Seuraa 

Opiskeluja jäljellä ehkä noin puolisen vuotta ja tekisi kovasti mieli alkaa yrittämään toista lasta. Järki sanoo jälleen kerran ei ja tunteet kyllä. Viimeksi kuuntelin tunteita ja lapsi syntyi kesken yliopisto-opiskelun (mitä en ole tietenkään hetkeäkään katunut).



Nyt kuitenkin arveluttaa se, etten ehtisi (heti lykästäessä) töihin valmistumisen jälkeen. Mulla ei ole pokkaa ottaa duunia vastaan raskaana ollessa. Kertokaa fiiliksiä/ kokemuksia?! Kaikki ajatukset auttaa, ettei tarvitse vain yksin vatvoa asiaa (ja miehelle olen pohtinut jo ihan tarpeeksi).

Kommentit (6)

Mulla on ihan sama tilanne kuin sulla, Aurinkolapsi. Esikoisen sain kesken opiskelujen ja nyt gradu alkaa olla puolivälissä. Nyt tekisi mieli yrittää toista lasta, mutta toisaalta haluaisin myös tehdä töitä ennen sitä... Töitä oon hakenut tässä kotiäitiyden ja gradun kirjottamisen ohessa jo puoli vuotta, turhaan. Siksipä nyt mietin, että pitäisikö tehdä " se toinenkin lapsi" tähän samaan syssyyn, jos vaikka työnsaantimahdollisuudet paranisivat sen jälkeen? Mulla olis kyllä pokkaa ottaa työ vastaan, vaikka olisinkin raskaana. Enkä kyllä kertoisi työhaastattelussa raskaudesta, kun näyttää jo tuo yksikin lapsi haittaavan työnantajia.

Olet aivan oikeassa, toinen lapsi ei välttämättä tule samalla tavoin kuin ensimmäinen (eli siis nopeasti meidän kohdalla). Mulla on sellainen tilanne, että tekisi mieli töihin ja jos onni lykästäisi raskaaksi tulon suhteen, niin sitten maha pystyssä tuntuisi hassulta tepastella haastatteluun. Palkkaisiko kukaan raskaana olevaa muutenkaan (tosin oli kannustavaa kuulla Terpparin kokemuksista)... Pidän siis edelleen todennäköisenä, että pamahdan heti paksuksi ja se maha kasvaisi ennen sitä haastattelua :).



Toisaalta tämä iänikuinen suunnittelu/jahkailu mua varmaan stressaa vielä enemmän kuin mahdollinen ura tai urattomuus lasten takia tai muusta syystä. Pitäisi antaa elämän kuljettaa välillä omilla voimillaan, vaikkei se helppoa olekaan.



Terveisin ikuinen vatvoja



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä raskaudet ovat alkaneet töistä huolimatta. Ensimmäisellä kerralla plussasin pari viikkoa työhaastattelun jälkeen ja siis viikko ennen kuin aloitin työt. Työpaikalla kerroin olevani raskaana joskus rv 12 jälkeen ja ottivat asian kyllä aika hyvin. Nyt tämä nykyinen raskauteni alkoi " vahingosta" keskenmenon jälkeen kuitenkin, mutta tarkoitus oli jatkaa vielä työntekoa ennen perheen kasvattamista. Olin viikkoa ennen plussaamista aloittanut uudessa työyksikössä (olin ollut toisessa yksikössä 8kk) ja luvassa oli myöhemmin yksi äitiyslomasijaisuus. Ennen siis tätä uutta määräyskirjan allekirjoittamista, joka tapahtui lokakuun lopusta ja olin plussannut syyskuussa oli pakko kertoa pomolle - rehellisyyden nimissä, että en voi tehdä kuin huhtikuun alkupäiville. Pomo oli kyllä iloinen puolestani ja määräyskirja on laadittu siihen sovittuun päivämäärään eli toukokuun loppuun.



Työntekoa raskaus ei ole estänyt, vaikka pieniä mutkia onkin ollut matkassa, joiden vuoksi olen ollut tehosyynissä äitipolilla. Työni on fyysisesti raskasta. Meille työn ja raskauksien ajoitus on mennyt nappiin. Nyt kun jään äitiyslomalle 11.4. on kesälomapäiviäkin kertynyt mukavat 24, jotka tietääkseni pitäisi ainakin osa pitää ennen pois jääntiäni. Suurin syy raskaksien suunnittelussa on ollut se, että nyt lapsille tulee pieni ikäero. Kyllä sen uran ehtii luoda sittenkin, kun lapset ovat isompia.

Kiitos kokemusten jakamisesta!



Tuntuu tosiaan ajanhukalta odottaa sopivaa työtä, jos sitä ei sitten kuitenkaan kuulu ja toisen lapsen saanti vain lykkääntyy. Toisaalta olen melkein varma, että jos tulisin raskaaksi, niin sitten se työ löytyy! Meidän vanhempi lähestyy jo kolmatta ikävuotta ja omaa ahdistustani lisää sekin, että nyt on alkanut lapsen kyselyt siskosta...



Huh, kai on parasta antaa ajan kulua, vai onko sittenkään...











Suoraan asiaan ;) Jos me olisimme teidän sijassanne mieheni kanssa, niin varmasti päätyisimme siihen lapsen hankinnan kannalle, jos siis molemmat sitä haluatte. Tämä siksi, että tuttavissamme on useita pariskuntia, jotka ovat lapsettomia tai eivät saakkaan sitä pikkukakkosta ilman mitään löydettyä syytä. Tuntuu siinä valossa hiukan hassulta, että ihmiset ajattelevat aina, että lapsen saaminen on automaattinen juttu, -siihen kun voi mennä kuitenkin useampi vuosikin tai haikara voi lentää ohi kokonaan :(. Miettisitkö silloin jatkossa olisitko sittenkin tullut raskaaksi, jos olisitte heti yrittäneet etkä olisi mennyt töihin? Mikä sitä työtä estää hakemasta ja tekemästä, jos kuitenkin niin hienosti käy, että tulet raskaaksi? Eihän raskaus tai sen suunnittelu ole mikään sellainen syy, etteikö töitä voisi hakea, muutenhan aika harva nuori nainen töitä hakisi ollenkaan... ;) Pääsethän sitten takaisin töihin kun olet pienesi hoitanut kotona sopivaksi katsomanne ajan.



Kun aloimme suunnitella lapsentekoa, mieheni oli sitä mieltä, että mulla pitää olla vakityö jne., mutta kuitenkin juuri näillä edellä mainituilla syillä lähdimme lasta yrittämään. Ja tärppäsikin sitten heti ;) No jäin töistä pois kun äitiysloma alkoi ja minua on kysytty useampaan paikkaan ja moneen otteeseen äitiyslomallanikin töihin, ensimmäistä kertaa lapseni ollessa 2kk ikäinen! Tietenkään en mennyt, parin päivän sijaisuuden tein lapsen ollessa 6kk ja se poikikin minulle yllättäen vakityöpaikan, jonka aloitain ensi kuussa! Niin se elämä kuljettaa eikä lapset tai raskaus ole suinkaan mikään este millekään, aika paljon on itsestäänkin kiinni...



Tsemppiä valintaanne, vaikea päätös monessa mielessä varmasti!













Täällä kanssa pohditaan..Nyt hoitovapaalla ja opiskelen gradu valmistuu keväällä. Hinku samaan työpaikkaan ei ole mutta muihin koulutusta vastaaviin töihin kylläkin. Toisaalta olisi ihana olla vielä kotona kun en ole ollut varsinainen kotiäiti, opiskelu on vaatinut paljon aikaa ja energiaa. Kuitenkin toinen lapsi haaveissa ja sitä nyt aloitettiin yrittämään " tulee sitten kun tulee" -tyylillä. No eipä ole vielä tullut, siis takana vasta 4kk mutta kuitenkin tulee jo sellainen olo että mitäs jos ei tulekaan!! Olen myös hakemut muutamiapaikkoja, tuloksetta. Joten toistaiseksi ollaan siis kotona hoitvapaalla ja tehdään gradua, yritetään toista jos on tullakseen ja katsellaan uusia työmahdollisuuksi. Pelottaa vaan ajatus että entäs jos saiskin kivan työn ja sitten heti olisikin raskaana, tai entäs jos sitä toista lasta ei koskaan tulekaan!? Ja entäs jos se ikäero sitten kasvaa niin suureksi että tuntuu kaiken aloittavan ihan alusta, poika siis nyt 1v7kk eli ikäeroahan jo nyttenkin tulisi. No varmasti muilla samona mietteitä:)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat