Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Meillä on paha rahaongelma perheessä. Opiskelija-osa-aikatyö-lapsiperheessä rahaa ei todellakaan ole liikaa, kuten kaikki varmaan arvaavat, mutta jotenkin tässä ollaan kärvistelty ja pärjätty viime vuodet. Pahin ongelma on tässä mies. Hän tulee varakkaasta perheestä, ja on aina saanut aika helpolla kaiken haluamansa ja on siis tottunut siihen, että rahaa on jos ei nyt tuhlattavaksi niin ainakin siten, ettei koskaan tarvitse miettiä esim. arkipäivän valintoja. En itsekään ole mikään supersäästäväinen talousihminen, mutta tajuan toki että kun rahaa ei tule, niin ei sitä käytetäkään. Mieheni ei taas tajua tätä, ja pistää rahaa surutta menemään ihan tavallisissa arkipäivän tilanteissa, esim. ruokakaupassa, jos ei muuten niin luottokortilla. Olen puhunut tästä hänelle sen sata kertaa ja ystävällisimielisesti yrittänyt selittää ihan silkkaa matematiikkaa, että jos joka ainoa aamu tyyliin syö aamupalan herkkukahvilassa ja ostaa vain kalleinta sisäfilettä arkipäivänä, niin siitä tulee satoja euroja per kuukausi ja siihen meillä ei kertakaikkiaan ole varaa tällä hetkellä. Mies tajuaa, tottakai, eikä muuta tapojaan mitenkään. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta, ja onko ylipäätään mahdollista, että tuollainen mies muuttuu? Mikä avuksi, vai pitääkö mun kertakaikkiaan hyväksyä vararikko (tai ottaa ero?) Keinoja ja kokemuksia tosielämästä, kiitos...

Kommentit (12)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sen takia myös miehellä edelleen siis luottokortit, harvapa varmaan ajattelee että niistä pitäisi kokonaan luopua kun tulotaso tippuu, sitä vain ajattelee että tilapäistähän se on...no, vaikka onkin, niin tällä hetkellä se on ongelma, koska mies ostelee just kaikenmaailman turhuuksia lähes samaan tyyliin, kuin töissä ollessaan. Hänen selityksensä on se, että eihän hän koskaan osta mitään kallista nykyään, eli hän on jollain tavalla numerosokea eikä tajua, että pienistäkin summista jatkuvalla syötöllä kertyy valtava summa kuukaudessa.



Just tänä aamuna hän oli kiukkuinen mulle kun sanoin peruuttaneeni hänen erään kalliin erikoislehtensä vuositilauksen. " Sehän on suhteessa niin pieni summa per vuosi." Joo, ehkä, mutta kun nämä pienet summat per kuukausi tai vuosi laskeen yhteen, niin niistä tulee valtava summa, ja sitä hän ei suostu tajuamaan. Mulle tulee välillä vakavasti mieleen, että elämä olisi varmasti helppoa yksinhuoltajana, vaikka olisi kuinka köyhää niin tietäisi ainakin, että omatpa ovat rahat ja velat eikä tarvitsisi paimentaa ketään muuta...ap

päiväkotimaksut vuoden ajalta oli menny mun nimellä perintään, vaikka lapsi ei ole mun eikä olla naimisissa. Kivaa... eikä mies ole nostanut tikkua ristiin selvittääkseen asiaa.

Mun exäni oli samanlainen ja senpä vuoksi onkin nyt exä. No, oli siihen muitakin syitä, mutta tuo oli yksi niistä. Kylläpä iso taakka putosi harteiltani ja nyt on elämä niin ihanan helppoa tältä osin, kun nykyinen mieheni osaa elää varojensa mukaan.

ja annan miehelle kaksi vaihtoehtoa, joko muuttuu tai sitten tulee ero. En todellakaan halua omiin luottotietoihini merkintää miehen lusmuilun takia.

Siis ainakin sillä ajatellen, että pelkällä käteisellä pelaaminen pitää rahan arvon paremmin mielessä. Kortilla maksettaessa ei niin tule katsottua, että mikä se summa olikaan. Itse käytin tuota keinoa, kun juuri opiskeluaikaan oli mullakin rahasta joskus tiukkaa. Laitoin itselleni kortinkäyttökiellon, eli kaikki ostokset piti maksaa rahalla. Mulla se ainakin auttoi.



Ja tuo, että tuollaisella miehellä ylipäätään on luottokortti, kuulostaa minulta sulalta hulluudelta. Minulla ei koskaan ollut, ennen kuin kuusi vuotta työelämässä oltuani tein ulkomaanmatkan ja hankin visan reissua varten.

Minä olen näitä juttuja selittänyt 8 vuotta ja koittanut rajoittaa. Meillä on luottoja 20 000e edestä, työttömillä ihmisillä. Mitäköhän olisi tapahtunut jos en olisi rajoittanut???

ja vuosiakin tulee tosiaan melkein yhtä monta. Helvetti, tilanne rassaa mua aivan hirveästi. Mitähän ihmettä tässä tekisi. Ajattelin pitää vakavan istunnon ja laittaa ehdoksi systeemin jatkumiselle sen, että hän antaa kaikki korttinsa mulle ja että kaikki raha-asiat menevät tästä lähtien mun kauttani, joka ainoa roponen. Toisaalta tuntuu naurettavalta alkaa holhoamaan aikuista ihmistä, ihan kuin hän olisi iso lapsi suhteessa. ap

Mulle kävi just niin että yksinhuoltajana rahat riittää paljon paremmin. En ota edes mitään elatusmaksua. Ihana kun tietää itse mihin rahat riittää ja mihin sitä käytetään.



Ex valittaa vieläkin kuinka hänellä on niin vaikeaa ja rahat vähissä, vaikka ei ole enää edes lapsia elätettävänä. Vaan kaikki jää itselle.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat