Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minun huoleni: Lasteni isä on muuttanut muualle. En tiedä, palaammeko yhteen tai haluanko sitä enää. Tuntuu vaikealta elää tässä tilanteessa, kun en milloinkaan ole muuta halunnut kuin onnellisen perheen... Ja lastemme lapsuus on nyt, menossa, hupenemassa kaiken aikaa. He eivät saa sitä, mitä ansaitsisivat. Olen väsynyt ja kaipaisin aikaa olla itseni kanssa yksin. En luota mieheeni vanhempana.



Teidän huolenne?

Sivut

Kommentit (28)

Tuntuu kauhealta katsoa hänen kipuiluaan ja samalla tuntea, että asian selvittäminen on minusta kiinni. Yritän kaikkeni, mutta allergisoivat ruoka-aineet eivät siltikään tahdo selvitä.



Toinen huoli. Rakas serkkuni on sairaalassa. Häneltä leikattiin kohtu, eikä hän voi milloinkaan saada lapsia. Suren hänen puolestaan, sillä hän jos kuka olisi halunnut tulla äidiksi. Kun hän pääsee pahimman yli, aion tukea häntä kohti adoptiota. Tunnen kuitenkin hänen surunsa, sillä meilläkin oli vaikeuksia saada lapsi.

Jaksakaa uskoa kaikki, että elämällä on muutakin kuin suruja nurkan takana odottamassa. Olen ollut eräiden teidän kanssa ihan samassa elämäntilanteessa, siis sellaisessa, että oma itsensä on kuin kirjoitettu elämän näytelmään rooliin, johon ei ole itse halunnut. Sitä vaan piti osata hypätä siitä irti ja tehdä itselleen ja pojalleen uusi elämä. Rankkaahan se oli, mutta kannatti.



Nyt olen onnellisesti naimisissa ja odotan vauvaa. Ainut mikä mieltä kaihertaa on se, että miten vauva voi.



Uskokaa siihen, että oikeassa elämässä ei ole pelkkiä Akuja tai Hannu Hanhia. Me jokainen voimme tehdä itsellemme elämästä siedettävän ja kenties jopa hyvän. Niillä korteilla on vaan elettävä, mitkä elämä kohdalle tuo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

niin alkoi tuntua typerältä valittaa.



No okei, lapsella on ongelmia itsehillinnän kanssa, se huolestuttaa.

Raha-asiat valvottaa toisinaan.

Opiskelut ei nyt etene kuten pitäisi.

että pitäisikö hakea ulkopuolelta apua vai ei. Tuntuu ettei mikään auttaisi. Ehkä minua ei ole luotu vaimoksi/äidiksi, mutta silti niitä nyt olen.

8 vuotta piinanneet vatsavaivat taas pahenivat. Esikoisen synnytyksessä tulleet repeämät ovat saaneet minut elämään eristäytynyttä elämää, tuskin koskaan pääsen opiskelemaan tai työelämään. Miehen kanssa ei suju, ei edes ole kunnon yhteyttä enää enkä oikeastaan tiedä tunnenko enää edes mitään häntä kohtaan.

On niin älyttömän tuskainen olo....eikö tämä elämä koskaan tarjoa minulle mitään hyvää, pelkkiä vastoinkäymisiä vuosi toisensa jälkeen. Voimat on loppu, mies ei ymmärrä tai ei osaa olla tukena, ei ystäviä, ei mitään muuta kuin muksut ja samat seinät ympärillä.

Taloudellinen tulevaisuus huolettaa.



Mutta yhdessä on tallattu läpi ties vaikka minkä. Ja niin tehdään jatkossakin. Silti helpompi elämä olisi joskus ihanaa.



Yksi, joka toivoo lottovoittoa

ei tukiverkkoa eikä ystäviä, tänne muutimme miehen työn perässä. ja nyt ei ole miestäkään. lasten elämä on täällä, miten muka muuttaisin minnekään? vanhat ystäväni olen kadottanut ja uusia en tahdo löytää. arjessa jaksaminen on vaikeaa.

Mies on alkoholisti, eikä sitä myönnä.

Just nyt taas makaa sohvalla sammuneena.

Ei myönnä asiaa, eikä edes tee sen eteen mitään.

Lisäksi on ollut työtön jo 2 v.



Nyt on tilaisuus saada sen juopon töitä. MuttA kuinka sen

tekee kun viina maistuu



Meillä 4 lasta alle, vanhin 7 ja oon niin yksin tän asian kanssa.(



Eli mokasin elämäni suhteen, hetkellisen mielenhäiriön takia.



Eli petin elämäni miestä, nuoremman miehen kanssa. SUhteemme miehen kanssa oli hyvä, lämmin, luottavainen. Mies oli hyvä, kunnollinen, oikeastaan lähes täydellinen ja mitä minä teen pilaan kaiken. Nyt siis ero tulossa, pienet lapset meillä jne. Petin ja tulin vielä raskaaksi. Minusta siis tulossa tämän vauvan yh. Aborttia en pystynyt tekemään vaikka se ehkä olisikin saattanut pitää minut ja mieheni yhdessä. olo on tyhjä, pettynyt, onneton, voimaton, sanoinkuvaamaton tuska minulla. pelottaa tuleva.

mutta iltaisin minun on vaikea saada unta tapahtuneen takia.



lasteni takia yritän olla kuten ennenkin. sanoin itselleni, että ehkä jos tarpeeksi yritän, unohdan. mutten taida kyetä sellaiseen. yritän mieheni kanssa olla kuin aina ennenkin, mutta sanat ja kosketukset tulevat minusta ilman tunnetta. ihmettelen ettei mieheni huomaa, ja toisaalta ahdistun hänen sokeudestaan lisää. kuinka hän voi kuvitella minun olevan kunnossa. puhun hänelle tästä toisinaan, mutta hän ei... ymmärrä. tuntuu, että suhteemme on ohi, vaikka sen rakennelmissa yhä elämmekin. en ole hänen enää.

Huomenna lääkäriin ja pelkään kauheasti ja minulla on 1vuotias poika vasta.

tuntuu tällä hetkellä että elämä vilahti ohi liian äkkiä.

Se aiheuttaa epävarmuutta. Parisuhde on onneton, siitä kärsivät lapsetkin. En tiedä mitä pitäisi tehdä, ehkä erota, mutta en uskalla.

Tuntuu että elämä menee hukkaan kun on niin paljon karkeruutta.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat