Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Hei! Pitkään satunnaisena taustailijana viihtyneenä ajattelin täällä palata kysymään mieltä askarruttaneen kysymyksen siitä, että onko mitään toivoa enää lääketieteestä silloin, kun tutkimukset usean keskenmenon johdosta on tehty eikä vikaa löydy kummastakaan. Toisin sanoen täältä olen joskus lukenut, että usean keskenmenon omaaville on olemassa vielä parempia tutkimusryhmiä, joissa tarkemmin selvitetään mm. tukostaipumukset tms., joihin tavanomaisessa verikokeessa ei ole keskussairaalan tutkimuksissa löydetty ongelmaa?



Itse olen mieheni kanssa lasta tahtoneet ja yrittäneet nyt 2,5 vuotta, jonka tuloksena on neljä keskenmenoa, joista kaksi aivan varhaisessa vaiheessa, mutta viimeisin (km 04/06) viikoilla 10. Molemmat on tutkittu täällä Länsi-Suomessa keskussairaalassa ja tuloksena on " ei mitään" eli ei vikaa. Viimeisimmällä käynnillä naislääkäri antoi rivien välistä ymmärtää, että jotkuthan syövät aspiriinia, mutta tämä on VAIN tukostaipukset omaavien keino eli ei koske millään lailla minua, eikä ole tieteellisesti todistettu muutenkaan tehoa. Nyt olen kuitenkin kokeillu pari viime kiertoa syödä aspiriini 50 mg tabu/ päivä aina yrityksestä lähtien kuukautisten ilmaantumiseen. Ei kai haittaakaan ole?



Toivoisin kovasti vinkkiä siitä onko vielä mahdollisuutta päästä tarkempiin lisätutkimuksiin + kuka niitä järjestää ja miten pääsee mukaan? Etenkin tuo tukostaipumusasia vaivaa minua eli onko koetulokseni olleet varmasti luotettavia. Jostain olen lukenut, että asiaa voidaan selvittää vieläkin tarkemmin kuin tavallisessa verikokeessa, jolloin vikaa saattaa löytyäkin eli tässä tapauksessa syy ongelmaan=lapsettomuuteen. Suvussani on kuitenkin liikkeellä " paksua" verta, minkä johdosta mm. isäni on ollut Marevan -lääkityksellä nelikymppisestä saakka. Tätä ei kuitenkaa kukaan ole missää vaiheessa kysynyt tutkimusten aikana.



Kiitos jo, jos joku osaa vastata tai muuten ottaa kantaa.



Hende

kp 13 - toivossa on taas elettävä....

Kommentit (6)

Mä en täällä pahemmin kirjoittele, kun itselleni on annettu jo kaksi lasta. Se, että kolmosta ollaankin jo turhaan yritetty pian puoltoista vuotta ja aikakello vetelee viimeisiään onkin kokonaan toinen tarina.

Mutta halusin vastata sinulle jotain.



Itse olen käynyt läpi verikokeet, ultrat ja oikeastaan mitään järkisyytä tämänhetkiseen tilanteeseen ei ole. Paitsi, että kärsin kilpirauhasongelmista ja tällä hetkellä epäillään sjögrenin syndroomaa, silti veriarvot ovat suht kunnossa eli näiden ei pitäisi tätä aiheuttaa.

Tukostaipumuksia minulta tutkittiin lievästi, pitäsi olla kunnossa niidenkin. Silti syön asperiinia ovulaation jälkeen 100mg/vrk ihan varmuuuden vuoksi.

Tällä hetkellä käytössä on myöskin clomifen ja lugesteron vaikka mitään siis " oikeaa" syytä sekundääriseen lapsettomuuuteen ei ole löydetty.



Mä en osaa antaa parempaa neuvoa kuin, että jos suinkin voit hakeudu yksityiselle. Ja itse suosittelisin endokrinologiseen gynekologiaan erikoistunutta lääkäriä. (löytyy esim turun mehiläisestä). Siellä voidaan aloittaa kunnon tutkimukset ja silti ohjata jatko yleiselle puolelle tarvittaessa.



Ei minusta varmaan apua ollut, mutta toivon silti, että joku osaisi auttaa paremmin tai jostain apu löytyy ja pääsette eteenpäin!



T: piipaa







Hei Hende!

Meillä aikalailla sama tarina...eka raskaus mulla ähti luonnollisesti käyntiin 10 vuotta sitten, keskenmeno jossain viikoilla 11-12 sitten meni tosi pitkä aika että edes raskautta yritin

(ei vakavampaa parisuhdetta) nyt oltuamme yhdessä 4 v ei syytä keskenmenoihin.olliset tutkittiin jauotta (ilmaan ehkäisyä) yhtäkkiä huomasin että olo on outo ja tein positiivisen raskautestin. :) Se ilo loppui kuitenkin lyhyeen eli km viikolla 9.

Siitä 2kk inseminaatio, ei onnistunut. Seuraava inseminaatio heti peräkkäiseen kiertoon toi plussan joka hyvin pian tuli keskenmenona ulos.

Ajattelimme että nyt pidämme taukoa ja annamme " mielen terveyden levätä" ja yhdet kuukautiset oli välissä kun yhtäkkiä taas rskaustesti näytti plussaa! Noh, tämäkään ilo ei kestänyt montaa viikkoa, keskenmenohan oli taas tuloksena :(

Menimme tutkimuksiin ja kaikki mahdolliset tutkimukset tehtiin Keski-suomen keskussairaalassa ja mitään vikaa ei löytynyt kummastakaan.

Lääkäri kovasti vaan kannusti että ei saa menettää toivoaan vaan yrittää ja yrittää..miten jaksaa enää yrittää kun tuntuu että suru on jo niin suuri että sitä ei enää pysty käsittelemään? Miten voi yrittää lasta kun tuntuu ettei kestä enää YHTÄÄN keskenmenoa? :( Anteeksi kun tilitän, oon taas niin kamalan itkuinen..

Voimia sinulle Hende! Et ole yksin täällä, lääkäri sanoi minulle että hänellä on ollut monia potilaita joilla on ollut peräkkäisiä keskenmenoja ja kaikilla on tällä hetkellä lapsi/lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Osanottoni myös teille muille perättäisistä keskenmenoista kärsiville!



Itseäni kiinnostaa aihe myös. Kolmas perättäinen keskenmeno alkaa olla nyt " hoidettu" (vuoto loppumassa) ja edessä on verikokeita ja tutkimukset, jos jotain vikaa löytyisi. Sairaalassa on monta kertaa sanottu kyllä, että harvoin vikoja löytyy, että pitää vain yrittää uudelleen. En tiedä montako kertaa itse sitä jaksaisin, jos niin meille käy.



Minulla kaksi ensimmäistä keskenmenoa oli vuonna 2004 ja nyt tämä todettiin reilu viikko sitten (rv:t keskenmenoissa 8-11).



Mutta toivotan teille hyvää jatkoa! Toivottavasti meistä kukaan ei luovu toivosta! Itsellä olisi toiveissa se RAKAS ESIKOINEN.. jos sen vaikka jo vuonna 2008 saisi syliinsä. Toivossa elän.



jonttu

Joo, eipä täälläkään keskussairaalassa paljoa apua lääkäriltä saanut, ei edes siinä vaiheessa kun se totesi että kesken on mennyt.. puhui vain omiaan saneluvehkeeseen, ja sit tokaisi mulle että " joo, meen pitää nyt puol tuntii pitää sua täällä, niin sen jälkeen pääset hoitajan kans juttelemaan joka kertoo sulle miten tästä eteenpäin ja antaa lääkkeet" .. tuli sellanen olo että anteeksi kun vaivaan.



Mahdetaanko me ap olla saman keskussairaalan asiakkaita, kun tämäkin on täällä länsisuomessa eräs keskussairaala.. =] mä oon käyny tossa SatKS:ssa.. =]



nyt vaan odotan että päivät kuluis ja saisin verikokeiden tulokset.. kuluis ne päivät jo siihen asti edes että ne kokeet otetaan.. odottavan aika on piiiiitkkä!



jonttu

Oli " mukava" lukea kohtalotovereiden olemassaolosta. On kyllä välillä niin kertakaikkisen epäreilu tunne sitä, että miten joidenkin on niin vaikea tulla raskaaksi. Ja ihmetellä sitä tunnetta, että tapahtuuko tämä oikeastaan itselle vai onko kyseessä pila.



Itsekin aina keskenmenojen jälkeen olen ollut tosi maissa ja tuntuu siltä että ei enää jaksa yrittää, mutta sitten kun aikaa kuluu, niin aina hieman antaa toivoa itselle, että josko se sieltä vielä tulee. Mutta kyllä meillä joko kuukausi itketään. Asia on miehelle yhtä kipeä kuin itselle. Lapsettomuutta on kuitenkin vielä vaikea hyväksyä. Vähän tosi olen seikkaillut jo adoptiosivuillakin, mutta se tuntuu jotenkin valtavalta askeleelta johonkin muuhun + toivon heittämiseltä jo. Vielä en halua luovuttaa.



Itse koin keskussairaalan tutkimusten päätteeksi, että en saanut sieltä mitään henkistä tukea. Kun lääkärille nieleskellen pohdin ääneen, että en tiedä kauanko sitä jaksaa yrittää, niin lääkäri lähinnä myönteli eikä ottanut mitään kantaa. En tiedä sitten mikä on parempi, kun taas toisaalta on ärsyttänyt jälkikäteen, kun viime käynnillä omalla gynellä (kaksi vuotta sitten), kirjoitti lekuri " keltarauhasia" lääkkeeksi (mulla on lyhyehkö kierto) ja sanoi, että kun seuraavan kerran nähdään, on mulla varmasti jo oma nyytti olemassa... No eipä ole. Pitää vissiin mennä nyt keväällä käymään ihmetttelemässä edes hänelle tilannettani kymmenien eurojen edestä.



Kai se paras lääke olisi unohtaminen. Toisaalta unohtaminen on vaikeaa, jos kuitenkin joka kuukausi elää kalenterin merkitöjen kanssa että eivät mene parhaat päivät ohi. Miten muilla?



Tästäkin tuli viestistä vuodatus, mutta josko jaamme samoja tunteita kuitenkin.



Hende

No samapa hyvinkin on laitoksemme:) Onneksi ei ole muutamaan kuukauteen ko. paikassa tarvinnut vierailla, sitä ennen tiuhaankin tahtiin. Toivottavasti kokeesi sujuvat nopsaan. Itsellä ainakin se oli positiivista, että heti pääsi kokeisiin ja kohtuu aikataululla nuo etenivät. Tsemppiä siis!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat