Vierailija

Tuttava meinaa viedä esikoisen hoitoon jo ennen synnytystä ja pitää lapsen siellä kuopuksen vauva-ajan. Kun ei jaksa hoitaa kuin yhtä kerrallaan. EI MAHDU PÄÄHÄN! Ja mitäköhän esikoisen mielessä liikkuu, kun äiti tyrkkää lapsen päiväkotiin vauvan tieltä. Sillä lailla sitä sisarusrakkautta edistetään.

Kommentit (22)

en mäkään ymmärrä tuota että just ennen vauvan syntymää viedään hoitoon. Se vauvan tulo on esikoiselle muutenkin jo iso asia niin se tarhan aloitus siihen samaan voi olla liikaa. Ja tosiaan esikoinen voi tuntea itsensä todella syrjäytetyksi kun hän joutuu pois kun vauva tulee.



Meillä oli niin että esikoinen aloitti tarhan keväällä kun minä aloitin opiskelut. Seuraava syntyi sitten maaliskussa ja esikoinen oli kyllä tarhassa kesään asti. Tosin lyhyitä päiviä, mutta kuitenkin. Kun ilmoitin keväällä että poika jää kotiin niin hoijata alkoivat voivottelemaan että kun oli niin kiva poika että eikö voisi jäädä. Tosta on nyt aika monta vuotta kun nyt tämä keskimmäinen täyttää jo 4v ja esikoinen ekalla joten en muista miltä tämä järjestely silloin tuntui. Sen muistan että musta tuntu tosi oudolta se että esikoinen ei ollutkaan kotona vaikka hän olikin tarhassa lyhyttä päivää ja pidettiin myös vapaapäiviä. Olin sillon nuori ja epävarma ja jotenkin tuntu etten voi lasta ottaa tarhasta pois. Siis hullu ajatus kun nyt miettii :) Eskariin asti oli esikoinen sitten sen jälkeen kotihoidossa ja vieläkin olen pienempien kanssa kotona joten koulustakin voi tulla suoraan kotiin.



Usein vanhemmat ajattelee että isompi lapsii saa tarhassa virikkeitä jne. Luulen että osaksi mäkin ajattelin niin. Vauvan kanssa ei pääse ja jaksa samalla tavalla käydä eri paikoissa ja ulkoilla esikoisen rytmissä. Muutenkin rytmiä ei halua ehkä muuttaa jos lapsi on jo tarhassa vauvan synnyttyä.



Meillä ei oikeestaan mustasukkaisuutta paljon ollut koska lapset saivat olla yhdessä, isompi pitää vauvaa sylissä jne. joten heille syntyi alusta alkaen aika tiivis läheinen suhde. Muistan että esikoinen saattoi vauvan kanssa jutella tunnininkin vaikka vauva ei osannut vielä kun silmät pyöreinä ihmetellä turvakaukalossa. :)



jo kahden lapsen kanssa tiukoilla ja kolmas piti hankkia, kaikki pienillä ikäeroilla ja niinpä kaksi vanhinta on osapäivähoidossa että mamma saa keskittyä vauvaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihanko aikuisten oikeesti teitä kiinnostaa jonkun toisen kersan hyvinvointi? En usko.

Ei teitä kiinnosta se, mitä jonkin toisen ihmisen 2-vuotias tuntee. Te vain haluatte tuomita muita äitejä ja kokea olevanne parempia kuin ne.



Etsikää elämäänne muutakin sisältöä kuin äitiys, niin ei tarvitse koko ajan vertailla toisten naisten elämää omaanne.


Kyllä mä uskon, että aika moni ihminen on onnellinen siitä ett´ä sai elämän, oli sitten hoidossa vaikka kotona oli vauva tai kotonakin koko ajan.



jos ihminen elää 98-vuotiaaksi, niin kyllä ne ekat 6 vuotta ennen eskaria on kuitenkin pieni osa ihmisen elämää, vaikka silloin kasvetaan ja kehitytään'



en minä ainakaan näe syytä miksi minun pitäisi puuttuua toisten ihmisten asioihin, laissa on subjektiivinen hoito-oikeus, eli se ole kiellettyä. jokainen perhe toimii omalla tavallaan, tekemällä ratkaisjuja jotka sopivat juuri heille.


NIMENOMAAN LASTA AJATELLAAN



kun hoitopaikkaan viedään!



Siis



NIMENOMAAN SITÄ LASTA JOKA SINNE HOITOON VIEDÄÄN!



Kyllä minä ainakin 4-vuotiaana meinasin hulluksi tulla, kun vauva tuli taloon ja äiti oli väsynyt ja imetti vain. Teki mieli pelata ja riehua, mutta yksin se oli kurjaa. Naapurin lapset olivat päiväkodissa ja minua sapetti!



Itse pääsin siihen himoittuun päiväkodin pihaan vasta esikouluun mennessä...



Että sellainen trauma.

ja olen hoitanut lapsiani kotona, mutta ajoittain olen ollut ihan puhki ja todella tympiintynyt. Tästä ei kuitenkaan saa sanoa koska " itehän olen lapset hankkinut" .

mun tuttavalla on jatkuvasti vauvakuume ja nyt on tulossa neljäs lapsi. perhe elää yhteiskunnan tuilla ja mies on alkoholisti. ei oo äijällä väliä, kun muija haluu sen vauvan masuunsa!

Kyllä isommat lapset kaipaavat jo ryhmässä olemista ja muita juttuja, kuin pelkkää äidin ja vauvan seuraa kotona. Minusta on kummallista, että näistä hoitoasioista puhutaan aina vanhempien näkökulmasta: Mitä äidillä on velvollisuus tehdä ja mitä hänen pitäisi jaksaa jne. Miksi ei katsota lapsen etua? Useassa tapauksessa mielestäni lapsen etu on olla osan päivää hoidossa tai kerhossa. Monella paikkakunnalla ei löydy muita mahdollisuuksia järjestää leikki-ikäiselle aktiviteetteja. Eri asia tietysti on jos lapsi työnnetään hoitoon koko pitkäksi päiväksi, mutta siitä kai on harvemmin kysymys?

miksi juuri tämä ns. epäkohta ärsyttää teitä niin valtavasti. Kertoo hyvin paljon ihmisestä itsestään tällainen mustavalkoinen ajattelutyyli, jota esim. ap täällä esittelee.



Oletteko kenties kateellisia niille äideille, jotka ikäänkuin pääsevät vähemmällä lastenhoidossa kuin te itse? Eikö itsellänne kantti kestä viedä omia lapsia päivähoitoon, vaikka olette superväsyneitä?



Kannatteko samalla tavalla huolta, tunnetteko moraalista närkästystä muista yhteiskuntamme asioista, joita ette tajua?



T: Yhden äiti, joka ymmärtää muitakin äitejä

S80:

Lainaus:




Kyllä mä uskon, että aika moni ihminen on onnellinen siitä ett´ä sai elämän, oli sitten hoidossa vaikka kotona oli vauva tai kotonakin koko ajan.



jos ihminen elää 98-vuotiaaksi, niin kyllä ne ekat 6 vuotta ennen eskaria on kuitenkin pieni osa ihmisen elämää, vaikka silloin kasvetaan ja kehitytään'



en minä ainakaan näe syytä miksi minun pitäisi puuttuua toisten ihmisten asioihin, laissa on subjektiivinen hoito-oikeus, eli se ole kiellettyä. jokainen perhe toimii omalla tavallaan, tekemällä ratkaisjuja jotka sopivat juuri heille.




Vaikka olisitte hyviäkin ystäviä, niin et sinä kuitenkaan voi ulkopuolisena täysin tuntea toisen perheen elämää. Et ehkä kuitenkaan tiedä kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja. Ei kaikki tykkää huudella kylille masennuksistaan tai kivuistaan, jotka vaikuttavat jaksamiseen. Ja syitä voi olla ihan vaikka mitä.

Mulla on kolme ja kaikki olen hoitanut itse kotona, mutta nyt tuli raja vastaan. Enempää en jaksa.



MUTTA tuo vauvakuume... Viimeeksi eilen sain potkia itseäni päähän, kun viisi sekuntia ihan tosissani ajattelin, että " voitais me se neljäs..."



Jos tulisin vahingossa raskaaksi pitäisin lapsen. Mutta silloin minun olisi pakko viedä (ainakin osa) isommista muualle hoitoon meidän kaikkien hyvinvoinnin takaamiseksi.

vaikka ei vauva-ajasta tykkäsikään. En osaa nyt selittää mitä tarkotan, mutta mua ärsyttää kun ei saa valitta että joskus on raskasta kolmen pienen kanssa kun heti tulee näitä kommentteja. Mä ainakin ajattelin pidemmälle, että vaikka alussa on raskasta niin varmaan jo parin vuoden päästä helpottaa (niin kun on helpottanutkin, nyt musta on ihanaa kun on monta lasta). Eli siis sanotaan, että mä saan nauttia lapsistani 60 vuotta, siinä se pari ekaa vuotta on pieni aika, enkä voi väittää erityisesti nauttineeni näistä ekoista vuosista.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat