Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Saako miltään taholta oikeasti apua sen arviointiin, onko isän toiminta lasten hyvinvoinnille hyväksi? Eron jälkeen isä on pistänyt romukoppaan kaikki yhteiset sopimukset siitä, miten lasten kanssa toimitaan ja millaista elämää heille tarjotaan. Mies käyttää lapsia hyväkseen omaa asemansa pönkityksessä (uudet naiset ja heidän piirinsä) mutta lasten hyvinvointi on hänelle sivuseikka. Lapset ovat likaisia, itkuisia ja kaltoinkohdellun oloisia kun palaavat isän luota, koska isällä ei ole heille aikaa uuden perheen keskellä.



En kerro nyt yksityiskohtaisesti, mitä kaikkea on tapahtunut, mutta monet lasten kanssa työskentelevät lähipiirin ihmiset ihmettelevät, kuinka isä voi toimia kuten toimii. Lapsilla on selvästi hätä aina kun ovat isälleen menossa, eikä kyse ole minun omasta asenteestani tai heijastamistani tunnetiloista.



Meillä on yhteishuoltajuus, mutta isää ei kiinnosta lasten asiat pätkääkään vaikka kysyn. Hän on jo osoittanut aiempien liittojensa perusteella, että lapset tulevat jätetyiksi jossakin vaiheessa "uutta elämää", eli arvelen meidänkin olevan tässä asiassa loppusuoralla.



Ärsyttää, kun lähivanhemmalla ei ole mitään aseita rajoittaa isän tapaamisia tai varmistua lasten hyvinvoinnista. Lähivanhemman pitää vaan seurata kiltisti sivusta, tekee etävanhempi mitä tahansa. Lastenvalvojat ovat hampaattomia niin pitkään, kun lapsia ei hakata tai heihin ei sekaannuta - millään muulla ei näköjään ole painoarvoa. Sen lastenvalvojat ovat myöntäneet, että isä ei aina ihan tunnu käyttävän harkintaa mikä on lapsille hyväksi. Kiitos paljon vaan, mutta ei paljoa auta!



Lapset ovat alle kouluikäisiä, joten erittäin puolustuskyvyttömiä vielä pitkään. Tekisin mitä tahansa heidän eteensä, mutta valtani loppuu siihen kun isä taluttaa heidät kotiinsa. Tapaamisia on säännöllisesti ja itse ne vapaat tarvitsen.



Mistä voisi saada apua tilanteen arviointiin ja - mihin muuhun? Onko mitään tehtävissä? Isä ei kuuntele ketään, koska katsoo että ei ole tilivelvollinen sen paremmin minulle kuin viranomaisillekaan.

Kommentit (5)

Että mua aina risoo tämän kaltaiset jutut... Jälkiviisaus on turhaa, mutta eikö naisilla IHAN OIKEASTI kellot soi päässä, jos miehellä on jo ueampi entinen suhde ja niistä jätettyjä lapsia, niin MIKSI oi MIKSI pitää mennä sellaiselle vielä lisää lapsia tekemään, ja sitten itkeä jälkikäteen, kun meni vituiksi? Eikö normaali ihminen sen vertaa tajua? Kun tässäkin tapauksessa sen hinnan sitten maksaa lapset, ei ne mokaajat, eli lasten vanhemmat.









"Meillä on yhteishuoltajuus, mutta isää ei kiinnosta lasten asiat pätkääkään vaikka kysyn. Hän on jo osoittanut aiempien liittojensa perusteella, että lapset tulevat jätetyiksi jossakin vaiheessa "uutta elämää", eli arvelen meidänkin olevan tässä asiassa loppusuoralla."

isän luo ei ole pakko mennä jos ei halua. Mutta eihän alle kouluikäinen osaa sitä vielä päättää! Eivät myöskään itse tietenkään ymmärrä, että isä "ostaa" heille hyvät muistot tapaamisesta käyttämällä jossakin huvipuistossa tms. ja lupaamalla taas seuraavalle käynnille jotakin kivaa. Yhteiseen aikaan ja tekemiseen isä ei panosta pätkän vertaa - koska lapset ovat sille välttämätön paha.



Muutaman vuoden tilanne on siis varmasti toinen, mutta pelottaa että lasten perusturvallisuus ja henkinen tasapaino ehtii kärsiä paljon, ennenkuin ovat siinä iässä että päättävät itse menosta isän luo. Isällä on oman taustansa puolesta todellisia tunnevammoja ja persoonallisuuden häiriöitä, jotka pahenivat eromme jälkeen...



-ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

meillä annan monesti jäädä kotia luokseni jos ei halua mennä välillä sanon että pari yötä ja sit saa tulla aikaisemmin takaisin. koska tarvitsen vähän vapaata

eli tosiaan asia ei ollut tiedossa aiemmin. Tosin merkkejä miehen asennevammasta vanhimpia lapsiaan kohtaan huomasin jo aikaisemmin, koetin puuttua asiaan ja otin turpaani.



Yksinhuoltajuutta ei voi saada, jos isä ei hakkaa lapsia, käytä heitä hyväkseen tai hylkää jonnekin. Kaikki muu "sallitaan". Lasten tunne-elämällä ei liene mitään väliä, eikä sillä, tuleeko pienet taudit hyvin hoidetuiksi vai ei (etäisä ei lääkitse lapsia koskaan jne.).



Ilmeisesti kukaan ei tiedä mistä voisi apua kysellä....



-ap-

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat