Vierailija

Tämä on tosi inhottava ongelma ja harmittaa tosi paljon. Häpeän sitä kuinka ' hissukka' ja ujo mieheni on. Ei huvittaisi edes käydä hänen kanssa missään ihmisten ilmoilla kun tämä asia häiritsee itseäni. Nuorempana en kiinnittänyt asiaan suurempaa huomiota, mutta nyt pitemmässä suhteessa se on alkanut häiritä. Ilmeisesti en pysty kunnioittamaan miestäni sellaisena kuin hän on, vaikka pitäisi :-(( Mutta en vaan pysty. Onko tällaisella suhteella toivoa?

Kommentit (8)

ja jos tarkkoja ollaan, se on hänen häpeänsä. ihmiset ovat erilaisia ja minun mieheni on sellainen. monessa muussa asiassa olen ylpeä hänestä.



ystäväni ja sukulaiseni tietävät hänellä olevan tukalaa sosiaalisissa tilanteissa. kaikki ymmärtävät ja osaavat ottaa sen huomioon, eli katsoa miehen ohi :)



kaikkea ei voi saada, ap kulta!

Vierailija:

Lainaus:


vaan ettei elä yhteiskunnan normien ja odotusten vaatimalla tavalla: esim alkoholismia, huumeiden käyttöä, asunnottomuutta, rikoskierrettä jne

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja on tosi huono lähtemään esim kylään. Minun on aina lähdettävä yksin lasten kanssa omien tuttujeni luo, kun hän ei halua. Sitten yhteydenpito niihin ihmisiin jää aika vähälle ja usein loppuu kokonaan. Joskus jopa sanoi minulle, että en tutustuta häntä omiin tuttuihini, mutta miten voin, kun hän ei lähde mihinkään, jos on minun tuttuja ihmisiä. Muutenkin inhoaa juhlia ja virallisia tilaisuuksia, joten jopa sukulaissuhteet ovat tuleet etäisemmiksi, kun sukujuhliinkin joudun lähtemään monesti yksin. Onneksi minun sukulaiseni ovat aktiivisempia, joten heihin on jonkinlaiset välit säilyneet.

vaan ettei elä yhteiskunnan normien ja odotusten vaatimalla tavalla: esim alkoholismia, huumeiden käyttöä, asunnottomuutta, rikoskierrettä jne

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat