Vierailija

Itselläni tällaisiin tilanteisiin liittyvä erittäin paha paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko, en tiedä miten ihmeessä voin mennä vanhempainiltaan :o( Ajatuskin ahdistaa!! Ihan todella. Itselläni hirveät traumat kouluajoilta.. haluaisin mennä mutta minua todellakin ahdistaa ja tuntuu pahalta mennä sinne :o(

Kommentit (9)

Mulla pelkotila on niin kummallinen, että paniikki iskee aina, jos jokaisen pitää vuorotellen esitellä itsensä muille. Mua ei yhtään haittaa puhua julkisesti, jos saan itse määrätä, missä välissä avaan suunoi ja mitä sanon. Sellainen tilanne, josta ei ole "ulospääsyä" aiheuttaa mulle paniikin. Onneksi ne esittelyt ovat aina ihan tilaisuuksien alussa ja sen jälkeen voi relata.



Mitä jos esittelisit itsesi toisille: "Hei olen Maijan äiti Pirkko Meikäläinen. Haluan kertoa, että kärsin sosiaalisten tilanteiden paniikkihäiriöstä ja siksi käyttäydyn näin, älkää antako sen häiritä."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

pelot esiin. Lisäksi kun jännitän muutenkin kanssakäymistä oudompien ihmisten kanssa niin... tuntuu tosi mahdottomuudelta mennä vanhempainiltaan. Mahani varmasti murisee ja herätän kiusallista huomiota, tai kaikki katsovat kun en saa sanaa suustani tmv..

Vaikeaahan tällaista on toisille ymmärrettävästi selittää :o(

ap

Meidän eskarin vanhempainillassa kerrottiin ihan siitä, mitä uutta eskari tuo päiväkotilaisen päivään ja minkälaisia materiaaleja ja välineitä oppimisen tukena käytetään. Mitkä ovat tavoitteet ja mitä kyseisen eskarin opettajat pitävät mielen päällä juuri tästä alkaneesta syksystä ja juuri tästä ryhmästä.



Kannattaisikohan sinun hakea keskusteluapua, sillä jos lapsesi on nyt eskari-ikäinen niin ensi vuonna hän menee kouluun ja vanhempainiltoja tulee riittämään. Vanhempainilloissa oleminen tai olemattomuus ei ole se tärkeä juttu vaan se, että lapsesi aistii sinun mielialasi. Nyt voisi olla hyvä aika käsitellä vanhat traumat.

Kun ahdistaa niin ahdistaa, se kouluilmapiiri, kaikki. Ja pitäisi osata vielä kaiken jännittämisen lisäksi sanoakin jotain järkevää toisten kuullen vieläpä...

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla pelkotila on niin kummallinen, että paniikki iskee aina, jos jokaisen pitää vuorotellen esitellä itsensä muille. Mua ei yhtään haittaa puhua julkisesti, jos saan itse määrätä, missä välissä avaan suunoi ja mitä sanon. Sellainen tilanne, josta ei ole "ulospääsyä" aiheuttaa mulle paniikin. Onneksi ne esittelyt ovat aina ihan tilaisuuksien alussa ja sen jälkeen voi relata.

Mitä jos esittelisit itsesi toisille: "Hei olen Maijan äiti Pirkko Meikäläinen. Haluan kertoa, että kärsin sosiaalisten tilanteiden paniikkihäiriöstä ja siksi käyttäydyn näin, älkää antako sen häiritä."

Ja se vaikuttaa miten lapsen kavereiden vanhempien asenteisiin, opettajan? Niiden joilla ei ole hajuakaan mitä on, kun iskee paniikki ihmiselle tietynlaisessa tilanteessa, vaikka kukaan ei uskoisi? Eikös koulussa just korosteta esiintymistaitoja ja sosiaalisuutta? Eiks silloin ole vaikea uskoa, että Reinon äiti on kyllä ihan tolkku ja sosiaalisesti taitava ihminen muuten, nyt sille vaan tuli joku ennakoimaton paniikki. Että sen takia sen lapsikin on niin epävarma ja hiljainen, kun ei saa hyvää mallia sosiaalisesti rajoittuneelta äidiltään.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat