Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Lähes joka viikko tulee tutuilta vauvauutisia, meille tulee vain keskenmenoja. En halua enää elää, en halua kokea enää yhtäkään pettymystä kun kuukautiset alkavat. Haluan ensimmäistä kertaa elämässäni kuolla, jättää kaiken. En enää pysty tähän.

Sivut

Kommentit (46)

Oman lapsen kuolemaan liittyy niin paljon muutakin kuin se tuska siitä, ettei lasta enää ole, etenkin huoli siitä missä lapsi nyt on, kärsikö hän, itkikö äitiä. Lapsettomuudessa kärsivät vain vanhemmat.



Ap:lle ja muille lapsettomuudesta kärsiville jaksamista.

että et ole saanut lasta. Jos mitään yrittämättä annat periksi ja syyllistät miehesi tilanteessa, ettekä pysty toinen toistanne tukemaan. Tai siihen apua hakemaan, niin mielestäni on hyvä, että teillä ei tule (vielä) lasta.



Lapsen mukana voi tulla tosi isoja ongelmia, muutoksia. Kuinka kuvittelet niistä selviäväsi, jos et saa haettua nyt itsellesi ja parisuhteellesi apua?



Jos et kerran ole masentunut, niin sitten näyttää ilmiselvästi siltä, että haet vain jotain syytä mitä syyttäää huonosta elämästä ja parisuhteesta. Jos sinulla olisi lapsi, niin keksisit jonkun muun syyn. Lapsi ei todellakaan tee elämästä täydellistä, vaan tuo rutkasti lisää ongelmia (toki myös iloa). Mutta lapsi yksin ei voi olla elämän täyttymys, tai sitten olet huono äiti!



Toivon, että saat itsellesi haettua asiantuntevaa apua. Ehkä ne kaikki psykologit etc. eivät olleet väärässä, vaan sinä et halunnut heidän viestiään kuunnella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:


Suru on suuri, sitä voi verrata ihan hyvin siihen, että olisi saanu lapsen joka sitten olisi kuollut.


Käsittämätön typerys olet.




Oletko sinä siis ollut ensin vaikka 10 vuotta lapseton, luopunut toivosta, saanut lapsen ja sitten menettänyt sen. Todellako olet siinä asemassa, että voit nillata lapsettomuuden aiheuttamaa surua. Epäilen.



Omalla kohdallani tuo ei vain toimi. Olen niin täynnä katkeruutta ja vihaa etten pysty tästä enää nousemaan. En edes muista koska viimeksi olisin nauranut aidosti. Iltaisin en enää rukoile sitä että meille tulisi lapsi, vaan rukoilen että en aamulla heräisi. Jotenkin oma kuolema tuntuu rauhoittavalta asialta. Tuntuu oikeudenmukaiselta että minua kaipaamaan jäävät ystävät ja mies kokevat tuskaa jota minä koen nyt koko ajan. Mies ei millään tavoin ole minua tässä laosettomuustuskassa pystynyt tukemaan. Haluaisin avioeron mutta suoraan sanoen en jaksa alkaa järjestelemään eroa.

Kiinnostaa tietää miten kauan olette yrittäneet ja montako keskenmenoa olet kokeut ja millä viikoilla ovat menneet kesken.



Oletko hakenut vaivaasi apua lapsettomuuden hoitoon erikoistuneelta gyneltä. Suosittelen.



Jos kaikesta huolimatta et tule raskaaksi niin sille ei voi mitään ja elämänsisältö on löydettävä muista asioista.



Itsemurha lapsettomuuden vuoksi on toki oma ratkaisusi. Mietin kuitenkin miten kestäisit vastoinkäymiset mitä lasten kanssa voi tulla ja tulee. Lapsiperheen elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista voi tulla vakavia sairauksia yms. Jokatapauksessa henkistä puoltasi on vahvistettava jos aiot kuitenkin elämääsi jatkaa.

En halua adoptiolasta, olisin halunnut biologisen lapsen. Mutta se ei ole minua varten, tajuan sen nyt. olen siinä pisteessä että toivon raskaana olevien ystävieni saavan keskenmenon. Ei näin pysty enää jatkamaan.



ap

Hoitoihin en mene koska niihin minulla ei ole voimaa. Jos vain olisin heti lapsenyrityksen alussa kuunnellut vaistoani ja hakeutunut hoitoihin niin asia voisi olla toisin. Mutta nyt minun aikani on loppu, takaraja, tai ironisesti deadline, on tullut kohdallani vastaan. Psykologit ja psykiatrit ja psykoterapeutit on juostu läpi ja mitään apua en ole niistä saanut.



ap

Aika ihmeellisiä väitteitä esität, että olet muka käynyt ammattiauttajat läpi, etkä ole masentunut - ja silti todistat kirjoituksillasi täysin päinvastaista. Mieleltään tasapainoinen ihminen ei kirjoita kuten sinä nyt kirjoitat.



Ilman muuta lapsettomuus ja toistuvat keskenmenot ovat kriisi ja pahakin sellainen. Mutta miksi pyrit kieltämään olevasi kriisissä, ja samaan hengenvetoon sanot kuitenkin siinä olevasi?



Hakeudu nyt heti - siis TÄNÄÄN - ammattiauttajan luo. Kerro itsemurhatoiveestasi. Älä siloittele asiaa äläkä puhu lapsettomuustuskastasi ENSISIJAISESTI, tuo itsesi tappamisen halu täytyy tehdä selväksi.



En tiedä sitten, kumpi sinulla on voimakkaampi ja ensisijainen: masennus vai tuska lapsettomuudesta. Äkkiseltään voisi ajatella, että lapsettomuus on sinut masentanut, mutta voi se olla toisinkin: koska olet MONESTA eri syystä masentunut, lapsettomuus koettelee sinua pahemmin kuin monia muita.



Ei voi ajatella, että lapsettomuus sinänsä olisi jonkinlainen " legitiimi" syy vaipua pahaan jamaan ja suunnittelemaan itsemurhaa. Tuhannet naiset elävät jatkuvasti lapsettomuuden kanssa ja pääsevät sen yli. Jos et olisi masentunut, voisit yrittää tehdä jotakin tuon eteen - mutta toki ymmärrän, että nyt olet niin kaikin puolin ylitsevuotavassa masennuksessa, että et osaa nähdä enää mitään muuta.



Maailmassa on oikeasti paljon vaihtoehtoja. Lapsettomuushoitoja, adoptiota, lapsettomuuteen tyytymistä, lapsettomuuden kompensointia muuten hyvillä lapsi-suhteilla, ties mitä. Jos pääsisit masennuksestasi eroon, voisit alkaa harkita niitäkin.



miehesi ja vanhempasi, jotka todennäköisesti rakastavat sinua,, eivät ansaitse itsemurhan tuomaa surua, ei kukaan ansaitse!



itse en ole kärsinyt lapsettomuudesta, enkä menettänyt lasta, mutta minusta oli mautonta verrata lapsen kuolemaa lapsettomuuteen. eihän se nyt tasan tarkkaan ole sama asia menettää elävää olentoa, omaa rakasta lastaan, kuin unelmaansa???!!!

Siskoni näin ainakin vakuuttaa vuosikausian lapsettomuushoitojen jälkeen, jotka päättyivät kohdun poistoon (endometrioosin takia). Matka on hänellä ollut varmasti rankempi kuin monella muulla lapsettomuudesta kärsivillä, mutta hän selvisi siitä voittajana ja elää nyt onnellista ja tasapainoista elämää, josta olen hänelle välillä kateellinen. Kun ei se elämä ole kauhean ruusuista kahden pienen lapsen kanssa...



Mutta jos et ole vielä kokeillut lapsettomuushoitoja, niin älä luovuta, ennen kuin olet tehnyt kaikkesi. Voimia!







Miehelläsi ei ole ehkä keinoja ja kykyä ja jos ihminen ei osaa jotain ei siitä saa häntä kuolemallasi rankaista.



Tuossa kunnossa mitä olet et voisi adoptoida tai hoitaa edes omaa lasta. Tarvitset todellakin apua. Tuli mieleen että osaat peittää niissä terapioissa yms. todellisen minäsi ja eivät ole päässeet sinusta perille. Oireesi on syvästi masentuneen.



Siskoni jäi lapsettomaksi ja on saanut elämäänsä sisältöä työstä, lisäksi opiskelee jotain koko ajan työn ohella. Lisäksi auttaa muita ihmisiä monin tavoin. Hoitaa minun lapsia yms.



Jokaisella meillä on ristinsä kannettavana. Minulla on taloudelliset vaikeudet, työttömyys jotka stressaa. Kaikilla ihmisillä on jossain elämänsä vaiheensa joku iso ongelma ja on vaan elettävä ja jaksettava mennä eteenpäin.



Olet kriisiavun tarpeessa.

Ap, en ymmärrä asennettasi vaikka lapseton olen minäkin. Miksi ruikutat kun et kerran ole asialle mitään tehnyt etkä tee? Aivan turha sanoa että ette saa lasta jos et edes tutkituta asiaa. Minusta olet tehnyt asiasta turhan suuren, lapsi ei kuitenkaan ole se elämän ehto jonka takia kannattais oma elämä tuhota. Hoitoa sinä tarvitset tuohon kriisiin ja uutta näkökulmaa.

Luomuyrityskin on nyt lopetettu koska luultavasti päätän päiväni jos vielä kerran joudun pettymään kun kuukautiset alkavat. Miksei kukaan koskaan varoittanut minua siitä että oma elämä voi päättyä siihen kun yrittää saada uutta elämää alulle?

Vierailija:

Lainaus:


Suru on suuri, sitä voi verrata ihan hyvin siihen, että olisi saanu lapsen joka sitten olisi kuollut.


Käsittämätön typerys olet.

Onnellista matkaa sitten tuonpuoleiseen.



Sattuma, kuten lapsettomuutesikin on, korjaa jälleen satoa. Hyvin harvoin onnettomuus vie juuri sen pahiksen pois, ja jättää hyvikset elämään.



T: 32

Vaikka yrität sitä itseltäsi kieltää, niin olet todennäköisesti vakavasti masentunut, koska sinulla ei ole voimaa mennä lääkärin juttusille.

Olen itse ollut vakavassa masennuksessa itsemurhan partaalla terveysongelmien takia. Mutta pakottauduin itseni hyvän psykiatrin vastaanotolle ja sain apua.

Siinä ei ole mitään hävettävää olla masentunut, se on sairaus siinä missä muutkin sairaudet ja aika vakavaa laatua tuon itsemurhariskin takia.

Hyvä että puhut tilanteestasi, vaikka edes täällä netissä. Mutta koita puhua miehellesi ja muille läheisille ja etsi hyvä psykologi, niin saat ehkä hyvät lääkkeet, jotka auttavat selviytymään.

Sitten kun masentuneisuus helpottaa niin ajattelet jo ihan ehkä eri tavalla selkeämmin ja jaksat hakeutua tutkimuksiin ja hoitoihin lapsettomuuden ja noiden keskenmenojen takia. Montako keskenmenoa sinulla on takana?

Ymmärrän sinua erittäin hyvin.

Voi olla että nuo keskenmenot johtuvat jostain pienestä seikasta, joka on helposti hoidettavissa hormonilääkityksellä.

On tärkeää että menet tarkempiin tutkimuksiin noiden keskenmenojen takia. Mutta ajattele, jotain positiivista sentään on, että tulet raskaaksi.

Toisilla ei edes onnistu sekään. Et ole yksin tunteittesi kanssa, on monia jotka ovat samassa tilanteessa. Olisiko mahdollista saada jotain vertaistukea?

Koita edetä asia kerrallaan ja asioihin löytyy selkoa.

Voit ensin aloittaa siitä että saat mielesi takaisin.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat