Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

PYÖRTYILY ODOTUSAIKANA, ONKO MUITA????!!!!!

Hei!



Kaipaisin kuumeisesti kohtalotovereiden tai muuten asiasta jotain tietävien (koulutus, tutulla ollut samanlaista vaivaa tms..), kokemuksia, mielipiteitä ja ihan kaikkea aiheeseen liittyvää.



Kerron oman tilanteeni.. Eli olen 31-vuotias toista lastaan odottava äiti, eka on 7v. Nyt minulla on rv 31. Tämä raskaus on alusta alkaen ottanut enemmän koville kuin ensimmäinen. Vakavimpina kuitenkin alkupuolen ryhmihäiriöt, jotka sitten jäivät pois ja nyt rv27 ja rv30 pyörtymiset.



Ekan kerran pyörryin työpaikalla, mutta en menettänyt tajuntaani. Kävelin työpaikalle sisälle, hengästyin ehkä tavallista enemmän ja sisällä seisoessani jalat ja kädet menivät tyystin voimattoman oloisiksi ja veltoiksi ja sitten alkoi näkökenttä sumentua ja tajusin mennä lattialle, jolloin näkö silmissä hetkeksi pimeni. Olin sen jälkeen aivan kalpea ja väsynyt. Mutta eipä sen kummempaa.



Toisella kertaa olin kuntosalilla polkenut noin 10min kuntopyörällä ja tunsin samanlaista voimattomuutta käsissä ja jaloissa, joilloin tajusin nousta pyörän vierelle seisomaan. Silloin samalla tavalla sumeni silmissä, mutta nopeammin. En ehtinyt mennä (tai ehkä jäin suotta miettimään) lattialle, otin kuntopyörän sarvesta kiinni ja sitten pimeni.



Kaaduin maahan kyljelleni ja vein kuntopyörän päälleni (jalkojen). Sitten olin ollut tiedottomana noin minuutin verran. Kalpeana heräsin ja väri palaili kasvoihin läikittäin.



Paikalle soitettiin ambulanssi ja minut vietiin terveyskeskuksen ensiapuun. Verenpaineet olivat ok ja verensokeri 4,6 eli ei liian alhainen. Siellä ei juuri tutkittu.



Sitten nyt tämän viikon ma hakeuduin lääkäriin, kun huono olo ei oikein helpottnut. Oli väsymystä, oksettavaa oloa ja päänsärkyä. Minut otettiin äitipolille ja osastolle, koska myönsin, etten enää kestä miettiä kotona, että mikä minulla on, alkaa käydä henkisesti turhan raskaaksi.



Sairaalassa olin kaksi yötä. Tekivät paljon verikokeita, ultrasivat, ottivat sydänfilmin jne. Kaikki oli kunnossa. Saan aikanaan ajan sydänlääkärille, neurologi oli sitä mieltä ettei siltä saralta tarvitse tutkia.



Olo on tavallaan helpottunut, mutta ei lääkärikään osannut sanoa syytä pyörtyilyille. Kun taas ambulanssimies oli sitä mieltä, että raskaana olevia naisia pyörtyy kyllä ja toiset useinkin.



Nyt kuulutan teidän pyörtyilevien perään tai sellaisten joiden tutuille on käynyt näin. Haluiaisin kuulla onko teillä ollut samanlaisia oireita ja miksi ne luokiteltu ja kuinka olette niiden kanssa tulleet toimeen? Ovatko vaivat esim. loppuneet raskauden jälkeen? Ja onko taustalla ollut mitään vakavampaa? Ja onko joku keino mikä on auttanut, muu kuin että ottaa tietysti rauhallisesti. Kaikki tieto ja kokemus kiinnostaa, kirjoitattehan siis, jos kokemusta löytyy. Kiitos erittäin paljon etukäteen.



Ilmoita asiaton viesti

Vastaukset järjestyksessä: uusin alimpana | uusin ylimpänä

Henna_. - 10.01. 21:05 vastaa tähän viestiin (2/6)

kerran tässä raskaudessa..

esikoista odottaessa hieman useamminkin. Mulla syynä on joka kerralla ollut liian alhainen hemoglobiini (98-105 väliltä aina) joka ei kertakaikkiaan nouse + alhainen verenpaine. Tunne, että aivot ei saa happea, tulee nopeasti ja sitten sitä jo mennäänkin. Raskausaikana vain ollut moista, synnytyksen jälkeen loppui viimeksikin kuin seinään huono olo ja väsymys, huimaus.

Eikä koskaan sen tarkemmin tutkittu, kuten ei tälläkään kertaa.. onneksi pian tämä toinen raskaus onkin ohi! :)

Toivottavasti selviää tai ainakin oireesi loppuvat viimeistään synnytykseen. Mukavaa odotusta! :)



H rv 36



Ilmoita asiaton viesti

aino_maaria - 10.01. 21:08 vastaa tähän viestiin (3/6)

Tässä ainakin yksi...

Itselläni on samankaltaisia vaivoja ollut n. viikolta 20 asti. Pyörryin ensimmäisen ja onneksi tähän saakka ainoan kerran melko yllättäen kauppajonossa. Taju oli kankaalla hetken ja olo oli melkoisen heikko vielä jonkin aikaa. Huono olo tulee nykyään joka kerta esim. kaupassa ja busissa, mutta nyt osaan jo ennakoida ja istua heti alas kun alkaa heikottamaan.



Lääkäreiden mukaan tämä on normaalia ja kai aika yleistäkin? Itselläni johtuu kai todella alhaisesta verenpaineesta. Salmiakkia käskettiin syömään, muita ohjeita en ole saanut.



Ilmoita asiaton viesti

Kukka74 - 10.01. 21:08 vastaa tähän viestiin (4/6)

Juu, päässä vippaa ;)

En ole koskaan elämässäni ennen ollut niin lähellä pyörtymistä kuin raskausaikana. Pari kertaa bussissa on ollut pakko päästä istumaan, kun tuntuu että jalat menee alta. Kerran töissä alkoi näkökenttä sumeta, ikään kuin pikselöityä, ja kerkesin vain huutaa viereiseen huoneeseen, että en näe mitään ja taitaa pyörryttää. Sitten olinkin jo lattialla mutta tokenin kun työkaveri nosti jalkani ylös.

Olen jokseensakin pitänyt näitä normaaleina raskauteen liittyvinä asioina. Kroppa on lujilla kun verta pitäisi riittää moneen osoitteeseen. Kerroin näistä neuvolassa ja täti meinasi, että matalalalla verenpaineella ja hemoglobiinilla on tässä osuutensa. En ole näistä huolestunut, kuuntelen vain tarkemmin omaa oloani ja huonon olon tullessa pysähdyn istumaan.



Ilmoita asiaton viesti

Viipuli82 - 10.01. 21:22 vastaa tähän viestiin (5/6)

Jep, täälläkin huimaa välillä!

Olen rv 30+2 ja heikotusoloja esiintyy aina välillä. Kotona ollessa olo yleensä on tosi hyvä, eikä ongelmia ole. Usein minua alkaa pyörryttää, oksettaa ja kylmä/kuuma hiki pukkaa päälle, kun olen esim. menossa linja-autolla johonkin ja viimeksi pyörryttävää oloa esiintyy eilen, kun saavuin neuvolaan. En ole tosin vielä kertaakaan täysin pyörtynyt, mutta aika lähellä sekin on kai ollut. Olen myös miettinyt, että voisiko vaiva olla jotain lievää raskauden aikaista paniikkikohtausta kohdallani, sillä heikotusta ilmaantuu usein vain silloin, kun olen paikassa, josta ei ihan hetkessä pääse poistumaan (esim. linja-auto, luentosali...) ?!



Neuvolatäti sanoi eilen, että ei ole syytä huolestua ja vaiva taitaa olla melko normaali (tosin saattaa useimmilla esiintyä vasta ihan loppuraskaudessa).



Tsemppiä kaikille pyörrytysoloista kärsiville!!!



~ ♥ ~ Viipuli ja Piksu, rv 30+2 ~ ♥ ~



Ilmoita asiaton viesti

rouvaii - 11.01. 01:16 vastaa tähän viestiin (6/6)

Pyörtyilyä ja unettomuutta :)

Eli ihan alusta asti huipannut ihan kunnolla. Itselläni syy löytyy kyllä matalasta verenpaineesta, joka on tuottanut kunnon huimausta etenkin aamuisin esim työpaikalle kävelyn jälkeen. Sama kaava toteutuu myös usein iltapäivisin kun uupumus alkaa iskeä. Silmissä sumenee ja jalat menevät alta jos ei tajua istua pää polvissa ajoissa. Itse en ole asiasta laisinkaan ollut huolissani sillä syy on selvä ja olen kohtuu pyörtyilyherkkä ollut aina. Tärkeää on huolehtia siitä että luovuttaa ajoissa eli vaaka-asentoon vaan, ettei kaatuessa satu.



Ja viikkola on kasassa vasta 18.



Ilmoita asiaton viesti

vastaa | aloita uusi keskustelu

Sivu: 1/1 Sivu:

Näytä kerralla viestejä [10] [25] [50] [100]



































































Kommentit (10)

Tuttu ilmiö, tosin minulla tuo pyörrytys vaivaa lähinnä aamuisin. Olen kuitenkin huomannut, että ekstratukeva muna-pekoni-aamiainen teen ja appelsiinimehun kera ehkäisee tuon pyörrytyksen tunteen kokonaan. Aamutoimet ovatkin nopeutuneet sen jälkeen, kun tajusin syödä tukevasti. Aiemmin puolet aamuista meni pää polvissa. Tänään toisaalta, kun pekoni oli jääkaapista päässyt loppumaan, huippaus palasi takaisin. Selvästi paatoleipä munalla ei tehnyt taikojaan.



Verenpaine minulla on viime viikkoisen neuvolan mukaan ihan OK. (Ainakin tuon tuhdin aamiaisen jälkeen.) Luulenpa siis, että tuo huippaus voi kohdallani johtua liian alhaisesta verensokerista. En kuitenkaan itse ole toistaiseksi huolestunut asiasta, vaan yritän selvitä syömällä tästä vaivasta. Silti Zirkun oireet ovat ikävämmän oloiset - kestämistä sinne siis!



Juska rv. 16


Mulla on ollut pyörtyilyä ja pyörryttävää oloa kummastakin raskaudesta. Esikoisen kanssa taisi olla hieman rankempaa tuo huippaus, koska menoja oli aamusta iltaan, nyt kotona ollessa tahti on " verkkaisempi" .



Silmissä menee mustaksi, esikoiselta tosiaan pyörryinkin muutaman kerran, välillä pitää kontata (!), kun olo tuntuu niin pyörryttävältä ja voimattomalta. Tähän heikotusoloon liittyy myös pahoinvointi, joka ei kuitenkan ole ns. aamupahoinvointia (sitä ollut kummastakin, mutta loppunut ajallaan). Tämä pahoinvoini liittyy juuri siihen hetkeen, kun huippaa.



Minulla on matala verenpaine. Todella matala raskausaikana, laskee raskausviikkoja kertyessä. Sen piikkiin on tämä minun pyörrytys aina laskettu. Myös minulla on ollut kummassakin raskaudessa alussa rytmihäiriöitä. Sydän muljaa kurkussa ihme tahdilla.



Kyselin esikoisen odotusaikana lääkäreiltä, että voiko jatkuva huippaus olla vaaraksi vauvalle ja kaikki vakuuttivat, että ei ole.



Eli siis ottakaammehan iisisti! Rentoudutaan, mennään vaikka hierontaan :) Nautiskellaan ja nostetaan jalat ylös, unohdetaan ne juoksumatot muutamaksi kuukaudeksi! Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle ja odotukseen yleensäkin.





Noema

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

luinpas huonosti, verensokeri sinulta olikin jo katsottu.



Mutta noi rytmihäiriöt ja väsymyskin viittais kovasti kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Minulla oli myös noita rytmihäiriöitä paljon raskauden alussa,

ne oikeen välillä pelotti.

Onneksi ne hiukan helpotti loppua kohden.



Voit googlettaa ton kilpirauhasen vajaatoiminnan niin tiedät mitä sen on, jos ei ole ennestään tuttu sairaus.



Toivotaan kuitenkin ettei mitään vakavampaa sinulla ole.



Hei!



Minulta otettiin ke-aamuna ennenkuin pääsin kotiin, juuri noita kilpirauhaskokeita. Eilen sitten soitettiin jo sisätautipolilta ja kutsuttiin ma-aamuksi klo 8 sydänlääkärin vastaanotolle, joka suorittaa sydämen ultraäänitutkimuksen. Kokeiden tuloksista ei ollut puhelimessa puhetta.



Tänään sitten juttelin vielä varmuuden vuoksi kuntosalin työntekijän kanssa, jotta saan tarkan kuvan tapahtuneesta ja osaan kertoa sen maanantaina. Ihan hyvä (tai huono tavallaan), että tarkensin, siilä olin käsittänyt osan hieman väärin. Eli minuutin päästä kaatumisesta olin availlut silmiä ja nyökkäillyt tai pyörittänyt päätä kysyttäessä. Itse en muista tuosta ajasta mitään, mikä tuntuu aiavn kauhealta. Juttelemaan aloin vasta noin 3-4minuutin kuluttua ja siitä muistankin jo ihan hyvin kaiken.



Minulla nuo verenpaineet on olleet nyt raskaudessa sellasta yläpaine 105-120 ja alapaine noin 70-75. Nyt sairaalassa ollessa oli makuuasennossa alapaine alimmillaan 59, mutta yläpaine sadan kieppeillä. Lisäksi tehtiin sellanen varenpainetastaus, jossa katsottiin ensin istuma-asennnon paineet ja sitten seisoma-asennon ja siinä ne käyttäytyivät kuulemma normaalisti.



En tiedä, mutta kauheelta kuulostaa tuo tiedottomuus, tuntuu ettei se selity ihan normi pyörtymisellä. Onko kukaan koskaan kuullut mitään vastaavaa ja että mikä syy on ollut taustalla?



Toivoa kuitenkin tässä täytyy, ettei mitään vakavaa, vaikka pelottaa aika ajoin melkoisesti.

Jotenkin viestistä sain kuvan, että olet aika aktiivinen ja menevä ihminen, olenko oikeassa? Mietin vain, josko elimistösi käy hieman ylikierroksilla ja tarvisit kunnon lepoa?

Pyörtyily tai pyörryttäminen on aika tavallista raskaudessa. Niin itselläni kuin ystävillänikin on kokemusta siitä. Olen saanut puhelinsoittoja vaikka mistä kun kaverit makaavat jossain kaupan lattialla ja pyytävät tulla hakemaan kun eivät pysy tajuissaan.

Itselläni viimesin tapahtui junassa, istuin siinä tyytyväisenä ja juttelin ystävieni kanssa kun näkökenttä alkoi kaventua ja tuli hassu olo. Ei muuta kuin pää jalkojenväliin, kyllä kavereita ihmetytti kun eivät tiedä raskaudesta.

Mun piti ainakin edellisissä raskauksissa popsia koko raskauden jatkuvasti jotain tai silmissä alkoi sumentua. Se jatkui vielä imetyksen ajan, mutta loppui siihen.

Kerran sinut on tutkittu noin tarkasti niin olisin rauhallisin mielin. Yritä levätä ja ottaa rauhassa. Syö jotain pientä ruokien välillä, ei mitään herkkuja mistä sokeri nousee ja laskee vauhdilla.

Ja yksi mitä kandee tarkkailla on oma hengittäminen, ettet hyperventiloi, silloin taju lähtee väistämättä;)

Tsemppiä ja tosissaan lepää paljon!



Kaikkea hyvää, Lumituuli

Olin kaverini synnytyksessä mukana tukihenkilönä. Jouduin yöllä heräämään kesken unien, nappasin äkkiä suuhuni jotain pientä ja ajoin sairaalaan. Synnytys ei kestänyt kauaa, vauva oli sininen, joten vietiin hetkeksi happikaappiin toiseen huoneeseen. Kätilö pyysi minut vauvan mukaan, mutta mulla alkoi pyörryttää happikaappihuoneessa ihan kauheesti. Onneksi tajusin sanoa kätilölle heti,istuin tuoliin, painoin pään polviin, mutta paha olo ja pyörrytys ei helpottanut ollenkaan. Lopulta kätilö joutui laittamaan minut paareille, kun jalat ei kantanu ja kärräs paareilla kaverin synnytyshuoneeseen. Vähä mua nolotti. Olin tuolloin 8 viikolla raskaana ja heikotus ei johtunut kaverin synnytyksestä, vaan luultavast valvomisesta ja syömättömyydestä. Siinä me kaverin kans sitte vieretysten sängyillä maattiin ja juotiin synnytyskahveja!

Hei!



Olen 24v ja odotan esikoista. Viikkoja on nyt 21+3.

Alkuraskaudesta mulla oli tosi voimakasta pahoinvointia ja olin sairaslomalla sen takia. Olen töissä sairaalan laboratoriossa ja huonovointisena työnteosta ei todellakaan tule mitään.

rv 13 paikkeilla rupesi huimaamaan jonkin verran. En enää muista minkä takia aloitin sen verenpaineen mittaamisen joka päivä (meillä on kahvihuoneessa digitaalimittari). Mun verenpaineet oli tosi alhaalla (alimmillaan 89/61 syke 120 levossa), mutta en pitänyt sitä oikeen minään, mulla kun on muutenkin ollu aika matalat paineet. Pari viikkoa sitä sitten kärvistelin ja rv15 oli töissä yks sellanen aamu josta en muista juuri mitään. Osastokierrolla oon istunu joka potilaan vieressä ja hoiperrellu näytteenottokärryjen kanssa käytävällä ihan kuvaruutu pimeänä. Menin sinä päivänä työterveyshuoltoon. Hoitaja ei meinannu päästää mua kotiin ollenkaan kun paineet heitteli niin kovasti. Se oli ensin sitä mieltä että pitäis mennä ensiapuun tarkkailuun. Päästi sitten kuitenkin kotiin ja sain lääkärille ajan seuraavaksi päiväksi.

Lääkäri määräsi verikokeita, joista selvisi että kilpirauhanen ei toimi ihan toivotulla tavalla. Tai oikestaan toimii, vähän liikaakin. Vuoden vaihteen jälkeen olin sisätautilääkärin vastaanotolla joka totesi tuosta alkavasta hypertyreoosista että raskausaikana ei tehdä muuta kun seurataan.

Kolmen viikon sairasloman jälkeen paineet on palanneet kuta kuinkin tyydyttävälle tasolle (110/75). Syke on edelleen korkea, johtuen tuosta kilpirauhasesta. Leposyke taitaa olla sadan pinnassa ja heti kun jotain vähän tekee niin syke nousee 130-140. Toi sairasloma kyllä auttoi. Kun en tehnyt paljon mitään. Äiti ja pikkkusisko ovat käyneet meillä tiskaamassa ja siivoomassa ja pitämässä mulle seuraa aina välillä. Itse olen pysytellyt pääasiassa sängyssä tai sohvalla.

Moi!



Ihanaa kuulla etten ole ainoa jolla silmissä sumenee ja heikottaa. Olo menee voimattomaksi ihan yhtäkkiä, ellei istu, pyörtyy. Sairaslomaa sain 2 päivää, kun töistä ei aamuvuorossa tullut mitään. Iltaisin olo suht hyvä. Välillä etovaa oloa, mitä väsyneempi on.

Pelästyin tosissani kun meinas taju lähteä kun olin ulkoilemassa esikoisen kanssa. Onneks ehdittiin kotiin, olis ollut kauheaa kun 3,5 v olisi hädissään juossut ties minne jos olisin pyörtynyt. Nyt en uskalla kotipihasta lähteä.

Pelottaa alottaa työt taas ensi viikolla, jos lääkäri ei jatka lomaa. Rr hyvä, samoin Hb. Seuraavaksi tutkitaan sokerit jos ei helpota. Rv 21. Teen töitä vanhuspuolella ja yksin asiakkaan kotona, eli vaaratilanteita syntyy helposti...

Olen itse 30-vuotias ja esikoinen on 8v.

Tätä toista lasta tehtiin 7,5-vuotta ja nyt ollaan vihdoin saatu ihana uusi perheenjäsen.

Mutta mulla ton lapsettomuuden taustalta selvis kilpirauhasen vajaatoiminta.

Ja kun sitä alettiin lääkkeillä hoitamaan, niin tulin heti raskaaksi,

mutta tämän toinen odotus minullakin oli paljon raskaampi,

ensmmäistä vois kuvailla ihanteelliseksi raskaudeksi.

Mutta siis tässä toisessa mulla oli hirveetä huimausta, en kyllä kertaakaan ihan pyörtynyt, muttei kaukana ollut,

sitten oli pahoinvointia, päänsärkyä.... Odotus aika oli aika karsee.

Mulla oli myös aika alhanen verenpaine ja hemoglobiini.



Oisko siis syytä kuitenkin sultakin tarkistaa verikokeella kilpirauhasarvot ja verensokeri, ihan varmuuden vuoksi?



Mukavaa odostusta

ja toivotaan että olosi kohonee.



Zimppu ja tyttö 2,5kk

Kiitos Lumituuli lohduttavasta vastauksesta. Olet oikeassa, täytyy koittaa rauhoittaa mieli ja muukin touhu, sen olen kyllä jo tehnyt. Se kaatuminen vaan säikäytti niin paljon, et ajatukset ei meinaa pysyy aisoissa. Olen kyllä äärimmäisen kiitollinen, että asiat näyttävät nyt olevan ihan ok.



Yst.terv. Zirppu

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat