Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mulla on vanhempi naisystävä, jonka kanssa ollaan oltu ystäviä jo vuosia. Pidän hänestä kovasti, mutta eräs hänen luonteenpiirteensä on välillä harmittanut mua suuresti, silloin kun se on koskenut mua. En ole kuitenkaan ikinä sanonut siitä mitään, vaikka välillä olen pahoittanut tosi paljon mieleni hänen ei pahasta mutta ajattelemattomasta käytöksestään. Nyt sitten sanoin suoraan, että tommonen harmittaa, kun kävi taas sillee. Nyt ei ole sitten ystävästä kuulunut. Totta kai ymmärrän ettei ketään voi muuttaa, enkä minäkään häntä muuttaa yritä, mutta joskus kyllä helpottaa kun saa puhua avoimesti!

Tosin jos siinä menettää ystävän, niin ei taida kannattaa?

Kommentit (4)

Jos hän katkaisee ystävyytenne sen takia, että loukkaantuu kun ilmaiset oman loukkaantumisesi, niin ei hän ole silloin ollut oman ystävyytesi arvoinen. Tosiystävät pääsevät tuollaisen yli. Eli et mielestäni tehnyt tyhmästi, ei toisen loukkaavaa käytöstä tarvitse niellä.

Kyllä se tais olla jollain tasolla ihan hyväkin, että sanoin suoraan. Olen huomannut, että asia on harmittanut mua tosi paljon, koska se on loukannut. Mutta ymmärrän kyllä, että ihmisen joka on lapseton, ei sisaria, ei ikinä ole ollut ketään kenet asettaa omien tarpeidensa edelle..eihän sitä sitten varmaan osaa kuin ajatella itseään. Tosin luonnekysymys varmasti tämäkin, mutta ei se ainakaan helpommaksi tee varmaankaan muiden ihmisten huomioimista. Mutta surettaa kyllä vähän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta eihän sitä voi kukaan muu puolestasi sanoa, itse sinun tulee pohtia kumpi tärkeämpää, ystävyys vai tuon luonteenpiirteen ärsyttävyys.



Jos esim. sovitte jonnekin menemisestä, ja ystävä veti puihin viime hetkellä syyttä, niin ehkä se on jo sellainen piirre, että ystävyys on yksipuoleista.



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat