näyttänyt täysiaikainen vauva joutui teholle 4 kuukaudeksi myös eri paikkakunnalle, vaikka heillä matkaa olikin " vain" noin 100 km yhteen suuntaan. Myös tämän pojan elämä oli hiuskarvan varassa. Terveitä ja reippaita poikia ovat molemmat nyt ja itse ainakin koen, että oma suhteeni lapseen on tiiviimpi kuin olisi ollut ns. normaalilla kaavalla mentäessä, sekä omalta että lapsen puolelta. Nyt toista lasta odottaessa jännitän ensimmäisten viikkojen vauva-arkea, jota en ole koskaan vielä kokenut.



Pystyn kyllä kuvittelemaan, että ennalta-arvaamaton tapahtumien kulku synnytykseen liittyen aiheuttaa hankalia tunteita, mutta ei se tee sinusta mitenkään vähemmän äitiä tai naista. Tärkeintähän on että kaikki osapuolet ovat hengissä ja terveinä, mikä sekään ei ole itsestäänselvyys, kuten esikoisen kanssa opin. Ehkä sinun kannattaisi pyytää päästä pelkopolille juttelemaan vielä uudelleen tuon ensimmäisen synnytyksen kulku läpi, niin asiat voisivat selkiintyä.



Ja varmastikin voit synnyttää alakautta seuraavan/seuraavat lapset. Ystäväni joutui esikoisen kanssa hätäsektioon, mutta kaksi seuraavaa ovat syntyneet alakautta huolimatta siitä, että kakkosen kanssa hänellä repesi kohtu ja kolmas oli siis jollain tasolla riskiraskaus.



Tsemppiä!



A.A. rv 26+5

Eka synnytys päättyi kiireelliseen sektioon (4,7kg vauveli...).

Tässä raskaudessa kokoarviot hieman hillitympiä (saas nähdä...), joten odotan tässä (rv 39+2) että synnytys käynnistyisi itsestään; eli alateitse lähdetään yrittämään.



Synnytystapa-arviossa 36 viikolla tuota asiaa lääkärin kanssa katsottiin ja molemmat päädyttiin siihen että yritetään alateitse. Sektiolle tai käynnistykselle ei tällä erää ole perusteita (toisin voisi olla jos kokoarvio olisi yhtä huima). Lasketun ajan tienoilla menen jälleen lääkärin vastaanotolle ja katsotaan tilannetta.



Mutta tosiaan; yksi sektio ilman muita lisäperusteita ei edes riitä sektio-perusteeksi... Näin ainakin NKL:llä.

Aikalailla samanlaisia tuntemuksia minulla on sektiosta ollut. Minulle tehtiin suunniteltu sektio 38+4 " epäselvän kohtauksen" takia ja sain valmistautua asiaan muutaman päivän, mutta se " kriisi" iski vasta myöhemmin lapsen jo synnyttyä. Minä olisin myös halunnut kokea ns. normaalisynnytyksen ja koin epäonnistuneeni. Tästä on jo aikaa ja suurin itsesyytös on hävinnyt, enhän minä toki tilanteelle mitään voinut. Esikoinen voi hyvin ja on maailman ihanin, kuinkas muuten :)

Nyt olen raskaana 38+4 (eli sama päivä kun esikoinen leikattiin) ja odottelen normaalia synnytystä, saa nähdä, vielä ei ainakaan ole mitään syytä miksi leikata... jännittää melko lailla ja pelkoja on..

Hei,

sinulle onkin jo kirjoitettu että alatiesynnytys on mahdollinen yhden sektion jälkeen.



Toivottavasti pääset vielä kokemaan alatiesynnytyksen, tai ainakin miellyttävämmän sektion niin kuin minäkin toisen lapsen kohdalla. Meilläkin kävin niin esikoisen kanssa että hänet leikattiin maailmaan minun ollessa nukutettuna ja vietti ensimmäisen yön teho-osastolla. Tilanne oli yllättävä, jopa kaoottinen.



Synnytyksestä jäi epätodellinen olo ja paha mieli, ja käsittelin pettymystäni ja hämmennystäni kauan. Tuntui juuri samalta kuin sinusta: olin jäänyt jostain mahtavasta paitsi, enkä ollut " yhtä paljon" äiti kuin alateitse synnyttäneet. Vasta toisen raskauden aikana sain asian päätökseen, itkettyäni asiaa kauan.



Lähdin synnyttämään alateitse, mutta kun kohdunsuu oli 7 cm auki, jouduin taas kiireelliseen sektioon. Tämä kokemus oli kuitenkin aivan erilainen, sillä ehdin saada epiduraalin ja vauva syntyi hyvävointisena. Suunnittelematon sektio ei tullut shokkina tällä kertaa, totesin vain tyynenä että kävi taas näin. Koko hommasta jäi erittäin myönteinen kuva, vaikken edelleenkään ole synnyttänyt alakautta enkä todennäköisesti tulekaan koskaan kahden sektion takia.



Synnytysteni välissä kaksi läheistä äitiä on saanut vauvan sektiolla, mikä on ollut lohdullista sillä olin aiemmin ainoa. Se on ihan normaalia ja yleistä, ja sitä voi sattua kenelle vaan - vaikka raskaus ja synnytyksen alku menisikin normaalisti.



Keskustele peloistasi ja tuuleta ajatuksiasi, ja koeta kääntää ne voimavaraksi. Olet oppinut edellisestä kerrasta paljon, ja se on suuri etu jos ja kun lähdet seuraavan kerran synnyttämään.

Hei! Mulle tehtiin hätäsektio. Se kaivaa kyllä mieltä kovasti, mutta ei ollut minusta kiinni. Halusin epiduraalin ja sen sain. Mutta sitten loppuivat omat supistukset ja sen vuoksi jouduttiin antamaan oksitosiinia tipalla. Mun mielestä kätilö laittoi sitä ihan liikaa jonka seurauksena sydänäänet romahtivat ja eiku salamana leikkaussaliin.

Olin jo saanut luvan ponnistaa, kun sitten tämä huomattiin.

Kun pääsin vuodeosastolle tuli haavaan ´verenvuoto. Sitä tyrehdytettiin puol yötä. Haavasta lähti pari niittiä irti. Veren vuoto niin runsasta et kaksi pussia tiputettiin verta.

Kyllä tästä jäi tosi paha mieli, mut asennoidun jo valmiiksi sektion varalle ettei tuu sit niin huonoja fiiliksiä.

Mut mun mielestä pääasia on terve lapsi, ja niin mä oon tätä asiaa käsitellyt mialessäni. Ois voinu olla niinki ettei vauveli ois selvinny.

Mut jos ei ole rakeenteellisia syitä, ni kyllä sektion jälkeen on mahis normaalisti synnyttää.

että on tosi lapsellista ajtella näin mutta sille ei voi mitään. Mua vaan on aina kiinnostanut ja kiehtonut tuo asia ja sit tulee pettymys kun ei saakaan sitä itse kokea. Ja muistuttan vielä etten suinkaan pidä toisia äitejä epäonnistuneina vaan vain itseäni.

fiilikset sektion jälkeen. Silloin sain kuitenkin ihan mielettömän paljon ajattelun aihetta eräältä vanhemmalta amerikkalaiselta ystävältäni, joka vastasi ajatuksiini seuraavasti (lainaan suoraan tämän häneltä saamastani emailista):



I really enjoyed the story, since all mothers can relate to these things and they bring back memories...no matter how different the experience may have been.

I felt for you when you said how you were sorry you missed seeing dad first be with the baby......and I imagine he was also disappointed he couldn' t be there for the birth. BUT..........I must tell you.........in the life you have ahead with your little one...........you will have many wishes that don' t come true....and you can either let them " get at you" ...or allow them to go so you are not consumed by the negative feelings.....this can be from a lousy school photo that is taken of your child....to not getting the blowing out of the candles on their cake on camera.....to not getting to see the VERY first step because you dropped her off at your parents and she decided to walk for them while you were at the store......and on and on . I am not being calous.....I totally understand your feelings.....I have had SOOOOOOOOOO many of them myself...........just silly things like not having your house perfect anymore.....not as tidy as it used to be etc.....not getting to do your exercise one day because you couldn' t " do it all" . I have been there....so many times......and so....I want to let you know that it happens to us all....and in that I am a perfectionist with my boys.....I have had to " give it up" MANy MANY times. I have had to swallow those tough feelings of disappointment. It is sooo hard to do. Sometimes your spouse doesn' t understand your concern either, so you feel alone in it and a bit angry at them perhaps. But it is all normal and at this time right after the birth....you will have many ups and downs with her thoughts. You want it all to be perfect....and life just doesn' t play out perfect all the time. SO do yourself a favor and decide now.....you will not let these disappointments (and they are valid and real) to take away from the moment you do have. SHe will grow up with you and if you prioritize HER ....you will never have regrets that even if all was not the way you wished it to be.....you were still there with her and involved and you had more time with her than if you had not prioritzed that decision that SHE comes first. Swallow the " I wishes" , and heh....exercise another day....or take another photo.....or talk to your spouse and get them to understand what is bugging you and what you just cannot do anymore although it bugs you that you cannot do it....and see if they will help you out with that need and ask them to do it sometimes (what ever it may be.) Even if they don' t think it is important at all....at least they may agree to do it for YOU. That goes both ways. Each of you as a parent will have needs that change and cyles of interest....so talking a lot and understanding what each of you feels is important is IMPORTANT.



Toivottavasti muutkin saivat tästä lohdutusta. Tunnen itseni vieläkin ajoittan epäonnistuneeksi sektion takia, mutta aikaa myöten on helpottanut.



Niin ja minulle myös sanottiin, että toisen voi synnyttää normaalisti, vaikka ensimmäinen olisikin sektioitu. Todennäköisyys sektioon on vain suurempi.



Hyviä vointeja ja jatkoja!

Älä huoli, on täysin mahdollista että synnytät vastaisuudessa alakautta!



Oma kokemukseni jopa niinkin hassu, että eka oli kiireellinen sektio 21h kärvistelyn jälkeen ja toisen piti olla sitten suunniteltu sektio (ahdas lantio ja reilunkokoinen vauva), mutta silti oli alatietsynnytys! Joten, mahdollista on!



tölökki

Suo anteeksi, mutta kuulostat hieman lapselliselta. Ei alatiesynnytys kenestäkään äitiä tee. Äitiys on elämänikuinen tehtävä ja vasta vuosien päästä punnitaan miten onnistuit siinä. Se on se mikä merkitsee jotain, ei se kuinka synnytit.

Eikä todellakaan auta siihen se että tuore isä hehkuttaa sitä mitä naiset joutuu kokemaan...



Minä ja kaksi kaveriani olemme myös sectioituja, onneksi minulla on ollut vertaistukea heistä.



Nyt toista odotellessa vaan pelkään sitä, että sectioon taas päädytään. Onneksi siitäkin pääsee pelkopolille juttelemaan. :) Se on auttanut vähän. Mutta jos toinenkin tulee sectiolla niin sitten sitä synnytyskateelliseksi vasta muutunkin... On se niin väärin, että toiset vaan saavat synnyttää.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat