Vierailija

olen miettinyt asiaa, olen siis tuleva yksinhuoltaja, mies " hylkäsi" saadessaan tietää että olen raskaana. onko minulla oikeutta kertoa miehen vanhemmille (vaikka en heitä tunne ) että odotan heidän poikansa lasta? vai annanko asian olla ja todennäköisesti he eivät ikinä saa tietää lapsenlapsestaan? kannattaako minun tehdä asialle jotain vai olla olla tekemättä mitään? vaikka lapsella ei isää olisi, olisi isovanhemmat kuitenkin sieltä puolelta edes jotain. yritän miettiä mikä olisi oikein ja mikä ei, auttaisitteko?

Sivut

Kommentit (24)

Kerrot asian niinkuin se on, mutta syyllistämättä heidän poikaansa. Esim. jättämisen sijaan voit puhua eroamisesta (" erosimme" kuulostaa paremmalta kuin " hän jätti minut" ). Kerro, että mietit pitkään kertoako heille vai ei, mutta ajattelit että heillä on oikeus tietää lapsenlapsestaan, ja lapsella on oikeus tietää heistä.

Mitä isyyden tunnustamiseen tulee, mies haastetaan oikeuden päätöksellä isyystesteihin jos ei suostu tunnustamaan isyyttään vapaaehtoisesti.

Jaksamista sinulle, toivottavasti osaat nauttia raskaudestasi vaikka tilanteesi onkin vaikea. Itse erosin 2005 ollessani raskaana, meillä oli jo yhteinen yksivuotias lapsi. Vaikeaa oli aluksi, nyt elämä hymyilee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapseni isä oli muutenkin raivoissaan minulle. Syytti tahallisuudesta ja ties mistä. Jos olisin isovanhemmille kertonut, niin mikä olisikaan ollut isän reaktio? Mitä hän olisikaan sanonut minusta vanhemmilleen?

Teinkö itsekkään päätöksen? Kyllä. Ajattelinko lapsen parasta? Kyllä, ja katsoin tämän ratkaisun parhaaksi.

Tulevaisuuden suhteen voi aina jossitella. Jos lapsi onkin minulle vihainen kun en kertonut aiemmin? Jos isovanhemmat olisivatkin ihania? Jos en olisikaan tavannut nykyistä miestäni? Jos jos jos...

Teit niin tai näin, niin aina se on jonkun mielestä väärinpäin.



Katso peiliin. Istu ja mieti. Mitä SINÄ haluat? Tuntuuko SINUSTA mukavalta ottaa yhteyttä isovanhempiin? Toimi sen mukaan miltä SINUSTA tuntuu. Jos ei ajatus isovanhemmista nyt houkuta, niin unohda asia. Ei sinun nyt heti tarvitse tehdä yhtikäs mitään.

" Kerro, että olet tapaillut heidän poikaansa vain hetken aikaa ja tulit yllättäen raskaaksi. Raskaus ei ollut suunniteltu ja heidän poikansa teki päätöksen, ettei halua olla lapsen elämässä mukana (ainakaan tässä elämäntilanteessa). Sinä päätit pitää lapsen siitä huolimatta ja tahdot antaa isovanhemmille mahdollisuuden halutessaan olla mukana lapsen elämässä. Päätöstä ei vielä tarvitse tehdä, eikä ilmoittaa. Jos joskus haluatte nähdä lasta, tai pelkän kuvan, järjestät asian. Mikäli yhteydenottoa ei kuulu, asia jääköön tähän. Lapselle tulet kuitenkin kertomaan hänen kasvaessaan, kuka hänen isänsä ja isovanhempansa ovat. Isyyttä et aio (?) vahvistaa väkisin, koska heidän poikansa on valinnut, ettei hän aio lasta vapaaehtoisesti tunnustaa.



Kunnioittavasti,



Nimesi"



Tai jotain tällaista.

missään tekemisissä, sanoi, että elämänsä menisi vain pilalle.

Hänen vanhempansa asuivat eri paikkakunnalla, eikä minulla olisi ollut edes heidän nimistään hajuakaan.

Missään yhteydessä emme ole olleet.

Lapsellani on isähahmo miesystävästäni, jonka puolelta myös tuli uusi mummola.

Väärin saatoin mielestänne toimia. Omasta mielestäni tein lapsen kannalta parhaan mahdollisen ratkaisun.

Salailla en aio lapselta mitään.

Itselläni on samanlainen tilanne ja aion kertoa isovanhemmille, jos mies ei sitä tee. Odottelen rauhassa aikooko mies tulla lastansa katsomaan ( on sanonut että tulee..) ja aikooko tunnustaa isyyden ja kertoa vanhemmilleen, jos ei aio, vaadin isyyden selvityksen ja kerron itse isovanhemmille vauvasta.

Ja nimenomaan lapsen takia!



Lapsella on oikeus tietää biologiset sukulaisensa. Päättäköön isovanhemmat itse, haluavatko pitää yhteyttä vai eivät.

Et kuitenkaan voisi pelkän veren ja DNA:n perusteella luottaa vauvaasi tuntemattomien hoitoon.



Tapaat varmasti vielä joskus mukavan miehen josta tulee lapsellesi isähahmo, ja varmasti omista vanhemmistasi on riittävästi mummua ja pappaa.



Miettiessäni itseäni heidän asemaansa, haluaisin kyllä tietää lapsen olemassaolosta. Voihan olla että he haluavat tutustua lapsenlapsensa äitiin ja mahdollisesti olla avuksikin. Rakastavia ihmisiä ympärillä ei voi koskaan olla liikaa.

Tosin, jos haluat lapsesi isän takaisin, kannattaa ihmeessä kertoa tilanteesta hänen vanhemmilleen. Jos et halua miestä takaisin, voit kertoa mutta painottaa että tarjolla on suhde lapsen ja heidän välillä, että lapsen isää ei sotketa mihinkään mitenkään.

Itsellä samantapainen tilanne. Lyhyestä suhteesta pamahdin paksuksi, mies ei lasta halunnut. Oli lestadiolainen ja olisi tullut perheensä hylkäämäksi, kun oli sillä tavalla mennyt minut kirkkoon kuulumattoman tyttösen siittämään. Ei halunnut osallistu, eikä halunnut, että perheensä saisi tietää.

omastakin mielestäni heidän kuuluu tietää, pelkään vaan että minut leimataan huoraksi tms. olen myös kuullut että lapseni isä seurustelisi jonkun uuden ihmisen kanssa. Mun tilanteeni tässä on vaikein, pitäisi ottaa yhteyttä ihmisiin joita en tunne ollenkaan. Ehkä kirjoitan kirjeen tai jotain, mutta he eivät todennäköisesti edes tiedä minun olleen missään vaiheessa kuvioissa millään lailla poikansa elämässä. lapsen isä itse sanoi, ettei aio puhua asiasta kellekkään, joten häneltä minun on kuitenkin turha odottaa sitä että vanhemmilleen kertoisi. Lapsi kuulemma pilaa hänen elämänsä, mutta itse loukkasi osaa minun elämääni jättämällä ison asian edessä yksin. Miten voin hienovaroen lähestyä hänen vanhempiaan? Mitä jos luulevat minun valehtelevan? Lapsen isä sanoi että ikinä tule tunnustamaan lastaan. Mikä mies.

Mää kehottaisin sua myös ilmoittamaan lapsen tulosta. Vaikka kerro laskettuaika ja jos haluat että lapsella on vaikka mahdollisuus SUN puolelta tavata isovanhempiaan niin ilmoita sekin! Ettei isovanhemmat turhaan pohdi saako lasta tulla katsomaan tai pyytää jätskille.



Mitä ajattelisit jos syntyvä lapsesi isona saisi lapsen eikä haluaisi siitä sulle kertoa, mitä mieltä olisit? Haluaisitko kuitenkin suhteen lapseen?



Minä haluaisin tavata lapsenlastani ja olla tukena jos apuani kaivattaisiin.



Vaikka isovanhemmat eivät halua tai uskalla NYT tulla mukaan lapsen elämään niin ainakin voisivat sen myöhemmin tehdä, saisivat joulukortteja pikkuselta??



Ilman muuta ilmotat, sää et ole vastuussa heidän reaktiostaan, mutta kivempi se saattaakin olla -ja ehkä isomummu saattaa keskustella lapsensa kanssa vanhemmuudesta ja tämä JOSKUS ehkä toteuttaa isyyttään??



Voimia sulle!

Totta on että en heitä tunne, ainoa mitä minulla on, on tieto mitä he suunnilleen tekevät työkseen jne. mutta lapsen isän vanhemmat ovat eronneet, joten olisi minun lähestyttävä molempia erikseen. Paras olisi että lapsen isä itse kertoisi asiasta heille, mutta toisaalta pelkään hänen mustamaalaavan minut niin etteivät halua olla lapseen yhteydessä. Niin tai näin, joka tapauksessa saan pyrstölleni tässä. Ehkä vielä on liian aikainen kertoa jos kerron, mutta toisaalta voisin pyytää häntä itse kertomaan vanhemmilleen, minkä varmaankin jossain vaiheessa tekisi. tai no, mistä minäkään sen tiedän.

jossain vaiheessa kipeän etsinnän aika. Siinä mielessä minusta olisi hyvä, että hänen isänsä suku tietäisi hänestä. Lapselle bioisä on bioisä, vaikka ei ikinä olisi tämän kanssa ollut tekemisissä.

isin, mutta korostaisin, että heiltä en ole vailla mitään taloudellista apua, että sen vuoksi en lähde tarjoamaan mahdollisuutta tutustua, vaan ihan isovanhempien ja lapsen suhteen kannalta.

En pidä veri-yhteydellä niin suurta merkitystä, että lähtisin selvittämään vieraiden ihmisten numeroita ym. Omassakin olossa oli jo kestämistä ja sopeutumista.

Lapsella oli alusta asti yksi vaari, kaksi mummoa (vanhempani ovat eronneet). Muitakin läheisiä riitti. Kun aloin seurustelemaan ja yhdessäolomme vakiintui avoliitoksi, sai lapseni jälleen yhden mummon ja vaarin. Aivan ihania ihmisiä hekin! :)



Kerron lapselle isompana hänen taustoistaan. Jos hän haluaa tavata biol. isänsä ja isovanhempansa, autan häntä kyllä.

Mutta alusta asti en nähnyt sille tarvetta.

Jos välinne ovat noinkin " ristiriitaiset" miehen kanssa, miksi kertoa juuri nyt? Sinuna odottaisin ensin lapsen maailmaan ja kun arki rullaa, voi asiaa miettiä uudelleen.



Toki lapsella on oikeus isovanhempiin. Sillehän ei voi sitten mitään, jos he itse päättävät olla välittämättä. Keskittyisin sinuna odotusaikaan ja kerkeät kyllä lähestyä heitä sitten myöhemminkin, kun lapsi on konkreettisesti maailmassa.

Tilannehan voi päättyä niinkin, ettei lapsi ja hänen isänsä koskaan muodosta minkäänlaista suhdetta toisiinsa. Miten siinä ristiriidassa toimivat sitten isovanhemmat?



Mitä tiedät heistä vai tiedätkö yhtään mitään? Heidän ajatusmaailmaansa, arvojaan? Muista myös aina se, että " tieto lisää tuskaa" ...Jos välit menevät aivan mahdottomiksi jo lapsen isänkin kanssa, miksi sotkea vielä lisää ihmisiä mukaan? Varsinkin, jos et tosiaankaan ole heitä edes koskaan tavannut...?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat