Vierailija

Tiedätkö somalikulttuurissa olevan joitain erityispiirteitä liittyen lastenkasvatukseen? Miten eroaa suomalaisten kasvatusnäkemyksistä?



Kiitos etukäteen jo vastauksista :)

Kommentit (22)

Asun Helsingissä. Työskentelen porukassa, jossa myös somalinainen, sekä muitakin afrikkalaisia. Toisekseen, exäni meni naimisiin somalin kanssa, eli lapsellani on somali äitipuolena. Eiköhän mulla ole enemmän kokemusta heistä kuin sulla?



8

monilla pienillä lapsilla on kuulon kanssa ongelmia kun niitä on lyöty niin paljon korville. vanhemmta eivät voi millään ymmärtää miksi lapset otetaan huostaan hakkaamisen takia. kun siellä somaliassa se on ihan ok.

pojat saa tehdä mitä haluaa tytöille ollan älyttömän tiukkoja.

nämä kokemukset lastensuojelun puolelta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ruotsissa asuukin lähes miljoona suomalaissyntyistä. Prosentuaalisesti laskettuna suomalaisten edellä on lukuisia muita kansallisuuksia mm. serbialaiset.

Mutta voit omin silmin käydä pääkaupunkiseudulla toteamassa nämä somalien hyvät tavat, myös poliisin rikostilastot kertovat karua tarinaansa. Tämä ei tietenkään koske jokaista somalia, mutta kun yli puolet on tällaista roskasakkia niin ei lopuillekaan riitä kunnioitusta.

kun äiti on nuorimmaisen kanssa kotosalla.



Joskus suomalaiset kokevat, että somalimuksut ovat kurittomia kakaroita, ja totta onkin, että monet ovatkin kyllä vilkkaita. Tämä yhdessä kielitaidon puutteen kanssa aiheuttaa käyttäytymistä, jota voi pitää tottelemattomuutena, mutta tämä asia korjautuu usein siinä vaiheessa, kun pieni lapsi lähtee äidin helmoista päiväkotiin ja alkaa kotoutua, oppii kieltä, leikkejä ja yhteisiä sääntöjä.



Ja kyllä niitä ujoja " haaveilijoitakin" löytyy, joten varmaan paras ohje minulla onkin se, että on parasta lähestyä asiaa joka lapsen kohdalla aivan tilannekohtaisesti ja kaikessa rauhassa, ilman ennakkoasetelmia:)





Vierailija:

Lainaus:


Mutta voit omin silmin käydä pääkaupunkiseudulla toteamassa nämä somalien hyvät tavat, myös poliisin rikostilastot kertovat karua tarinaansa. Tämä ei tietenkään koske jokaista somalia, mutta kun yli puolet on tällaista roskasakkia niin ei lopuillekaan riitä kunnioitusta.




kokemuksia hiukan:



- Isät hoitivat lastensa asioita ulospäin eivätkä suostuneet asioimaan naisrehtorin kanssa.



- Somalityttö ei olisi saanut osallistua musiikintunneille. Kävi joskus salaa kuunteluoppilaana. Muutenkin oli hankalaa, kun somalilapset kävivät tavallista peruskoulua, mutta vanhemmat sanelivat säännöt, mihin saa osallistua ja mihin ei.



- 5 lk tyttö hoiti esim. perheen kaikki kauppa-asiat ja kotitöitä oli niin paljon, että aika riitti niille ja läksyille. Hän menestyi erinomaisesti ja oli suosittu kaveri.



- Somali-isä antoi huonosti käyttäytyneelle pojalle ruumiillista kuritusta keskellä koulun käytävää.



Toivottavasti asiat ovat hiukan selvinneet 90-luvun lopusta. Silloin käytännöt olivat vielä vähän hakusessaan.

Kiitos paljon vastanneille...ainakin niille, jotka pysyivät kysymyksen aiheessa :) En siis aloituksellani halunnut innostaa ihinkään rasistisiin mielipiteisiin ketään.



Lähinnä itseäni kiinnostaisi tuo " kurin" käsitys somalikasvatuksessa. Miten suhtautuvat lapsen rankaisemiseen yms. Millainen näkökulma on lapsen ruumiilliseen kurittamiseen?



Olen kohta aloittelemassa ensimmäistä kertaa " kasvatustyön" somalilasten kanssa, ja siksi ihan käytännön kokemukset kiinnostaisivat. Yleistä näkökulmaa, joka ei liikaa ohjaisi ajatteluani/asenteitani etukäteen?

Yksi silmiinpistävä kasvatusero on, että somalivanhemmat eivät opeta lapsilleen liikennekulttuuria. Ilmeisesti savanneillla ei ole liikennevaloja ja suojateitä.

Teinit onkin sitten toista maata, mutta kapinoi ne suomalaisetkin teinit. Ja uskon, ettei ole kovin helppoa kasvaa aikuiseksi, jos on somalialainen Suomessa.

Somaliperheessä arvostetaan äitiä suunnattomasti.



Heillä on jopa sanonta, että äidin rakkaus on suurempaa kuin isän rakkaus so. äiti kestää lapsiltaan enemmän kuin isä. Tästä olen ollut meillä kotona eri mieltä kuin somalipuolisoni. Tutkittuahan on, että naiset yleensä kestävät kirkumista ja kitinää paremmin kuin miehet (eli olisi sikäli _luontaisesti_ helpompaa naisille tuo lasten paimentaminen), mutta minä en ollutkaan mukana tutkittavissa...



No lapset eivät tällaisia mieti, ovatpahan vain pohjattoman vilkkaita ja innokkaita muksuja. Yleensä isän jyrähdys MAIMAI menee jakeluun heti, toisin kuin äidin paapatus.



On aika vaikeaa tyhjentävästi kuvailla " somalialaista lastenkasvatusta" , koska maa on suuri, kansanryhmillä (tai klaaneilla) hyvin erilaiset historiat ja perinteet. Oman mieheni tyyli on kyllä yleinen niissä perheissä, joita tuttavapiiriimme kuuluu. Olisiko sitten kysymys " pohjoisesta" tyylistä vai siitä, että ovat kaupunkilaisia, vai ehkä siitä, että ovat samaa leppoisanoloista sukuhaaraa - en osaa sanoa. Ei Etelän ihmisetkään sen tulisempia ole, mutta sen alueen ihmisillä on perinteisesti ollut vähän toisenlaiset elinkeinot ja elämäntyylit. Kielikin on vähän erilaista eri puolilla maata.



Yksi selkeä ero suomalaiseen tyyliin verrattuna on se, että lapsien ei odoteta olevan niin oma-aloitteisia, rohkeita, itsenäisiä, reippaita tms, mitä meillä on aina arvostettu päivähoidossa ja varsinkin koulussa. Lasta suojellaan ulkopuolisen maailman mahdollisilta pahuuksilta niin pitkälle kuin mahdollista, ja tästä olen saanut oman mieheni kanssa jonkin verran keskustella. Hänen mielestään lapsen ei tarvitse kulkea yksin ulkona, ellei ole aivan pakko. Minä näkisin, että ekaluokkalainen voisi jo ainakin harjoitella.



Kotimaassa tilanne olisi toki toinen, koska siellä kaikki kulmakunnan aikuiset ovat tuttuja hyviä ihmisiä, eikä koskaan tarvitse epäröidä puhua heille. Mutta täällä Suomessa on kuulemma eri juttu, koska on mahdollista törmätä myös vihamielisiin aikuisiin, lasten keskinäisestä kiusaamisesta puhumattakaan. Mieheni turvallisuushakuisuus on reaktiota tapauksiin, joista olemme kuulleet/lukeneet tai joita meille on tapahtunut. Rauhan aikana kotimaassa voisi toimia toisin, mutta täällä pitää keksiä uusia sovelluksia. Joskus tuntuu, että mieheni mielessä kangastelee Somalia, joka oli vahva ja kaunis maa silloin kauan sitten, kun hän itse oli vielä nuori poika ja koko elämä edessä.





Somalialaisten perheiden tilanne Suomessa onkin monimutkaisempi. Entiset tyylit, opitut tavat eivät täällä aina sovikaan. Monilla perheillä on vakavia menetyksiä takanaan, eikä äidin ja isän voimat sitten riitäkään kaikkeen.



Kasvatuksen todellisuus ei vastaakaan enää heidän omia tavoitteitaan ja ihanteitaan, vaan he joutuvat muiden vanhempien tavoin kipuilemaan oman riittämättömyytensä kanssa - apu voi löytyä omien perinteisten tapojen vahvistamisesta, uskontoon syventymisestä ja joskus siitä, että vanhempi itse pääsee kiinni täkäläiseen elämänmenoon, työhön ja koulutukseen.



Tässä sekavaa sepustusta, jota ei voi ylistää, vaikka kirjoitinkin aika yleisesti.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat