Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Lapseni on vajaa 2-vuotias. Aloitin työt hänen ollessaan vuoden. Nyt minulla olisi mahdollisuus siirtyä vakituisiin, erittäin haastaviin tehtäviin. Toisaalta pelkään viekö uusi työ kaikki mehut. Nykyisessä työaika on hyvin leppoisaa. Samoin mietityttää toisen lapsen saaminen, toiveissa jo olisi. Toisaalta uusi työ olisi kiinnostava ja sellainen mahdollisuus, että tuskin toistuu...

Olisi kiva kuulla mielipiteitänne!

Kommentit (6)

Hei kuonokas!

Olipa todella kiva kuulla kokemuksiasi! Näyttää siltä, että pääsit hyvin alkuvaikeuksien yli. Se rohkaisi kovasti. On totta, että tällaisia tilaisuuksia ei oikein uskalla olla käyttämättä, varsinkin kun hommat niin kovasti kiinnostaisivat. Meilläkin on paljon sukulaisia ja mies on tiiviisti mukana lapsen hoidossa, niin etten usko että lapsi jää heitteille. Itse vain haluaisin olla sekä täysillä töissä että koko ajan lapsen kanssa:)) Tämä taitaa olla aika ikuinen nykyajan ristiriita ;)...

...mutta tässä vielä omia kokemuksiani:



Itse otin haasteellisen esimiespaikan vastaan lapseni ollessa vuoden ikäinen. Alku oli tosi rankkaa; illat nukuin ja tunsin tietenkin huonommuutta siitä että oli liian vähän lapsen kanssa. Mies otti enemmän vastuuta kodin pyörittämisestä kuin oli siihen asti ottanut. Lisäksi meillä oli alkuun hoitaja kotona, ja lapsi meni pph:lle 1v8kk iässä. Tämäkin helpotti. Lisäksi tein aluksi lyhennettyä työaikaa 5 h päivässä (sitä en kuitenkaan suosittele, hommia yhtä paljon kuin normityöajalla, mutta palkkaa vähemmän...)



Erittäin rankkaa vaihetta kesti noin puoli vuotta, sitten alkoi helpottaa (opin homman, sain henkilökemiat ym. työpaikalla suunnilleen pelaamaan ja sitä kautta pystyin itsekin rentoutumaan). Haaveissa oli uusi raskaus ja nyt olenkin jo toista kertaa äitiyslomalla. Ehdin olla työssä n. 1v7kk ennen toiselle mammalomalle jäämistäni.



Itse olen nyt jälkikäteen ajatellut, että kokemus kannatti vaikka alkuun itkinkin iltaisin väsymystäni ja huonoa omaatuntoani. Minulla otti ehdottomasti eniten koville tuo vuosikkaan hoitoonvieminen (no, meidän tapauksessa hoitajalle kotiin jättäminen), kun olin ensin ajatellut olevani pitempään kotona. Mietin kovasti töihin lähtiessäni sitä, että kadunko myöhemmin jne.

Toistaiseksi en ole katunut, sillä lapsen muut läheiset ja tukijoukot tulivat vahvasti esiin eikä tyttö näytä kärsineen. esim. isän kanssa vietetyt illat lujittivat selvästi heidän suhdettaan. Kaiken liikenevän ajan pyhitin tietysti perheelle, kyläilyt ym. olivat tuolloin minimissä.



Kohtalaisen pikaisesti alkanut uusi raskauskaan ei ollut lopulta erityinen ongelma työnantajalle. Joskin raskauden mahdollisuudesta valistin työnanatajapuolta jo hyväksyessäni työtarjousta.

Sijainen hankittiin ja asiat ovat ainakin toistaiseksi työmaalla entisellään, ja nyt vain mietin että milloin palaan uudemman kerran. Tällä kertaa lienen kotona hiukan pitempään.



Luotan siihen, että asioilla on taipumus järjestyä, ja nykynainen pystyy kyllä hankkimaan sekä itseään tyydyttävän työpaikan että pienet lapset. Arvojärjestys on kuitenkin ihan selvä: lapset tulevat aina ensin. Tämä kannattaa tehdä selväksi työnantajallekin...



Tsemppiä valinnoillesi ja voimia työnalkuun! Älä säikähdä, jos arki vaikuttaa ensin tosi raskaalta. Helpottunee pian.



t. kuonokas

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuskin osaan sulle mitään oikeaa vastausta antaa, mutta tässä vähän mun pohdintojani :)



Mikset ottaisi haastavaa duunia vastaan, onhan se vakipaikka, eihän se estä lapsia saamasta lisää, päinvastoin sullahan on sitten kiva työ johon palata. Sun kuvaukses nykytyöstäsi saa mut miettimään, tuletko viihtymään siinä sitten " loppu elämäsi" vai kaipaatko kuitenkin enemmän haasteita jossain vaiheessa? Jos tilaisuus on harvinainen, niin kyllä mä käyttäisin sen. Töissä ollaan kuitenkin aika pitkä aika päivästä, on kiva, että työ on haasteellista ja mielenkiintoista. Olisiko uuden työn työajat pidemmät vai pelkäätkö sen muuten olevan rankempaa ja siksi lapseltasi pois? Kaikki uusi on aina alussa rankkaa, mutta kyllä se siitä tasoittuu. Onhan kotielämä sitten ihan erilaista vastapainoa sille työlle, etköhän selviä molemmista. Jos työ tuntuu liian rankalta, voithan sitten palata samantyylisiin tehtäviin kuin mitä nyt teet?



Mä itse ainakin pidän haasteista enkä pidä työpäivistä, jotka rullaa samaa tahtia koko ajan. Itse olin myös vaikean tehtävän edessä, kun mulle tarjottiin haastavaa vakiduunia ja mulla on pieni lapsi, 1v. työn alkaessa. Olin suunnitellut jääväni kotiin vielä vuodeksi. Mutta päätin ottaa työn vastaan; en olisi tällaista tilaisuutta saanut pitkiin aikoihin, jos koskaan (tosin eipä lapsenikaan ole pieni kuin kerran). Sain lapseni kannalta ihanteelliset työajat ja lyhyen työmatkan, vaihtoehtona tulevaisuudessa olisi ollut pitkät työmatkat (väh. 60km) ja ehkä vuorotyökin, asumme pienellä paikkakunnalla, jossa työpaikat saadaan yleensä suhteilla, ulkopuolisilla ei ole paljon jakoa näille paikoille... Vaikeita valintoja, tee paperille plussat ja miinukset kummistakin duuneista ja punnitse kumpi on teille parempi vaihtoehto. Kyllä mäkin meinaan uudesta duunista huolimatta joskus vielä yrittää toista lasta ;)



-Terppari

Kiitos kannustuksesta! Nämä on sen verran vaikeita valintoja. On totta, että varmaan jossittelisin jos en ottaisi tuota uutta työtä vastaan. Mun alalla töitä on niin huonosti. Sekin on totta, että kaikki tasoittuu ja ehkä alkutotuttelun jälkeen perhekään ei kärsisi. Kummasti kummittelee mielessä se, että kehtaako toista lasta yrittää pian uuden työn aloittamisen jälkeen. Tiedän, että tämä ajatus on turha, mutta mietityttää silti.

Toivottelin siis virheellisesti voimia työn alkuun, kun pitää toivotella voimia UUDEN työn alkuun.



Eli oma tilanteeni erosi sinun tilanteestasi siinä, että vaihdoin työtä suoraan äitiyslomalta palatessani.



Onnea valinnallesi, joka tapauksessa!



t. kuonokas

Ota ihmeessä työ vastaan, muuten jossittelet lopun elämääsi. Itsellä jo 3 vuoden ikää lähestyvä lapsi ja arvuuttelen toisen lapsen yrittämisen ja työnhaun välillä. Olisin onnellinen saadessani pohtia otanko haastavamman työn vastaan, mutta ymmärrän kyllä että arvuuttelet perheen ja työn välistä suhdetta. Sähän voit ihan hyvin mielin ottaa uuden työn, totutella siihen hyvän aikaa ja nauttia vakituisen työn turvasta jäämällä jossain vaiheessa äitiyslomalle. Tsemppiä rohkeisiin päätöksiin!



Ps. Viestistäsi paistoi mielestäni se, että olet erittäin kiinnostunut uudesta työnkuvasta, siksi kannustan sinua siihen!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat