Vierailija

Meidän 4 v. ei ole ollenkaan itseohjautuva, paitsi pahanteossa ;)



Tilanne 1: ollaan kylppärissä iltapesulla ja sanon lapselle: mene makkariin, sängyllä yöpuku, pue se päälle. Sitten luetaan iltasatu. Matkalla makkariin lapsi on jo unohtunut tekemään 100 muuta asiaa, tai jos onkin päätynyt makkariin, niin pomppii sängyllä, testaa rullaverhon toimintaominaisuuksia tai tekee jotain muuta yhtä jännää ja kiellettyä. Yöpuku ei tietenkään ole päällä.



Tilanne 2: lapsi syö ruokapöydässä, muut lopettaneet ruokailun jo aikaa sitten. Sanon: äiti käy nyt vessassa, syö sillä aikaa loppuun. Kun äiti tulee vessasta, lapsi on takuudella jossain muualla kuin ruokapöydässä, eikä ruokaa ole syöty.



Yksin jos menee vessaan (osaa kyllä), niin takuu varmasti jää sinne esim. rusentamaan saippuapullon tyhjäksi tms. Vilkas ja eloisa poika kyseessä ja perheessä myös vauva. Joudun aika paljon olemaan kahden lasten kanssa miehen töitten takia ja hermot meinaa mennä esikoiseen: ei tottele, ei kuuntele jne.



Vaadinko mielestänne liikaa omatoimisuutta lapselta?

Kommentit (9)

Meillä myös 4-vuotias poika ja sama meininki. Itse olen kyllä ajatellut että tuo on ihan tyypillistä käytöstä tuon ikäiselle. Joo, hermot menee kyllä joskus kun monen monta kertaa saa pyytää pukemaan esim. housut jalkaan, meillä homma menee useimmiten ihme vetkuiluksi. Itse kyllä tiedostan että varmaan esimerkiksi puen liikaa häntä. Kyllä kai tuon ikäiseltä jo jotakin voi ja täytyykin vaatia?!

Meiltä löytyy samanlainen, ja 7-vuotiaallakin nämä piirteet ovat vielä tallessa.



Meillä auttaa kilpaileminen. Eli lapset laitetaan kilpailemaan keskenään "se, jolla on ekaksi yöppäri päällä saa iltaluvut ensin.." tai sitten "Koetetaan tehdä ennätys iltatouhujen hoitamisessa. Ehdittäsiinköhän me 4 minuutissa vaihtaa yöpaita päälle, pestä hampaat ja valita iltalukukirja?" Ja sitten munakello asetetaan 4 minuutille, ja yritetään ehtiä hoitaa homma ennen sen pirahdusta.



Meillä em. toiminta nopeutti iltatoimia aivan huimasti. Aiemmin samaan saattoi mennä 15 minuuttia, nykyisin (jopa ilman hoputtamista) homma sujuu helposti alta 5 minuutin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

vaikka kyseessä 5v. Ei kyllä tee kiellettyä, mutta kaikkea muuta puuhaa on. :) Kyllä ne joku päivä oppii, muuta lohdutuksen sanoja en osaa sanoa... Meillä myös vauva, 6kk. esikoinen haluaa aina juuri sen lelun mikä vauvalla on.. Se myös raivostuttavaa..

näistä asioista kun väännetään meillä kättä päivittäin (pukeminen, lähteminen, syöminen jne.), niin usko meinaa loppua. Ja sitten kun joskus näkee sellaisia ihmelapsia, jotka tekevät heti sen mitä pyydetään, yhdellä sanomisella! Rasittaa vain, kun pitäis aina olla vieressä vahtimassa ja muistuttamassa ja hokemassa...



Varsinkin nyt vauvan myötä oma sietokyky esikoisen suhteen alentunut huomattavasti. Kilpailut, kannustimet, tarrataulut yms. on otettu käyttöön, mutta ei niitäkään joka päivä ja joka asiasta jaksais.



t. Ap

kohtalaisen kiltti, mutta ei itseohjautuva hänkään.



Kykenee juuri ja juuri muistamaan yhden ohjeen, jos sen pystyy toteuttamaan minuutin sisään. Eli käsken nätisti laittamaan yöpuvun päälle, lapsi kävelee makuuhuoneeseen ja laittaa yöpuvun päälle. Jos on kaksi ohjetta: riisu ja laita yöpuku päälle, menee jo yli ymmärryksen.

niin tai näin (haluttu toiminto) tai jos koitetaan maailmanennätysnopeutta ja sanon ottavani aikaa. Näilläkin kikoilla joka 3. kerta tapahtuu toivomallani tavalla. Nukkumaan meneminen on yhtä helvettiä ja pienempää lastamme rääkkää nykyisin heti kun olen puhelimessa tai silmä muuten välttää. Neuvolassa sanoivat kuuluvan ikään, varsinkin tuo pienen veljen kiusaaminen kuulemma on empatiakyvyn heräämistä vaikkei ihan ekana mulle tullut mieleen.







Lainaus:

Meidän 4 v. ei ole ollenkaan itseohjautuva, paitsi pahanteossa ;)



Tilanne 1: ollaan kylppärissä iltapesulla ja sanon lapselle: mene makkariin, sängyllä yöpuku, pue se päälle. Sitten luetaan iltasatu. Matkalla makkariin lapsi on jo unohtunut tekemään 100 muuta asiaa, tai jos onkin päätynyt makkariin, niin pomppii sängyllä, testaa rullaverhon toimintaominaisuuksia tai tekee jotain muuta yhtä jännää ja kiellettyä. Yöpuku ei tietenkään ole päällä.



Tilanne 2: lapsi syö ruokapöydässä, muut lopettaneet ruokailun jo aikaa sitten. Sanon: äiti käy nyt vessassa, syö sillä aikaa loppuun. Kun äiti tulee vessasta, lapsi on takuudella jossain muualla kuin ruokapöydässä, eikä ruokaa ole syöty.



Yksin jos menee vessaan (osaa kyllä), niin takuu varmasti jää sinne esim. rusentamaan saippuapullon tyhjäksi tms. Vilkas ja eloisa poika kyseessä ja perheessä myös vauva. Joudun aika paljon olemaan kahden lasten kanssa miehen töitten takia ja hermot meinaa mennä esikoiseen: ei tottele, ei kuuntele jne.



Vaadinko mielestänne liikaa omatoimisuutta lapselta?

Meillä myös tuttua, ja tosiaan ei voi antaa kuin yhden käskyn/pyynnön kerrallaan. Meillä neuvolassa sanoivat vain, että kunpa voisi antaa vanhemmille sitä kärsivällisyyttä ja pinnaa, sillä kuulemma selviää eteenpäin:) Ja kai se on sitten myös toistoa ja harjoittelua.



Meillä 4-vuotiaalta vaaditaan jo itse pukeminen (apua toki saa pyytää), likaiset viedään likakoppaan (meidän nelivuotiaan mielestä se riittää, että heittää vaatteet kylppärin lattialle, argh), itse tehdyt roskat on vietävä roskiin. Ja pikkuveljen kiusaaminen on ehdottoman kiellettyä! Tosin sitä ei meillä paljoaakaan ole tapahtunut, kovin on hoivaviettinen tyttö (ehkä liikaakin joskus).

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat