Vierailija

Eihän siitä suhteesta enää mitään tullut. Tuntuu pahalta miehen puolesta - tosi mukava, asiallinen ja ystävällinen. Sitten vaimo hurahtaa...



Onneksi ei ollut lapsia.



Mitä voisin sanoa miehelle? Kuulemma kumpikin olisi halunnut jatkaa liittoa, mutta ei vaan voineet. Rakkaus ei kuitenkaan ilm. kuollut.



Surettaa nämä erot :-(

Kommentit (15)

että tuntu kauhealta, jos vaimo painostaa miestä kääntymään (kuinka voi painostaa tulemaan _uskoon_, eihän se kai vaimollekaan järjen asia ole ollut) tai että elämänarvot muuttuvat ihan erilaisiksi.



Tuntuu vaan aika kurjalta tuo " En mäkään sellaista miestä katselisi, joka laulaa kadulla Jeesuksesta" . Miksette katselisi? Pihalle vaan mies, joka löysi elämälleen tarkoituksen?

jos toinen tuputtaa ja tuputtaa omia näkemyksiään ja yrittää saada puolisonsa väkisin tuntemaan samoin? Kuten siis tässä aloituksen tapauksessa on näyttänyt käyneen. Ja on se varmasti muutenkin hiukan hankalaa jos puolisoilla on kovin eri näkemys näistä asioista. Ei mahdotonta, jos molemmat osaavat olla hienotunteisia ja suvaitsevaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Tuntuu vaan aika kurjalta tuo " En mäkään sellaista miestä katselisi, joka laulaa kadulla Jeesuksesta" . Miksette katselisi? Pihalle vaan mies, joka löysi elämälleen tarkoituksen?




Arvomme olisivat niin kaukana toisistaan.



ap

Kai se noin voi olla, ääritapauksissa. En minäkään voisi olla naimisissa miehen kanssa, joka palvoisi vaikka tonttuja. Ei-uskovan kanssa varmaan voisin, mutta olen iloinen, ettei tarvitse.





T: se, jolle ap äsken vastasi.

Vierailija:

Lainaus:


eriuskoisen kanssa olemisen?

Ei kai kenenkään ole pakko erota jos toinen haluaa luopua/tulla uskoon.




Mutta kai tälläkin pariskunnalla meni elämänarvot vaan jotenkin niin ristiin. Vaimo tuputti uskoaan miehelle jatkuvasti ja laulaa kadulla Jeesuksesta. En mäkään sellaista miestä katselisi.



ap

uskossa. jos en ois, niin tkuulla oltas erottu aikaa sitten, minä en ole mikään avioliitto-ihminen, mutta uskontoni takia olen suvaistevaisempi ja helpompi ihminen. Mutta en siis varsinaisen ongelmallinen ihminen ole ikinä ollut, mutta tosi itseäinen ja oikeesti parisuhteeseen kalpaamaton.

Onneksi kuitenkin monesti uskoon tulo parantaa parisuhdetta, perheeseen kun monesti kehotetaan seurakunnissa panostamaan. Tuo ' tuputtaminen' on ihan inhimillistä. Kuvitelkaa itse, että olette löytäneet jotain, joka on muuttanut omaa elämäänne tosi paljon positiivisempaan suuntaan, ja uskotte että myös teille rakkaat ihmiset voisivat siitä saada apua. Varmasti yrittäisitte siitä kertoa muille. Toki se ajan myötä tasoittuu, ja huomaa että jos kyse on oikeasti hyvästä muutoksesta, lähipiiri huomaa sen vähemmälläkin selittelyllä. Harvassa seurakunnassa todella kehoitetaan eroamaan, luulisin että enemmänkin päinvastoin.

Vierailija:

Lainaus:


Onko kyse jostain lahkosta, joka siis kieltää ei-uskovien kanssa olemisen?




Ei kuitenkaan ihan " tavallinen" evankelis-luterilainen kirkko, vaan joku vapaakirkkosuuntaus tai joku sellainen.



Kuitenkin vaimo seisoskelee nykyään kaduilla ja laulaa jotain ylistyslauluja Jeesukselle.



ap

Surullista, että avioliitto siitä hajoaa. Eihän uskoontulo ole kuin positiivinen asia. Se on usein pelastanut avioliiton. Monet ovat päässeet alkoholista ja uskottomuudesta Jumalan voimasta ja rukouksella. Me eletään sellaisia aikoja, kuten ehkä jo kaikki pian huomaavat, ettei voida olla kuin ei mitään tulisi tapahtumaan maailmassa. Jumala on ainoa toivo tässä toivottomassa maailmassa.

Mahtaa vaimoakin harmittaa, kunhan vähän rauhoittuu. Joskus tuntuu, että uskoon hurahtamalla tulleet ovat alkuun niin valtavan yksisilmäisiä, etteivät pysty mihinkään kompromisseihin eivätkä oikein näe metsää puilta.



Onko kyse jostain lahkosta, joka siis kieltää ei-uskovien kanssa olemisen?

jotka ensin protestoineet vaimon uskoontuloa. Sittemmin itsekin tulleet uskoon, kun näkivät mitä usko antoi ja merkitsi vaimolle. Uskoontulo on niin mahtava asia, ettei sitä voi edes käsittää tai täysin selittää. Jumalan rakkauden kokeminen ihan fyysisesti rukouksessa ja se rauha kaikessa elämässä on kaikille suositeltavaa. Kuolemakin on ystävä, joka joskus auttaa päästämään Luojan luo. Meidän ei tarvitse pelätä mitään.

tapahtuisi varmaan samoin, hurahtaisi kumpi vaan. Vaikea tuohon on mitään kommentoida. Jokaisen oma asia elämänkatsomus ja jos uskoon tullut ns. sekoaa eri ihmiseksi tultuaan uskoon, niin hyvä, että voi erota.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat